Romaniin voit aina luottaa

http://keskustelu.jatkoaika.com/showthread.php?t=14443&highlight=uimahallille&page=33

http://www.youtube.com/watch?v=3JiXsKrhNbU

Kunnianloukkaus on luonnollista henkilöä kohtaan kohdistuva asianomistajarikos, josta rangaistaan rikoslain mukaan.

Suomen rikoslaki määrää kunnianloukkauksesta:

»Joka
1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka
2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista,
on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.
Kunnianloukkauksesta tuomitaan myös se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen.»
(Rikoslain 24. luku, 9 §[1])

Törkeästä kunnianloukkauksesta laki sanoo:

»Jos 9 §:n 1 momentissa tarkoitetussa kunnianloukkauksessa
1) rikos tehdään joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai muuten toimittamalla tieto tai vihjaus lukuisten ihmisten saataville taikka
2) aiheutetaan suurta tai pitkäaikaista kärsimystä taikka erityisen suurta tai tuntuvaa vahinkoa
ja kunnianloukkaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.»
(Rikoslain 24. luku, 10 §[2])

Kuolleen kunniasta ei käytännössä voi olla enää kysymys, kun asianomainen on ollut vainaja yli 20 vuotta tai viimeistään sitten, kun kuolemasta on kulunut 50 vuotta. Rikoslain muutoksen esitöiden mukaan selvää määräaikaa ei ole kuitenkaan asetettu.

Oikeushenkilöllä ei ole sellaista kunniaa, jota voitaisiin loukata.

Kunnianloukkauksen täyttymistä arvioitaessa ydinkysymys on yleensä, onko väite tai vihjaus ollut totta, vai onko se perätön. Lähtökohtaisesti oikean tiedon esittäminen ei ole kunnianloukkaus. Tätä on korostanut myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin:

»Sananvapaus ei pelkästään kata sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.»
(Näin esimerkiksi tapauksissa Handyside 7.12.1976 A 24 ja Grigoriades v. Kreikka 25.11.1997.lähde?)

Tältä osin kunnianloukkaus poikkeaa oleellisesti yksityiselämän loukkaamisesta; jälkimmäisenä voidaan pitää paikkansapitävän tiedon levittämistä. Tosin myös halventaminen voi olla kunnianloukkaus.

Kunnianloukkauksia on perinteisesti pidetty vähäpätöisinä rikoksina. Kun sensaatioita tavoitteleva lehdistö nousi 1970-luvun alussa hyvin näkyväksi, käsiteltiin myös kunnianloukkausjuttuja, joissa rangaistuksena saattoi olla ehdollinen vankeus. Tämän hetken tietoliikenneoloissa nämä säännökset ovat hyvinkin keskeisiä; henkilön kunniaa voidaan loukata myös esimerkiksi sähköpostissa, tekstiviestissä, verkkosivuilla, keskustelupalstoilla tai blogissa.

Ei jumalauta