Kuinka yleistä hellaripiireissä on se, että luterilaisiin suhtaudutaan toisen luokan uskovina? En tarkoita mitään tapauskovaisia, vaan niitä jotka osallistuu hengellisiin tapahtumiin aktiivisesti ja on muutenkin ihan avoimesti uskossa... Olen vaan joissain piireissä huomannut, kuinka luterilainen on maaginen taikasana joka saa hellarit heti varautuneiksi.
Suhtautuminen luterilaisiin?
syrjitty
23908
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Teit eron tapauskovaisten ja uudestisyntyneiden uskovaisten välillä, mikä on ratkaiseva tekijä.
Hellarien varauksellisuus kohdistuu lähinnä harhaoppisiin luterilaisiin, jotka opettavat että ihminen pelastuu kuulumalla ev.lut.seurakuntaan.
Raamatusta ei löydy viitteitä lapsikasteesta, ristiäisistä, rippijuhlista eikä mistään muustakaan muotojumalisuudesta.
Luterilaiset opettavat että ihminen pelastuu, kun on vauvana saanut "kasteenarmon" ja liitetty ev.lut.seurakuntaan!
Tällainen oppi ei perustu Raamattuun.
sinun nyt levittävän harhaoppia ei se nyt aivan noin mene.
No miten se sitten menee?
Välillä Antti Kylliäinen lupaa kaikkien pääsevän taivaaseen, joku toinen taas edellyttää kirkkoon kuulumisen.
Kerro mikä on totuus?!
Totuus löytyy Jumalasta ja Raamatusta, pitäishän se sinun tietää. Totuus ei löydy helluntailaisiin tai kirkkoon kuuluvista, tai edes niiden oppirakennelmista. Me ihmiset tulkitsemme näitä juttuja niin eri tavalla, että kannattaa kuunnella sitä mitä Jumalalla on sanottavana asiasta eikä tukeutua liikaa sanan tulkitsijoihin.
Sitäpaitsi kyllä helluntailaisista kohupastoreita löytyy siinä missä kirkonkin opettajistakin. Jotkut tapaukset on tosi radikaalejakin, kuten tuo ruotsalainen murhaajapastori. Lievempiä tapauksia löytyy Suomestakin.
En nyt sanoisi että Suomi on sellainen lintukoto että kaikki "saasta" on lievempää täällä, mutta totta se on että Raamattu ilmoittaa totuuden. Tämä evlut-kirkon ja hellarien ristiriita on peruja helluntaiherätyksen alku-ajoilta kun kirkko pelkäsi menettävänsä kirkollisveron maksajia ja hellarit kokivat että kaikki ei olleet omakohtaista pelastusta kokeneet. Nykyään tämä alkuskisma on lievennyt mutta vielä löytyy joitakin kenellä on tärkeää että mihin "posseen" kuuluu niin se takaa pelastuksen.
uskovien yhteys on nykyisin jo melkoisen "kehittynyttä", vaikkakin paikkakuntakohtaisia eroja onkin vielä melkoisesti. omalla paikkakunnallani esimerkiksi srk pastorit ovat olleet jo vuosia yhteydessä keskenään mm. jatkuvien yhteisten neuvottelujen ja saunailtojen merkeissä.
itse tunnen yhteyttä uskoviin luterilaisiin(kin) joskus hyvinkin voimakkaasti, enkä pidä heitä toisen luokan uskovina.
olen kokenut asian muuten päinvastoinkin eli "kun paljastun helluntailaiseksi" luterilainen ottaa heti etäisyyttä!
toisin, kuin isä-vainaani, uskon, että luterilaisiakin on joskus taivaassa! :-))
En osaa sanoa muuta kuin oman seurakuntani ja kaveripiirini puolesta:
Meidän kaupungissa ollaan kavereita puolin ja toisin, luterilaisia käy meidän tilaisuuksissa ja me käydään niiden nuortenilloissa. Molemmissahan uskotaan samaan Jumalaan, miksi siis emme yhdistäisi voimiamme ja voittaisi sieluja suuremmalla joukolla kuin mitä pelkästään omasta seurakunnasta löytyy!?
