Politiikka äkkiä takaisin työpaikoille, ammattiosastoihin, liittoihin ja koko yhteiskuntaan.
Jo pidemmän aikaa on oikeisto ja sen käskyläinen valtamedia vaatinut, että ammattiyhdistysliikkeen tulisi sanoutua irti puoluepolitiikasta. Ei muka ole oikein, että työntekijäjärjestöillä on tiiviit yhteydet vasemmistopuolueisiin, vaikka liittojen jäsenistöstä osa kannattaa porvareita ja täten he vastoin tahtoaan joutuvat tukemaan vasemmistoa.
Siitä ei tietenkään kerrota, että porvaripuolueilla on aivan samat mahdollisuudet vaikuttaa ammattiosastonsa kuin liittojensa valintoihin. Siinä he eivät näe myöskään ongelmaa, että kansalaiset rahoittavat eduskuntapuolueita tänä vuonna 36 miljoonalla eurolla. Minä lihotan omalta osaltani Kokoomusta ja Keskustaa 18 miljoonalla eurolla vaikka en kuuna kullan valkeana kannata oikeistoa.
Sen vielä ymmärrän, että porvarien leireissä hyökätään voimakkaasti sitä vastaan, että ay-liike tekee yhteistyötä vasemmistopuolueiden kanssa, mutta sitä en ymmärrä kun jopa työntekijöiden keskuudessa yhä laajemmin vaaditaan työpaikoilla luopumista puoluepolitikoinnista. Totta kai oikeistolaisille ja työnantajien korville on mannaa kuulla tuollaisia puheita työntekijöiden suusta. Mitä vähemmän työläiset ovat kiinnostuneita politiikasta, sitä helpompaa oikeiston on syöttää valheellista propagandaa siitä miten nyky-yhteiskunnassa ei ole vastakkainasettelua vaan tärkeää on kaikkien käsi kädessä toimia suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan puolesta. Jokainen, joka ei kulje silmät ummessa, näkee sen minkälaisen yhteiskunnan oikeiston ehdoilla harjoitettu konsensuspolitiikka on aikaan saanut.
Olen huolestuneena seurannut sitä, miten myös yhä enemmän palkansaajajärjestöjen johtajien puheissa on viitteitä siihen suuntaan, että politikointia työpaikoilla, ammattiosastoissa ja liitoissa tulisi välttää. Minusta asia on juuri päinvastoin – vireä puoluepolitiikka pitää kaikki osapuolet valppaina ja hereillä.
Muistellaan hieman vanhoja. Ennen aikaan esimerkiksi Metalliliitossa oli kovaa vääntöä siitä kumpi ryhmä liittoa johtaa – sosialidemokraattinen vai kansandemokraattinen ryhmä. Tästä johtuen demarivetoisessa liitossa saatiin aika-ajoin ihan kohtuullisia sopimuksia, sillä paine vasemmalta oli kova – kansandemokraattien ryhmä hengitti herhiläisenä niskaan, ja pian demarijohto olisi ollut entinen jos se olisi myynyt työläisten nahan liian halvalla. Sama kaava päti työpaikoilla, demari - tai kansandemokraatti luottamusmies oli hyvin pian entinen luottamusmies jos lepsuilua oli havaittavissa – molemmat ryhmät pitivät siitä huolen. Samoin oli laita ammattiosastoissa – velttoiluun ja liikaan veljeilyyn työnantajien kanssa ei ollut varaa, muuten seuraava vuosikokous vaihtoi vetäjiä. Myös työväenlehtiä tilattiin kilvan ruokasaleihin ja niitä luettiin ja kinasteltiin politiikasta.
Jo pidemmän aikaa on oikeisto ja sen käskyläinen valtamedia vaatinut, että ammattiyhdistysliikkeen tulisi sanoutua irti puoluepolitiikasta. Ei muka ole oikein, että työntekijäjärjestöillä on tiiviit yhteydet vasemmistopuolueisiin, vaikka liittojen jäsenistöstä osa kannattaa porvareita ja täten he vastoin tahtoaan joutuvat tukemaan vasemmistoa.
