Kaikki mitä Jumala edustaa on TOORAA, eli opetusta luodulle totuudesta.
Otan todella asiaa leikkeinä tähän alle, mietittäväksi jokaiselle. Asiat muutoin pakanalla kumpuilee hiekkaperustuksilla, koska isien perinnäissäännöt sotkee totuutta.
Otan todella asiaa leikkeinä tähän alle, mietittäväksi jokaiselle. Asiat muutoin pakanalla kumpuilee hiekkaperustuksilla, koska isien perinnäissäännöt sotkee totuutta.
Vastaukset 16
Vanhimmat
http://www.kolumbus.fi/gematria/ap_vasen.html
Keijo Lindeman Apostolinen seurakunta
......ja antikristuksen
.............eksytys
RAAMATUN TULKIN¬NAN PERI¬AATTEITA
”Ja lukekaa meidän Herramme pitkämielisyys pelastukseksi, josta myös meidän rakas veljemme Paavali hänelle annetun viisauden mukaan teille on kirjoittanut; niin kuin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän niissä puhuu näistä asioista, vaikka niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niin kuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen” (2.Piet.3:15-16).
Kun tulkitsemme Raamattua, on kysymys vakavasta asiasta, sillä kirjoitusten kieroon vääntäminen, tietämättömyydessäkin tapahtuva, voi pahimmillaan tuoda jopa kadotustuomion. Jaakob varoittaakin kirjeessään, etteivät kovin monet pyrkisi opettajiksi, sillä Raamatun opettajilla on kovempi vastuu ja tuomio Jumalan edessä (Jaak.3:1). Tämän vuoksi on tärkeää, että noudatamme Raamatun tulkinnassa oikeita periaatteita ja tutustummekin ensin lyhyesti muutamiin tärkeisiin Jumalan Sanan tulkinnan pääperiaatteisiin, ennen kuin aloitamme varsinaisen apostolisen alkuseurakunnan elämän ja opetuksen tutkimisen.
LAKI JA ARMO
"Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnas¬sa" (Mat.5:17-19).
"Ja lohikäärme vihastui vaimoon ja lähti käymään sotaa muita hänen jälkeläisiään vastaan, jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus" (Ilm.12:17).
"Ja minä näin ikäänkuin lasisen meren, tulella sekoitetun, ja niiden, jotka olivat saaneet voiton pedosta ja sen kuvasta ja sen nimen luvusta, seisovan sillä lasisella merellä, ja heillä oli Jumalan kanteleet. Ja he veisasivat Mooseksen, Jumalan palveli¬jan, virttä ja Karitsan virttä..." (Ilm.16:2-3).
Tällainen laittomuuden aikakauden valheteologia ei tietenkään ole Jumalan Sanan opetuksen mukaista. Jeshua tai apostolit eivät kumonneet Jumalan lakia uuden liiton aikakaudessa. Jos ymmärrämme oikein kokonaisvaltaisesti Jumalan Sanan opetusta, ei synny minkäänlaista ristiriitaa lain ja armon välillä uudessa liitossa, johon kuuluvat sekä Jumalan käskyt että Jeshuan todistus. Kun meillä on harmoninen ja kokonaisvaltainen käsitys siitä, mitä Raamattu opettaa lain ja armon välisistä suhteista uudessa liitossa, soi Mooseksen ja Karitsan virsi täysin harmonisesti ja sopusointuisesti suussamme. Silloin voimme olla Mestarimme esikuvan mukaisesti täytetyt armolla ja Jumalan lain totuudella (Joh.1:14-17; Ps.119:142).
jatkuu.
http://www.kolumbus.fi/gematria/ap_vasen.html
Keijo Lindeman Apostolinen seurakunta
......ja antikristuksen
.............eksytys
Uusi liitto (Jer.31:31-37; Heb.8:7-12; 10:16-18). Monet ajattelevat virheellisesti, että Jumala teki vanhan liiton Israelin kanssa ja uuden liiton kristittyjen kanssa, mutta Raamattu opettaa selvästi, että myös uusi liitto tehtiin Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa. Tähän liittoon pääsevät myös pakanat osallisiksi uskon kautta Messiaassa Jeshuassa (Room.11:17-26; Efes.2:11-22; 3:1-6; 1.Kor.12:12-13). Jeshua vahvisti tämän liiton ennen kärsimis¬tään pääsiäisaterialla opetuslastensa kanssa, asettaessaan uuden liiton osallisuuden ruumiiseensa ja sovintovereensä opetuslapsilleen leivänmurron eli ehtoollisleivän ja viinin muodossa (Luuk.22:1, 7-20; Joh.6:51-59; 1.Kor.11:23-31; 2.Kor.13:5). Uuden liiton merkiksi, Jumalan sinetiksi, asetettiin Toora (opetus, oppi, laki) Pyhässä Henges¬sä kirjoitettuna uskovien sydämiin ja mieliin, niin että kaikki Messiaaseen uskovat tuntevat Herran (Hes.36:26-27; Jes.8:16, 20-22; Heb.8:10-12; 1.Joh.2:3-5; 5:3). Lupauksena tässä ilman ehtoja olevassa armon ja uskon liitossa on syntien anteek¬sisaaminen ja pääsy Jumalan kansan joukkoon.
Saammeko rikkoa Tooran käskyjä uudessa liitossa?
"Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se! Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuu¬den, vanhurskaudeksi? Mutta kiitos Jumalalle, etteä te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin (hepr. UT: Tooran) muodolle, jonka johtoon te olette annetut" (Room.6:15-17).
"Jokainen, joka tekee synnin, rikkoo myös Tooraa vastaan, synti on Tooran rikkomus" (1.Joh.3:4; hepr. UT:n mukaan).
Kristikunnassa hyvin yleisenä oleva virheellinen opetus, jonka mukaan lakia ei tarvita uudessa liitossa, on johtanut siihen, että hyvin monet pakanakristityt elävät valhearmon alla, rikkoen jatkuvasti Tooran käskyjä. Uusi Testamentti kuitenkin hyvin selvästi opettaa, että armon alla elävä uuden liiton uskova ei saa tehdän syntiä eli rikkoa Tooraa vastaan. Johanneksen ensimmäisen kirjeen määritelmän mukaan Tooran rikkominen juuri on syntiä ja sitä armon alla oleva uskova ei saa tehdä. Sitäpaitsi olemme armon alla vain siinä tapauksessa, jos olemme Hengen kuljetettävina ja Jumalan Henki ei koskaan johda ihmistä synnin tekemiseen, vaan Sanan ja Tooran totuuteen, sillä me olemme annetut Tooran opetuksen johtoon myös uudessa liitossa (Joh.16:13; Ps.119:142; 160). Tämä ei tarkoita orjuuden ikeen alla olemista, vaan vapaaehtoista, armon pohjalta tapahtuvaa Tooran käskyjen noudattamista. Jos teemme syntiä, Toora osoittaa uudessakin liitossa meidät lain rikkojiksi, mutta armon liiton mukaisesti langennut saa myös uskalluksel¬la mennä armoistuimen eteen katumaan ja parannusta tekemään, jolloin Jeshuan veri puhdistaa kaikesta synnistä ja uskova saa jälleen puhtaalla omallatunnolla jatkaa vaellusta armon tiellä (Heb.10:16-22; 1.Joh.1:7-10).
http://www.kolumbus.fi/gematria/ap_vasen.html
Keijo Lindeman Apostolinen seurakunta
......ja antikristuksen
.............eksytys
Uusi liitto - Toora sydämessä
"Sillä jos ensimmäinen liitto olisi ollut moitteeton, ei olisi etsitty sijaa toiselle. Sillä moittien heitä hän sanoo: 'Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton, en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sillä he eivät pysyneet minun liitossani, ja niin en minäkään heistä huolinut, sanoo Herra. Sillä tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa näiden päivin jälkeen, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän mieleensä, ja kirjoitan ne heidän sydämiinsä, ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Ja silloin ei enää kukaan opeta kansalaistaan, eikä veli veljeään sanoen: 'Tunne Herra'; sillä he kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut. Sillä minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejänsä" (Heb.8:7-12).
