kirkon touhut.
"Arkkipiispaehdokkaat toivovat Suomeen pian naispiispaa
Arkkipiispaksi pyrkivät Kari Mäkinen ja Miikka Ruokanen toivovat molemmat, että Suomeen valittaisiin mahdollisimman pian ensimmäinen naispiispa. Naispiispa toisi sukupuolten tasapainoa kirkon johtoon ja olisi looginen jatke yli 20 vuotta kestäneelle naispappeudelle.
Dogmatiikan professori Ruokanen ja Turun piispa Mäkinen vastasivat STT:n kysymyksiin piispan virkaa ja kirkkoa koskevista teemoista. Mäkinen tai Ruokanen valitaan seuraavaksi arkkipiispaksi 11. maaliskuuta.
Ruokanen haluaisi arkkipiispana selvittää perinpohjin, saataisiinko naispappeutta vastustavan Luther-säätiön ja kirkon välille jonkinlainen sopu. Mäkinen muistuttaa, että Luther-säätiö on lähtenyt itse omille teilleen muun muassa valitsemalla oman piispan."
http://www.ts.fi/online/kotimaa/113610.html
- Kuinkas nyt noin? Eikö tuossa asiassa nyt raamatun sanalla olekaan mitään merkitystä? Homoja sentään vielä lyödään kunnon krisselihenkeen kuin vierasta sikaa. Ruokasella on erittäin valikoiva tapa ymmärtää raamattua.
"Arkkipiispaehdokkaat toivovat Suomeen pian naispiispaa
Arkkipiispaksi pyrkivät Kari Mäkinen ja Miikka Ruokanen toivovat molemmat, että Suomeen valittaisiin mahdollisimman pian ensimmäinen naispiispa. Naispiispa toisi sukupuolten tasapainoa kirkon johtoon ja olisi looginen jatke yli 20 vuotta kestäneelle naispappeudelle.
Dogmatiikan professori Ruokanen ja Turun piispa Mäkinen vastasivat STT:n kysymyksiin piispan virkaa ja kirkkoa koskevista teemoista. Mäkinen tai Ruokanen valitaan seuraavaksi arkkipiispaksi 11. maaliskuuta.
Ruokanen haluaisi arkkipiispana selvittää perinpohjin, saataisiinko naispappeutta vastustavan Luther-säätiön ja kirkon välille jonkinlainen sopu. Mäkinen muistuttaa, että Luther-säätiö on lähtenyt itse omille teilleen muun muassa valitsemalla oman piispan."
http://www.ts.fi/online/kotimaa/113610.html
- Kuinkas nyt noin? Eikö tuossa asiassa nyt raamatun sanalla olekaan mitään merkitystä? Homoja sentään vielä lyödään kunnon krisselihenkeen kuin vierasta sikaa. Ruokasella on erittäin valikoiva tapa ymmärtää raamattua.
Vastaukset 23
Vanhimmat
No kai tuossa on nyt tarkoitus koittaa näyttää tyhmille kuinka suvaitseva kirkko on. Sitä en vaan tajua kuinka tyhminä kirkko ihmisiä pitää.
Rusipullahihhuli = naurettavin hihhuli.
että ihmiset seuraavat mediaa. Ihan turha tuossa kohtaa on yrittää näytellä suvaitsevaista, kun julkisesti on paljon muunlaistakin esitetty. A-talk lienee monilla tuoreessa muistissa.
on kirkon asioihin. Te ette usko Jumalaan, ette Raamattuun ette kristinuskonarvoihin. En näe mitään mieltä että áteisitt pohtivat, miten kirkon pitäisi toimia. Samoin en voi sälyttää ateisteille, että heidän tulisi jotenkin odottaa kirkolta tukea omaan toimintaansa.
Ateismi ja kristinusko ovat täysin vastakohdat ja saavat pysyä omissa leasteissään!
Niin kauan kun valtio rahoittaa tuota uskomusjärjestelmää on minullakin sanani sanottavana. Ja siihen asti kunnes kirkko ja valtio on erotettu toisistaan aion minäkin sanoa mielipiteeni. Voi olla että kuolen sitä ennen, mutta sille ei sitten mitään voi.
"Mitä tekemistä ateistilla on kirkon asioihin."
Sitä, että sillä on erityisasema Suomen valtiossa. Me ateistit olemme myös tämän yhteiskunnan jäseniä.
"En näe mitään mieltä että áteisitt pohtivat, miten kirkon pitäisi toimia."
Se on sinun ongelmasi.
" järjestelmiä", joita valtio rahoittaa ? Oletko kaikista niistä perillä ? Luetko valtion talousarviota? Suomi on kristillinen maa. Eihän kirkollisvero sinua koske.
