On olemassa tietty raja, jonka jälkeen kuukaudessa käytettävällä rahalla ei ole enää niin paljoa merkitystä elämisen mielekkyydelle. Unohdetaan asumiskustannukset, nehän vaihtelevat ihmisillä suuresti jo asumistuenkin takia. Unohdetaan velatkin saman tien, sovitaan, ettei niitä ole tai niihin menevä raha menee jotain muuta virtaa pitkin. Noiden jälkeen käytettävistä rahoistahan ihminen päättää itse. Ajattelin, että tällä palstalla olevat ihmiset ovat ehkä asiantuntijoita määrittämään mikä se raja on. Mikä sinun mielestäsi on se summa, jonka perheesi tarvitsee kuussa onnelliseen elämään? Kerro myös perhekuntasi koko ja perustele vastauksesi:D.
Meillä siis on 1 aikuinen, 1 lapsi (koululainen) ja kolme kissaa ja väittäisin, että meille sopiva summa, jonka jälkeen lakkaan ajattelemasta rahaa on 930€.
Meillä kuukauden menot ovat:
- perusmenot (sis. ruoka, pesuaineet, perusvaatteet kuten sukat hanskat yms. n.10€/pv=n.300€/k
- Juoksevat kulut n.150€/kk (sis. sähkö, kotivakuutus, tietoturva, tv-lupa, molempien puhelimet, netti, yllätysmenoja kuten hammaslääkäri yms kulut, myöhästyneet kirjaston kirjat...)
- ns. virkistysrha, n.100€/kk jolla ostan esim jonkun pakkosaada-vaatteen, käyn näyttelyissä ja kahvilla, viikonloppumatka, teen jonkun hankinnan kotiin tai muuta sellaista mukavaa. Tai korjaan vaikka hajonneen kodinkoneen tms.
- harrastusmenot n.150€, johon sisältyy soittotunteja, uimahallireissuja, luistimia, suksia, pyöriä, rullaluistimia, kausimaksuja... (nämä muuten ovat lähinnä lapseni menoja, eli hänen virkistysrahansa:))
- bussi ym liikennevälineet n. 80€ kuussa.
Yhteensä 780€. Näin elämme suurin piirtein ympäri vuoden, jokainen kuukausi tietenkin erilainen ja tuosta budjetista on varaa nipistää. Ja nipistänkin, koska palkkani vaihtelee joka kuukausi parin sadan verran, mutta haluan että säästöön jäisi n.100-200€/kk tulevia kuukausia varten ja pienien unelmien toteutusta varten. Säästäminen luo turvallisuuden tunnetta. 250€/kk olisi riittävä summa säästöön tuon kuukausibudjetin lisäksi. 780 250=930.
Meillä siis on 1 aikuinen, 1 lapsi (koululainen) ja kolme kissaa ja väittäisin, että meille sopiva summa, jonka jälkeen lakkaan ajattelemasta rahaa on 930€.
Meillä kuukauden menot ovat:
- perusmenot (sis. ruoka, pesuaineet, perusvaatteet kuten sukat hanskat yms. n.10€/pv=n.300€/k
- Juoksevat kulut n.150€/kk (sis. sähkö, kotivakuutus, tietoturva, tv-lupa, molempien puhelimet, netti, yllätysmenoja kuten hammaslääkäri yms kulut, myöhästyneet kirjaston kirjat...)
- ns. virkistysrha, n.100€/kk jolla ostan esim jonkun pakkosaada-vaatteen, käyn näyttelyissä ja kahvilla, viikonloppumatka, teen jonkun hankinnan kotiin tai muuta sellaista mukavaa. Tai korjaan vaikka hajonneen kodinkoneen tms.
- harrastusmenot n.150€, johon sisältyy soittotunteja, uimahallireissuja, luistimia, suksia, pyöriä, rullaluistimia, kausimaksuja... (nämä muuten ovat lähinnä lapseni menoja, eli hänen virkistysrahansa:))
- bussi ym liikennevälineet n. 80€ kuussa.