"Sido todistus talteen, lukitse laki sinetillä minun opetuslapsiini...'.. Pysykää laissa ja todistuksessa!' Elleivät he näin sano, ei heillä aamunkoittoa (hepr. שחר Shachar = aamunkoitto, aamurusko, aamuvalo, kointähti, joka viittaa Messiaaseen, joka saapuu kuin Kointähti; Hoos.5:15-6:3, Ilm.22:16) ole" (Jes.8:16, 20).
"Ja lohikäärme vihastui vaimoon ja lähti käymään sotaa muita hänen jälkeläisiänsä vastaan, jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus" (Ilm.12:17).
Vanhan liiton päivinä Jumalan sormi kirjoitti Tooran kahteen kivitauluun, liitontauluihin (2.Moos.31:18). Uudessa liitossa sama Jumalan sormi, Pyhä Henki, kirjoittaa Tooran Jeshuaan uskovan ihmisen sydämen lihatauluun ja mieleen (Mat.12:28; Luuk.11:20). Kun ihminen ottaa uskon kautta Jeshuan vastaan Pelastajanaan, hän kokee uudestisyn¬ty¬misen ihmeen Jumalan lapseksi (Joh.1:12-14). Samalla uskoontulleelta otetaan pois tottelematon kivisydän ja annetaan kuuliainen lihasydän, johon Toora Pyhässä Hengessä kirjoitetaan. Toora uskovan sydämessä on samalla Jumalan sinetti yhdessä Pyhän Hengen kanssa (Efes.1:13-14; 4:30).
http://www.kolumbus.fi/gematria/ap_vasen.html
Keijo Lindeman Apostolinen seurakunta
......ja antikristuksen
.............eksytys
Rakkaus - Tooran täyttymys
"Mutta kun fariseukset kuulivat, että hän oli tukkinut saddukeuksilta suun, kokoontui¬vat he yhteen; ja eräs heistä, joka oli lainoppinut, kysyi häneltä kiusaten: 'Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?' Niin Jeesus sanoi hänelle: 'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat" (Mat.22:34-40).
"Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt. Sillä nämä: 'Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse', ja mikä muu käsky tahansa, ne sisältyvät kaikki tähän sanaan: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'. Rakkaus ei tee lähimmäiselleen mitään pahaa. Sentäh¬den on rakkaus lain täyttymys" (Room.13:8-10).
"Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt; ja jokainen, joka rakastaa häntä, joka on synnyttänyt, rakastaa myöskin sitä, joka hänestä on syntynyt. Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä. Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidäm¬me hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat" (1.Joh.5:1-3).
Kristikunnan keskuudessa monet ovat tulkinneet Jeshuan sanoja ja Paavalin opetusta Roomalaiskirjeessä siten, että rakkaus korvaa lain, Tooran, eikä sitä enää tarvita. Heidän mukaansa uudessa liitossa on vain rakkaus. Jeshua ei kuitenkaan sanonut, että rakkaus korvaisi tai kumoaisi Tooran, vaan että Tooran kaikki käskyt riippuvat kiinni rakkauden kaksoiskäskyssä, rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistään niinkuin itseään. Myöskään Paavali ei sanonut, että rakkaus korvaisi tai kumoaisi Tooran, vaan että Tooran kaikki käskyt sisältyvät rakkauteen, joka on Tooran täyttymys. Se merkitsee sitä, että me voimme osoittaa rakkautemme Jumalaan pitämällä Hänen käskynsä ja Hänen käskynsä eivät ole raskaat. Ihmiskäskyt ja perinnäissäännöt ovat monta kertaa hyvin raskaita noudattaa, mutta Jumalan käskyt eivät ole (Mat.15:1-14). Kun noudatamme Jumalan käskyjä armon pohjalta, rakkaudesta Häneen, ei pelosta tai orjuuden pakosta, me osoitamme rakastavamme Jumalaa ja samalla me osoitamme myös rakkautta lähimmäisiimme, uskonveljiimme ja sisariimme, sillä jos noudatamme Jumalan käskyjä, me emme voi tehdä mitään pahaa lähimmäisillemmekään. Valherakkautta on se, että väitämme rakastavamme lähimmäistämme ja kuitenkin puhumme hänestä pahaa tai varastamme tai teemme jotakin muuta pahaa lähimmäisellemme. Oikeaa rakkautta Jumalaa ja lähimmäistämme kohtaan on Jumalan käskyjen noudattaminen, sillä silloin emme voi myöskään tehdä mitään pahaa lähimmäisellemme.
http://www.kolumbus.fi/gematria/ap_vasen.html
Keijo Lindeman Apostolinen seurakunta
......ja antikristuksen
.............eksytys
Kristuksen laki - Messiaan Toora
"Jeesus vastasi heille ja sanoi:' Toorani ei ole minun, vaan hänen, joka on minut lähettänyt. Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä Toora Jumalasta, vai puhunko minä omiani" (Joh.7:16-17; hepr.UT:n mukaan ).
"Kantakaa toistenne kuormia, niin täytätte Kristuksen (Messiaan) lain (hepr. UT: Tooran)" (Gal.6:2).
"Sillä vaikka minä olen riippumaton kaikista, olen tehnyt itseni kaikkien palvelijaksi, voittaakseni niin monta kuin suinkin, ja olen ollut juutalaisille ikäänkuin juutalainen, voittaakseni juutalaisia; lain alaisille ikäänkuin lain alainen, vaikka itse en ole lain alainen, voittaakseni lain alaiset; ilman lakia oleville ikäänkuin olisin ilman lakia - vaikka en ole ilman Jumalan lakia (Tooraa), vaan olen olen Kristuksen laissa - voittaakseni ne, jotka ovat ilman lakia" (1.Kor.9:19-21).
"Sillä kun pakanat, joilla ei lakia (Tooraa) ole, luonnostaan tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki ja osoittavat, lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä..." (Room.2:14-15).