Siitä ei tietenkään kerrota, että porvaripuolueilla on aivan samat mahdollisuudet vaikuttaa ammattiosastonsa kuin liittojensa valintoihin. Siinä he eivät näe myöskään ongelmaa, että kansalaiset rahoittavat eduskuntapuolueita tänä vuonna 36 miljoonalla eurolla. Minä lihotan omalta osaltani Kokoomusta ja Keskustaa 18 miljoonalla eurolla vaikka en kuuna kullan valkeana kannata oikeistoa.
Sen vielä ymmärrän, että porvarien leireissä hyökätään voimakkaasti sitä vastaan, että ay-liike tekee yhteistyötä vasemmistopuolueiden kanssa, mutta sitä en ymmärrä kun jopa työntekijöiden keskuudessa yhä laajemmin vaaditaan työpaikoilla luopumista puoluepolitikoinnista. Totta kai oikeistolaisille ja työnantajien korville on mannaa kuulla tuollaisia puheita työntekijöiden suusta. Mitä vähemmän työläiset ovat kiinnostuneita politiikasta, sitä helpompaa oikeiston on syöttää valheellista propagandaa siitä miten nyky-yhteiskunnassa ei ole vastakkainasettelua vaan tärkeää on kaikkien käsi kädessä toimia suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan puolesta. Jokainen, joka ei kulje silmät ummessa, näkee sen minkälaisen yhteiskunnan oikeiston ehdoilla harjoitettu konsensuspolitiikka on aikaan saanut.
Olen huolestuneena seurannut sitä, miten myös yhä enemmän palkansaajajärjestöjen johtajien puheissa on viitteitä siihen suuntaan, että politikointia työpaikoilla, ammattiosastoissa ja liitoissa tulisi välttää. Minusta asia on juuri päinvastoin – vireä puoluepolitiikka pitää kaikki osapuolet valppaina ja hereillä.
Muistellaan hieman vanhoja. Ennen aikaan esimerkiksi Metalliliitossa oli kovaa vääntöä siitä kumpi ryhmä liittoa johtaa – sosialidemokraattinen vai kansandemokraattinen ryhmä. Tästä johtuen demarivetoisessa liitossa saatiin aika-ajoin ihan kohtuullisia sopimuksia, sillä paine vasemmalta oli kova – kansandemokraattien ryhmä hengitti herhiläisenä niskaan, ja pian demarijohto olisi ollut entinen jos se olisi myynyt työläisten nahan liian halvalla. Sama kaava päti työpaikoilla, demari - tai kansandemokraatti luottamusmies oli hyvin pian entinen luottamusmies jos lepsuilua oli havaittavissa – molemmat ryhmät pitivät siitä huolen. Samoin oli laita ammattiosastoissa – velttoiluun ja liikaan veljeilyyn työnantajien kanssa ei ollut varaa, muuten seuraava vuosikokous vaihtoi vetäjiä. Myös työväenlehtiä tilattiin kilvan ruokasaleihin ja niitä luettiin ja kinasteltiin politiikasta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mitä on tänään? Politiikka on ajettu sivuraiteelle ja se näkyy ja kuluu. Kun katsoo tämän päivän työmarkkinakenttää ja SAK:n sekä sen liittojen toimintaa, huomaa väistämättä missä alennustilassa ne ovat. Maassamme köyhyys ja kurjuus kasvaa kasvamistaan, päivittäin väkeä sanotaan irti tai lomautetaan, ala-arvoisia sopimuksia tehdään, mutta Hakaniemessä nukutaan ruususen unta. Demareilla ei ole enää pelkoa ”persiissään” ja siksi he voivat elää vailla huolen häivää turvattua elämää ja käydä Palacen saunassa tekemässä kehnoja sopimuksia ilman, että hyväpalkkaiset johtajanpallit olisivat uhattuina. Sama alennustila vaivaa myös kenttää, luottamustehtäviin on vaikea saada ketään ja monilla keskisuurilla työpaikoilla ei ole lainkaan luottamushenkilöitä. Työväenlehtiä ei saa tilata, ja monissa paikoissa on tehty selväksi, ettei kahvitauoilla politiikkaa puhuta. Onko siis ihme jos vuokra-, pätkä- ja orjatyö rehottaa.