Yhteensä 780€. Näin elämme suurin piirtein ympäri vuoden, jokainen kuukausi tietenkin erilainen ja tuosta budjetista on varaa nipistää. Ja nipistänkin, koska palkkani vaihtelee joka kuukausi parin sadan verran, mutta haluan että säästöön jäisi n.100-200€/kk tulevia kuukausia varten ja pienien unelmien toteutusta varten. Säästäminen luo turvallisuuden tunnetta. 250€/kk olisi riittävä summa säästöön tuon kuukausibudjetin lisäksi. 780 250=930.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Vaihtelee kuukausittain hurjasti.
Päivittäistavaraostoksiin menee kahden hengen taloudessamme pihistämättä noin 250E/kk.
Valikoimme mutta emme pihistä.
Salikorttini maksaa 30E/kk.
Muusta en oikeastaan tiedä.
Ehdottomasti suurin yksittäinen menokohde on matkustelu.
Halvalla mutta kohtalaisen paljon.
Ruoka- ja asumis- yms. kustannusten kutenharrastusten, huvitusten, vakuutusten, lehtien, puhelimen, netin, lisäravinteiden, lääkkeiden yms. jälkeen käyttöömme jää noin 2000E/kk josta keskiarvoisesti jotain jää kuluttamatta matkustelun ja muun "turhan" jälkeen.
Perstuntumalla sanoisin että totunnaisten kulujen jälkeen meille riittäisi ehkä 1000E/kk meitä tyydyttävään "hyvään" elämään.
"laiska-Lassen" kirjoituksen. Hyvin teille jää rahaa elämiseen ja se on hyvä se.
Minäkin eläkeläisenä, yksinasuvana kyllä pärjään kohtaisesti.
Tosin lääkkeisiin ja terveydenhoitoon menee rahaa melko paljon. Käytän yksityisiä palveluita, kun täällä missä asun on kunnalliset sitä mitä ovat. Valitettavasti!
Ei näköjään kannattaisi.
Välttämättömän terveydenhuollon hyödynnämme Espanjassa, meille maksuttomasti.
Tosin hyöty on hyvin vähäinen. Suomessakin ovat rinnakkaiset eturauhaset halpoja.
Kallein maksutta ottamani on korvaustesto.
Suurempia operaatioita, molempien silmien kaihi- ja toisen olkapään leikkausta, en ole arvannut teetättää Espanjassa vaan olen kiltisti pulittanut meikäläisten klinikoiden hinnat.
Kunnallisten laadusta en tiedä mutta hassuja aikatauluja ehdottelevat.
Jos minä delaan ensin ja vaimo jää leskeksi, nousee hänen nettoeläkkeensä yli kaksinkertaiseksi.
Päinvastaisessa tapauksessa minä en hyödy mitään.
Epistä!
Joten yritän pitää tuon elämäni sulostuttajan toimintakunnossa mahdollisimman pitkään.
Syö sentään vähemmän kuin tienaa.
Ja onhan siitä jotain rattoakin.
tuommoisella 830 eurolla, josta maksetaan ensin kaikki pakolliset laskut eli sähkö, puhelin, netti, lämmitys vesi ja roskat. Niihin menee noin 300 euroa. Auton kustannukset tekevät noin 150 euroa kuukaudessa. Ruokaan, puhtauteen ja harrastuksiin jää noin 380 euroa kahdelle hengelle. Koiran ruokaan uppoaa noin 50 euroa kuukaudessa, joten ihmisille jää noin 330 kuukaudessa, eli noin 11 euroa päivässä, mikä tekee n. kymppi per nuppi. Pitäisi saada ainakin 200 lisää, ei muuten riitä kasvavan lapsen ruokaan ja tarpeisiin. Yksi harrastusmaksu jo tuhoaa viikon budjetin. Suksipaketti syöksee jo nälkää näkemään. Ei kestä tulla silmälasi tai hammaslääkärikuluja ollenkaan tai muutakaan sairastamista. Jos saisi tuon 800 euroa kaikkien pakollisten laskujen jälkeen, niin elämä olisi jo melkein juhlaa.
Raja riippuu täysin ihmisestä. Toisilla hyvinvointi nousee enemmän tulotason noustessa kuin toisilla; tämän johdosta osa ihmisistä on valmis uhraamaan vapaa-aikaansa ylitöihin, vaikka eivät työnteosta suuresti nauttisikaan. Osa ihmisistä taas ei ole valmiita menemään kokopäivätöihin, koska heidän hyvinvointinsa kasvaa enemmän vapaa-ajan lisääntyessä.
