kirjallisuus

Hyviä pointteja oli A:lla.

Minä en halua tappaa innostustasi kirjallisuuteen, mutta täytyy sanoa, että yliopisto-opinnot voivat sen hyvinkin tehdä. Tai siis opintojen myötä kirjallisuuden lukeminen alkaakin muuttua entistä enemmän analyyttiseksi, jolloin nautinto, huvi, mielihyvä, ilo ynnä muu katoaa tai ainakin jää selvästi taka-alalle. Itse en opiskellut kirjallisuuttaa pääaineena vaan englantia ja kirjallisuutta sivuaineena jonkin verran. Mutta myös englannin opinnoissa on paljon kirjallisuustieteen opintoja ja engl. kirjallisuuden kursseja. MInulla on valmistumisesta kulunut nyt jo muutama vuosi ja vasta nyt tuntuu, että kykenen taas lukemaan kirjoja ikään kuin sellaisenaan. Tosin työkiireiden ynnä muun takia lukeminen on kyllä todella vähäistä nykyisin - se hyvä puoli opinnoissa tietysti on, että silloin todella sitten luetaan ja paljon - ja paljon sellaista, mitä ei välttämättä itse valitsisi lukulistoilleen.

No jaa, onnea opiskelupaikasta.

Kuka sulle on valehdellut?

"Äikänopeja tarvitaan kovasti ja töitä piisaisi!"

Tai no joo, jossain Utsjoella varmaan...

voe voe kirjoitti:

Kuka sulle on valehdellut?

"Äikänopeja tarvitaan kovasti ja töitä piisaisi!"

Tai no joo, jossain Utsjoella varmaan...

Kirjallisuutta ja suomen kieltä opiskelevan kannattaa hakea pedagogisiin opintoihin, vaikkei aivan varma opettajan ammatista olisikaan. Ne ovat jo kokemuksena mahtava ja niiden aikana oppii paljon paitsi opettamisesta myös itsestään. Opettajan homma voi tuntua suoraan lukiosta tulleelta epäkiinnostavalta, mutta kun saa pari vuotta etäisyyttä omaan kouluaikaansa, voi opettamiseen aueta uusi näkökulma.

Itse valmistuin viime keväänä maisteriksi pääaineena kirjallisuus ja sivuaineina suomen kieli, puheviestintä ja opettajan pedagogiset opinnot. Tein pedagogisten jälkeen useita sijaisuuksista, joista sain työkokemusta. Osittain niiden ansiosta sain lukuvuoden mittaisen työpaikan heti nyt ensi lukuvuodeksi keskisuurelta paikkakunnalta. Myös äikänopeiksi valmistuneista kavereista lähes kaikki ovat saaneet vähintäänkin osa-aikaisen opetusalan työpaikan. Suoraan lehtoriksi ei kovinkaan helposti pääse, mutta tuntiopettajan lukukauden tai lukuvuoden mittaisia pestejä on tarjolla vaikka kuinka paljon. Kun niitä tekee muutaman vuoden, vakinaiseksi pääsee lopulta. Suosittelen hakemaan sijaisuuksia jo opiskelujen alusta lähtien ja tekemään itsensä tunnetuksi oman kotiseudun ja opiskelupaikkakunnan rehtoreille.

Kirjallisuuden ja suomen kielen opiskelu on noin yleisesti ottaen hauskaa ja opintopisteitä saa joskus jopa aika vähällä työmäärällä. Perusopinnot voivat olla molemmissa tylsiä, mutta aineopinnoissa pääsee jo soveltamaan tietojaan ja valitsemaan itseään kiinnostavia aihealueita. Monesti on niin, että kirjallisuuden opiskelijat eivät innostu suomen opinnoista ja päin vastoin, mutta kun ne perusasiat jaksaa opetella, niin jatko ei ole mitenkään vaikeaa. Monet äikänopeiksi tähdänneet kirjallisuuden opiskelijat ovat kahlanneet ne suomen kielen opinnot tosi heikoilla arvosanoilla, mutta ei niillä ole väliä työllistymisen kannalta: tärkeintä on työkokemus. Nyt tuli ehkä vastattua turhankin laajasti, mutta itse kyllä kannusta kaikkia kirjallisuudesta ja kielestä kiinnostuneita äidinkielen opettajaksi :).

aloitteleva äikänope kirjoitti:

Kirjallisuutta ja suomen kieltä opiskelevan kannattaa hakea pedagogisiin opintoihin, vaikkei aivan varma opettajan ammatista olisikaan. Ne ovat jo kokemuksena mahtava ja niiden aikana oppii paljon paitsi opettamisesta myös itsestään. Opettajan homma voi tuntua suoraan lukiosta tulleelta epäkiinnostavalta, mutta kun saa pari vuotta etäisyyttä omaan kouluaikaansa, voi opettamiseen aueta uusi näkökulma.