Minä sanon, että politiikka äkkiä takaisin työpaikoille, ammattiosastoihin, liittoihin ja koko yhteiskuntaan. Politiikka on politisoitava ja nimenomaan niin, että vastaus on vasemmistopolitiikka.
Levyseppä-hitsaaja
Hannu Tiainen
Kun keskiliksat huitelevat 37 tonnia vuodessa niin on siinä tosiaan tehty kurjia soppareita!
Nyt tuli toveri Urpolle sellainen visio että ahneita ja itsekkäitä on myös työväeston osassa, eikä
ihan vähän olekkaan!
Vasuri politiikan väljähtyneisyys on kyllä vasurien oma moka.
Ja työopaikkojen epäpoliittisuus taitaa olla työläisten valinta.
Kommarihan sitä ei ymmärrä.
vähän katuojaa koukaten.
sanotaan näin pelkistetysti, että työläisen näkökulmasta viimeiset kymmenen vuotta on mennyt suht lihavasti. on ollut rahaa millä pelata. eivät ihmiset näin ollen ole kovin kiinnostuneita politiikasta; työmies äänestää kokoomusta koska on hienoa tuntea olevansa ehkä vähän sillein parempi ihminen. vastahan nyt vähän aikaa takaperin korttitalo alkoi taas tiputella ässänsä sieltä huipulta alas. ihmisiä taas potkitaan töistään pois ja rahan jakaminen on nihkeämpää. nyt ainakin työmailla taas enemmän luetaan niitä työväenlehtiä ja peräänkuulutetaan ay-liikkeeltä jotain. jollei nousua - ja sen myötä myös työmiehelle mannaa ala tippumaan taivaasta - kohta tule niin vasemmisto ja ay-liike taas nousee. ja hyvä niin; politiikassa pitää olla sopivassa suhteessa eri värejä.
minä ihmettelen ihmisten kritisointia lakoista; puhutaan, että lakko on huono juttu ja syyllistetään työmiestä niin on pakko sanoa, että jos se työmies jää ilman työtä, toimeentuloa ja uskoa tulevaisuuteen niin ei sitä paljon lohduta puheet siitä kuinka firmoilla pyyhkii hyvin, osingot ovat valtavat ja opitoita jaetaan. ei työmiestä kiinnosta se, että firma pärjää hyvin ja työllistää kymmenen tuhatta työläistä jos itse on saanut kengänkuvan perseeseen ja ne kymmenen tuhatta duunaria löytyy intiasta. kommunistit toki ovat aina peräänkuuluttaneet yhteisöllisyyttä ja tasaisempaa tulonjakoa ihmisten kesken ja meidän länsimaalaisten lompakosta varallisuutta kehitysmaiden kansalaisille; he ainakin nyt saavat mitä ovat tilanneetkin mutta normaali ihminen on vähän toista mieltä. jos ihmisillä ei enää ole muuta kuin lakko protestikeinoina niin annetaan heidän lakkoilla. jotainhan tässä täytyy tehdä tai kohta vaan viisi prosenttia kansasta on rikkaita ja me loput pestään toistemme kalsareita palkkatyöksemme.
vaan nyt!!! Kaksi prosenttia kansasta nauttii 52 prosenttia kaikista palkka- ja pääomatuloista. Ylin viidennes,johon kuulutaan jo n. 60 000 euron vuosituloilla,saa yhteisestä hyvästä n. 80 prosenttia. Suomalaisten keskipalkka on 37 000 euroa vuodessa. Alimmat eläkkeet ovat n. 7000 euroa vuodessa ja sitäkin pienempiä tuloja saavat työttömät.
