Uskovaisille tuntuu tulleen jostakin omituinen käsitys ettei uskonasioista saisi laskea leikkiä, ja että uskon pilkkaaminen olisi jotenkin erityisen paha asia. En ymmärrä miksi.
Sanotaan vaikka että päättäisin uskoa Mustanaamion olemassaoloon. Uskoisin siihen niin kovasti, että järjestäisin koko elämäni niin, että se olisi Mustanaamion mieleen. Minulle sanottaisiin ettei Mustanaamiota ole olemassa; se on vain fiktiota. Ja että jos Mustanaamio olisi olemassa, joku olisi nähnyt sen, ja pääkallon muotoinen kalliokin olisi jo löydetty. Ja niin edelleen.
Mutta minä sanoisin, että Mustanaamio on totta. Se on totta koska Mustanaamio -sarjakuvissa sanotaan niin, ja lisäksi minulla on henkilökohtainen sisäinen vakaumus sen olemassaolosta. Ja sittenpähän näette, kun saatte pääkallomerkin leukaanne!
Oikein ylpeilisin sillä että uskon Mustanaamioon enemmän kuin kukaan muu. Ja vaikka joku muu siihen uskoisikin, niin ei usko kuitenkaan yhtä kovasti ja yhtä oikein kuin minä.
Totisesti, minä kysyn teiltä: olisiko tällainen uskominen jotenkin ihailtavaa?
Jos ihminen sen sijaan tietää jotakin, on vaivautunut ottamaan selvää ja tarkistamaan tiedon, ja ajattelemaan ja perustelemaan asiansa, niin eikö se ole paljon arvostettavampaa? Jos ihminen ottaa vastaan kritiikin, ja muuttaa käsityksiään uuden paremman tiedon saatuaan, eikö se ole paljon hienompi tapa toimia?
Minä en osaa arvostaa ihmistä joka uskoo. Uskoo ilman tietoa ja todisteita. En näe siinä mitään muuta kuin laiskuutta ja välinpitämättömyyttä. Laiskuutta ajatella ja ottaa selvää, ja välinpitämättömyyttä totuutta ja oikeudenmukaisuutta kohtaan.
Jos sellainen käytös on tahallista, miksi ihmeessä siitä ei saisi laskea leikkiä?
Eri asia on jos ihmisellä esimerkiksi on jokin henkinen tai fyysinen vamma. Se ei ole kenenkään omaa syytä, ja se on elämää hankaloittava asia, johon tulee suhtautua niin että elämä olisi siitä huolimatta mahdollisimman hyvää.
Onko uskominen siis verrattavissa vammaisuuteen?
Sanotaan vaikka että päättäisin uskoa Mustanaamion olemassaoloon. Uskoisin siihen niin kovasti, että järjestäisin koko elämäni niin, että se olisi Mustanaamion mieleen. Minulle sanottaisiin ettei Mustanaamiota ole olemassa; se on vain fiktiota. Ja että jos Mustanaamio olisi olemassa, joku olisi nähnyt sen, ja pääkallon muotoinen kalliokin olisi jo löydetty. Ja niin edelleen.
Mutta minä sanoisin, että Mustanaamio on totta. Se on totta koska Mustanaamio -sarjakuvissa sanotaan niin, ja lisäksi minulla on henkilökohtainen sisäinen vakaumus sen olemassaolosta. Ja sittenpähän näette, kun saatte pääkallomerkin leukaanne!
Oikein ylpeilisin sillä että uskon Mustanaamioon enemmän kuin kukaan muu. Ja vaikka joku muu siihen uskoisikin, niin ei usko kuitenkaan yhtä kovasti ja yhtä oikein kuin minä.
Totisesti, minä kysyn teiltä: olisiko tällainen uskominen jotenkin ihailtavaa?
