Ajattelin hypätä kerrostalonkatolta alas. Kerrostalo on 6-kerroksinen ja alhaalla on asfalttia. Jos hyppää pää-edellä niin kuoleeko varmasti? Toinen vaihtoehto olisi junan alle meneminen, mutta se pelottaa aivan saatanasti jos jään henkiin.
Itsemurha.
19vtylsistynytkundi
243812
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
älä ainakaan junan alle mene, itse olen kerran seisonut siinä radalla, mutta junan tullessa jokin vain sai vedettyä itseni pois siitä. Tässä sitä vielä ollaan.
tee sitä!. Elämä on liian arvokasta hukkaan heitettäväksi!
oikeest, elämä ei ole "elämisen" arvosta, minä ainakin haluan täältä pois.
Nyt et taida tietää mistä puhut... Elämäkö arvokasta.. Kun vain keksin keinon jolla pääsen siististi pois, lähden heti.
Älä mieti mitään kuoleman vaihtoehtoja. Kyllä sinulle ja minulle on varattu aivan oma kuolintapamme ja se tulee ajallaan meille kaikille. Minä olen jo paljon vanhempi kuin sinä, elämä ei ole kohdellut lempeästi ja elämäni vaikein asia on oman lapsen kuolema. Kuienkin haluan katsoa tämän elämän loppuun asti, en kiirehdi kuolemaani itse. Sinä olet niin nuori ja nuorella ihmisellä on myös monia murheita. älä lannistu kuitenkaan, elämä tuo mukanaan kolhuja, kukaan ei ole sanonut, että elämän edes pitäisi olla helppoa, mutta siitä huolimatta se voi olla elämisen arvoista. Voimia sinulle!
Älä ainakaan junan alle mene. Ei kai se ole veturinkuljettajan vika jos sua ei huvita elää. Eikä rekka kuskin. Mietipä itse miltä tuntuisi ajaa jonkun yli. Monen ammattikuskin elämä pilalla itsemurhaajien takia. jos todella tuntuu noin huonolta niin kannattaisi varmaan hakea apua ammattilaisilta tai edes ystäviltä tai läheisiltä. Joka tapauksessa voimia jaksamiseen. Toivottavasti aurinko vielä pilkottaa.
liian matalalta, ei kannata. Vaikka ajatus on pää edellä niin luultavasti käännyt jalat edellä ja lopputulema on jalat poikki sairaalaan. Tämä koko idea hypätä on yhtä tuhoon tuomittu kuin junan alle meneminen, aivan samat riskit.
mennessään. Ajattele niitä läheisiä jotka tänne jäävät. Äitiäsi, sillä hänen elämästään viet osan mukanasi. hae apua vaikkei se helppoa ole täällä Suomen maassa.
Mitä jos hyppäisit junaan ja muuttaisit kauas uudelle paikkakunnalle. Elämän voi aloittaa uudelta pohjalta mutta entistä viisaampana.
No kuuri jotain muuta kun väkivaltaista kuolemaa olen etsinyt.. Miten ja mistä heliumia voisi saada?
Ettekö osaa hakea tietoa googlettamalla.
Helpoin, kivuttomin ja varmin tapa on lähteä täältä kaasuttamalla itsensä heliumilla.
Unohtakaa nuo väkivaltaiset itsemurha tavat, kun täältä voi lähteä arvokkaasti, kivuttomasti ja siististi.
Jos pystyt keskustelemaan asiasta jonkun kanssa, sinun ei tarvitse edes lähteä yksin.
Tämä tukihenkilösi voi toimia todistajana, kunhan hän ei puutu asiaan mitenkään.
Lain mukaan häntä ei tuomita, mutta varmasti joutuu kuulusteltavaksi.
Mutta pieni vaiva siihen että on tukenasi ettei sinun tarvitse olla yksin kuoleman hetkellä.
Ja et jää mätänemään jonnekin huoneistoon, tiedä kuinka kauan kestäisi löytää sinut.
Jätän tämän viimeiseksi kirjoitukseksi, sillä pian minua aletaan vainota tämän asian takia.
Eutanasia lailliseksi!
Kiitos ja näkemiin.
Eikös helium ole kevyttä? Sitten koko ihmienen nousee kattoon tai ulkona liitelee ties minne? Onko se sitten arvokasta, kivutonta ja siistiä jos leijuu vaikka ruotsiin tai viroon?