Tähän ajatukseen perustuu myös markkinatalous. Ihmisille annetaan mahdollisuus itse valita millaista elämää he haluavat elää, kuinka paljon tehdä töitä ja mitä kuluttaa. Sosialismi taas laittaa ihmisiä samaan muottiin ja kertoo heille, mitä heidän tulee haluta. Tämä heikentää heidän hyvinvointiansa, jotka eivät muottiin sovi ja olisivat valmiita tekemään paljon töitä esim. suuren purjeveneen hankkiakseen.
En tee budjettia enkä tarkemmin seuraa kulujani, mutta summittaiset luvut näkee siitä miten pankkitilin saldo kehittyy. Yhden miehen taloudessa kuluu kuukaudessa normaalimenoihin nelisensataa. Auton omistamisesta ja yksityisajoista koituu parinsadan verran lisämenoa. Yhteensä siis noin 600 euroa, ja tällä kulutustasolla en tunne varsinaisesti tinkiväni mistään. Vuoden mittaan tulee tietysti myös hankituksi jotakin suurempaa, mutta niistä ei kuukautta kohti tule monta kymppiä. Asumiskustannukset ovat noin 150 euroa.
Palkkatuloista jää tällä kulutustasolla yli enemmän kuin puolet, ja kaikki tämä menee erilaisiin sijoituksiin. Tarkoitus on aikanaan saada pääomatuloista tuo peruskulutukseen tarvittava kuukausisumma ja jäädä sen varassa eläkkeelle. Ahkerasti ja pitkään töitä tekemällä voisin tietysti pitää esim. uudempaa autoa, mutta arvostan lopulta vapaa-aikaa korkeammalle kuin minimin ylittävää elintasoa. Ja tällä tavalla saan vapaa-aikaa lopulta monta vuotta enemmän.
Varmaan jotain 1000€/kk/2hlö.
"Pakolliset" kulut, kuten vuokra, vesi, sähkö, netti, kotivakuutus, ruoka... 2hlö 650-700€ kuussa. Satanen säästöön pahan päivän varalle. Pari sataa harrastemenoihin (akvaario, pyöräily, käsityöt ynnä muu aktiviteetti).
Tällä hetkellä tulot oikeasti 880€/2hlö/kk. Vähän joutuu nipistämään kaikesta ja venyttämään senttiä.
Normaali elämä maksaa Suomessa noin 1500-1800 E KK Jotkut tulevat toimeen vähemmällä , jotkut tarvitsevat enemmän Tuon verran kansan talous tarvitsee per henkilö nyt sitä katetaan velalla
allekirjoitan.
Mutta siihen pitäisi sisällytää jatkuvan resepti lääkityksen ilmaisuus, vaikka olisi kyse vitamiinista.
Tosin reseptilääkitys kierretään jo hyvin lääkärien toimesta eikä kaikkia sairaudesta johtuvia reseptilääkkeitä korvata, jos käsikauppa lääkkeistä saa "määrättyä" rinnakkaistuotetta.
eiköhän se hyvä elämä suomessa maksaa kaiken minkä ansaitsee.Tiedän kyllä 90-luvún köyhyysvuosistani millä tuloilla en tullut toimeen.Viime laman aikan elin perustoomeentulolla noin 300 eur/kk ja se raha ei kyllä nuorelle sinkkumiehelle riittänyt. 1995 pääsin melko pienell'ä palkalla töihin ja tapasin samana vuonna työttömän vaimon joka oli juuri aloittanut melkein 7 vuoden opiskelut ammatinvaihdontakia. Teimme ehkä virheen että muutimme virallisesti luokseni ja täten hän menetti suurimman osan tuista. Sai muistaakseni 110 eur/kk ja minun palkastani taas u´losmitattiin 1/3. Vuokran jälkeen meille jäi vähemmän rahaa kuin kahdella perutoimeentuella eläävä pariskunta. Vaimollani ei ollut mahdollista vuosiin ostaa uusia vaatteita koska ne vähäiset pakolliset vaatehankinnat tehtiin minulle jotta olisin voinnut tehdä myyntireissuhommiani. Olen varmaan ainut Suomalainen myyntiedustaja joka on keittänyt välillä omat ruuat retkikeittimellä hotellihuoneissa kun ei ollut rahaa syödä muualla. Kalapuikkoja tai vastaavaa en uskaltanut käristellä palohälyttimien takia.