Pakanakristillisyyden virheelliseen teologiaan kuuluu myös käsitys Kristuksen laista. Monet ymmärtävät niin, että Kristuksen laki on jokin Mooseksen kautta annetusta Jumalan Toorasta erillään oleva muu laki, joka korvaa tai kumoaa Jumalan Tooran. Jeshua kuitenkin sanoi selkeästi, että Hänen Tooransa ei ole Hänen, vaan Hänen lähettäjänsä Jumalan Toora. Tämä merkitsee sitä, että Kristuksen laki on sama kuin Messiaan Toora eli Jumalan Toora. Ei ole siis mitään eroa Kristuksen lain ja Jumalan Tooran välillä, ne ovat yksi ja sama Toora.
Jotkut ovat myös ymmärtäneet väärin Paavalin tekstin Korinttolaiskirjeessä, kun hän toteaa, että hän ei ole lain alla. Tämän perusteella on tulkittu, että Paavali ei antanut arvoa Jumalan Tooralle tai että hän mitätöi sen, korvaten sen Kristuksen lailla. Tämäkin tulkinta on täysin virheellinen ja osoittaa vain pakankristillisyydessä vallitsevan tietämät¬tömyyden ja laittomuuden opetuksen tilan. Kun Paavali sanoo, että hän ei ole lain (Tooran) alla, se on yksinkertainen tosiasia, sillä uudessa liitossa ei kukaan armosta pelastettu Jumalan lapsi ole lain (Tooran) alla tai Tooran orjuudessa. Tämä ei kuiten¬kaan merkitse vähäisimmässäkään määrin sitä, että Jumalan Toora olisi mitätöity tai kumottu. Paavali itse toteaa samassa yhteydessä, että vaikka hän, voittaakseen ilman lakia (Tooraa) olevia pakanoita pelastukseen, ei kuitenkaan ole ilman Jumalan Tooraa, vaan on Kristuksen laissa eli Messiaan Tooras¬sa. Paavali itse, Jeshuan tavoin, osoittaa, että Kristuksen laki (Messiaan Toora) on aivan sama kuin Jumalan Toora ja Paavali itse halusi pysyä siinä, ei vanhan liiton lain orjuuden tai lain alaisuuden tilassa, vaan uuden liiton armon ja vapauden pohjalla pitäen Jumalan Tooran, jonka motiivi on rakkaus Jumalaan ja lähimmäisiin. Kun meillä on tämä oikea motiivi, rakkaus, me silloin haluam¬me myös tehdä kaikkea hyvää lähimmäisillem¬me ja kantaa heidän kuormiaan Messiaan Tooran hengen mukaisesti.
http://www.kolumbus.fi/gematria/ap_vasen.html
Keijo Lindeman Apostolinen seurakunta
......ja antikristuksen
.............eksytys
Onko Kristus lain loppu?
"Sillä Kristus on lain loppu (kreik. UT: telos = päämäärä, maali, tarkoitus, loppu), vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo" (Room.10:4).
Uudessa Testamentissa ei löydy monta paikkaa, joka olisi ymmärretty ja tulkittu yhtä väärin, kuin yllä oleva Paavalin teksti Roomalaikirjeessä. Väärinymmärrystä on nimen¬omaan lisännyt se, että kreikankielisestä alkutekstistä sana "telos" on käännetty sanalla "loppu", joka ei suoranaisesti ole väärä käännös, mutta antaa kieroutuneen kuvan ko. tekstin tarkoituksesta. Hyvin yleinen joka tapauksessa on tulkinta, että Kristus on lain loppu ja Tooraa ei ole enää uudessa liitossa. Tämä tulkinta ei tietenkään voi pitää paikkaansa, sillä se on jyrkässä ristiriidassa muun Uuden Testamentin opetuksen kanssa ja Raamattu oikein ymmärrettynä ei ole koskaan ristiriidassa itsensä kanssa.
Arndt:in ja Gringrich:in "A Creek-English Lexicon of the New Testament" mukaan sanaa "telos" käytetään kaikkiaan 42 kertaa Uudessa Testamentissa. Neljässä tai viidessä tapauksessa sanalla on merkitys "loppu, keskeytys, päätös" (Mk.3:26; Lk.1:33; 2.Kor.3:13; Heb.7:3; 1.Piet.4:7). Valtaosassa tapauksista sanalla on merkitys "päämäärä, tarkoitus, maali", kuten esimerkiksi: "Käskyn päämäärä on rakkaus" (1.Tim.1:5). Samoin tulisi kääntää myös Room.10:4 teksti, jolloin se tarkoittaa, että Messias on Tooran päämäärä tai tarkoitus. Tällä oikealla tavalla (sanalla päämäärä) on ko. kohdan kääntänyt esim. Raamatun Tietokirjan kustantama Novum, joka on sanatark¬ka käännös kreikankielisestä alkutekstistä. Tooran olemassaolo ja merkitys ei siis ole loppunut tai mitätöity, vaan Messias on Tooran päämäärä, tarkoitus. Toora juuri osoittaa langenneelle ihmiselle hänen syntisyytensä, jolloin hän Pyhän Hengen puhuttelemana tulee ymmärtämään, ettei hänellä ole itsellään mitään mahdollisuutta saavuttaa omin avuin Jumalalle kelpaavaa vanhurskautta. On vain yksi mahdollisuus, ottaa uskon kautta lahjana vastaan pelastus ja vanhurskaus Messiaassa. Tämä on juuri Tooran päämäärä ja tarkoitus Messiaassa, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.
http://www.kolumbus.fi/gematria/ap_vasen.html
Keijo Lindeman Apostolinen seurakunta
......ja antikristuksen
.............eksytys
Ovatko Tooran käskyt tehottomia uudessa liitossa?
"Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän (hepr. UT: מחצה m'chitsah = välimuuri, aitaus), nimittäin vihollisuuden, kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan" (Efes.2:14-15).
"Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta" (Heb.10:19-20).
Efesolaiskirjeen tekstissä oleva maininta käskyjen lain tehottomaksi tekemisestä Messiaan lihan ruumiissa on yksi niitä Uuden Testamentin kohtia, jotka kristikunta yleensä on virheellisesti tulkinnut tarkoittavan Tooran mitätöimistä tai kumoamista. Jälleen kerran on todettava, että tämä tulkinta ei voi olla oikea senkään perusteella, että se on ristiriidassa muun UT:n opetuksen kanssa. Toisekseen, tämä tulkinta on ymmärret¬tävä asiayhteydessään, kun Paavali puhuu kahden yhdistämisestä yhdeksi väliseinän eli muurin purkamisella Messiaan uhrin kautta. Mitä tämä takoittaa?