Jos työmarkkinatuki nostettaisiin vuoden 1994 tasolle reaalipalkkoihin verraten,tarvittaisiin 37 prosentin tasokorotus, opintorahan korotustarve olisi 59 prosenttia, lapsilisän 72,5, täyden kansaneläkkeen 28 ja toimeentulotuen perusosan korotustarve 44 prosenttia. Vertailu vuoteen 1994 on merkillepantavaa.Me emme ole tarvinneet lamaa päästäksemme olevassa olevaan tilanteeseen. Porvarit ja sosialidemokraatit ovat hallituksissaan kurittaneet köyhää kansaa jo ennen lamaa,samaan aikaan he ovat jakaneet reippaasti sinne,missä herkkua ja hyvää on jo ennenkin ollut. Nyt tämä hallitus tahtoo jatkaa kansalaisten eriarvoistamista laittamalla köyhän kansan vielä lamankin maksumieheksi. Alta 100 000 euroa ansaitsevat eivät taida ymmärtää,mitä näin raju tuloerojen kasvattaminen merkitsee kolmessa sukupolvessa. Kyse ei enää ole henkilökohtaisesta tulosta ja siitä maksettavasta verosta, eriarvoistuminen johtaa koko hyvinvointiyhteiskunnan ja sen palveluiden romuttamiseen.
Toissapäivän lehtien pääotsikoita oli palkkatulojen prosentuaalinen kasvu ja pääomatulojen osuuden pieneneminen. Se on totta mutta katsokaa nyt hyvät ihmiset tulojen euromääriä ja verratkaa niitä toisiinsa! Eihän tässä maassa ole yhtäkään leipäkauppaa,josta prosenteilla voi liepuskaa ostaa. Kun ensimmäinen sellainen perustetaan,minäkin äänestän kokoomusta,en ennen sitä.
"Jos työmarkkinatuki nostettaisiin vuoden 1994 tasolle reaalipalkkoihin verraten,tarvittaisiin 37 prosentin tasokorotus, opintorahan korotustarve olisi 59 prosenttia, lapsilisän 72,5, täyden kansaneläkkeen 28 ja toimeentulotuen perusosan korotustarve 44 prosenttia."
totta vai mutua? jos totta niin tässähän aletaan laskemaan sadoissa tuhansissa ihmisiä, jotka ovat jääneet asioiden jalkoihin ja taas toisaalta voidaan sentään sanoa palkkojen nousseen. vaan mitä pitäisi tehdä? jätänkö osan palkasta ja kuihtuneet tulospalkkiot nostamatta, jätän rahat firmalle ja lunastan sillä tavalla taivaspaikan?
miten oikeudenmukaisempaa tulonjakoa toteuttaisi? aika helvetinmoinen haloo meinaan siitäkin nousisi jos vaikka 40, 50 tai kuuskymppiä tienaavien työmiesten palkkoja alettaisiin karsia; ei tälläinen ihminen nyt niin rikas on, että häntä pitäisi rangaista maailman epäoikeudenmukaisuudesta. ihan normiduunareita. jos opiskelijalle tai työttömälle pitää saada lisää liksaa niin kuinka siihen pääsisi? veroja lisää?
Verot ovat yhteiskunnallisen tulonjaon tasa-arvoistamisen keino. Me emme maksa veroja saadaksemme ne takaisin jossakin muodossa samanmääräisinä,me maksamme veroja pitääksemme yllä hyvinvointiyhteiskuntaa. Älä sinäkään tingi palkastasi,vaadi lisää palkkaa ja maksa siitä vero suuremman progression mukaan, sillä tuemme esim.lapsiperheitä lapsilisän muodossa.