En kyllä kuulu kirkkoon mutta olisiko taivaan herra päättänyt että noin 10 vuoden köyhyys,kituuttelu ja ajóittain nälkäjaksoja saa minun kohdaltani riittää ja päättänyt että ansaitsemme vaimoni kanssa paremman elämän. Vuonna -99 jouluna onnistuin saamaan suuresta kansainvälisestä yrityksestä melko korkean aseman kansainväisillä markkinoilla. Seuraavana vuonna oli 9 vuoden ulosotto suoritettu vaimo sai töitä ja yhtäkkiä tulomme olikin 6-7,000 eur/KK (Minun) ja vaimon 2800 eur/kk. 2001 joulukuussa syntyikin poikamme ja tammikuussa 2002 pystyimme jo ostamaan uuden rivitalon perheellemme jonne muutimme jouluksi 2002.
noin 10 köyhyysvuosien jälkeen oli meillä sitten aina kevääseen 2008 9-10,000 euron kk-tulot. Toki veroprosenttini oli korkea mutta kyllä palkat riitti enemmän kuin hyvin mukavaan elämään. Lomareissut ja hankinnat ilman pitkää ennakkoonsäästämistä. Aika äkkiä muuttui kulutustottumukset tulojen myötä ja sai hankittua varallisuuttakin. Tuntui mukavalta elää hyvin kaikkien köyhyysvuosien jälkeen.
No keväällä 2008 se sitten tapahtui. Sain monen muun kanssa kenkää firmaltani. Sain kyllä heti uuden työn mutta liki puolet pienemmällä palkalla ja tulomme nykyään 6,000 eur/kk. Pienen alkutotuttelun jälkeen huomasin että perhe elää edelleen kohtuullisen hyvin vaikka rahankäytössä on pieni nuukuus iskenyt jälleen. Se missä se raja kulkee että taloudellisesti elää hyvin niin sitä en tarkaan kyllä osaa sanoa. Kyllä me vielä´pienemmilläki tuloilla pärjättäisiin mutta enpä taida omaaloitteisesti mennä niitä pienentämään.
Eiköhän se markkinatalous meidän perheen tuloja säätele.
helpotit sitä kun poistit asunnot yms,
mutta paljon on eroja paikkakunnilla, Helsingin seutu on paljon kalliimpaa
kuin 100 km säteellä muut paikkakunnat.
elämäntavatkin ratkaisevat,
otatko siistit ulkovaatteet heti pois kodissa, vai kulutatko ne nopeasti nuhruiseksi ja pitää hankkia uusia.
myös juomat, ruokatottumukset ratkaisevat hyvin paljon.
Minun äiti maksoi 650 eläkkeestä kaiken kulunsa ja vuokran 150 €,
säästöön jäin 300 € kk, oli 80-87v eläkeläinen, lääkkeisiin en mennyt yhtään,
ruoan hän teki ja sitä lämmitteli 2-3 päivää.
Vaatteita ei ostanut 10-vuoteen
Uskomatonta jos löytyy lääkkeitä popsimaton kahdeksankymppinen. Minäkin pyrin samaan. Ravinnolla ja liikunnalla voi itse paljon vaikuttaa terveyteensä. Itse tehty ruoka on terveellisempää ja tietää taatusti mitä suuhunsa laittaa.
Köyhyyttä ja vaurautta vuoroin kokeena tiedän sen mitä enemmän rahaa sitä enemmän tulee hankittua ihan turhaa krääsää jolla ei loppujen lopuksi tee yhtään mitään. Vaatteissa tulee helpoiten tehtyä heräteostoksia jotka jää komeroon kun joistain harvoista vaatteista tulee niin rakkaita taas et ne aina samat kuitenkin vetää päälleen ja pidetään loppuun asti. Keski- ikäisenä enään käyn harvoin shoppailemassa kaupungissa ja melkeimpä kun on löytänyt sen tarvitsemansa niin tekee mieli lähteä nopeesti pois. Säästää paljon kun miettii etukäteen mitä todella tarvitsee eikä mene kaupoille ihan turhanpäiten aikaa kuluttamaan. Alusvaatteisiin kuitenkin menee rahaa eniten sillä päivittäin vaihdellassa ja pestessä käyttöikä pienin vaikka laadukkaita merkkejäkin käyttäisi. Rintavalle ei käy mitkään halvat liivit mitkä eivät tue ja jos liikuntaa harrastaa kulutuskin kovempaa. Naisena hygieeniaan, kosmetiikkaan ja kauneudenhoitoon kuluu minulla enemmän kuin miehelläni sen puolen kulutus on paljon halvempaa.
