Seroguelin lopetus... Kauan vieroitusoireet kestävät? Kokemuksia

Eikö kenelläkään tosiaan kokemusta tämän lopettamisesta? Hajoan kohta....

olen itse käyttänyt seroquelia 700-800mg iltaisin jonka lisäksi 20mg stellaa ja 20mg diapamia noin 3 vuotta.enkä nuku kuin 3-4 tuntia kerrallaan,sitten hereillä pari tuntia sitten lisää diapamia ja sitten nukutaan taas pari tuntia,että sellaisia öitä,eikä lääkärit enää yksinkertaisesti keksi mitä tehdä mun kanssa.hienoa jos pääset eroon,on meinaan tosi vahvoja psyykelääkkeitä,ja onnea tulevalle raskaudelle,kirjoittele jos [email protected]

meni vähän vierestä toi sun itseasiallinen kysymys,seroqueliin ei jää koukkuun mutta siihen kyllä aikaa myöten tottuu,tosiaan!unettomia öitä...varmaan tiedossa koska olet kuitenkin syönyt niitä sen verran pitkään että on vielä elimistössä jonkin aikaa,ei kuitenkaan vaarana normaalille raskaudelle.onnea!

Söin joskus seroquelia 600mg ja sitten venäläinen sijaislääkäri vähensi multta150mg. meni muutama päivä ja rupesin heräämään aamuisin ensin klo: 6 ja sitten lopulta klo4. se oli pakko nostaa takaisin. mut nyt mulla menee 4 lääkettä ja 1 niistä on seroquel prolong, olen yrittänyt vähentää 50mg ja tulee unettomuutta herää viideltä ja sit ahdistuspaniikkioireita ja pistelyä, säpsähtelyä.....et mite pääsis irti ....? ku väsyttää ja lihottaa nää napit ja lääkäriä ei kiinnosta...... prkl!!!
tsemppiä kaikille !

Toi Seroquel aiheutti mulle vittumaisia säpsähdyksiä kun yritti mennä nukkumaan, painajaisia, päiväkoomaa, tunteiden latistumista, erektiohäiriöitä yms. yms. Sitten ei ollutkaan muuta mahdollisuutta kuin lopettaa, kun en halunnut fyysisen terveyteni täysin rampautuvan. Sellanen 2 viikkoa meni lähes täydellisessä unettomuudessa (toki päivällä hetkittäin torkkui), mutta sitten uni rupes tulemaan luonnollisesti.

Toisin sanoen: Aivan törkeetä myrkkyä ketiapiini! Se aiheuttaa viekkareita, tosin ei ihan samanlaisia kuin bentsot. Sivuvaikutukset taas ovat huimasti vaarallisempia mitä bentsoissa.

Amen

Psykiatrien tarkoitus on murhata ihmiset lääkkeillään. Ei ole mistään sattumasta kysymys. Raskaille näitä lääkkeitä ei pidä koskaan määrätä koska ne vaikuttavat sikiöön ja neuroleptit ovat vaan myrkyllisiä lääkkeitä. Ilmeisesti kysyjä ei tiedä Seroquelista mitään ja kärsiikin kyllä jonkinasteisesta persoonallisuushäiriöstä.

Seroquel on myrkyllinen lääke. Käytännössä kaikki psykiatrian lääkkeet ovat täyttä paskaa ja tarkoitus on murhata ihmiset, tässä sitten ne sairaudetkin (mutta ei ihmiset) paranee - "lääkärit parantaa SAIRAUKSIA - ei välttämättä ihmisiä".

Psykiatria on valtiovallan tukema järjestelmä jossa ihmisiä järjestelmällisesti murhataan.

1) Lääkkeet ei korjaa mitään ja aiheuttaa sairauksia. Uudemmat lääkkeet ovat "parempia" koska niihin kuolee helpommin, varsinkin jos lääkitystä vähennetään. Ainoat jotenkin järkevät lääkkeet ovat puhtaita lyhyt vaikutteisia nukahtamislääkkeitä (stillnoct) ja dopamiini blokkaajia (matala-annoksinen peratsin jne), lopuissa ei ole MITÄÄN järkeä. Uudemmat lääkkeet ovat helposti myrkyllisiä.

2) Lääkkeiden sairauksia aiheuttava vaikutus perustuu siihen että reseptoreita blokataan ja keho adaptoituu tähän - yleensä sensitiivisyys ko. reseptorijärjestelmässä kasvaa (vaikka varsinaisten reseptorien määrä voi kasvaa).