Jos ihminen sen sijaan tietää jotakin, on vaivautunut ottamaan selvää ja tarkistamaan tiedon, ja ajattelemaan ja perustelemaan asiansa, niin eikö se ole paljon arvostettavampaa? Jos ihminen ottaa vastaan kritiikin, ja muuttaa käsityksiään uuden paremman tiedon saatuaan, eikö se ole paljon hienompi tapa toimia?
Minä en osaa arvostaa ihmistä joka uskoo. Uskoo ilman tietoa ja todisteita. En näe siinä mitään muuta kuin laiskuutta ja välinpitämättömyyttä. Laiskuutta ajatella ja ottaa selvää, ja välinpitämättömyyttä totuutta ja oikeudenmukaisuutta kohtaan.
Jos sellainen käytös on tahallista, miksi ihmeessä siitä ei saisi laskea leikkiä?
Eri asia on jos ihmisellä esimerkiksi on jokin henkinen tai fyysinen vamma. Se ei ole kenenkään omaa syytä, ja se on elämää hankaloittava asia, johon tulee suhtautua niin että elämä olisi siitä huolimatta mahdollisimman hyvää.
Onko uskominen siis verrattavissa vammaisuuteen?
Vastaukset 46
Vanhimmat
Hyvä kysymys. Minä olen pohtinut uskovaisen huumorintajun ja itseironian puutetta. Minä en voi kun nauraa silloin kun uskovainen kutsuu ateistia saatananpalvojaksi tai kommunistiksi. Kutsun jopa itseänikin saatananpalvojaksi joskus. Mille asioille uskovainen edes nauraa? Millainen on uskovaisen huumorintaju?
Sulkeeko ateismi automaattisesti pois kommunismin?
Sulkeeko se että on uskovainen automaattisesti pois huumorintajun?
Tämän palstan uskovaiset ainakaan eivät ole osallistuneet humoristisiin ketjuihin, vaikka pilkkaamiseta monessakaan ei ole ollut kysymys. Enkä ole muutenkaan huomannut minkäänlaista huumorintajua minkään asian suhteen.
Hieman tuntuu siltä, että yleistät uskovaiset huumorintajuttomiksi hieman samalla tavalla kuin uskovainen joka haukkuu ateistia kommunistiksi tai saatananpalvojaksi.
Puhun tämän palstan uskovaisista kun nyt tällä palstalla olemme. Ja on varmaan sitten sattumaa että juuri tällä palstalla olevat uskikset eivät ole huumorintajuisia, voihan se niinkin olla.
Puhutko sitten muulloinkin kuin tässä ketjussa vain tämän palstan uskovaisista? Eli onko tämän palstan puheenaiheet rajattu (sinun osaltasi) vain tämän palstan uskovaisiin? Melkein veikkaisin että suhteellisen kapea on otos tuosta uskovaismassasta tuommoisessa otannassa...
huumori on uskovien ja Jumalan pilkkaamista.
Raamatussa varoitetaan vakavasti siitä miten: joidenkin ihmisten synnit ovat ilmeiset ja tulevat
rangaistaviksi ennen aikoja jo täällä maan päällä - ja - ettei Jumala ei salli itseänsä pilkattavan,
vaan mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.
Ja koska Jumala toimii oman Sanansa mukaan, tämä varoitus koskee kaikkia ihmisiä.
Nyt oli kyse tämän palstan uskovaisten huumorintajusta. Yleisesti en ymmärrä miksi ihminen uskoo jumaliin. Sillä ei ole väliä onko tällä palstalla kirjoitteleva uskovainen vai ei.
että lueskelin aluksi paljonkin tämän palstan huumorilla höystettyjä kirjoituksia,
mutta kun asiat menivät sillemallille, että ne kohdistuivat enimmäkseen Jumalaan
ja uskoviin, lakkasi minunkin huumorintajuni - ei siksi, etten ymmärtäsi asioita
jumalattomien ihmisten kannalta, vaan siksi, että tiedän, miten Jumala suhtautuu
asiaan ja uskon monen muunkin uskovan vakavuuden johtuvan samasta syystä.
