Olen seurannut suuren surun vallassa täällä käytävää keskustelua. Te olette nuoria, suurin osa teistä. Jokainen teistä saarnaa nuoruuden paatoksella omaa, ainoaa, oikeaa oppiaan johon verrattuna muut ovat väärässä. Joku kiihkoilee ateismin nimeen, joku taas pitää oikeana jotakuta kristinuskon sadoista variaatioista, joku muu taas jyrisee pakanauskontojen puolesta. Jokaisella on millimetrintarkka oppi joka tuo uskon, tiedon, viisauden ja autuuden - ja yksin hänellä!
Kuitenkin teidän saarnanne tulevat vielä vaikenemaan ja teidän äänenne hiljenee. Kun te saatte parikymmentä vuotta lisää ikää, te keski-ikäistytte ja keskiluokkaistutte. Teidän radikalisminne laantuu.Sillä välin tulette tapaamaan satoja ihmisiä, jotka yllättäen ovatkin täysin eri mieltä teidän oikeasta opistanne.
Te alatte kyseenalaistaa tietonne ja varmuutenne; jos oppini on totuus ja jos totuus on tekevä vapaaksi, niin... miksi en silti saa kannattajia? Voiko jotain ollakin pielessä?
Te puhutte opistanne yhä harvemmin ja yhä nöyremmin. Moni teistä alkaa opin sijasta keskittämään ajatuksensa itse Jumalaan ja Jumalan etuun, ei omaan oikeaoppisuuteensa. Jotkut teistä vaihtavat mielipiteensä täysin. Jotkut harvat, valitettavasti, juuttuvat kiihkoonsa keski-ikäisinäkin. He kieltäytyvät kasvamasta. Heitä on täällä jo nyt.
Aika on suuri tasoittaja. Se kyseenalaistaa ihmisen ja hänen kirjaviisautensa, se rauhoittaa kielenkannat. Aika saa puhumaan hiljaisemmin, nöyremmin. Usko voi pysyä, mutta asenne toisiin ja saarnaamiseen muuttuu ihmisyyden kasvaessa. Antakaa ajan kulua...
Kuitenkin teidän saarnanne tulevat vielä vaikenemaan ja teidän äänenne hiljenee. Kun te saatte parikymmentä vuotta lisää ikää, te keski-ikäistytte ja keskiluokkaistutte. Teidän radikalisminne laantuu.Sillä välin tulette tapaamaan satoja ihmisiä, jotka yllättäen ovatkin täysin eri mieltä teidän oikeasta opistanne.
Te alatte kyseenalaistaa tietonne ja varmuutenne; jos oppini on totuus ja jos totuus on tekevä vapaaksi, niin... miksi en silti saa kannattajia? Voiko jotain ollakin pielessä?
Te puhutte opistanne yhä harvemmin ja yhä nöyremmin. Moni teistä alkaa opin sijasta keskittämään ajatuksensa itse Jumalaan ja Jumalan etuun, ei omaan oikeaoppisuuteensa. Jotkut teistä vaihtavat mielipiteensä täysin. Jotkut harvat, valitettavasti, juuttuvat kiihkoonsa keski-ikäisinäkin. He kieltäytyvät kasvamasta. Heitä on täällä jo nyt.
Aika on suuri tasoittaja. Se kyseenalaistaa ihmisen ja hänen kirjaviisautensa, se rauhoittaa kielenkannat. Aika saa puhumaan hiljaisemmin, nöyremmin. Usko voi pysyä, mutta asenne toisiin ja saarnaamiseen muuttuu ihmisyyden kasvaessa. Antakaa ajan kulua...
Vastaukset 3
Vanhimmat
kuuluu näin:
mikähän se sinä olet ja mistä olet saapunut keskuuteemme?
tervetuloa joka tapauksessa!
voin vakuuttaa etten ole täällä ihmisten kiusana enää läheskään kahtakymmentä vuotta.
Minä kyllä vaikenen suuren nuotajan edessä. Olempa Hänet valmis vastaanottamaan odottaen millä hetkellä hyvänsä.
"Aika on suuri tasoittaja. Se kyseenalaistaa ihmisen ja hänen kirjaviisautensa, se rauhoittaa kielenkannat."
Olet harvinaisen oikeassa. Oli aika, jolloin olisin nuorena vaikutuksille alttiina ehkä voinut joutua jonkun uskonnon pauloihin mutta enää se ei onnistu. Suuria totuuksia ei ole, maailmasta voimme tietää vain jonkun osan jota voimme kasvattaa mutta aina jää jäljelle pimennossa olevia kysymyksiä. Eikä vähääkään auta se, että yritetään paikkailla tiedon puutetta yliluonnollisilla olennoilla.
Maailma vain on, siinä kaikki.