3) Matala-annoksista Seroquel annosta (

Pakkohan tuosta Ketiapiinistä on päästävä eroon. Onko mitään toivoa päästä irti kun olen käyttänyt jo vuosia sitä. Olis mukava saada tietoa käyttäjiltä, miten onnistuu. Ja olisi mukava jos ei tulis noita hel..tin tyhjänpäiväisiä Amerikkalaistutkimuksia asiasta. KÄYTTÄJÄT/LOPETTANEET PARHAITEN TIETÄÄ MITEN ONNISTUU!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Mulla tulee masennusta, sellaista kurjaa oloa ja säpsähtelyä, ja unettomuutta mutta nyt olen vähentänyt niin että vähennä prolongia mutta ketipinoria lyhytvaikutteista otan 100mg:aa. Prolongia on vielä 200mg jäljellä. 300mg:sta laskin. Tarkoitus on syödä vain vähän tuota ketipinoria, en sitä lopeta vielä vaan haluan eroon prolongista mutta pikkuhiljaa. Tässä muutaman viikon ainakin olen 200mg:lla ja sitten siirryn 100mg:aan ja sitten suoraan pois ja jäljelle jää lyhytvaikutteinen ketipinor, en vielä tiedä mikä annos. Arpapeliä ja kokeilua tämä on että mikä on paras annos. Alkoi pelottamaan sivuoireet ja ärsytti passivoituminen. Kai tämä kurja olo on kestettävä että saan elämäni takaisin ainakin osittain. Luulen että pikkuhiljaa paras lopetus ja kestettävä vaan huono olo ja vaikka tenoxia unilääkkeeksi tilapäisesti.

Mulla n. 3.5 vuoden käytön jälkeen lopetus seinään kun veriarvot päin sitä kuuluisaa, painoa kertyi julmetusti, lepopulssi huiman korkealla, erektiohäiriöitä, tunteettomuutta ja hirveitä painajaisia!

Sellanen 2-3 viikkoa meni hirveissä viekkareissa; vielä pahemmat painajaiset jos unta sai ja ensimmäinen viikko lähes täydellisessä unettomuudessa. Nyt kohta 5 vuotta ollut ilman ja ei ole ollut tarvetta. Lääkäri luulee toki minun näitä käyttävän, mutta turhan helposti sitä diagnoosia pukkasi bipo II:een psykologin tutkimusten perusteella. Nekin kysymykset aikoinaan meni varsin johdattelemalla.

Tätä ennenkin jo Seroquelia tuputettiin kaikkiin vaivoihin.. Kun ei ollut rahaa, niin annettiin ensin näytepakkauksia ja sitten reseptiä käteen. Olisin varmaan kuollut sydänkohtaukseen tähän mennessä jos olisin tätä jatkanut. Psykoosipotilaille voi toisinaan olla välttämätöntä, mutta hirveän vastuuttomasti näitä tyrkytetään ihan perusterveydenhuollossa.

Kiittää terveydenhuollon alasajoa tästä!

Siinä 600mg.. Olisko joskus ollut 800mg myös.

elkää ihmeessä sortuko ketipinoriin, sen jälkeen elämä menee helvetiksi, koukuttaa ja pahasti, elämä pyörii sitten sen ympärillä koska saa taas ottaa tabletin että olo helpottaa ja toleranssi kasvaa tosi nopeasti ja loppujen lopuksi kun sen lopettaa ja kärsii vieroitusoireet niin unikin muuttuu paremmaksi, tietenkin sekin vaikuttaa eri lailla eri ihmisiin, ei voi yleistää sitä kaikille, mutta järkeä voi käyttää jos sen alkuperäinen tarkoitus on menettänyt merkityksensä.

Ei voi muuta sanoa kuin vieroitusoireet ovat helvettiä.

Mulla on ollut vuoden Sero Prolongia 400mg iltaisin. Ongelmana se että unta riittää 12 tuntia ja painoa on tullut pari vaatekokoa lisää. Nyt lääkärin kanssa vähennettiin Seroa 300 mg tasolle. Katsotaan pari viikkoa miten tämä menee ja sitten labran ja lääkärikäynnin jälkeen vähennetään taas 100mg jos kaikki menee hyvin. Toistaiseksi ei ole tullut viekkareita. Kylläisyyden tunne on alkanut jo tulla aikaisemmin vähennyksen ansiosta. Kyllä mä vielä saan elämäni takaisin, uskon niin. Seron jälkeen ainoaksi lääkkeeksi jää Lito ja se onkin aina toiminut mulla ilman sivuvaikutuksia. Ai niin lääkäri sanoi että Sero voi lisätä Liton vaikutusta. Se saattaa selittää sen miksi jotkin kilppariarvoista on ensi kertaa punaisella.