Kolmen sukupolven tulokertymä ylimmässä kahdessa viidenneksessessä tällä verojärjestelmällä merkitsee kansan kahtiajakoa. Toisilla on varaa esim. yksityiseen terveydenhoitoon ja vakuutuksiin,toisilla ei ole. Lakeja ovat laatimassa ne,joilla on varaa. Se "keskiluokka",joka nyt kuvittelee hyötyvänsä alemmista veroista on tulevaisuudessaja maksajan paikalla.Heitä yhteiskunnan alasajo koskee. Juuri heidän tuloistaan maksetaan yksityisten palveluntarjoajien liikevoitto. Jos syövän viimeisten viikkojen hoito maksaa 6000 euroa vuorokausi,niin se hoito jää saamatta niin kansaneläkeläiseltä kuin 100 000 euroa vuodessa hankkivalta ellei yhteiskunta ota sitä kohtolleen. Tässä kohtaa vedetään viiva Vienanlahdesta Laatokkaan - toisella puolella seisovat ne,joita tämän päivän veropolitiikka suosii. Vastakkaisella puolella seisovat ne,keitä se ei suosi sekä ne,jotka kuvittelevat sen suosivan. Sinä näyttäisit olevan niitä jotka luulevat sen suosivan itseään. Ole huoleti,sinu tuloillasi se ei suosi sinua ja sukuasi.
ne katoavat tilistä ihan itsekseen yhdessä muiden maksujen myötä, älä huoli. äläkä huoli siitäkään ettenkö ottaisi vastaan joka ainoaa lakisääteistä palkankorotusta, hyvänmiehenlisää, ikälisää tai vaikkapa tuotantopalkkiota. kaikki kahmitaan ja kaikesta maksetaan yhteiseen kassaan veroa raskaamman kaavan mukaan. brutto kun muutetaan netoksi niin ei siitä niin hirveästi jää.
mutta olen alkanut ymmärtämään muitakin; otetaan vaikka ylemmät toimihenkilöt; edellisessa projektissa - kun tahti loppuakohti kiihtyy ja viimeinen kuukausi on ympärivuorokautista repimistä - niin me joilla työehtosopimukset ovat kunnossa niin jotta me asumme työmaalla kellon ympäri niin siitä pitää saada korvaus. ei kukaan terveyttään ala pilaamaan rehkimällä yöt läpeensä ellei siitä saa jotain. ja saikin. silti - niin vastentahtoista kuin se onkaan myöntää - myös ylempiä tarvittiin silloin yöllä ja viikonloppuisin ja pyhäpäivinä; he kuitenkin olivat suunnitelleet ja ohjeet laatineet miten homman pitäisi toimia ja vaikka me ammattilaiset toki ruohonleikkurin startattuamme voimme kertoa, että ensinnäkin toi terä on tylsä ja toiseks se ei yllä ruohon tasalle niin yhteistyö on suunnittelijan kanssa täysin välttämätön; minä voin sanoa käyttäjän näkökulmasta, että tuo ei toimi näin mutta minä en osaa mennä johonkin tietojärjestelmään muuttamaan sitä toimintaa sellaiseksi kuin haluan. siihen tarvitaan insinööriä. insinöörit ja suunnittelijat toki urakehityksensä takia tulivatkin mutta kyllä he minulle olivat tavallaan katkeria; yksikään asia ei startannut, mitään ei tapahtunut ennenkuin minulla oli kaikki lakisääteiset ja vähän päällekin korvaukset hallussa. sitten voitiin avainta kääntää virtalukossa. ylemmät toimihenkilöt taas niin he eivät oikein tienneet maksetaanko heille edes ylityökorvauksia vai vaihdetaanko tunnit vaan yksi yhteen; että olet perjantain ja lauantain töissä ja pidät korvaukseksi vapaana maanantain ja tiistain. oletetaan vaan, että olet töissä. ei tuollaisesta mitään tule; oli joskus surkea katsoa kun päivätöihin rutinoituneet naiset joutuivat valvomaan viikonkin yöt putkeen ja nuoret siloposkiset insinööripojat kuuskymppiset lenkit kourassa ei ole mikään ihan mieltäylentävä näky. nythän he vasta yrittävät työtaistelun uhalla saada itselleen ihan perusoikeuksia kuten selkeä työehtosopimus.
sama juttu AKT:n lakon kanssa; työmiehen perusoikeudet ovat perusoikeuksia. työnantajapuoli voi niitä virkansa puolesta kritisoida mutta se kun työväki heitä haukkuu, menee kateuden puolelle.