Ehdin tuohon alemmas laittaakin pari kohtaa Raamatusta ja toivon, että nuo
varoitukset ymmärrettäisiin oikein, ilman, että niistä tehdään uutta pilkkaa !
Raamattu on paska satukirja. Miksi sinä sitä tänne siteeraat kun hyviäkin satukirjoja on.
Uskontosi ja uskosi on naurrettavaa, siksi niille nauretaan.
Ai että meillä ei ole muuta naurunaihetta kun uskovaisten tai jumalan pilkkaaminen? Nyt pomppas metsään. Joku uskis tällä palstalla sanoi että jumalallannekin on huumorintajua. Täällä oli hauska ketju 2000 luvun aatamin ja eevan chattailusta, minusta siinä ketjussa ei ollut mitään mistä uskis olisi voinut vetää hernettä nenuun. Kukaan uskis ei siihen osallistunut.
ovat eri asioita, mutta te ette ilmeisesti erota niitä toisistaan - naurullanne ei näytä olevan rajoja..
Mä lopetan nauramisen yleensä sillon kun meinaa tulla pissa housuun eikä henki kulje enää kunnolla.
Muutetaan vanha rasistinen vitsi uuteen ja normit täyttävään muotoon:
Mitä pitää tehdä kun näkee valkoihoisen, keskiluokkaisen kristityn juoksevan takapihallaan?
- Lopettaa nauraminen ja ampua uudestaan.
"Ai että meillä ei ole muuta naurunaihetta kun uskovaisten tai jumalan pilkkaaminen? Nyt pomppas metsään."
Nii just, on meillä muitakin vitsejä:
Mitä eroa on ferrarilla ja kymmenellä kuolleella vauvalla?
- Mulla ei ole ferraria autotallissa.
Mitä vammainen sanoi kun putosi portaista?
- Auts.
Mitä eroa on ankalla?
- Sen toinen jalka on jompikumpi.
Minä erotan huumorin ja pilkan. Huumoriin vastaan huumorilla ja pilkkaan pilkalla. En välitä jos uskis sanoo ateistia kommunistiksi tai saatananpalvojaksi, otan sen huumorilla nykyään koska olen jo siihen tottunut. Mutta raja menee jossain, esimerkiksi minun rajani menee siinä kun sanoo ateisteja moraalittomiksi ja pahoiksi. Jotkut saattavat olla, mutta useimmat eivät ole. Niin on myös uskovaisissa, kaikenlaisia ihmisiä.
haluaisi ajatella, mutta kun toisten pilkkakirjoitusten vuoksi on jo valmiiksi leimattu..
aluksi luin palstaa ja sitten aloin jotain vastaamaan, mutta mielekkyys meni aika äkkiä..
itsellä kun ei ole ollut kokoaikana, eikä alunperinkään tarkoitusta tällä palstalla arvostella,
eikä nimitellä ketään, mutta kun lukee toisten kirjoituksia siitä, mitä muut ajattelevat
uskovista, muuttui omakin mieli..ei sillä, olen hillinnyt itseni kiitettävästi, mitäpä minä
muita nimittelemään, mutta jonkun rajan soisin ja toivoisin tuossa yleistämisessä olevan..
kukin voisi vastata, kuin asiallisesti kysyä asioista, mikäli ottaa kantaa johonkin, mutta
yleensä se alkaa nimittelyllä ja yleistämisellä.. ja tuossa on myöskin ristiriita, jos ateistit
eivät halua uskovia palstalle, miksi he kyselevät ja tekevät aloituksia asioista, yleensä.
kuin pilkkamielessäkään..?!
"että tiedän, miten Jumala suhtautuu
asiaan"
On suorastaan käsittämättömän upea asia, että jollakin ihmisellä on ensikäden tietoa Jumalan ajatuksista!