Sukupuolellakin on merkitystä onko nainen vai mies ja iälläkin. Eläkkeellä kulutus vähempää kuin työikäisillä. Monet asiat vaikuttaa siihen minkälaisella summalla pärjää kuukaudessa ja eri ikäkausina kulutus erilainen.
"Eläkkeellä kulutus vähempää kuin työikäisillä"
180 cm 80 kg mies 35 vuotta ja 70 vuotta energiaa kuluu 35 vuotiaana vain 384 kcal / vrk enemmän, on yksi ruisleivän siivu jolla keitto kinkkua ja levitettä. Hintaa tuolle voileivälle ei tule kahta euroa.
Vaatemuoti se muutuu jokaiselle, asunnon tarvitsee samoin kumpikin. Vakuutukset, lehdet, Tv-luvat, sähkön kulutus, mitä helvata se eläkeläinen niin paljon vähemmän kuluttaa..
35 vuotias napsii liäravinteita ilmeisemmin alvariinsa, mutta 70 vuotias ottaa lääkärin määräämät lääkkeet ja ikäsairauksia melko varmasti on.
Omasta asunnosta menee käyttökulut kumaltakin, ruoka ja vaattekulut ovat yhtä kinkkuleipää lukkuun ottamatta samat.
Työmatka kulut ovat vähennys kelpoisia joten ne ansaitaa ja yhteiskunta tukee.
muna vai kana?
Harvalla 35 vuotiaalla on edes ollut opintolainaa ja oma asuntokin alkaa olla maksettu, jos on asiansa hoitanut.
Kulutusero on juuri tuossa energian kulutuksessa, muu on vain moraalisesti päätetty, eläkeläinen ei kuluta eikä osta mitään henkilökohtaiseen kulutukseen, ei se tarvi kun on niin vanha.
Kun eläkeläisen kulutus ero painottuu terveyden ja sairaudenhoitoon, se on oikeus syleksiä ja halventaa ihmistä, kun se on vanha. Eläkeläinen on maksanut koulutuksensa itse, kuten myös asuntonsa, viimeistä ropoa myöten.
En ymmärrä kysymyksen kohtaa, paljonko tarvitsee onnelliseen elämään? Ei onnellisuus ja raha ole samaa tarkoittavia asioita. Rikkaan on helpompi kärsiä onnettomasta elämästä, mutta täysin persaukinen voi olla maailman onnellisin ihminen. Ei onnellisuuden määrää voi raha yksiköllä määritellä.
Kyllä meidän 66/62 kulutuksemme painottuu matkusteluun.
Ylivoimaisesti suurin yksittäinen menoerä.
Terveydenhuoltoa edustaa minun 30E/kk salikortti. Eukko kävelee ilmaiseksi.
Lääkekustannukset ovat vuositasolla yhteensä noin 200E.
Vitamiineja, hivenaineita ja omia lisäravinteita en viitsi laskea.
Mitään kummempia hankintoja ei ole tiedossa.
Silloin, tällöin joku kodin kone menee uusiksi.
Kalliimmat vaatteet, kuten turkit, on hankittu aikanaan.
Autolla tulee vuosittain noin 3000km joten se olisi oikeastaan tarpeeton.
Loma-asunnon ylläpito ja kulutusmaksut verot Espanjaan tekevät vuodessa yhteensä noin 1200E.
Tarpeemme ovat todella vähäisiä.
jep eläkeaika tulee ja siirrymme espanjaan asumaan. Pidämme tällä Tampereelle asunnon ja kansalaisuuden.
Kolme vuotta pakerrusta ja sitten soronoo.
muuten hyvä kirjoitus, mutta olet laskenut väärin. 780 250 = 1030 eikä 930.