Joitakin esimerkkejä näistä tapauksista, joissa elämää suunniteltiin etukäteen, kaikki ovat tosielämästä ja ajoittuvat useille vuosille ja osa tapauksista on minulle läheisiä, osan tiedän muuten aika hyvin
- tapaus 1: Eläkkeellä piti matkustella, Yeliä maksettiin sen verran, että eläke tulisi sitten olemaan kohtuullinen. 7 kuukautta ennen eläkeikää iski aivoinfarkti, neljän kuukauden kuluttua kalma.
-tapaus 2: Nuori nainen loi uraa, ei aikonut hankkia lapsia, suunnitelmat olivat suuret. Ms-tauti iski pahimmassa muodossaan, pelkkä kävely ei enää onnistunut 30-vuotiaana. Hän oli ystäväni, vein viime kesänä hänen haudalleen kukkia. Kalma tuli vähän yli 40-vuoden iässä.
-tapaus 3: Köyhät kyykkyyn, rahaa on, katsokaa kaikki millä mällätään, minä en ole sitten koskaan työtön. Vastaan tuli toista kaistaa rattijuoppo, pyörätuoli ja osahalvaus on elinikäinen kaveri.
tapaus 4: Koti ja kaikki irtain meni tulopalossa, vakuutukset olivat, mutta sillä ei kaikkea saanut kaikkea korvattua eikä niitä rahoja heti seuraavana päivänä saanut.
tapaus 5: Nuoren henkilön työnantaja teki konkurssin ja palkkoja oli maksamatta usean kuukauden ajalta. Velkakierre oli valmis.
Sitten on näitä julkisuudessakin olleita tapauksia vaikka kuinka paljon, kuinka kukaan voi ajatella, että hänen elämänsä menee juuri suunnitelmien mukaan? Jokainen jolle sairaus, onnettomuus tai muu katastrofi sattuu, on usein ajatellut, että se sattuu jollekin muulle.
- tapaus 1: Eläkkeellä piti matkustella, Yeliä maksettiin sen verran, että eläke tulisi sitten olemaan kohtuullinen. 7 kuukautta ennen eläkeikää iski aivoinfarkti, neljän kuukauden kuluttua kalma.
-tapaus 2: Nuori nainen loi uraa, ei aikonut hankkia lapsia, suunnitelmat olivat suuret. Ms-tauti iski pahimmassa muodossaan, pelkkä kävely ei enää onnistunut 30-vuotiaana. Hän oli ystäväni, vein viime kesänä hänen haudalleen kukkia. Kalma tuli vähän yli 40-vuoden iässä.
-tapaus 3: Köyhät kyykkyyn, rahaa on, katsokaa kaikki millä mällätään, minä en ole sitten koskaan työtön. Vastaan tuli toista kaistaa rattijuoppo, pyörätuoli ja osahalvaus on elinikäinen kaveri.
tapaus 4: Koti ja kaikki irtain meni tulopalossa, vakuutukset olivat, mutta sillä ei kaikkea saanut kaikkea korvattua eikä niitä rahoja heti seuraavana päivänä saanut.
tapaus 5: Nuoren henkilön työnantaja teki konkurssin ja palkkoja oli maksamatta usean kuukauden ajalta. Velkakierre oli valmis.
Sitten on näitä julkisuudessakin olleita tapauksia vaikka kuinka paljon, kuinka kukaan voi ajatella, että hänen elämänsä menee juuri suunnitelmien mukaan? Jokainen jolle sairaus, onnettomuus tai muu katastrofi sattuu, on usein ajatellut, että se sattuu jollekin muulle.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kenelle tahansa voi sattua mitä tahansa - jos on sattuakseen. Siitä huolimatta elämää kannattaa suunnitella etukäteen, sillä jospa mitään erityistä ei satukaan.
Niin, kyllä minäkin lähden huomenna käymään reissussa, vaikka sydänkohtaus voi iskeä illalla. Mutta se asenne, millä toisiin suhtaudutaan. Aika usein käy niin, että kun pintaelämää viettänyt tyyppi joutuu onnettomuuteen tai sairastuu, häneltä kaikkoavat samaa pintaelämää viettävät ystävät ja jopa suku ympäriltä. Usein lukee monilla palstoilla "nyt nähtiin todelliset ystävät". On vähän raakaa, mutta monesti on tullut mieleen kysyä, että olisitko sinä pysynyt ystävänä jos kriisi olisi kohdannut sinun läheistäsi. Moni näistä on itse aiemmin hyljännyt muita ihmisiä elämästään, mutta silti eivät käsitä, miksi joku hylkää heidät.
arkkuun valmiiksi makaamaan vaan, niin ei satu, kun kupsahtaa kuolleena maahan.
Kuoleman odotushuoneessa ollaa jokainen.
Olosuhteisiin nähden täällä on kuitenkin aika kivaa.
Tuttua tarinaa minunkin läheisistäni.
Oma isäni varoittavana esimerkkinä.
Siksi suunnittelimme elämämme karkeat tavoitteet jo 30-v tietämissä.
Ei etappeja eikä mitään täsmällistä vaan periaatteet.
Pienet tulomme ohjasivat kulutusratkaisumme niiden mukaisiksi ja jo avioliiton alusta alkaen ryhdyimme elämään omien tarpeidemme mukaan persteista kuitenkaan tinkimättä.
Eräänä yksityiskohtana esimerkiksi auton pitäminen.
Vaihdoin erittäin harvoin. Ennakoin korjaustarpeet ja tein ne itse. kaksi koneremonttia teki tuttavani.
Tähtäys oli pois töistä 50:nä mutta 90-luvun lama sotki työmarkkinat ja siirti toteutusta kolmella vuodella.
Eläkelaskelman otin vuosittain tai aina työpätkän päättymisen jälkeen.
Vajaa 7-vuotta sitten myimme ok:mme ukrainalaisille ja muutimme 60-luvun alun kerrostalokolmioon.
Eläkkeemme ovat alle köyhyysrajan mutta puutetta emme tunne kokevamme.
Lomailemme niukkarahaisesti. Nyt vanhemmiten eivät enää pitemmät lennotkaan innosta.
Kunto on tippaiitojenkin mukaan erinomainen.
Ikäisekseen ( lähestyn 70:tä) harvinaisen nuorekas ja hyväkuntoinen.
Mutta ikäluokkani tuttavista ei yksikään mies ole hengissä.
Viimeinenkin kuoli 65:na kiduttuaan eläkkeellä 2-vuotta.
Totta puhuen olen ihmetellyt miten kukaan viitsii kalastaa niitä superkertymäprosentteja!
Onko ukkotauti iskenyt eivätkä enää ymmärrä työn ulkopuolista elämää?
Ja miksi helvetissä 60:n jengi roikkuu nuorempien tukkeena nykyisessä ja lähitulevaisuuden työtilanteessa?