Jos kirjoittaa asiallisesti, niin voi saada asiallisia vastauksiakin. Asiallisuus pitää vain itse ensin osoittaa. Siihen auttaa myös se, että käyttää aina sama nimimerkkiä niin että tutustuu muihin kirjoittajiin. Suurin osa uskovaisista kirjoittaa täällä koko ajan vaihtuvilla nimimerkeillä. En ymmärrä miksi. Siitä tulee vähän samanlainen olo kuin puskista nousisi aina uusia naamioituja päitä jotka heittävät repliikin josta ei oikein tiedä mihin se liittyy, ja sitten pää vetäytyy puskaan ja kohta nousee toisesta puskasta seuraava...
Asiattomia välihuutelijoita riittää aina tällaisilla avoimilla palstoilla joissa ei tarvitse rekisteröityä, mutta niistä ei vain pidä välittää. Täällä riittää huonosti käyttäytyviä kirjoittelijoita molemmilla puolilla yllin kyllin. Mutta ainakin ateisteissa on monta fiksua ihmistä jotka osaavat keskustella asiallisestikin. (Tosin tähän kellonaikaan vähän vähemmän...)
Minä ainakin kyselen täällä, koska täällä saa jostain syystä vastauksia paremmin kuin uskovaisten omilla palstoilla. En minäkään ymmärrä mistä se johtuu.
" ...tiedän, miten Jumala suhtautuu
asiaan... "
Oho. Miten tiedät sen noin varmasti? Jostain syystä uskovaiset ovat kovasti eri mieltä monistakin uskoon liittyvistä asioista. Saati sitten jo siitä, että mikä jumala mahtaisi olla se oikea, mikäli joku ylipäätään on olemassa. Ja sinäkö tiedät varmasti että on jumala, joka on vielä sinun uskosi mukainen, ja sinä vielä osaat tulkita juuri oikealla tavalla raamattuasi (sieltähän sinä sen varmaan tiedät, eikö niin?)
Saako muuten muita uskontoja pilkata kuin sinun omaasi?
Saako vääräuskoisia jopa tappaa?
Tappaisitko sinä, jos jumalasi nimenomaan käskisi?
minkä vuoksi ateismi-palstalla ollaan niin kiimassa teistien mielipiteisiin? Ei kyllä tule muuta mieleen kuin se, että ateisteilta puuttuu kokonaan oma substanssi, ollaan ns. selkärangattomia p****kasoja "kriitikoita". Juuri tämä ateismin perusolemus, ynnä älyllinen laiskuus mustanaamio/joulupukki -vertauksineen on varsin luontaantyöntävä, sekä narsistisesti puoleensavetävä
taas "nostaa pää puskasta"..mutta ilman "naamiota".. :))) !
Kyllä tässä on yritetty kirjoittaa ihan asiallisesti, mutta kun ne tökkää siihen, että saa
jostain asiasta samantien sellaisen palautteen, että ei tiedä, vastaisiko enää ja mitä vastaisi..
eipä täällä ole kovin hääppöistä asiaa (ainakaan omastamielestä) tarvinnut kirjoittaa, kun on
saanut osansa "yleisestä hihuvihasta" joka palstalla tuntuu olevan taas enimmässämäärin..
(enkä rekisteröidy siitäsyystä, etten enempää joutuisi saamaan kritiikkiä..ja tulisi valituksi
joksikin - "tiesmiksi hihhuliksi" - palstalla..) ! Helpompaa vastata silloin niihin asioihin, joihin
katsoo jotain voivansa ja osaavansa vastata..ei ole liioin muutenkaan niin yksinkertaista kirjoittaa asioista sellaisille, jotka itse eivät usko..vaikka itselle ne olisivatkin totta omassa
arkielämässä..
Tuon takia itse tulin palstalle, kun katsoin, että täällä kirjoitellaan paljon uskoon liittyvistä
asioista, mutta petyin siinä, että jotkut eivät edes ajattele, mitä päästävät tulemaan..ja että
monet mielenkiintoisetkin keskustelut - yhtälailla uskoon liittyvät, kuin muutkin, on sotkettu
asiattomilla kirjoituksilla.