Hebrealainen sana m'chitsah tarkoittaa väliseinää tai muuria, joka jakaa alueen kahteen toisistaan erotettuun osaan. Ortodoksisynagoogissa tänäkin päivänä tuollainen erottava väliseinä m'chitsah erottaa miesten ja naisten osastot toisistaan. Jerusalemin temppelissä oli myös tuollai¬nen väliseinä (m'chitsah), muuri, joka erotti pakanain ja juutalaisten alueet toisistaan. Pakanain esipihalta muukalaisten ei ollut lupa kuoleman¬rangaistuksen uhalla astua juutalaisille sallitulle temppelialueelle (Katso: Ap.t.21:27-28; Hes.44:7). Temppelin esiripun takana oli lisäksi kaikkeinpyhin, jonne vain ylimmäisellä papilla kerran vuodessa, suurena sovituspäivänä, oli lupa astua uhriverta mukanaan (3.Moos.16; Heb.9:1-7). Vanhan liiton päivä oli siis selvä erotus jumalanpalveluksessa juutalaisten ja pakanain välillä sekä miesten ja naisten välillä. Kun Messias kuoli ristillä, Hän ruumiinsa uhrilla teki tämän erottavan lain säädöksen tehottomaksi, purkien erottavan väliseinän (m'chit¬sah) jumalanpalveluksesta juutalaisten ja pakanain väliltä sekä miesten ja naisten väliltä. Jopa temppelin esirippu kaikkeinpyhimmän edessä repesi kahtia, niin että pakanatkin, uskon kautta Messiaaseen, voivat uuden liiton hengellisenä kuninkaallisena papistona palvella hengellisin uhrein Jumalaa ja tulla Messiaan veren kautta kaikkeinpyhimpään, Isän Jumalan eteen (Mat.27:51; Ilm.1:4-6). Uudessa liitossa ei jumalanpalvelemisen suhteen ole mitään erotusta miesten ja naisten välillä eikä juutalais¬ten ja pakanain välillä, vaan olemme yhtä ruumista Messiaas¬sa Jeshuassa (1.Kor.12:12-13; Gal.3:27-28; Efes.2:11-22). Näin Messias yhdisti kaksi, nimittäin juutalaiset ja pakanat, uskon kautta Messiaas¬sa yhdeksi ruumiiksi, mutta ei kumonnut tai mitätöinyt Jumalan Tooraa.
http://www.kolumbus.fi/gematria/ap_vasen.html
Keijo Lindeman Apostolinen seurakunta
......ja antikristuksen
.............eksytys
Kumosiko Paavali Tooran?
"Mutta sen minä sinulle tunnustan, että minä sitä tietä vaeltaen, jota he lahkoksi sanovat, niin palvelen isieni Jumalaa, että minä uskon kaiken, mitä on kirjoitettuna laissa ja profeetoissa" (Ap.t.24:14).
"Mutta Jumalan avulla, jota olen saanut tähän päivään asti, minä seison ja todistan, sekä pienille että suurille, enkä puhu mitään muuta, kuin minkä profeetat ja Mooses ovat sanoneet tulevan tapahtumaan" (Ap.t.26:22).
Edellä on tullut jo moneen kertaan hyvin selkeästi esille se, että Jeshua tai Paavali tai Uusi Testamentti yleensäkään ei missään kohden kumoa tai mitätöi Jumalan Tooraa, joka pysyy niin kauan kuin taivas ja maa (Mat.5:17-19; Luuk.16:17). Koska kuitenkin niin sitkeästi kristikunnassa elää käsitys siitä, että uudessa liitossa laki on kumottu ja että Paavali olisi sen nimenomaan opetuksissaan tehnyt, on syytä vielä tässä lyhyesti ja yhteenvedonomaisesti käsitellä juutalaisen Paavalin asennetta Tooraan.
Pakanain apostoli Paavali (Shaul; Ap.t.8:3) oli juutalainen eli israelilainen, Benjami¬nin sukukuntaa (Room.11:1). Hän syntyi Kilikian Tarsossa (nykyisessä Turkissa), kasvatettiin Tooran tuntemukseen Jerusalemissa, Gamalielin (kuuluisa juutalainen Tooran opettaja, suuren rabbi Hillelin tyttären poika; IRT) jalkojen juuressa (Ap.t.22:1-3). Paavali oli opetettu noudattamaan ja jopa kiivailemaaan Tooran puolesta, jonka noudat¬tamisessa hän oli nuhteeton (Gal.1:13-14; Fil.3:5-6). Koettuaan dramaattisen uskoontu¬lon matkalla Damaskoon ja valmistauduttuaan kolmen vuoden ajan tulevaan tehtäväänsä Damaskossa (monet tutkijat ovat sitä mieltä, että Damaskolla ei tässä tarkoiteta Syyrian nykyistä pääkaupunkia, vaan Kuolleen Meren rannalla olevaa essealaisjuutalaisten yhdyskuntaa, Qumrania, jolla oli myös nimi Damasko), hänestä tuli pakanain apostoli, joka tuli ymmärtämään, ettei pelastusta ja vanhurskautta voinut saavuttaa omilla ansioilla eikä Tooran tiukalla noudattamisella, koska ihminen jossakin kohden epäonnis¬tuu ja on syntinen, vaan armosta, uskon kautta, ottaen vastaan pelastuksen ja lahjavanhurskau¬den Messiaassa Jeshuas¬sa (Ap.t.9:1-30; Gal.1:17-18; Room.3:19-31; 11:13).
Kuitenkaan apostolin mukaan armosta pelastuminen ja lahjavanhurskauden saaminen uskon kautta Jeshuaan ei tee tyhjäksi Tooraa, vaan vahvistaa sen (Room.3:31). Uskoontulonsa jälkeenkin Paavali uskoi lujasti Tooraan ja profeettoihin, noudattaen itsekin Tooraa ja jopa israelilaisia perinteitä (eli juutalaisten lakia, suullista Tooraa; Ap.t.21:17-26; 25:8; 28:17; tämä oli luonnollista, koska hän oli juutalaiseen kulttuuriin kasvatettu). Paavali perusti Uuden Testamentin teologiansa Vanhan Testamentin kirjoituk¬siin, joita hän lainaa alinomaa teksteissään, olihan hän aikansa parhaita Tooran tuntijoita ja sentähden pakankristillisyy¬den on usein vaikea oikein ymmärtää juutalaista pakanain apostolia ja hänen tekstejään paljon vääristellään (2.Piet.3:15-16; Ap.t.21:17-24).
Uuden liiton hengen mukainen Tooran noudattaminen ei kuitenkaan ole enää Tooran orjuutta, vaan armon pohjalta tapahtuvaa Jumalan käskyjen noudattamista, rakkaudesta Jumalaan (1.Joh.5:3; Room.13:10; Gal.5:18). Koko olemukseltaan juutalainen Shaul (Paavali) halusi myös noudattaa Israelin kansalle annettuja juhla-aikamääräyksiä ja hän usein kiiruhti jopa Jerusalemiin Tooran käskyn mukaisesti juutalaisia juhlia viettämään ja jopa temppelissä uhraamaan (5.Moos.16:6; Ap.t.18:18-22; 19:21-22; 20:1-7, 22; 21:17-30; 1.Kor.5:6-8). Juutalainen Tooran asiantuntija Shaul, pakanain apostoli Paavali, ei siis mitätöinyt vähimmässäkään määrin Tooraa, vaan uskoi lujasti siihen, noudatti sitä itse ja opetuksis¬saan kehoitti toisiakin pysymään Jumalan Toorassa eli Kristuksen laissa, uuden liiton hengessä, armon pohjalta, rakkaudesta Jumalaan, ilman pelkoa, pakkoa tai orjuutta. Se oli Paavalin asenne Tooraan ja olkoon se myös meillä, jotka uskomme.
http://www.kolumbus.fi/gematria/ap_vasen.html
Keijo Lindeman Apostolinen seurakunta
......ja antikristuksen
.............eksytys
Laittomuuden valtaanpääsy
"Ja kun hän istui Öljymäellä, tulivat opetuslapset erikseen hänen tykonsä ja sanoi¬vat:' Sano meille: milloin se tapahtuu ja mikä on sinun tulemuksesi ja maailman (kreik. UT: aionos = aikakausi) lopun merkki...Ja sentähden, että laittomuus (kreik. anomian = laittomuus, ilman lakia oleva asenne) pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus" (Mat.24:3, 12).
"Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat" (1.Joh.5:3).
"Sillä laittomuuden (kreik. UT: anomias = laittomuus, ilman lakia oleva asenne) salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton (kreik. UT: anomos = laiton, ilman lakia oleva henkilö)" (2.Tes.2:7).
Puhuessaan Öljyvuorella opetuslapsilleen Jeshua ilmoitti aikakauden lopun ja tulemuk¬sensa merkkien joukossa monia asioita: sotia, kansa kansaa vastaan, luonnonmullistuk¬sia, uskovien vainoa, ahdistusta jne. Yksi Messiaan tulemusta edeltävä merkki on laittomuuden valtaanpääsy. Tämä tietenkin tarkoittaa myös yleistä moraalin romahdusta, jolloin kaikkinainen rikollisuus, väkivalta ja synnin harjoittaminen pääsee valtaan yhteis¬kunnissa, niinkuin onkin tänä päivänä.
Kuitenkin laittomuudella on toinenkin syvällisempi merkitys alkutekstin valossa. Kreikan kielisessä UT:ssa on sana nomos, joka tarkoittaa lakia eli Jumalan Tooraa. Sen vastakohta on anomias, joka tarkoittaa laittomuutta eli sellaista asennetta, joka haluaa olla ilman lakia, Jumalan Tooraa. Tämä laittomuuden salaisuus oli jo vaikuttamassa apostoli Paavalin aikana, mutta se ei päässyt valtaan, koska Paavali ja muut apostolit valvoivat Jeshuan taivaaseenastumisen jälkeen sitä opetusta, jota seurakunnissa annettiin, Tooraa kunnioittaen. Mutta Paavali varoitti, että hänen lähtönsä jälkeen tulee seurakuntiin raatelevia susia, vääriä profeettoja, jotka eivät laumaa säästä, vaan kuljettavat sisälle seurakuntiin turmiollisia oppeja ja saavat Jumalan seurakunnan suureen vaaraan laittomalla opetuksellaan, jossa Tooran asema murenne¬taan, mitätöidään ja jopa Tooran käskyjä muutellaan (Ap.t.20:28-31; Mat.7:15-16; 1.Piet.2:1-3; tarkastelemme asiaa tarkemmin myöhemmin ).
Muutama vuosikymmen Paavalin kuoleman jälkeen, viimeisen alkuseurakunnan apostolin Johanneksen eläessä, oli jo monia aksyttäviä villitseviä antikristuksia liikkeellä (1.Joh.2¬:18; 2.Joh.7-10). Niistä päivistä lähtien on kristikunnan eksymys vain lisääntynyt ja erityisesti lopun ajassa, Messiaan tulemuksen aattohetkissä, tulee eksytys olemaan niin suurta, että laittomuus (siis ilman Tooraa oleva asenne, jolloin eletään valhearmos¬sa, maahanpolkien ja rikkoen Tooraa) saa vallan ja jopa monet valitutkin joutuvat eksytyksen vaaraan (Mat.24:4-5, 11-12, 23-25). Sentähden on syytä tässä laittomassa ja eksyttäviä virtauksia täynnä olevassa lopun ajan maail¬massa pysyä tarkoin Raamatun kokonaisvaltaisen opetuksen poljalla ja pitää kunniassa myös Jumalan Tooran käskyt uuden liiton hengessä, armon pohjalla, ettemme joudu tuon turmiollisen laittomuu¬den valtaan, joka vie harjoittajansa kadotukseen (2.Tes.2:7-12).
Tunkeutuminen Jumalan valtakuntaan Tooralle väkivaltaa tehden
"Laki ja profeetat olivat Johannekseen asti; siitä lähtien julistetaan Jumalan valtakun¬taa, ja jokainen tunkeutuu sinne väkisin (kreik. UT: biadzetai = väkivaltaa tai voimaa käyttäen). Mutta ennemmin taivas ja maa katoavat, kuin yksikään lain (Tooran) piirto häviää" (Luuk.16:16-17).
"Sen papit tekevät väkivaltaa minun lailleni (Tooralleni) ja häpäisevät sitä, mikä on minulle pyhitetty, eivät tee erotusta pyhän ja epäpyhän välillä, eivät tee tiettäväksi, mikä on saastaista, mikä puhdasta, ja sulkevat silmänsä minu sapateiltani, niin että minä tulen häväistyksi heidän keskellään" (Hes.22:26).
http://www.kolumbus.fi/gematria/apsrk19.html
RAAMATULLINEN LEPOPÄIVÄ
"Sen jälkeen Paavali lähti Ateenasta ja meni Korinttoon...Ja hän keskusteli syna¬goo¬gassa jokaisena sapattina ja sai sekä juutalaisia että kreikkalaisia usko¬maan" (Ap.¬t.18:1, 4).
Lepopäiväkysymys on yksi vaikea opillinen kiistan aihe ns. kristikunnassa ja asiasta on monenlaisia mielipiteitä. On niitä, jotka pakanakristillisyydenkin keskellä haluavat viettää sapattia Jumalan antamana alkuperäisenä lepopäivänä. Toiset taas ovat sitä mieltä, että Kristuksen ylösnousemuksen muistoksi uuden liiton kristikunnan tulee viettää viikon ensimmäistä päivää, sunnuntaita, lepopäivänä, sapatin asemesta. Joidenkin tulkinnan mukaan kristityn lepopäivällä ei ole väliä, vaan mikä tahansa päivä käy uuden liiton uskovalle lepopäiväksi, jos haluaa sellaista yleensä vietää. Jotkut taasen ajattele¬vat, että sapatti kuuluu juutalaisille, mutta pakanakristityille kuuluu sunnuntai. Jotta asia selvenisi, käymme tutkimaan asiaa Raamatun kokonaisvaltaisen ilmoituk¬sen ja historian yhtäpitä¬vän todistuk¬sen valossa.
Sapatin asettaminen luomistyön yhteydessä
"Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa. Ja Jumala päätti seitse¬mäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt" (1.Moos.2:1-3).
"Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän (hepr. VT: יום השבת jom ha'shabat = sapatinpäivän) ja pyhitti sen" (2.Moos.20:11).
"Ja minä näin lentävän keskitaivaalla erään toisen enkelin, jolla oli iankaikkinen evankeliumi julistettavana maan päällä asuvaisille, kaikille kansanheimoille ja sukukunnil¬le ja kielille ja kansoille. Ja hän sanoi suurella äänellä: 'Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet'." (Ilm.14:6-7).