Itse ainakin ajattelen että ihmisen seurakuntaan kuulumisella tai kuulumattomuudella ei ole väliä, ainoa mikä merkitsee on SYDÄMEN TILA. (Ja tällä en todellakaan tarkoita että hellarit ei sitten olis ystäviä niiden kanssa jotka ei ole uskossa, itsellänikin on suurin osa kavereista "uskomattomia" johtuen nuorten vähyydestä meidän srk:ssa.)
>>Olen vaan joissain piireissä huomannut, kuinka luterilainen on maaginen taikasana joka saa hellarit heti varautuneiksi>>
Tiedän mitä haet, ja taas oman kokemuksen pohjalta voin sanoa että jos joku noin tekeekin, se on tietämättömyyttä ja/tai lapsellisuutta. En halua yleistää, koska jos jollain jotain asennevammaa onkin, se saattaa johtua monista asioist. Syy tähän saattaisi olla se, mikä luterilaisen kirkon (huom.vain sen mikä kuva meille on lehtien ja uutisten perusteella annettu, en tarkoita nyt yksittäistä uskovaista joka kuuluu luterilaiseen seurakuntaan) tila tänäpäivänä on: se sallii homopappeuden ym. homoihin liittyvää ja vähän aikaa sitten tehdyn kyselyn mukaan monet papit eivät itse edes ole uskossa/usko helvettiin, että siellä on monia ns.muodollisia pappeja.
Eli voi olla vaikea tietää onko joku luterilainen oikeasti antanut Jeesuksen pelastaa itsensä, vai onko hän ehkä vaan juuri näitä mainitsemiasi tapauskovaisia. Muistetaan kuitenkin, että yksittäisen ihmisen ja kirkon virallinen kanta ei tarvitse olla sama - vaikka koulussa opettaja mokaisi, se ei tarkoita sitä että luokkaan kuuluvat 32 oppilastakin olisivat tyhmiä.
Sama koskee kaikkia muitakin seurakuntia; ihminen ei ole täydellinen.
Henkilökohtaisesti toivon et kaikki Jumalan omat vois olla yhtä perhettä ilman riitoja siitä kuka on paras uskis.
Asuessani pienellä paikkakunnalla olen kokenut että hellarit suhtautuvat nurjasti toisiin uskovaisiin joka kuuluu ev.lut kirkkoon ja kun sanoo hellareille että on itse uskossa niin sitä annetaan ymmärtää että kun et ole meidän joukossa niin sinä et ole uskossa.Se tuntuu pahalta,mutta se täytyy jättää omaan arvoonsa.En halua yleistää että se on kaikilla paikkakunnilla,vaan se jotenkin korostuu ehkä pienellä paikkakunnalla enemmän varmaan on eroa paikkakuntien välillä suhtautumisessa toisiin uskovaisiin. Hyvää kevättä :)
Tulin uskoon 10-vuotiaana luterilaisessa kodissa. Kun kymmenen vuoden kuluttua menin naimisiin helunan kanssa minua pidettiin pakanan asemassa. Tätini on uskovainen ev.lut pappi ja muutenkin olin suvussani tottunut yhteyteen ilman oppikiistoja. Olin ekan 15-vuotta aika orpo. Nyt en välitä muiden ajatuksista, jos tänään yhä riipun Kristuksessa ja olen Hänen niin ei pidä ennakkoluuoista välittää - eikä olla itse ennakkoluuloinen.
Olen aina julistanut kristittyjen yhteyttä ja jokainen voi omalla käytöksellään sitä lisätä tai vähentää. Siitä meidät tunnetaan Jeesuksen opetuslapsiksi, että rakastamme toisiamme. Kotiseurakunta voi olla se mistä käsin yhteyksiä pitää, mutta eihän me sukulaisiammekaan kielletä, vaikka ne asuisivat eri paikkakunnalla. Veri puhdistaa, yhdistää, suojelee ja pelastaa.
on monelle opittavaa. Olemme kaikki kristityt sisäisen yhteisen seurakunnan jäseniä jonka ulkopulelle ihminen ei voi toista tuomita.