Olen huomannut saman - että niillä palstoilla, joilla näihin asioihin kuuluisi uskovien vastata,
ei oteta kantaa..ja senkin olen huomannut kyllä, että nimimerkein varustautuneet vastailevat
helpommin toisilleen, jotka ovat jo pitkään palstalla olleita, eivätkä niin helposti aina ota huomioon tälläisiä puskasta kirjoittavia..täällä sitävastoin saa palautteen - ja todella nopeasti..!
Et sitten viitsinyt vastailla aloittajan ajatusleikkiin.
Minusta on käsittämätöntä, että massapsykoosi nauttii kunnioitusta ja suorastaan arvostusta. Miten ihmeessä ihmisyys edistyy ja paranee jos kilpaillaan sillä, kuka tulkitsee satuja parhaiten.
http://www.stmmusic.net/images/usko_rasilainen.jpg
Onpas ruma Usko.
http://personal.inet.fi/cool/ainork/kuvia/usko_onnittelut_07.bmp
kuunnellaan vähän puutarhatonttu luttista ja uhotaan vitusti. sitten vielä uhotaan vitusti, jos joku vaikka kuulisi.
No mikäs nyt kiukuttaa? Olenko loukannut jotenkin? (Toivottavasti.)
Kivan näköinen doggi! Satutko tietämään onko jotain rotua vai sekoitus?
kaikki te hihut olette säälittäviä. toiset säälittävämpiä kuin toiset. alhaisimpina olette te, jotka ette pidä muiden näkökulmien edustajia ihmisinä ollenkaan, kuten sinä, fundishihu.
Toi on Shetlannin lammaskoira (pikkucollie)
Eikös hihu viittaa yleensä johonkin uskovaiseen? En siis sovi määreeseen. Yritä kovemmin.
Ja fundementaalinen mielipide löytyy vain yhdestä asiasta: Abrahamilaiset uskonnot ovat syöpä. Kaikesta muusta voidaan neuvotella (jos sulla on tarpeeks rahaa.)
Mutta et vastannut vielä, miten olen sua loukannut kun olet niin pippurisen kiukkuinen.
Nuo korvat hieman hämäsi, en muista tällä rodulla nähneeni niitä tuollaisina. No jokatapauksessa, melkein yhtä lutuinen kuin omat sekoitus hurtat ; )
aloitetaan viimeisestä: >Mutta et vastannut vielä, miten olen sua loukannut kun olet niin pippurisen kiukkuinen. <
näennäinen kiukkuisuuteni johtuu fundismaisesta suhtautumisestasi muihin.
>Eikös hihu viittaa yleensä johonkin uskovaiseen? En siis sovi määreeseen. Yritä kovemmin.<
jos heittäisit pari saatanaa ylistävää lausetta lisää? satanas... miten se meni?
>Ja fundementaalinen mielipide löytyy vain yhdestä asiasta: Abrahamilaiset uskonnot ovat syöpä. <
lol. vanha sanonta olet sitä mitä syöt, piti paikkansa sinun tapauksessasi.
sori, teet hallaa kaikelle kristinuskonvastaisuudelle, uskontokritiikille, jopa ateismille ja agnostisismille. hanki vaikka uusi pentagrammijuliste huoneen (niin sinähän asut vielä vanhempien luona?) seinälle, niin saat suggeroitua oikeeseen fiilikseen viikonloppua varten?
Voi rakas multinikki, kannattaiskohan sun pysyä niissä kamelinpersejutuissa vaan kun ei sinulla ole taitoa, pelisilmää eikä ymmärrystä näköjään millekään muulle kuin kirjaimelliselle alapäähuumorille.
Se on ihan ok... Kyllä me fiksummat hoidetaan se hienostuneempi huumori ja sarkasmi yms. sellainen.
Tänään söin lasagnea... Itsetekemääni. Olen siis pastaa, jauhelihaa, mausteita, maitoa, tomaattisosetta, juustoa, jne... Ok.