Onnea vain kaikille irti päässeille. Lopetin 1.5v sitten ja sinä aikana on ollut kaikenlaista. Ihme allergioita puhkesi, hirveät uniongelmat (2-4h unta/yö ja viikossa 2 täysin unetonta yötä)

Nyt alkaa jo helpottaa, kivut vähenevät ja untakin saa jo 4-6h yössä. Tosin vieläkin valvon yhden yön viikossa.

1.5 vuotta! Siihen voitte varautua. Veikkaan että vieroitusoireet kestävät vielä vuoden. 2.5v on aika pitkä aika elämästä. Kitua.

Kiitos vaan hyvästä unilääkkeestä työterveyslääkäri. Vai ei muka totu ja voi syödä huoletta.

Mulla on ollut tämä lääke pari vuotta ja irti pääseminen oli todella vaikeaa..Yritin ensin jättää melko nopeasti pois,mutta se ei kyllä onnistunut lainkaa. Aloin uuden yrityksen,voi sanoa että muru murulta vähensin 3 kuukauden ajan..nyt olen ollut ilman useita kuukausia ja olo on normaalisoitunut...ole kärsivällinen,älä yritäkkään lopettaa liian äkkiä,sinun kehosi täytyy ehtiä omaksua aina uusi väheneminen. Kyllä sinä eroon siitä pääset kun olet maltillinen. Onnea muuten tulevalle vauvallesi

Minä myös lopetin vuosi sitten.. ensimmäiset kuukaudet meni psykoottisessa höpömaailmassa ja sen jälkeen iski masennus joka olikin aivan omaa luokkaansa ja viimeisenä tuli ahdistus joka oli niin hermoja repivät, että meinasi kärsivällisyys loppua.

Ehdin syödä seroa parisen kuukautta annoksella 800mg, koska se oli ratkaisu niin pahaan mielenterveysongelmaa, jolle eräs turkulainen psykiatri ei osannut ensin antaa nimeä. Lopulta taisi pyöräyttää jotain lottopallon tapaista esinettä ja arpolla päätyi diagnoosiini bipo II.

Elämästä putosi tavallaan pohja, koska olenhan nyt virallisesti mielisairas eli hullu jota ei töihin ota kukaan. Minä kun olen kasvatettu niin, että rehellisellä työllä pitää itsensä elättää. Mutta tosiaan, minä nakkasin Serot mäkeen ja lähdin töihin, enkä ole katunut päivääkään. Tosin vaihdoin työpaikkaa, entisessä työpaikassa oli niin kauhea työilmapiiri, ettei kertomuksiani tuolta uskonut kukaan ja psykiatrikin kuvitteli minun olevan harhainen.

Siinä mielessä paska dg, että kun työnantaja saa tuosta tiedon, olen entinen työntekijä, etenkin kun en syö siihen mitään lääkkeitä. Mielummin olen ilman lääkkeitä ja järki päättelykyky tallella kuin neuroleptein huumattuna dementiksi. tuolloinhan minä vasta vaaraksi olisin asiakkaille.

Mutta koska tämä yhteiskunta on pyörähtänyt näin kummalliseksi, olen päättänyt olla töissä niin pitkään kuin mahdollista. Kun saan monoa sairauteni vuoksi, pyydän sen työkyvyttömyyseläkkeen joka minulle luvattiin jo kesäkuussa 2012.

Jos todellakin tämä yhteiskunta on halukas ja valmis siirtämään minut työkyvyttömyyseläkkeelle näin kovin, niin miksipä sitä vastustelemaan? Koska minulla ei ole velkaa ja asunto maksettu voin hyvinkin jäädä kotiin viettämään 45 vuotiana eläkepäiviäni.

Koska lääkkeet olen saanut lopetettua enkä voi parhaillaan hullummin, olisihan se kiva jäädä lasten ja koirien kanssa kotiin. Olisin kotiäiti ja jäisi aikaa harrastuksille, itsensä kehittämiselle ja kodinhoidolle.

Mutta tosiaan neurolpetihuurun katoaminen vei muutaman kuukauden ja ajatusmaailman palautiminen ennalleen vei liki vuoden.

Nyt olen tasapainossa itseni kanssa, en voi pahoin, masennus on kadonnut samoin ahdistus.

Nyt lähden istuttamaan villiviinejä takapihalle ja asennoidun eläkepäiviini, eihän se loppujen lopuksi niin kauheaa tulisikaan olemaan.