..Itse en ainakaan jaoittele ihmisiä sen mukaan mihin uskontoryhmään he kuuluvat, jos ovat muuten hyviä tyyppejä eivätkä tyrkytä minulle ´oikeaoppisuuttaan´ tai yms.
Jokainen ihminen on kuitenkin oma uskontonsa.
hauska tappa vanha tuttu!
Ohikulkiessani kommentoin ensimmäisen kerran tälle palstalle. Monesti olen kyllä vähin äänin paikalta paennut:-)
sinullakin on "pientä" epäluuloa/epätietoisuutta helluntailaisia kohtaan?
minulla ei ole ollut pienintäkää ennakkoluuloa helluntailaisia kohtaan ei myöskään juurikaan tietoa heidän uskostaan. Erehdyinpä kerran ilmaisemaan mielipiteeni paikassa jossa sitä ei olisi pitänyt tehdä. Sen jälkeen tuli asiallisesta keskustelusta kaukana olevia syytöksiä, siinä laajuudessa, että todella hieman hermostuin ja vastailin lähes, siis lähes samalla mitalla. Valitettavasti. Olen yrittänyt vapauttaa itseäni tuosta asenteesta.
En kuitenkaan usko kaikkien helluntailaistenkaan omaavan valtuutusta lähimmäisen kadotukseen tuomitsemiseen. Henkilökohtaisesti tuntemani helluntailaiset ovat kaikki olleet kunnon ihmisiä ja valmiit antamaan myös apunsa lähinmäiselle, ilman hintalappua.
Heh. Huomaan täältäkin etsineeni positiivisen kirjoituksen johon vastasin. Enpä taida tässä asiassa olla läpikotaisin paatunut:-)
Kehottaisin teitä suhtautumaan tosiinne ystävyydellä, sillä olette samanlaisia lahkoja molemmat,luterilaiset ja helluntailaiset, olette ilmeisesti myös yhtä kauaksi erkaantuneet kristillisyydestä, eikä teitä kumpaakaan oteta mitenkään vakavasti ortodoksisissa ja katolisissa maissa, teitä ei ehkä edes tiedetä olevan.
kristittyjen yhteys ei ole ymmärtääkseni kirkkojen ykseyttä, vaan se on nimenomaan eri kirkoissa "asustelevien" uudestisyntyneitten uskovien yhteyttä.
mutta, syrjitty, eikö muuten olekin tosiasia, että luterilaiset ovat pitäneet helluntailaisia näihin päiviin saakka lahkolaisina, joista on ollut syytä pysyä erossa? eli sana helluntailainen on ollut "maaginen taikasana kansankirkossa"?
Minulla on sellainen kuva, että luterilaisia uskovia pidetään toki uskovaisina, mutta heille "ei ole vielä kaikki asiat kirkastuneet". Tällä heitolla tarkoitetaan ennen muuta kasteasiaa. Kaikkein myötämielisemmin suhtaudutaan helluntailaisten itsensä kaltaisiin luterilaisiin uskoviin. Siispä esim. Kansanlähetyksen karismaattista porukkaa katsotaan hyvällä, mutta sitten jotain SLEY:n uskovaisia ei, koska he ovat linjauksissaan luterilaisempia.
ex-rikollinen joutuu 'eristetyksi' muista itseään rehellisinä pitävistä seurakunna sisällä?
Olen kuullut, että porukka seurustellee mielellään ei ex-rikollisen kanssa ( en tarkoita tällä että mielellään rikollisen kanssa).
voi ottaa vakavasti, sinä olet luterilainen, etkä tiedä mitään. Liekö olet uskossakaan.
Väittämäsi että luterilaisiin suhtauduttaisiin helluntaiseurakunnissa toisen luokan uskovina, on täyttä roskaa.
tällä palstalla aiemmin terrorisoinut kunniahelluntalainen Sim-son-Amos-Eroe-Sim-son suhtautui nurjasti luterilaisiin. Vaan lieneekö hän itse liittynyt Lutherin lahkoon kun ei ole iljennyt tänne enää kirjuutella?
kirjoittaja, on todellä käsittämätöntä että joku ihminen voi suhtautua häneen tuolla tavalla. Olet ehkä umpiluterilainen, ilman rakkautta ja täynnä tuomitsemisen halua.