PS. Mitä sitten jos minä sinun mielestäsi teen hallaa joillekin asioille. Jos ne asiat ovat niin heikkoja, että yhden nimimerkin nettikirjoitteluihin kaatuvat, niin joutaavat kaatumaan. :)
tämän kamelinperseilijän ja minun välillä. olen kritisoinut monesti trolleja vastaan ja kirjoittanut vain ja ainoastaan aiheeseen liittyvää asiaa. ei yllätä, ettet erota perseilijää edes kirjoitustyylin perusteella.
>PS. Mitä sitten jos minä sinun mielestäsi teen hallaa joillekin asioille. Jos ne asiat ovat niin heikkoja, että yhden nimimerkin nettikirjoitteluihin kaatuvat, niin joutaavat kaatumaan. :)<
ei pointti ole se, että kaatuuko joku nettikirjoitteluun, vaan se, että on aiheellista puuttua vajakkien vihamielisiin kirjoitteluihin. netti on siitä vittumainen foorumi, että täällä suuretkin ihmismassat pääsevät propagoimaan typeriä ja perusteettomiakin kommentteja (jota suoranainen yksipuolinen uskontovihakin on) laajalle yleisölle. sinä olet yksi niistä vajakeista, ja väitän puhuvani useamman ateistin suulla sanoessani, että kaltasisiasi ei yhteiskunta kaipaa. yksinkertaisemmin: teet vahinkoa jopa ajamallesi asialle.
No en tosiaan näe eroa... Yhtä tyhmää ja yleistävää tekstiä pukkaa molemmilta.
Ja puutu sinä vaan asioihin ihan niin paljon kuin sinun pikkuinen asioihin puuttuva sielusi sietää. Ei se minulta pois ole.
Enhän minä sinun kanssasi kinaisi ellen tästä jotain saisi... Eli naurua.
PS. Mitä asiaa minä ajan?
kaikilles :( yybers mahtis ons satanas helvettis. vikernes rules perskeles.
voi vittu mikä spedes maximus.
Noin se kirjoitustaitokin huononee samaa tahtia kun argumentit loppuvat. :)
PS. "vikernes"
Burzumin uus levy ilmestyy lähiviikkoina. Osta sinäkin ja muistele nuoruutta. ;)
PPS. En ole missään nimessä sellainen visionääri tai nero kuin Spede oli, mutta kiitos silti kehuista. Parhaani teen.
Uskonto on täysin verrattavissa totalitarismiin, eivätkä natsit ja kommunistitkaan ole kovin tunnettuja hersyvästä huumorintajustaan tai satiireille nauramisestaan.
Lähtökohta lähinnä mustan huumorin tuottamiseen on mainio: Ei tarvitse kuin alkaa lukea Raamattua ja vetää siitä stooria pitemmälle. Täysin hulvatonta menoa se alkuperäinenkin, paljolti sienipäissään rustattua! :D
http://www.youtube.com/watch?v=Erthun0Pauc&feature=related
Kyllähän Jeesus kertoi jo aikoinaan, että uskovia tullaan pilkkaamaan, joten tämän ei pitäisi tulla kenellekään uskovalle yllätyksenä.
"Minä en osaa arvostaa ihmistä joka uskoo. Uskoo ilman tietoa ja todisteita..."
En minä ainakaan ole joutunut uskomaan ilman tietoa tai todisteita, mutten voi kuitenkaan todistaa sanomaani muuten kuin antamalla sanani. Tällä tavalla olen itsekin totuuden löytänyt; näin on Jumala nähnyt hyväksi ja saarnauttamansa ristin kautta pelastaa ne, jotka taipuvat ottamaan asioista todella selvää, ja hyväksyvät lopulta Jeesuksen rauhantarjouksen.
"...En näe siinä mitään muuta kuin laiskuutta ja välinpitämättömyyttä. Laiskuutta ajatella ja ottaa selvää, ja välinpitämättömyyttä totuutta ja oikeudenmukaisuutta kohtaan."