Olet keski-ikäinen mies,ehkäpä sinulla on samanikäisiä lapsia. Jollei ole, elämänkokemusta/viisautta pitäisi olla kertynyt -onko sitä?? Jakelet täällä neuvoja, miksi? Ehkä olet näin keski-ikäisenä elämääsi pettynyt, mutta nuorella aikuisella on elämä edessään. Joo, jätä tuo äskeinen viimeiseksi kirjoitukseksi, jollei sinulla ole mitään hyvää annettavaa kirjoituksissasi. Jos itse voit pahoin, toivotan kuitenkin tsemppiä jatkoon.
Ap:lle: Elämään kuuluu kriisejä ja vaikeita hetkiä läpi elämän. Nuorena ei ole vielä paljon konsteja niiden käsittelyyn, ne tulevat vasta kokemusten kautta. Kun takana on paljon onnistumisen -sekä epäonnistumisten- kokemuksia, jatkossa vaikeiden aikojen kanssa on helpompi elää. Myöhemminkin tulee vaikeuksia ja sitten muistaakin että "tää on taas tätä, mut eiköhän tämä mene ohi niinkuin aina ennenkin". Joku sanoi joskus, että asioilla on taipumus järjestyä. Niinhän se on, ei mikään tilanne jatku loputtomiin: tulee muutoksia elämään, jos on masentunut, niin tulee päiviä jolloin jokin asia on valoisampi.
Siinä oli pieniä pohdintojani, toivottavasti jollain on enemmänkin neuvoja sinulle. Ystäväni menetti samanikäisen poikansa vajaa vuosi sitten, tänään -kuten monesti ennenkin- itkimme ikävää yhdessä. Jokainen ihminen on korvaamaton, kuten sinäkin.
Ennen kuin päätät elämäsi, etkö kokeilisi tulla uskoon? Jeesus rakastaa sinuakin! Vaikka olisit mitä tehnyt ja vaikka olisit kuinka paha ja syntinen- Jeesus rakastaa ja antaa anteeksi! Älä enää elä yksin elämääsi, ota Jeesus sydämeesi. Hän antaa armon!
ootkos nyt vittu ihan tosissas??? tulla uskoon? järki käteen... en oo toi henkilö, mut oon 17 vuotias poika, oon ollu jo varmaanki 14 vuotiaasta asti jonkinverran masentunu ja nyt tuntuu sitä et vois ihan lopullisesti lopettaa mun surun... totuus on, että jeesus ei pelasta, eikä jumalaa ole olemassa, herää nyt jo maailmaan ja tajua se itsekin! 'ylempään voimaan' uskominen on aikalailla laatikon sisäpuolella ajattelua.
Olin kerran 19-vuotias. Minulle tapahtui elämässäni jotain sen koko perustuksia järkyttävää. Yhtäkkiä kuin salamaniskusta tunsin, että minulla ei ole enää seiniä, joihin nojata eikä ihmisiä, joilta kysyä. Muistan sen valtavan tuskan ja hädän. Ihminen, joka siihen tuskaan suuresti vaikutti, ei lainkaan ymmärtänyt asiaa minun näkökulmastani. Hän ei vain tajunnut, mitä hän teki. Se oli ainoa kerta elämässäni, jolloin olen miettinyt itsemurhaa. Olin aivan peloissani. Muistan, kuinka toivoin, että olisin 25-vuotias.
No, asiat selkenivät suhteellisen nopeasti. Nyt olen 25-vuotias ja olen oppinut elämästä paljon. Olen usein ajatellut tuota päätöstäni ja ollut ainoastaan onnellinen siitä, että olen edelleen hengissä. Enää en ikinä voisi surmata itseäni, vaikka mitä tapahtuisi. Koen olevani arvokas, kuten sinäkin olet. Avaa vain silmäsi. Läheisen itsemurhan myös kokeneena voin sanoa, että se tuska vaikuttaa läheisiisi. Älä itse riistä itseltäsi tulevaisuuttasi. Ongelmia on aina, mutta kaikki ratkaisut ovat siellä.