Kun Herra Jumala kuutena päivänä, joita tavallisesti kutsutaan luomispäiviksi (toisen tulkinnan mukaan niitä voisi kutsua myös "remonttipäiviksi"), teki taivaat ja maan, Hän lepäsi seitsemäntenä päivänä luomistyöstänsä ja pyhitti seitsemännen päivän eli sapatinpäivän. (Perjantai-illasta lauantai-iltaan. Jumala asetti auringon, kuun ja tähdet osoittamaan juhla-aikoja, päiviä ja vuosia. Sen mukaisesti juutalaiset ovat perinteisesti aloittaneet ja lopettaneet sapatin, kun kolme tähteä illan hämärtyessä näkyy taivaalla. Nykyaikana rabbit laskevat tarkoin minuutilleen sapatin alkamisen ja päättymisen ja se ilmoitetaan Israelin tiedotusvälineissä. Pohjoisessa on keskikesällä ja keskitalvella ongelma, mutta joka haluaa, voi noudattaa Jerusalemin aikaa). Hepreankielen sana shabat merkitsee: lakata työtä, levätä loppua. Samasta sanan juuresta tulee myös sana shvita, joka merkitsee: lakko. Jumala siis lakkasi luomistyös¬tään ja lepäsi seitsemäntenä päivänä ja pyhitti sen päivän, sapatin, lepopäi¬väksi kaikille ihmisille. Tuolloin ei vielä ollut yhtään juutalaista maan päällä, oli vain Aadam ja Eeva ja Jumala antoi heille ja heidän jälkeläi¬silleen sapatin lepopäiväksi (Mark.2:27).
Sapatti annettiin siis luomistyön yhteydessä ja luomistyön muistoksi, kun Herra oli tehnyt taivaat ja maan ja meren. Aina kun sapattia vietetään ja pyhitetään lepopäiväksi, se on samalla myös Jumalan luomistyön muistoksi. Jotkut ymmärtävät Ilmestyskijassa olevan enkelin sanoman kunnian antamisesta Jumalalle tarkoittavan juuri sapatinpyhittä¬miskäskyn kunnioittamista, koska juuri siinä yhteydessä puhutaan Jumalan luomistyöstä.
http://www.kolumbus.fi/gematria/apsrk19.html
RAAMATULLINEN LEPOPÄIVÄ
Kuuluuko sapatti pakanauskoville?
"Ja hän sanoi heille: 'Sapatti on asetettu ihmistä (hepr. UT: האדם ha'Adam = ihminen, Aadam) varten eikä ihminen sapattia varten. Niin ihmisen Poika (ben ha'Adam) siis on sapatinkin herra" (Mark.2:27-28).
Olemme jo aiemmin todenneet, että Jumala luomistyönsä yhteydessä asetti lepopäi¬vän, sapatin, luomaansa ihmistä, Aadamia, varten. Tämän periaatteen vahvisti myös Jeshua puheessaan, sanoessaan, että sapatti on asetettu Aadamia varten. Sana Adam tarkoittaa paitsi erisnimenä ensimmäistä ihmistä, myöskin yleisessä merkityk¬sessä ihmistä hepreankielessä. Tämä merkitsee samalla sitä, että sapatti on asetettu jokaista ihmistä eli jokaista Aadamin jälkeläistä varten. Sapatti on Jumalan asettamana siis tarkoitettu jokaista ihmistä varten, eikä pelkästään juutalaisia varten, niinkuin jotkut virheellisesti opetta¬vat, mutta israelilaisille se on annettu myös liiton merkiksi, kuten olemme jo todenneet aiemmin. Pakanauskoville sapatti ei ole kuitenkaan samalla tavalla velvoittava, kuten juutalaisille (myös messiaanisille juutalaisuskoville), mutta Jumala on tarkoittanut kuitenkin sapatin koko ihmiskunnan lepopäiväksi luomisesta lähtien.
Antaessaan käskyt Israelin kansalle, Jumala velvoitti Israelin kansan keskuudessa asuvat muukalaiset (ei juutalaiset) viettämään myös sapattia, mutta yleisesti ottaen sapatti ei ole samalla tavalla velvoittava pakanauskoville, kuten se on velvoittava juutalaisille (2.Moos.2¬0:10). Uuden Testamentin kirjoitukset, vaikka niissä tuomitaankin pakanat lukuisista synneistä, ei koskaan nuhtele pakanauskovia sapatinvietosta, eikä siitä heitä tulekaan tuomita, kuten olemme jo aiemmin todenneet. Kuitenkin on niin, että sapatti on Jumalan tarkoittama lepopäivä myös pakanauskoville ja jos rakastamme Jumalaa, haluamme silloin vapaaehtoisuuden ja armon pohjalta, ilman pelkoa tai orjuutta, tälläkin alueella kunnioit¬taa Jumalaa ja pyhittää sapatin Herralle, aina silloin kun se on mahdollista.
Viikon ensimmäinen päivä
"Ja kun sapatti oli ohi, ostivat Maria Magdaleena ja Maria, Jaakobin äiti, ja Salome hyvänhajuisia yrttejä mennäkseen voitelemaan häntä. Ja viikon ensimmäisenä päivänä he tulivat haudalle ani varhain, auringon noustessa" (Mark.16:1-2).
"Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka" (Ap.t.20:7).
"Mitä tulee keräykseen pyhiä varten, niin tehkää tekin samalla tavoin, kuin minä olen määrännyt Galatian seurakunnille. Kunkin viikon ensimmäisenä päivänä pankoon jokainen teistä kotonaan jotakin talteen, säästäen menestymisensä mukaan, ettei keräyksiä tehtäisi vasta minun tultuani. Mutta kun olen saapunut teidän tykönne, lähetän minä ne henkilöt, jotka siihen sopiviksi katsotte, kirjeet mukanaan, viemään teidän rakkaudenlahjanne Jerusalemiin; ja jos asia on sen arvoinen, että minunkin on lähtemi¬nen, niin saavat he lähteä minun kanssani" (1.Kor.16:1-4).
Kristikunta viettää perinteisesti viikon ensimmäistä päivää Kristuksen ylösnousemuk¬sen muistopäivänä, jota se UT:n kirjoitusten mukaan onkin. Tässä on kuitenkin otettava huomioon kaksi seikkaa. Ensinnäkin, Raamattu ei missään kohdassa käske tai kehoita meitä viettämään viikon ensimmäistä päivää lepopäivänä sapatin sijaan. Tällainen viikon ensimmäistä päivää lepopäivänä pyhittävä käytäntö ei siis perustu Jumalan Sanaan, vaan on ihmisoppi ja itsevalittu jumalanpalvelus (Kol.2:22-23).
Toiseksi on huomattava, että aivan tarkkaan ottaen sunnuntai ei ole sama kuin viikon ensimmäinen päivä. Viikon ensimmäinen päivä alkaa lauantai-iltana ja päättyy sunnuntai-iltana, mutta sunnuntai alkaa ja loppuu noin kuusi tuntia myöhemmin puolenyön aikaan, roomalaisen käytännön mukaan. Myöhemmin tarkastelemme sitä, että Messias mitä ilmeisimmin nousi kuolleista viikon ensimmäisen päivän alkaessa lauantai-iltana, oltuaan haudassa kolme päivää ja kolme yötä. Tämän perusteella on ilmeisesti niin, että sunnuntaita tarkalleen ottaen ei voida viettää Kristuksen ylösnousemuspäivänä, koska se tapahtui lauantai-iltana, viikon ensimmäisen päivän alkaessa.
