Ei sille mtn voi että suree ja itkee tuntuu että pääsee yli mutta sit taas tulee aikoja kun itkee vaan...
Isä kuoli,siitä on jo vuosia aikaa..7-8 ja en menny hautajaisiin...lehdessä luki tapauksesta (vaikka ite en lukenutkaa, äiti kertoi) Odotan vieläkin että jostain joku soittaa ja kertoo että isä ei olekkaan kuollu tai isä tulee vastaan jossain...
Isä asu kotkassa ja siellä kenties asuu vielä anneli mummini johon en ole saanut pitää yhteyttä...
sattuu...
Isä kuoli,siitä on jo vuosia aikaa..7-8 ja en menny hautajaisiin...lehdessä luki tapauksesta (vaikka ite en lukenutkaa, äiti kertoi) Odotan vieläkin että jostain joku soittaa ja kertoo että isä ei olekkaan kuollu tai isä tulee vastaan jossain...
Isä asu kotkassa ja siellä kenties asuu vielä anneli mummini johon en ole saanut pitää yhteyttä...
sattuu...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Luin kirjoituksesi ja mietin, että tarvitset todella ammattiauttajan apua. Monissa terveyskeskuksessakin on mielenterveysneuvoloita tai ainakin saat sieltä tietää, mistä voisit saada apua. Olet todella avun tarpeessa. Elämäsi valuu ohitse, jos kannat koko ajan huolta menneistä tapahtumista. Kun pääset puhumaan asioista jonkun ammatti-ihmisen kanssa niin tilanteesi helpottuu...usko vaan.
Mutta mene hakemaan apua.
oma mummoni kuoli n.4v sitten.olin hautajaisissa,mutta ruumista en nähnyt.
vieläkään en kykene menemään hänen asuintalolleen,ilman että alkaa itkettämään.kaikki tuoksut..kaikki perinteet...minun on ikävä häntä.
olen hyväksynyt kuoleman,mutta haluan että hän olisi elossa.
mutta muista, isäsi elää aina mielessäsi, ja on sinun suojanasi.