Nyt ilman seroquel prolongia kokonaan noin viisi päivää. Ensin tiputin 200mg:sta 100mg:aan kahdessa viikossa, sitten otin yhden 50mg ja lopetin. Sydämentykytys on ihan hirveää ja herään aina aamuyöllä. Unilääkkeeksi otan triptyliä, ja päivällä tilalla on toinen neurolepti pienellä annoksella joka ei aiheuta juurikaan sivuoireita. Pelottaa tää sydämentykyty! Milloinkahan menee ohi..? Onneksi on rauhoittavaa ja beetasalpaajaa. Herään siis aamulla tai aamuyöllä siihen että sydän hakkaa hirveää vauhtia.

Kuvitelkaapas tilanne jossa ainoa äänetön hetki on silloin kun nukut, paitsi että silloin suo vaivaa kauhukohtaukset ja kauhu-unet. Ei mitään pahoja unia, vaan todellista kauhua. Aina kun tapasit (juttelit) uudelle ihmiselle illalla jo sen tiesi että tämä ihminen (lapsi/aikuinen) saa kokea taas jonkun todella sadistisen väkivaltaisen kuoleman....sinun käsistäsi, tai takiasi. Kun heräät kirkuen tai itkien, ensimmäinen mitä kuulet on "kato tota ämmää, vittu se on sekasin", "*naurua* se ei tuu enää elää pitkään", "nyt mä tapan sen", 5 minuuttia kauhukohtauksen jälkeen kun taju palaa ja ymmärrät missä olet, tai edes kuka olet, alkaa kuiskailu. Tässä välissä jälleen joudut paniikissa sytyttämään kaikki valot ja toteamaan että olet yksin, kaapeissa ei ole ketään, roskiksissa ei ole kuuntelulaitteita...vai voisiko se olla tuossa kellossa sisällä? Kuiskailua ja ilkeää juoruamista ja kuoleman uhkaa sitten se loppuvuorokausi. Pihalla ihmiset seuraavat, "kaikki huomaa, kaikki nauraa ja ilkkuu" välillä piti kantaa veistä mukana ja kuvailla salaa ympäristöäni, jotta olisin saanut "todisteita", johon sitten olikin se puukko ratkaisu. Kiitän luojaani(tai jotain joka katto munperään) etten koskaan vahingoittanut ketään kun harhat kävivät sietämättömiksi.
Tällaista on psykoosi.

Tässä tilassa 14 kk, enkä kertonut kenellekkään, todellisuus oli minulle täyttä harhaa ja se harha täyttä todellisuutta. Pelkäsin että minua pidetään hulluna jos kerron jollekkin.
Minua seroquel prolong on auttanut, tänä päivänä kauhukohtaukset ovat pahoja tai outoja unia, en kuule ääniä, elän normaalissa parisuhteessa, enkä epäile ystäviäni ja puolisoani että heillä olisi minua vastaan joku saatanallinen suunnitelma.
Vuosi sitten yritin laskea annosta, ei onnistunut ja tervetuloa taas kuukauden kestävä psykoosi. Vaikka olen montaa mieltä monesta (ja tästä lääkkeestä) tulen koko loppuelämäni tätä (paskaako?) syömään. Valitettavasti. Kun olen muuttanut elämäntapani ruoan ja liikunnan suhteen paino pysyy normaalina ja nälkä kaukana...ainakin päiväs aikaan :) Jääkaappi on edelleenkin vielä ystäväni öisin. Unet eivät ole palautuneet eivätkä tuskin enää palaakkaan.nukun kaksi tuntia kerrallaan, herään ja käyn juomassa ja röökillä ja nukahdan uudestaan. Tähänkin on 5 vuodessa jo tottunut.
Nyt olen vähentänyt 100mg (jäljellä 300mg) ja nyt pari-kolmeviikkoa jälkikäteen oireena on flunssan tapaiset oireet (päänsärkyä, heikottamista, pahaa oloa) jotka alkavat päivällä ja paranevat taas yöllä kun olen ottanut lääkkeen illalla. Tylsäähän tämä on,mutta no can do. Onko sinulla tai jollain muulla tällaisia oireita?
Ja ne jotka ovat sitä mieltä että minutkin lääkityksellä yritettiin koukuttaa ja murhata,niinmitäolisitte ollut silloin mieltä kun jollekkin sivulliselle olisi jotain tapahtunut? olisitteko vaatinut pehmustettuja seiniä ja kovaa lääkitystä?

Mulla on jostain syystä niin että Seroquelin lopettaminen onnistui täysin kivuitta, mutta Zyprexasta en meinaa päästä millään eroon. Eli rohkeesti vaan kokeilemaan, koska ei voi koskaan tietää jos just sun kroppa ei koekkaan lopetusoireita.