Alkuseurakunnan päivinä viikon ensimmäistä päivää, erityisesti sen iltaa, vietettiin uskovien kokoontumispäivänä ja leivänmurtopäivänä. Paavalin matkakertomus osoittaa, että uskovat kokoontuivat Trooaassa viikon ensimmäisen päivän iltana eli lauantai-iltana murtamaan leipää eli ehtoollista viettämään (Jos he olisivat kokoontuneet sunnuntai-iltana, niinkuin monet ovat virheellisesti ymmärtäneet, olisi leivän murtaminen silloin jäänyt maanantain eli viikon toisen päivän puolelle, koska Paavali puhui yli puolenyön ja vasta sitten mursi leipää uskovien kanssa; katso: Ap.t.20:7-11). Siihen, että juuri tuo ilta oli sopiva leivän¬murtoilta, on ainakin kaksi taustatekijää. Ensinnäkin, perinteisesti sapatin päättyessä ja viikon ensimmäisen päivän alkaessa (kun kolme keskivahvaa tähteä on tullut näkyviin taivaalle), lauantai-iltana, juutalaiset viettävät sapatin päättämissere¬monian, Havda¬lan (Havdala merkitsee erottamista; sapatti ja viikon ensimmäinen arkipäivä erotetaan tällä sere¬monialla), rukouksineen joko kotona tai synagoogassa kokoontuneena. Toisekseen, viikon ensim¬mäisen päivän ilta on mitä ilmeisimmin Messiaan ylösnousemuksen hetki ja siksi oli sopivaa viettää tätä iltaa uskovien kokoontumiseen ja leivänmurtoon.
Viikon ensimmäinen päivä oli myöskin yhteinen keräyspäivä Jerusalemin pyhiä varten (Room.15:25-27). Kukin laittoi silloin kotonaan jotakin talteen, menestymisensä mukaan, sitä varten, että uskovien lähetystö voisi viedä pakanauskovien rakkaudenlahjan Jerusalemin köyhyydessä eläville pyhille.
http://www.kolumbus.fi/gematria/apsrk19.html
Mistä sunnuntai on peräisin?
"Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi" (Dan.7:25).
Sunnuntain historia alkaa itse asiassa jo Baabelin valtakunnan ja Baabelin tornin ajoilta. Raamattu kertoo meille, kuinka maailman ensimmäinen valtias, Nimrod, rakensi Baabelin (1.Moos.10:8-12). Sinearin lakeudelle rakennettiin myös Baabelin torni, maailman ensimmäisen väärän jumalanpalvelusjärjestelmän keskuspaikka, jota johti Nimrodin puoliso Semiramus (1.Moos.11:1-9). Semiramus kehitti uskonnollisen järjestelmän, Baabelin uskonnon, jonka symbolina oli Semiramus-äiti Tammus-lapsi käsivarsillaan. Historiallisten tietojen mukaan Semiramus korotti itsensä taivaan kuningat¬tareksi, jonka kautta tuli pelastus ja elämä. Uskontoon kuului puhdistus synneistä veden vihmonnan kautta (lapsikasteopin alku). Kuoleman jälkeen seurasi puhdistus synneistä tulessa (kiirastuliopin alku). Baabelin uskontoon kuului myös taivaan kuningattaren ja hänen poikansa Tammuksen palvonta mm. aurinkoa kumartamalla, koska auringosta tuli Tammuksen symboli (tarkastelemme asiaa vielä tarkemmin myöhemmin).
Tämä Baabelin uskonto levisi ympäri maapallon eri kulttuureihin ja kansoihin. Nimet vaitelivat eri kulttuureissa, mutta äiti-lapsi asetelma ja auringon palvonta pysyi samana. Iisebelin aikana Baabelin uskonto turmeli Israelin kansaa Baalin ja Astarten palvontana ja Jahve vihastui kansaansa, jossa taivaankuningataroppi ja Tammuksen palvonta sekä auringon kumartaminen olivat saaneet aikaan luopumuksen Jahvesta, Israelin Jumalasta (1.Kun.1¬6:29-34; Jer.7:17-20; 44:15-30; Hes.8:14-18).
Ilmestyskirjassa on varoitus Tyatiiran seurakunnalle, että se sietää Iisebeliä, väärää profeettaa, joka turmelee monien uskon (Ilm.2:18-29). Varoitus ei ollut turha, sillä Baabelin uskonnon luopumus tuli myös uuden liiton Jumalan seurakuntaan. Jeshuan kuoleman, ylösnousemuksen, taivaaseenastumisen ja Pyhän Hengen vuodatuksen jälkeen seurakunta oli puhdas ja noudatti kaikessa Jumalan Sanaa ja Tooran käskyjä, apostolien valvoessa seurakuntia. Apostolien kuoltua laittomuuden salaisuus pääsi vaikuttamaan ja tekemään työtään (2.Tes.2:1-12). Hajaannus, oppiriidat, luopumus ja harhaopit alkoivat vaikuttaa uskovien keskuudessa. Ratkaisevimmat tapahtumat olivat 300-luvulla, kun keisari Konstantinus Suuri tuli valtaan. Hän nosti kristinuskon suosituim¬muusasemaan, tehden siitä tasavertaisen uskonnon muiden pakanauskontojen kanssa, joita oli Rooman valtakunnassa. Myöhemmin kristinuskosta tuli Rooman imperiumin valtionuskonto ja alkoi katolisen kirkon historia.
jatkuu
Mistä sunnuntai on peräisin?
//
Pakanalliset roomalaiset, jotka olivat tottuneet harjoittamaan Baabelista alkanutta uskontoa, joka oli heidän keskuudessaan mm. Mitras-kultin nimellä ja Saturnaalia-juhlana, palvoivat aurinkoa, kuuta, muita planeettoja ja epäjumalia. Jotta pakanalliset roomalaiset saataisiin omaksumaan uusi voimallinen "kristinusko", tehtiin kompromisse¬jä raamatulli¬sen kristinuskon ja Rooman pakanuuden uskontojen välillä. Tuolloin sai alkunsa roomalaiskatolinen uskonto, joka on sekoitus raamatullista kristinuskoa ja Baabelin tornista alkanutta kulttia. Semiramus-Tammus asetelman tilalle tehtiin neitsyt-Maria-Jeesus-lapsi asetelma. Maria korotettiin taivaan kuningattareksi, jonka kautta tulee pelastus ja elämä sekä vastaus rukouksiin. Alettiin viettää juhlapäiviä Marialle ja palvomaan pyhimysten kuvia. Tammuksen syntymäpäivästä keskitalvella, joulukuun 25. päivänä, tehtiin Kristuksen syntymäjuhla. Raamatullisen juutalaisen pääsiäisen sijaan Nikean kirkollisko¬kouksessa 325 jKr. otettiin roomalainen pääsiäinen, Konstantinuksen johdolla. Näin Rooman pedon sarvi teki työtään Danielin profetian mukaisesti.
