En ole paljon maailmasta kokenut, ja elämä vasta aluillaan. Olen mukavuuden haluinen, nykypäiväinen ihminen. Ostan tavaroita, vaatteita ja uutta teknologiaa kaupasta sitä mukaan kun tarvitsen uutta. En kierrätä paitsi paperit ja pahvit, ja poltan tupakkaa. Olen siis kaikin tavoin taakka tälle maapallolle, enkä sitä kiellä. Minulla on silti vahva mielipide nykypäivän "liika kansoituksesta" ja siitä päivänpolttavasta aiheesta, että maailmassa on nykypäivänä aivan liikaa ihmisiä.
Kaikki ne ihmiset, jotka tekevät yhtä paljon "pahaa" kuin minä, ovat osallisia niiden lasten ja aikuisten kuolemiin ja liikatyöllistämiseen jota muualla maailmassa tapahtuu.
Kun sytytän tupakan, sen voisi verrata melkein suoraan siihen että ampuisin pienen lapsen Afrikassa.
Miksikö? Olenko sairas mieleltäni? Mielestäni en. Mutta asia on niin; mitä enemmän tupakkaa poltetaan, sitä enemmän täytyy tehdä tupakkaviljelmiä. Mitä enemmän on niitä, sitä vähemmän on tilaa viljellä ruokaa, ja sitä vähemmän on työntekijöitä viljelemässä ruokaa, koska työntekijät kasvattavat tupakkaa. Lapsia nälkiintyy Afrikassa, osaksi myös meidän tyhmien takia jotka polttavat tupakkaa.
Aikuiset ja lapset tekevät pitkää päivää; siksi että me saisimme lisää tavaroita, vaatteita ja hyödykkeitä.
Sitten menemme kauppaan, ja pyöristämme Punaiselle ristille euron lisää, tai muille apurahaa kerääville muutaman sentin. Luulemme, että sillä asia korjataan; joku saa ruokaa, ja olemme tehneet päivän hyvän työn. MUTTA....
Kuvitellaan, että tässä on viiva, miten paljon maapallo jaksaa kantaa ---------------------------------------
tuolle viivalle siis on kerätty kaikki, mitä maapallolla on. Se on se kultainen keskitie, missä pitäisi kansoituksen pysyä. Sitten kun annamme apurahoja ympäri maailmaa (josta oikeasti aputarvitsevat saavat vain pienen osan) pidämme heidän kurjuuttaan yllä. Emme anna heidän kuolla, mutta eivät he pysty paremaankaan elämään meidän olemattomalla apurahallammekaan. Niinpä kansoitus pysyy koko ajan tuon viivan yläpuolella, keinotekoisesti, ja me kidutamme miljoonittain ihmisiä joka päivä.
Niinpä maapallolla on keino; teen luonnonkatastrofeja, sairauksia, hulluja ihmisiä jotka tappavat toisiaan, sillä minä en jaksa kantaa enempää kuin tämän viivan verran, ja te perkele yritätte ylikuormittaa minua!
Ja sitten me itkemme kaikkien kuolleiden puolesta ja annamme lisää apurahaa joka johtaa kurjuuteen.
Kyllä, sydämetöntä ajattelua, ja olen aivan kamala sanoessani tämän, mutta mielestäni apurahojen jakeleminen pitäisi lopettaa, että maapallo pääsisi tasapainoon. Se on aina ennenkin ollut kunnossa, mutta kun keksittiin kaikenmaailman järjestöt jotka "auttavat" muita, itseasiassa se pahentaa vain tilannetta. Mitä enemmän apurahojen antajia, sitä enemmän kurjuutta. Näin se vain menee.
Kyllä minulta muutama kymppi liikenisi apurahojen antamiseen, mutta en halua tukea kurjuutta. Mielummin itse kuolisin pois, kun viruisin jossakin 40 asteen lämmössä ilman vaatteita vailla ruokaa ja vettä.
Mitä mieltä te olette? Olenko liian ankara, vai onko jutussani jotakin perää?
Kaikki ne ihmiset, jotka tekevät yhtä paljon "pahaa" kuin minä, ovat osallisia niiden lasten ja aikuisten kuolemiin ja liikatyöllistämiseen jota muualla maailmassa tapahtuu.
Kun sytytän tupakan, sen voisi verrata melkein suoraan siihen että ampuisin pienen lapsen Afrikassa.
Miksikö? Olenko sairas mieleltäni? Mielestäni en. Mutta asia on niin; mitä enemmän tupakkaa poltetaan, sitä enemmän täytyy tehdä tupakkaviljelmiä. Mitä enemmän on niitä, sitä vähemmän on tilaa viljellä ruokaa, ja sitä vähemmän on työntekijöitä viljelemässä ruokaa, koska työntekijät kasvattavat tupakkaa. Lapsia nälkiintyy Afrikassa, osaksi myös meidän tyhmien takia jotka polttavat tupakkaa.
Aikuiset ja lapset tekevät pitkää päivää; siksi että me saisimme lisää tavaroita, vaatteita ja hyödykkeitä.
Sitten menemme kauppaan, ja pyöristämme Punaiselle ristille euron lisää, tai muille apurahaa kerääville muutaman sentin. Luulemme, että sillä asia korjataan; joku saa ruokaa, ja olemme tehneet päivän hyvän työn. MUTTA....
Kuvitellaan, että tässä on viiva, miten paljon maapallo jaksaa kantaa ---------------------------------------
tuolle viivalle siis on kerätty kaikki, mitä maapallolla on. Se on se kultainen keskitie, missä pitäisi kansoituksen pysyä. Sitten kun annamme apurahoja ympäri maailmaa (josta oikeasti aputarvitsevat saavat vain pienen osan) pidämme heidän kurjuuttaan yllä. Emme anna heidän kuolla, mutta eivät he pysty paremaankaan elämään meidän olemattomalla apurahallammekaan. Niinpä kansoitus pysyy koko ajan tuon viivan yläpuolella, keinotekoisesti, ja me kidutamme miljoonittain ihmisiä joka päivä.
Niinpä maapallolla on keino; teen luonnonkatastrofeja, sairauksia, hulluja ihmisiä jotka tappavat toisiaan, sillä minä en jaksa kantaa enempää kuin tämän viivan verran, ja te perkele yritätte ylikuormittaa minua!
Ja sitten me itkemme kaikkien kuolleiden puolesta ja annamme lisää apurahaa joka johtaa kurjuuteen.
Kyllä, sydämetöntä ajattelua, ja olen aivan kamala sanoessani tämän, mutta mielestäni apurahojen jakeleminen pitäisi lopettaa, että maapallo pääsisi tasapainoon. Se on aina ennenkin ollut kunnossa, mutta kun keksittiin kaikenmaailman järjestöt jotka "auttavat" muita, itseasiassa se pahentaa vain tilannetta. Mitä enemmän apurahojen antajia, sitä enemmän kurjuutta. Näin se vain menee.
Kyllä minulta muutama kymppi liikenisi apurahojen antamiseen, mutta en halua tukea kurjuutta. Mielummin itse kuolisin pois, kun viruisin jossakin 40 asteen lämmössä ilman vaatteita vailla ruokaa ja vettä.
Mitä mieltä te olette? Olenko liian ankara, vai onko jutussani jotakin perää?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.