Itse valmistuin viime keväänä maisteriksi pääaineena kirjallisuus ja sivuaineina suomen kieli, puheviestintä ja opettajan pedagogiset opinnot. Tein pedagogisten jälkeen useita sijaisuuksista, joista sain työkokemusta. Osittain niiden ansiosta sain lukuvuoden mittaisen työpaikan heti nyt ensi lukuvuodeksi keskisuurelta paikkakunnalta. Myös äikänopeiksi valmistuneista kavereista lähes kaikki ovat saaneet vähintäänkin osa-aikaisen opetusalan työpaikan. Suoraan lehtoriksi ei kovinkaan helposti pääse, mutta tuntiopettajan lukukauden tai lukuvuoden mittaisia pestejä on tarjolla vaikka kuinka paljon. Kun niitä tekee muutaman vuoden, vakinaiseksi pääsee lopulta. Suosittelen hakemaan sijaisuuksia jo opiskelujen alusta lähtien ja tekemään itsensä tunnetuksi oman kotiseudun ja opiskelupaikkakunnan rehtoreille.

Kirjallisuuden ja suomen kielen opiskelu on noin yleisesti ottaen hauskaa ja opintopisteitä saa joskus jopa aika vähällä työmäärällä. Perusopinnot voivat olla molemmissa tylsiä, mutta aineopinnoissa pääsee jo soveltamaan tietojaan ja valitsemaan itseään kiinnostavia aihealueita. Monesti on niin, että kirjallisuuden opiskelijat eivät innostu suomen opinnoista ja päin vastoin, mutta kun ne perusasiat jaksaa opetella, niin jatko ei ole mitenkään vaikeaa. Monet äikänopeiksi tähdänneet kirjallisuuden opiskelijat ovat kahlanneet ne suomen kielen opinnot tosi heikoilla arvosanoilla, mutta ei niillä ole väliä työllistymisen kannalta: tärkeintä on työkokemus. Nyt tuli ehkä vastattua turhankin laajasti, mutta itse kyllä kannusta kaikkia kirjallisuudesta ja kielestä kiinnostuneita äidinkielen opettajaksi :).

Lue lisää

Jooh, kyllähän äikän opeja TARVITAAN paljon, mutta niitä myös VALMISTUU AIVAN LIIKAA.

http://www.utu.fi/opiskelu/oppaat/opettajaksi/index.html

"Opettajankoulutus 2020 – raportissa (OPM 2007:44) on esitetty koulutustarvearvioita vuo-teen 2020. Jos verrataan niitä nykyisiin valmistuneiden määriin havaitaan, että tietyissä ai-neissa on ylitarjontaa (historia ja yhteiskuntaoppi, äidinkieli ja kirjallisuus, musiikki) ja tietyissä aineissa valmistuu liian vähän opettajia (matemaattiset aineet, vieraat kielet) sekä osassa aineita koulutuksen suorittaneiden määrä on kohdallaan (biologia ja maantiede, toi-nen kotimainen kieli (ruotsi), käsityö). Kiintiöt aineittain saattavat olla vielä suuremmat kuin mitä valmistuneiden määrät ovat."

Äikän opettajista ei ole niin karmaisevaa ylitarjontaa kuin hissan opeista, mutta tilanne ei todellakaan ole mikään hyvä. Tiedossa on siis pätkätöiden perässä muuttelua. Joten jos on valmis muuttamaan pätkien pärssä pk-seudulle tai lappiin, niin mikäs siinä.

HarhakuvitelMia kirjoitti:

Jooh, kyllähän äikän opeja TARVITAAN paljon, mutta niitä myös VALMISTUU AIVAN LIIKAA.

http://www.utu.fi/opiskelu/oppaat/opettajaksi/index.html

"Opettajankoulutus 2020 – raportissa (OPM 2007:44) on esitetty koulutustarvearvioita vuo-teen 2020. Jos verrataan niitä nykyisiin valmistuneiden määriin havaitaan, että tietyissä ai-neissa on ylitarjontaa (historia ja yhteiskuntaoppi, äidinkieli ja kirjallisuus, musiikki) ja tietyissä aineissa valmistuu liian vähän opettajia (matemaattiset aineet, vieraat kielet) sekä osassa aineita koulutuksen suorittaneiden määrä on kohdallaan (biologia ja maantiede, toi-nen kotimainen kieli (ruotsi), käsityö). Kiintiöt aineittain saattavat olla vielä suuremmat kuin mitä valmistuneiden määrät ovat."

Äikän opettajista ei ole niin karmaisevaa ylitarjontaa kuin hissan opeista, mutta tilanne ei todellakaan ole mikään hyvä. Tiedossa on siis pätkätöiden perässä muuttelua. Joten jos on valmis muuttamaan pätkien pärssä pk-seudulle tai lappiin, niin mikäs siinä.

Lue lisää

Maahanmuuttajakoulutuksessa tuntuisi riittävän töitä, jos on opiskellut suomea tai suorittanut S2-opintoja.