No, tuntuuko sinusta nyt hyvältä, kun olet tuominnut eroen ?
Olen pahoillani, jos sinulle on tullut tällainen kuva helluntailaisista. Siitä, onko käsityksesi oikea vai väärä, en voi tietenkään sanoa muuta kuin omalta kohdaltani, mitä ajattelen.
Uskoon tulin 34 vuotta sitten ja liityin helluntaiseurakuntaan, sitä ennen kuuluin kirkkoon, minut on siis kahteen kertaan kastettu (pitäisi varmaan riittää ; )).
Niin, asiaan.......mitä kauemmin olen ollut uskossa, sitä varmemmaksi olen tullut siitä, ettei minulla ole paljon varaa ketään tuomita yhtään mistään elikkäs nousta barrikadeille huutamaan, että sinä olet syntinen ja sinä et tai että sinun uskosi on oikea ja sinun ei tai että minä olen aivan varmasti oikeassa joka asiassa mitä uskonasioihin tulee. Se etten lähde ketään syyttämään tai kenenkään uskoja ja ismejä tarkoituksellisesti alasajamaan, ei tarkoita sitä, että kokisin kaikkien kanssa uskonyhteyttä.
Minä en lähde kenenkään kanssa sen enempää Krishnaa kuin Buddhaakaan kumartamaan, sen enempää kuin että katolisten kanssa krusifiksia suutelemaan tai tekemään ristinmerkkejä ikoneiden edessä ortodoksien tapaan. En koe todellista uskonyhteyttä monen muunkaan uskonsuunnan edustajien kanssa, mutta en minä myöskään yritä heitä käännyttää, toki kerron omasta uskostani, jos joku haluaa kuulla.
Minä en oikein ymmärrä "uskovaisten", olivat he nyt sitten mistä klaanista hyvänsä, ajattelutapaa, ettei sitä voi kohdata ihmistä ihmisenä huolimatta siitä, mihin tämä uskoo. Jos eivät ajatukset synkkaa jonkun kanssa (ja nehän nyt eivät synkkaa monenkaan kanssa, vaikka jätettäisiin uskonasiat kokonaan pois kuvioista), niin onko sitä pakko yrittää olla toistensa vaikutuspiirissä?
Mikäli minä nyt jotain Raamatusta olen ymmärtänyt, niin Jumala voi kohdata kaikenlaisia ihmisiä, kaikenlaisissa olosuhteissa, olivat he minkälaisia tahansa ja uskoivat mihin tahansa. Jeesus kohtasi täällä maan päällä ollessaan varmaan vaikka minkälaisia ihmisiä, noidista martta-täteihin, murhaajista hyväntekijöihin jne.
Hänellähän oli valta tuomita ihmisiä, mutta meille hän sanoi selkeästi "Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan,
Antakaa, niin teille annetaan. Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne. Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan."
Sitäpaitsi enemmän kuin tuomitsi ihmisiä, Jeesus rakasti ja vapautti ihmisiä syyllisyyden taakasta.
Mitä luterilaisiin tulee, sukulaisissani on "aktiiviluterilaisia". Koen uskonyhteyttä heidän kanssaan, rukoilemme toistemme puolesta, jos tarvis ja muulloinkin ja kohdatessamme koen uskonyhteyttä.
Toisena puolena voisin mainita vaikka tämän kesäisen kirkon rippijuhlat, jossa pappi puhui suunnilleen näin: "Huolimatta siitä mitä teet tai miten elät, olet taivaskelpoinen, kun sinut on kastettu ja sinut on otettu Jumalan lapseksi." Tällaiseen en voi kyllä täysin yhtyä, sehän romuttaa täysin Jeesuksen sovitustyön ja jättää nuorille sellaisen kuvan, että "Ihan sama miten elät ja vaikka et Jumalaa muistaisi koko elinikänäsi sen enempää hyvässä kuin pahassa, niin kyllä Hän sinus perille taivaaseen vie." Näinkö se on??