No kuolemasta, tuolla sun sisullakin elää jo pitempään kuin muut.
Ei nyt millään hyvällä, mutta voisitko mennä katsomaan pikku kakkosta ja olla hiljaa kun aikuiset yrittää keskustella täällä aikuisten asioista.
Kirkollisveroa maksavat kirkon jäsenet joilla on verotettavaa tuloa. Yhteisövero kirkolle tulee valtiolta, siis kaikilta veronmaksajilta. Sen yli sadan miljoonan euron lisäksi, jonka kirkko saa yhteisövero-osuutta, valtio maksaa kirkolle eri kanavia pitkin suuria summia.
Ikävä kyllä Suomessa on valtionkirkko, mutta kristillinen maa tämä ei ole.
mielipiteissäsi sellaisen vanhemman köpöttelijän elämänkokemus. Kysymys on piispanvaalista setä. Jos Luther- säätiö on avainasemassa voi äänestäminen käydä vaikeaksi vaari.
Ettehän voi tietää Luojan sukupuolta, kun ette moni usko sellaisen olemassaoloon
Pitäisi kai sanoa Stephen Kingin sanoin, pilkkokaa halkoja, älkää atomeja, romaaneissaan
teit edellisen aloituksen, Kössönöm, joita kirkolla on valitessaan piispoja
ja miettiessään siunaavatko homoja avioliittoon vai eivät..?
Uskoville tuollaiset asiat menevät senmukaisesti, mitä Raamatussa sanotaan,
mutta kirkossa johdetaan harhaan jo siinä, että kaikki kastetaan uskoviksi ja
Jumalan lapsiksi, vaikkei pieni lapsi edes käsitä koko toimituksesta mitään.23
Mielestäni kirkon pitäisi erota valtiosta.
Minä kannatan valtionkirkkoa ehdottomasti.Kastekysymys ei ole kynnyskysymys.
eikä kaste olekaan kynnyskysymys, mutta kirkon ei kuulu toimia valtion, vaan Raamatun mukaan.
Häpeällistä on, etteivät kirkkoon kuuluvat ihmiset tiedä, miten tulee toimia ja miettivät sitten
kaiken kansan nähden: tehdäänkö tässä asiassa näin vai noin ja kuinka se sopisi helpommin..
ettei vain kirkosta väki katoasi ja kukaan eroaisi...kaikenmaailman liturgiat seisomisineen ja istumisineen - samaa jäykkää kaavaa vuodesta toiseen, jolla annetaan täysin väärä käsitys siitä,
mitä kristinusko on - mitä tekemistä niillä on Elävän Jumalan kanssa ?
En väitä, etteikö kirkossa ole todella uskoviakin, mutta tuollainen "tekonöyryys" jota pidetään yllä
silloin, kun siellä käydään, joka ei ole läheskään sama asia, kuin sydämestä tuleva Jumalan pelon
vaikuttama - joka ei nyt tarkoita väärää pelkoa, vaan Jumalan kunnioittamista - joka tulee siitä,että
tuntee Jumalaa ja jonka pitäisi olla totta myöskin arkielämän keskellä, eikä vain kirkossa..ja se,että
kirkossa saa käydä ehtoollisella nekin, jotka eivät ole uskossa, jotka arkielämässään elävät ja ovat
niinkuin Jumalaa ei olisikaan, mutta menevät sinne luullen siten saavansa jälleen anteeksiannon..
jolla asialla ei ole mitään tekemistä sen kanssa.
Kaikki tälläinen antaa täysin väärän käsityksen uskovien yhteydestä Jumalaan, kuin itse Jumalasta.
Jumalanpalvelus on täysin vapaaehtoista, eikä sitä tehdä tavan vuoksi, vaan sydämen halusta, ei
liioin minkään kaavan mukaisesti, jossa papin perästä lausutaan jotain ja sitten kaikki on siinä.
Usko on uskon kautta elettävää elämää yhteydessä elävään Jumalaan päivittäin, hetkittäin.
se on kristityn elämä.Paavalikin tunnusti,että sitä hyvää mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa mitä minä en tahdo minä teen... jatkonhan tiedätkin.Tällä haluan sanoa,miten vajavaiseksi suuri Paavalikin tunsi itsensä.
Jeesus opetti synagoogassa. Vanhassa Testamentissa on tarkat Jumalanpalvelus-säännöt. Itse haluan osallistua ekumeenisesti eri kirkkokuntien Jumalanpalveluksiin. Jos rajaamme Jumalan oman ymmärryksemme mukaan, täytyy muistaa,että kaikki olemme armosta pelastetut,kuten Lutherkin sanoi:" yksin uskosta,yksin armosta,Kristuksen tähden."..
mitä kirjoitat, mutta minä en rajaa Jumalaa oman ymmärrykseni mukaan.
