Olen sitä mieltä että vieraiden kielten opiskelu tulisi olla nykyistä vapaampi (pois pakkoruotsi!) mutta olen toisaalta sitä mieltä että täysin vapaa vieraiden kielten valinta ei ole toteuttamiskelpoinen. Tuo kriteeri, että suomalaiset hallitsisivat mahdollisimman monipuolisesti vieraita kieliä on ilman muuta tavoiteltava ratkaisu - mutta yhtä tärkeää on, että meillä on olemassa sellaista kieliosaamista jota tarvitsemme kommunikoidessamme Suomessa asuvien vähemmistöjen ja lähinaapurimattemme kanssa. Verovaroilla tapahtuva koulutus/oppivelvollisuuden määräämä koulutus tulisi tähdätä siis mielestäni TASAPAINOISESTI siihen että lähialueiden/vähemmistöjen vieraiden kielien opiskelu turvattaisiin samalla kun kynnys opetella muita, maailman kieliä pysyisi sopivana.
Mielestäni seuraavanlainen kompromissi mahdollistaisi tällaisen:
- jokaisen on opiskeltava englantia, A-, B- tai C-tasolla - jotta kaikilla olisi ainakin yksi yhteinen kieli.
- jokaisen on opiskeltava A-, B-, tai C-tasolla jotakin Suomen vähemmistö- enemmistö- tai - uusi käsite - lähialuekieltä. Näitä kieliä ovat suomenkielisille; ruotsi tai venäjä ja paikallisesti tietyillä alueella rajatun kokoiset ryhmät saamea (lapissa), norjaa (rajaseudulla), viroa (pääkaupunkiseudulla). Ruotsinkielisille tietysti ruotsin sijaan suomenkieli.
- C-kielen opiskelun voi aloittaa myös 4:llä luokalla jolloin se jatkuu 6:lle luokalle asti tai opiskelu ajoittuu 8:lle ja 9:lle luokalle.
- B-kieli aloitetaan 7:llä luokalla
- C-kielen voisi siis opiskella jopa ennen B-kieltä
Lopputulos olisi seuraava;
Jos haluat päästä opiskelusta kahdella vieraalla kielellä vaihtoehtosi ovat seuraavat:
voit opiskella englantia ja ruotsia, jompi kumpi A- tai B-tasoisena
voit opiskella englantia ja venäjää, jompi kumpi A- tai B-tasoinen
voit opiskella englantia ja jotakin muuta lähialuekieltä (rajoitetut ryhmät, joillakin paikkakunnilla) viro, saame, norja... A- tai B-tasoisena
voit opiskella mitä tahansa kolmea kieltä - mitä tahansa määriä - kunhan yksi näistä kielistä on englanti ja yksi kieli on Suomen vähemmistö tai lähialuekieli.
Esimerkki kolmen kielen pattereista:
A-Englanti, B-Espanja ja C-Venäjä (vähemmistökielenä)
A-Ranska, B-Englanti ja C-Ruotsi (vähemmistökielenä)
A-Englanti, B-Venäjä (vähemmistökielenä) ja C-Saksa
A-Kiina, B-Ruotsi (vähemmistökielenä) ja C-Englanti
Eli tarkoittaisi sitä että mikäli olet aikoinasi valinnut vaikka A-kieleksi ranskan niin B-kieleksi sinun tulee valita englanti, venäjä tai ruotsi. Sitten sinun tulee valita myös C-kieli. C-kieli on siis tällaisissa tapauksissa pakollinen.
Mielestäni tällainen malli turvaisi edelleen riittävän suuressa määrin ruotsin ja venäjän kielen - sekä muiden lähialuekielten opiskelun, samalla kun olisi mahdollisuus opiskella periaatteessa kuinka pitkänä opiskeluna tahansa myös "oikeita" maailmankieliä.
Ainoa pakollinen kieli olisi siis englanti - mutta sitäkin voisi lukea vain C-kielenä, jolloin siitå olisi "haittaa" mahdollisimman vähän.
Lukiossa C-kieltä ei tarvitsisi enää lukea (jos ei halua) jos tunnit tulevat muuten täyteen (lähinnä pitkä matematiikka/fysiikka)
Miltä kuulostaa?
Mielestäni seuraavanlainen kompromissi mahdollistaisi tällaisen:
- jokaisen on opiskeltava englantia, A-, B- tai C-tasolla - jotta kaikilla olisi ainakin yksi yhteinen kieli.