Minä taas tiedän asian olevan toisin päin. (tsori noin rohkea väite, mutta kun tiedän sen yksinkertaisesti olevan totta.)
>>"Kyllähän Jeesus kertoi jo aikoinaan, että uskovia tullaan pilkkaamaan, joten tämän ei pitäisi tulla kenellekään uskovalle yllätyksenä."
Niinpä, sekin vielä.
>>"En minä ainakaan ole joutunut uskomaan ilman tietoa tai todisteita, mutten voi kuitenkaan todistaa sanomaani muuten kuin antamalla sanani."
Henkilökohtainen tunne jonkin asian totuudellisuudesta ei edellenkään ole mikään todiste mistään - edes kokijalle itselleen. Ihmisen pää on ihmeellinen asia. Ehdotan että ottaisit selvää mihin kaikkeen aivot pystyvät. Kokemuksesi ei edellytä minkäänlaisen jumalan olemassaoloa.
>>"…En näe siinä mitään muuta kuin laiskuutta ja välinpitämättömyyttä. "
"Minä taas tiedän asian olevan toisin päin. (tsori noin rohkea väite, mutta kun tiedän sen yksinkertaisesti olevan totta.)"
Siinä taas yksi ero meidän välillämme. Minä yritän aina perustaa mielipiteeni mahdollisimman hyvin tutkitulle tiedolle, ja silti tiedän että asioista ei voi olla täydellisen varma. Sinä uskot johonkin, perusteena vai se miltä sinusta itsestäsi oman pääsi sisällä tuntuu, ja vielä tulet sanomaan että *tiedät* sen olevan totta. (Sori näin rohkea väite, mutta siltä se kovasti näyttää.)
Ja edelleen kysymys kuuluu: miksi uskonasioista ei saisi laskea leikkiä?
Uskovaiset muodostavat oman käsityksensä ajattelemalla. Ajattelevat ihmiset ovat aina etsineet selitystä kaiken olemassaololle. Lisäksi uskoon kuuluu toiveet ja myöskin rakkauden ajatellaan kuuluvan siihen.
Se on siis kokonainen elämänasenne. Järkevällä ihmisellä pitää olla jokin filosofia ja mietitty suhtautuminen elämään. Elämän syntyä ei vieläkään tiedetä ja elämällä täytyy olla jokin tarkoitus. Siis elämälle annetaan onnellistava tarkoitus.
Usko on sydämissämme/sielussamme ja sielu on kaiken keskus.
"Järkevällä ihmisellä pitää olla jokin filosofia ja mietitty suhtautuminen elämään. Elämän syntyä ei vieläkään tiedetä ja elämällä täytyy olla jokin tarkoitus. Siis elämälle annetaan onnellistava tarkoitus.
- Väität että elämällä pitää olla jokin tarkoitus. Miksi pitäisi? Eikö elämä itsessään riitä? Elämästäsi voit itse tehdä merkityksellistä. Ainakin suomalaisena se on sinulle mahdollista. Kaikkialla ei ole samoin.
Miksi ihmisellä pitäisi olla joku mietitty filosofia, jonka mukaan elää? Ei kaikki mieti elämää, mutta elävät silti onnellisina. Tunnen jopa sellaisia ihmisiä, jotka eivät koskaan lue kirjoja, mutta vaikuttavat silti elämäänsä ihan tyytyväisiltä.
"Uskovaiset muodostavat oman käsityksensä ajattelemalla."
Voi olla. Monet kyllä tuntuvat ottavan vastaan uskonnollisten johtajien ja pappien valmiiksi pureskellut tulkinnat ottamatta itse selvää asioista. Mutta vaikka asiat ajattelisi itsekin, on ongelmana se että uskovaisilla
a) ajattelun pohjana on todellisuudesta täysin irrallinen vanha tarinakokoelma,
b) johtopäätökset eivät perustu logiikkaan, todistettuihin syy-seuraus -suhteisiin eikä edes luonnonlakeihin.
