"Heikki Yrjönpoika kuolee Keuruulla. Moni epäilee murhaajaksi saitaa isäntämiestä Matti Somppia. Paimen oli jo päiviä maannut sairaana kykenemättä lähtemään töihin, mutta oli silti kuluttanut talon muonaa. Kukapa isäntä nyt sellaista sietäisi.
Isäntää ei kuitenkaan tuomita - vielä. Vuosia myöhemmin isäntä Somppi on todistetusti murhapuuhissa. Tällä kertaa pyöveli pääsi hommiin".
http://www.uusisuomi.fi/kulttuuri/85819-surma-1600-luvulta-poika-nuiji-aitinsa-hengilta-”vieraalla-mielella”
Juho Vares hakkaa Kiteellä äitinsä Kirsti Nikittären hengiltä nuijalla. Juho on merkillisellä käyttäytymisellään herättänyt huomiota jo viisivuotiaasta lähtien. Hänellä on ollut tapana heittää vaatteet pois ja juosta kiljuen metsään.
Murhapäivänä Juho on taas vaihteeksi ilkosillaan. Hän hokee pahaenteisesti:
-Voi minua poikaparkaa, katso tätä väkeä, katso tätä elämää. Kyllä nyt on väkeä, kyllä nyt on elämää.
Yhtäkkiä Juho tempaisee valtavan nuijan käteensä.
-Ensimmäisen lyönnin voimasta Kirsti Nikittären kasvot, nenä, otsa, suu ja leuka repeytyvät... Hän lyö kerran, toisen kolmannenkin... ja jatkaa julmaa työtään raapien kourillaan äitinsä päätä, kunnes aivot valuvat ulos kallosta !
Myöhemmin oikeus pohtii, vaikka 1600-luvulla ollaankin, oliko Juho Vares nuijan kanssa heiluessaan syyntakeeton. Kuten Juho itsekin oikeudessa toteaa:
-En pidä itseäni pahana. Surmatyötä en tehnyt omalla vaan vieraalla mielellä.
Myös oikeuden mielestä Juho oli tehnyt tekonsa ainakin osittain "vieraalla mielellä". 1600-luvulla se ei vielä kuitenkaan syyllistä säästänyt. Pyövelille oli taas töitä tiedossa.
Isäntää ei kuitenkaan tuomita - vielä. Vuosia myöhemmin isäntä Somppi on todistetusti murhapuuhissa. Tällä kertaa pyöveli pääsi hommiin".
http://www.uusisuomi.fi/kulttuuri/85819-surma-1600-luvulta-poika-nuiji-aitinsa-hengilta-”vieraalla-mielella”
Juho Vares hakkaa Kiteellä äitinsä Kirsti Nikittären hengiltä nuijalla. Juho on merkillisellä käyttäytymisellään herättänyt huomiota jo viisivuotiaasta lähtien. Hänellä on ollut tapana heittää vaatteet pois ja juosta kiljuen metsään.
Murhapäivänä Juho on taas vaihteeksi ilkosillaan. Hän hokee pahaenteisesti:
-Voi minua poikaparkaa, katso tätä väkeä, katso tätä elämää. Kyllä nyt on väkeä, kyllä nyt on elämää.
Yhtäkkiä Juho tempaisee valtavan nuijan käteensä.
-Ensimmäisen lyönnin voimasta Kirsti Nikittären kasvot, nenä, otsa, suu ja leuka repeytyvät... Hän lyö kerran, toisen kolmannenkin... ja jatkaa julmaa työtään raapien kourillaan äitinsä päätä, kunnes aivot valuvat ulos kallosta !
Myöhemmin oikeus pohtii, vaikka 1600-luvulla ollaankin, oliko Juho Vares nuijan kanssa heiluessaan syyntakeeton. Kuten Juho itsekin oikeudessa toteaa:
-En pidä itseäni pahana. Surmatyötä en tehnyt omalla vaan vieraalla mielellä.
Myös oikeuden mielestä Juho oli tehnyt tekonsa ainakin osittain "vieraalla mielellä". 1600-luvulla se ei vielä kuitenkaan syyllistä säästänyt. Pyövelille oli taas töitä tiedossa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.