Tuo sinun todellakin täytyy jättäää viimeiseksi viestiksi. Mitä iloa siitä sinulle on jos joku kuolee sinun neuvosi tähden. Ja sinä nuori joka olet eksyksissä oikeasti mieti oikeasti niitä läheisiä ja muita ihmisiä jotka jäävät sinua kaipaamaan ja syyllisyyden tunteeseen. Älä aloita kierrettä vaan hae apua. Jos et sitä sinun tärkeiltä ihmisiltä saa niin muutakin apua täällä on . Minä tiedän sen omasta kokemuksesta , että mitä itsemurha aiheuttaa ihmisille ympärillä ja tiedän että se ei ole mikään lopullinen keino mihinkään... Mieti niitä hyviä asioita mitkä sinua vielä elämässä odottaa.
lulli o iha oikeees! älä sää ifjidfj ala mitää ite oon ollu uskos mut en oikee enöää ooon jo liia kaukaaan jeesuksesta joka ilta pyydän anteeks mut ei siin ooo enä järkee teen nii pal syntuuu mut kyl aina uskon jumalaa ja sillei ja niii mutjooo ja se nähäää sit ko kuolet ijfsodfij muista tää sitko kuolet et ois kannatanu uskooo! ko joku anonyymi sul sanoo
te vaan itsemurha
Suosittelen että lähetät minulle sähköpostia nuori mies. Erinäisistä syistä johtuen en voi puhua noista asioista täällä julkisesti.
Sähköpostiosoite siis on [email protected]
Minä taas mietin miten voisin päästä täältä pois, jos sekoitan lääkkeitä esim. veteen, oksennan ne ulos, veitsellä en pysty reisivaltimoitta poikki vetämään koska se sattuu, asetta inulla ei ole, junan alle en halua lapsenlapseni vuoksi mennä. Muutaman kerran olen mielessäni ajanut autolla rekkaa tai kalliota päin, nyt vain alkaa olemaan poispääsyyn kiire, en jaksa enään. Auta, kerro miten pääsisin nopeasti täältä pois.
Life is too good to miss ;) even tought everybody has hard time in their life. You have just keep on going forvard :)
Mistäs ton tietää...voi jäädä henkiinkin! Entäs jos neliraajahalvautuu ja joutuu kroonikkokotiin sänkypotilaaksi -kaikkien unohtamana? Tai jalat menevät lonkkamaljojen läpi keihästäen samalla sisäelimiä kuten eräälle varkautelaismiehelle kävi 70-luvulla. Jäi loppuiäkseen pyörätuoliin ja dialyysi/avannehoitoon.
Juna? Entäs jos jänistät viime hetkellä ja yrität päästä alta pois? Jäätkin vain OSITTAIN alle. katkeaa jalka tai käsi, tai ne kaikki ja jää torsoksi eloon, tai sitten leikkautuu kropasta kahtia jääden eloon joksikin aikaa nähden sisälmyksensä ja alakroppansa erillään. Ei kiva.
Sitten se tärkein: koeta jaksaa! Kaikesta selviää ja se oma kuolema tulee aikanaan kun sen aika on, ei kannata kiirehtiä. Toki viestisi on jo 4,5 vuotta vanha joten toivon että olet elossa ja voit lukea tämänkin vastauksen.
Ystäväni ovat kokeilleet molemmat tavat ja molemmissa karkasi henki.
En tarkalleen tiedä miksi joku on niin kujalla, että
kuvitteleen noin 240 000 kg:n kokonaismassan jättävän mitään henkiin..40 000 kg per vaunu..Se frendi joka kiskoille asettui meni kolmeen osaan .
Niin tai näin toinen oli kuolessaan 20 ja toinen 21 ja...
Paljon aivan liian paljon jäi mielestäni heiltä kokematta. Itse tunnen, että
elämä on pitkienkin masennusputkien päälle aina elämisen arvoista ja
miksi minä tai sinä tai kukaan nopeuttaisi sitä pakollista jonka kohtaamme lopulta kaikki? Sitä sitten ehtii itsensä murhaamaan 50 vuoden päästäkin.
Katsottaisiin aina vielä 10 vuotta ja mietittäisiin sitten uudestaan,
elämässä on niin paljon hyvää ja kaunista pahan ja paskaisen vastapainoksi, että itse ainakin haluan nähdä vielä lisää. Pimeimmänkin hetken aikana olen halunnut nähdä mitä huomisen kulman takaa löytyy.
Mutta lyhyesti..Kuolet varmasti.