"Ajattelevat ihmiset ovat aina etsineet selitystä kaiken olemassaololle."
Kyllä vain. Valitettavasti on monia asioita joita on mahdotonta saada selville, ja erilaisten jumalolentojen olettaminen alkusyyksi ei vie ketään ainakaan lähemmäs totuutta.
Tieteellisen tiedonkeruun kehittymisen jälkeen ihmisen ymmärrys on lisääntynyt käsittämätöntä vauhtia, ja faktojen pohjalta päästään myös vähä vähältä lähemmäs monia maailmankaikkeuden mysteerejä. Niitä riittää monia muitakin, ja vastaukset ovat paljon kiehtovampia silloin kun ne melko todennäköisesti ovat myös totta.
"Lisäksi uskoon kuuluu toiveet ja myöskin rakkauden ajatellaan kuuluvan siihen."
Toiveita ja rakkautta on olemassa ihan samalla tavalla myös ilman uskontoja.
"Elämän syntyä ei vieläkään tiedetä ja elämällä täytyy olla jokin tarkoitus. Siis elämälle annetaan onnellistava tarkoitus."
Ja tämä elämän tarkoitus on sitten mahdollista rakentaa ainoastaan uskonnollisen valheen pohjalle? Eli valehdellaan että oman uskonnon tarinat olisivat muka totuus, vaikka siitä ei ole mitään todisteita ja moni asia puhuu sitä vastaan.
Elämään voi löytää tarkoitusta monista asioista. Väitän että uskonnot ovat sieltä huonoimmasta päästä.
Edelleenkään en saanut vastausta: miksi uskon pilkkaaminen olisi jotenkin pahempaa kuin muiden asioiden pilkkaaminen?
***Uskovaiset muodostavat oman käsityksensä ajattelemalla***
Ei, vaan uskomalla ja ajattelemalla uskoaan, uskoen että oma ajatus uskosta on totuus.
***Ajattelevat ihmiset ovat aina etsineet selitystä kaiken olemassaololle***
Kyllä, mutta olemassaololle ei toistaiseksi ole olemassa muuta selitystä kuin olemassa olo itse. Mielenkiintoista ei ole se, millaista ja miksi elämä on vaan se, että elämä on. Eikö se riitä?
***Lisäksi uskoon kuuluu toiveet ja myöskin rakkauden ajatellaan kuuluvan siihen.***
Rakkaus ja toiveet eivät tarvitse toimiakseen uskontoa ja uskoa näkymättömään, isättömään mieheen, joka on itse oma isänsä, mutta joka kuitenkin hylkäsi oman itsensä ja kysyi: Miksi minut hylkäsit?
***Elämän syntyä ei vieläkään tiedetä ja elämällä täytyy olla jokin tarkoitus***
Tämän tosiasian on tiede myöntänyt jo ajat sitten, että emme tiedä 100% varmuudella. Onko siis parempi antaa elämälle selitys, joka ei perustu tosiasioihin, vaan 2000 vuotta vanhaan lammaspaimenten taikauskoon joka sanoo olevansa absoluuttinen totuus? Mielestäni ei. Lue raamattusi läpi kerran niin, että laitat sanan Jeesus tilalle Apollo ja sanan Jumala tilalle Zeus. Antaa kummasti perspektiiviä.
Elämällä ei tarvitse olla muuta tarkoitusta kuin elämä itse. Oletko tyytymätön omaan elämääsi, koska annat sille ei-todellisuuspohjaisen selityksen?
***Siis elämälle annetaan onnellistava tarkoitus***
Onko mielestäsi väärin, jos ihminen on onnellinen ilman taikauskoa? Onko väärin, että ihminen elää elämänsä onnellisena luottaen havaittuihin tosiasioihin?
vaan tahtoo olla niin karmeaa, että puistattaa.