- jokaisen on opiskeltava A-, B-, tai C-tasolla jotakin Suomen vähemmistö- enemmistö- tai - uusi käsite - lähialuekieltä. Näitä kieliä ovat suomenkielisille; ruotsi tai venäjä ja paikallisesti tietyillä alueella rajatun kokoiset ryhmät saamea (lapissa), norjaa (rajaseudulla), viroa (pääkaupunkiseudulla). Ruotsinkielisille tietysti ruotsin sijaan suomenkieli.
- C-kielen opiskelun voi aloittaa myös 4:llä luokalla jolloin se jatkuu 6:lle luokalle asti tai opiskelu ajoittuu 8:lle ja 9:lle luokalle.
- B-kieli aloitetaan 7:llä luokalla
- C-kielen voisi siis opiskella jopa ennen B-kieltä
Lopputulos olisi seuraava;
Jos haluat päästä opiskelusta kahdella vieraalla kielellä vaihtoehtosi ovat seuraavat:
voit opiskella englantia ja ruotsia, jompi kumpi A- tai B-tasoisena
voit opiskella englantia ja venäjää, jompi kumpi A- tai B-tasoinen
voit opiskella englantia ja jotakin muuta lähialuekieltä (rajoitetut ryhmät, joillakin paikkakunnilla) viro, saame, norja... A- tai B-tasoisena
voit opiskella mitä tahansa kolmea kieltä - mitä tahansa määriä - kunhan yksi näistä kielistä on englanti ja yksi kieli on Suomen vähemmistö tai lähialuekieli.
Esimerkki kolmen kielen pattereista:
A-Englanti, B-Espanja ja C-Venäjä (vähemmistökielenä)
A-Ranska, B-Englanti ja C-Ruotsi (vähemmistökielenä)
A-Englanti, B-Venäjä (vähemmistökielenä) ja C-Saksa
A-Kiina, B-Ruotsi (vähemmistökielenä) ja C-Englanti
Eli tarkoittaisi sitä että mikäli olet aikoinasi valinnut vaikka A-kieleksi ranskan niin B-kieleksi sinun tulee valita englanti, venäjä tai ruotsi. Sitten sinun tulee valita myös C-kieli. C-kieli on siis tällaisissa tapauksissa pakollinen.
Mielestäni tällainen malli turvaisi edelleen riittävän suuressa määrin ruotsin ja venäjän kielen - sekä muiden lähialuekielten opiskelun, samalla kun olisi mahdollisuus opiskella periaatteessa kuinka pitkänä opiskeluna tahansa myös "oikeita" maailmankieliä.
Ainoa pakollinen kieli olisi siis englanti - mutta sitäkin voisi lukea vain C-kielenä, jolloin siitå olisi "haittaa" mahdollisimman vähän.
Lukiossa C-kieltä ei tarvitsisi enää lukea (jos ei halua) jos tunnit tulevat muuten täyteen (lähinnä pitkä matematiikka/fysiikka)
Miltä kuulostaa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lähialuekieli-pakko sementoisi käytännössä liian paljon ruotsin lukijoita eli ainakin puolet koululaisista.
Mitenkään nyky-Suomi ei tarvitse moista määrää ruotsin lukijoita, ottaen huomioon kielivähemmistömme.
Ruotsin ja Pohjoismaiden suhteet voitaisiin hyvin jättää suruille, muu maailma suomalaisille.
Silloin suruista olisi jotakin hyötyä kielellisesti Suomelle, kerrankin.
Minä luottaisin TÄYTEEN kielivapauteen. Suomalaiset ovat fiksua väkeä ja ymmärtävät valita oikeat kielet ilman pakottamista.
eivät anna vapautta valita joustavasti, joten mielestäni olisi parasta, kun suomi olisi kaikille Suomen rajojen sisäpuolella asuville ainoa mahdollinen ja sitten loput vapaaehtoisia. Tosin EU:n suositus on, että englanti olisi kaikissa EU maissa varteenotettava kieli ja sen jälkeen mitä haluaa. Silloin jokainen osaisi englantia (jolla on halu ko. hommiin) ja EU:ssa tulkkaus vähenisi. Miksi hallitus ei ole ottanut tässä asiassa EU:n suosituksia huomioon, mutta kun jotain vähemmän tärkeitä suosituksia sieltä tulee, niin ollaan viivana toteuttamassa( kurkun suoruus,ym.).