Siitä ei ole todellakaan kyse, vaan päinvastoin ja nyt en tarkoita sitäkään etteikö järjestys kuulu olla kokoontumisissamme, kuin arjessammekin, vaan sitä, että me tarvitsemme kohdata Jumalan ja Jumala tahtoo ilmestyä meille.
Raamatussa on kohta, jossa sanotaan 1 kor.14:26 näin:
Kuinka siis on, veljet ? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi,
millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi
Miten Jumalan antamat armolahjat voivat toimia kirkon Jumalanpalveluksessa, jossa ainoastaan pappi saa saarnata ja muiden täytyy olla hiljaa..?
kuten opetuslasten aikana ei enää ole,yhteisine varoineen esimerkiksi. Muistat lupauksen,missä kaksi tai kolme on kokoontunut minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskuudessaan. Mehän emme voi käskeä Pyhää Henkeä, vaan se on niinkuin tuuli,ja puhaltaa missä tahtoo. Pyhyyden kokeminen esim.kirkossa on hyvin todellinen.Ehtoolliskokemus on hyvin syvältä koskettava. Jokaiselle meille on annettu juuri meille sopiva armolahja, raamattuhan kehoittaa meitä pyytämään armolahjoja.
Voin sanoa että myös kirkossa voi oma henki uudistua,saada voiman,ja kotaaminen uskon alkajan kanssa on hyvin todellinen.
Samoin kehoitus, mene kammioosi ja rukoile ja Jumala joka salassa on, vastaa sinulle.Muistat myös kuinka Herra lähetti Natanaelin, eli meitä käytetään myös itse sitä huomaamattamme lähimmäistemme hyväksi. Sanokaamme:" Herra tässä minä olen,lähetä minut!"
etteikö kirkossa voi kokea Jumalan kosketusta
ja etteikö uskovilla sielläkin ole armolahjoja -
tarkoitin sitä, että ehtoollinen ei synninpäästö
jumalattomille ihmisille, jotka eivät ole uskossa
ja tulevat kirkkoon sunnuntaisin tekemään
parannusta.
Mielestäni tälläinen yleinen käytäntö, kun on
kuitenkin kyse pyhistä asioista, ei ole oikein.
Toki kirkkoon saa mennä jokainen, joka haluaa,
mutta lapsikaste, ehtoollinen, kaavamainen
Jumalanpalvelus - ne antavat väärän käsityksen
asioista ja Jumalasta ja lisänä vielä se, ettei
papinkaan tarvitse olla uudestisyntynyt, joten
valmiiksi tehty saarna ei paljoa anna.
En oleta,että alkuseurakunnan aikainen tilanne
olisikaan enää, mutta sekään ei olisi mahdotonta
jos oikein ajattelemme..mikäli varoista on kyse.
Tarkoitus ei ole loukata ketään, kirjoitin vain
suoraan, niinkuin itse asioista ajattelen.
tuli voimaan Jeesuksen kuoleman jälkeen ja siellä on ohjeet ja säännöt meille nykyaikana.
(lisäys tuohon, kun kerroit Vanhan Testamentin Jumalanpalvelus-säännöistä)
Keskustelu ei toisaalta kuuluisi ateismi-palstalle, mutta täällähän näistä kirjoitellaan..
ettei keskustelumme kuulu tänne palstalle. Toisaalta, tuskin tämä palstan lukijoita vahingoittaakaan. Ainahan meitä haastetaan tyrmättäväksi sanoilla," krisselit, uskispaskat. jne." tunnen itseni haastetuksi vastaamaan, vaikka vastassa on aina solkkuämpäri vasten kasvoja. Haluan kuitenkin puolustaa kristillisiä arvoja. En ole pyhimys,mutta eipä ole vastapuolikaan. Ajakoot meidät pois palstalta jos ei meitä siedetä.Kuka heidän kritiikkiinsä vastaisi, jos he keskenään vain purnaavat.
kurkkaamassa että mitä tällä foorumilla jutellaan. Uusi sefu on saanut menon rauhoittumaan mutta muuten ei suurta eroa parin kuukauden takaiseen. Enemmän tuntuu löytyvän kiinnostusta löytää vikoja uskonno(i)sta, kuin keskustella ateismista. Tämmöinen päättely pikaisella vilkaisulla, toivottavasti meni pieleen. Vai pitääkö se oma ateismi oikeasti todistaa vahvaksi sillä vastapuolen mollaamisella?