Kun tämä Rooman pedon sarvi muutteli aikoja ja Jumalan Tooran käskyjä, ei luonnolli¬sesti Jumalan antama lepopäivä, sapatti, saanut olla rauhassa. Viikon seitsemäntenä päivänä ollut lepopäivä, sapatti, siirrettiin viikon ensimmäiselle päivälle, sunnuntaille eli aringon päivälle, koska roomalaiset olivat tottuneet palvomaan aurinkoa Mitras-kultissaan ja viettämään auringon päivää. Kehityksen kulun historiasta kertoo osuvasti Kööpenhami¬nan yliopiston kirkkohistorian professorin Fredrik Nilsenin kirjoittama Kristillisen kirkon historia I, jonka suomeksi on toimittanut ja täydentänyt Jaakko Gummerus (painettu Otavan kirjapainossa 1913):
"Toisen vuosisadan kuluessa tuli kristittyjen tavaksi kutsua kokouspäivää Herran päiväksi. Kun uskon puolustajat pakanoille aiotuissa kirjoissaan joitakin kertoja käyttivät nimitystä 'auringon, Helioksen päivä', koettivat he kaikin tavoin vältää väärinkäsitystä. Niinpä Tertullianus sanoo, että kristityt pyhittävät auringon päivän ilolla aivan toisesta syystä, kuin auringon palvelijat, ja Justianus marttyyri selittää tämän päivän nimen viittaamalla maailman luomisen alussa tapahtuneeseen pimeyden karkoittamiseen ja Kristuksen nousemiseen haudasta. Vasta Konstantinuksen aikana kristityt käyttivät yleisesti nimeä auringonpäivä. Toiset päivät he tavallisesti merkitsivät lukusanoilla; 2. 3. jne. Pakanallisia, kiertotähtien mukaisia nimiä kartettiin. (sunnuntai, maanantai) Kahdella päivällä oli kuitenkin erityinen nimi. Perjantaita kutsuttiin usein valmistuksen päiväksi ja lauantaita sapatiksi. Oli yksityisiä, juutalaisyntyisiä kristittyjä, jotka edelleenkin pyhittivät sapatin, joko yksinään tai sunnuntain ohella. Ja keisarikirkon aikana tuli lauantaistakin pyhäpäivä useissa kreikkalaisissa ja syyrialaisissa seurakunnissa. Se seikka, että koko Israelin vanha lepopäivä oli sunnuntain aatto, se arvattavasti sai useita kristittyjä pyhittämään sapatinpäivän iltaa. Mutta turhaan saa kolmen ensimmäisen vuosisadan kirjallisuudesta etsiä yhtäkään ainaa lausuntoa, joka tukisi käskyn sovelta¬mista sunnuntain pyhittämiseen, mikä myöhempinä aikoina on tullut niin yleiseksi" (lainaus sivulta 173).
"Eräs Krysostomoksen aikalainen sanoo sapattia ja sunnuntaita kauniiksi kaksivaljakoksi. Konstantinuksen jälkeisinä aikoina oli nimittäin sunnuntain ohella lauantai suuressa määrin saanut pyhäpäivän luonteen. Monin paikoin oli kielletty paastoamasta lauantaina. Orjien piti saada levätä ja jumalanpalvelusta pidettiin ja pyhiä kirjoituksia luettiin. Sapatin pyhittämisen sunnuntain ohella todistaa, ettei kristittyjen mieleen vielä ollut johtunut soveltaa kolmatta käskyä sunnuntaihin. Konstantinus oli kuitenkin jo. v. 321 julkaissut lain, joka teki auringon kunnianarvoisen päivän kaikkien tuomarien ja kaupunki¬laisten käsityöläisten lepopäiväksi" (lainaus sivulta 324).
Edellä olevat kirkkohistorian lainaukset ja monet muutkin kirjalliset tietolähteet yhtäpitä¬västi todistavat, että Konstantinus v. 321 jKr. teki sunnuntaista eli auringonpäi¬västä lepopäivän. Laodikean kirkolliskokous määräsi v. 364: "Kristittyjen ei tule olla juutalais¬ten mukaisia ja olla toimettomia, vaan heidän tulee erikoisesti kunnioittaa, ja ollen kristittyjä, jos mahdollista, olla tekemättä mitään työtä sinä päivänä. Jos heidät havaitaan seuraavan juutalaisuutta, heidät tulee sulkea Kristuksesta".
Sunnuntain eli auringonpäivän pyhittämiseen sapatin asemesta liittyy myös jo ensim¬mäisten vuosisatojen aikana esiintullut antisemistismi, viha juutalaisia, Kristuksen murhaajia kohtaan, niinkuin heitä on haukuttu kautta vuosisatojen. Pakanakristikunta halusi erottautua kokonaan kirotuista juutalaisista (samalla myös kristinuskon raamatulli¬sista juutalaisista juurista) ja myöskin sentähden luopui juutalaisten sapatista ja otti auringon päivän eli sunnuntain tilalle. Kesti kuitenkin monia vuosisatoja, ennenkuin sapatti jäi pois kristtyjen käytännöstä ja sunnuntai pääsi lopullisesti voitolle. Siksi tarvittiin monien kirkolliskokousten päätökset asiaa vahvistamaan.
Historia alkoi siis v. 321, jolloin Konstantinus teki auringonpäivästä eli sunnuntaista lepopäi¬vän. Laodikean kirkolliskokous sulki 364 sapatin pyhittäjät Kristuksen ulkopuolelle. Itä-Rooman keisari Leo I:sen laissa kiellettiin maataloustyöt sunnuntaina. Maconin synodi kielsi v. 585 peltotyöt sunnuntaina ja se vahvistettiin Chalonsin synodissa v. 649. Bonifacen synodi antoi määräyksiä sunnuntain pyhittämiseksi v. 680 ja samoin Frankfur¬tin synodi v. 794. Rooman synodi v. 826, Pariisin synodi v. 829 ja paavi Leo IV:en aikana määrättiin kirkolliskokouksessa v. 853 jKr., että sunnuntaita oli noudatettava "Herran päivänä".
Näin Rooman pedon sarvi (keisarinistuin ja sitä seurannut paavinistuin) on muutta¬nut sapatin, Jumalan antaman lepopäivän, viikon seitsemänneltä päivältä sunnuntaille eli auringon päivälle. Sapatin ja samalla vuorokausien vaihtuminen on muutettu auringonlas¬kusta keskiyölle. Voidaan sanoa, että lähes koko ns. kristillisessä maailmassa 800-luvulta alkaen, Rooman pedon sarvi on saanut sunnuntain lepopäiväksi sapatin tilalle. Ainoastaan Israelin kansa ei ole noudattanut Rooman pedon sarven määräystä, sillä juutalaiset (muutamaa Baabelin valheen sokaisemaan juutalaista lukuunottamatta) pyhittävät edelleen sapatin lepopäivänä, kuten he ovat tehneet sitä vuosituhansien ajan Jumalan Tooran säädöksien mukaan.
http://www.kolumbus.fi/gematria/apsrk19.html
Sak. 12:10
Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista.