Olen seurustellut käytännössä koko aikuisikäni uskosta osattoman miehen kanssa. Tulin uskoon muutama vuosi sitten, ja menin pian kihloihin miehen kanssa, sillä kuvittelin sitoutumisen olevan Jumalan tahdon mukaista. En myöskään suostunut enää esiaviolliseen seksiin. Tämä on ollut luonnollisesti kova paikka miehelle, ja hän sanoo usein vaikeina hetkinä, että olen pilannut (tai uskoni on pilannut) hänen elämänsä. Hän on kuitenkin pysynyt kanssani, koska rakastaa minua, ja olemme menossa naimisiin. Nyt olen kuitenkin alkanut havahtua siihen, että ei olekaan Raamatun mukaista mennä naimisiin ei-uskovan kanssa. En enää tiedä mitä tekisin, olen pattitilanteessa, sillä olen tyhmyyksissäni luvannut miehelle että menemme naimisiin, ja hän uskoo nyt siihen. Pelkään kuitenkin mitä seurauksia voi olla, jos toimin Raamattua vastaan. Jos jättäisin miehen, tiedän että tekisin hirveän ja petturimaisen teon, sillä mies odottaa meidän menevän naimisiin ja hän on "tuhlannut" elämänsä kanssani. En usko että pystyisin kantamaan omallatunnollani näin hirveää asiaa, enkä muutenkaan tiedä miten voisin perustella tämän vuosien "hyväksikäytön" ja hylkäämisen miehelle. Kärsin pahoista mielenterveyden ongelmista, ja pelkään lopullista romahdusta, jos joudun tekemään näin. Mieheni on lisäksi ainut läheinen ihmissuhde, joka minulla on. Käytännössä minulla ei edes ole muita ystäviä. Mies hyväksyy uskoni eikä estä minua harjoittamasta sitä, joten miten hän voisi ymmärtää, jos sanon hänelle että joudun jättämään hänet, koska se on Jumalan tahto? Mitä voin tehdä, miten pääsen tästä hirveästä tilanteesta?
Avioliitto uskosta osattoman kanssa
Jatkuvaa taistelua
9147
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sinun on pakko jättää hänet koska mies joka ei usko voideltuun ihmisen poikaan ei ole oikea mies sinulle. Minä olen tosin vapaana ;)
että jos jätät miehesi jonkun muun kuin huoruuden tähden, niin teet aviorikoksen eli synnin.
Sinun tulee siis kestää avioliitossasi, niin kuin Kristús kesti kidutuksen sinun puolestasi.
En ole avioliitossa miehen kanssa, olemme kihloissa ja "menossa naimisiin" (tai niin kaikki uskovat).
Tuo kohta koskee vain niitä, jotka ovat naimisissa. Raamatussa kuitenkin kielletään menemästä namisiin uskosta osattoman kanssa (2. Kor 6: 14-16).
Alussa minulla oli kova työ saada mies ylipäänsä taipumaan avioliiton kannalle, sillä luulin sen olevan Jumalan tahto. Miten kummassa voin nyt selittää hänelle, että en voikaan mennä hänen kanssaan naimisiin? Miten saada hänet ymmärtämään jokin Raamattuun perustuva asia, kun hän pitää Raamattua vain ihmisten kirjoittamana kirjana? Kaipaisin neuvoja muilta uskovilta, miten tämän voin tehdä.
kannattaa rukoilla mies uskoon, jos se ei toteudu, niin silloin kannattaa hyljätä hänet. Sillä Jumalan siunausta kun ei ole, siinä tulee vain ongelmia. Siitä on paljon surullisia tapauksia.
Miten kauan minun sitten on rukoiltava ja odotettava, ennen kuin paljastan ettemme voikaan mennä naimisiin? Olen jo odottanut monta vuotta. Millä tavalla käytännössä voin tästä selvitä, kun olen monta vuotta "valehdellut" (miehen näkökulmasta), että menemme naimisiin? Voisiko joku samassa tilanteessa ollut kertoa, miten tilanteesta selvisi? Myönnettäköön että tämä hirvittävä tilanteeni on seurausta omasta tyhmyydestäni kun en heti uskoon tultuani jättänyt miestä, mutta tyhmyydessäni kuvittelin Jumalan tahdon olevan se, että emme eroa. Olin muka kokevinani jonkinlaista johdatusta (rukoilin johdatusta ja että saisin selville Jumalan tahdon), mutta ilmeisesti minua on johdettu pahasti harhaan tässä asiassa. Vaikea selittää miehelle nyt, että joudummekin eroamaan, emme siksi että minä sitä haluaisin, vaan siksi että Raamattu niin vaatii. Miten tällaisen selittää jollekin, joka ei ymmärrä Raamatun olevan sanasta sanaa pyhää totuutta, jota uskovan ihmisen on nodatettava vaati se mitä hyvänsä?
mina menin uskomattomana naimisiin 30 v sitten uskovaisen naisen kaa..ja
ja minakin tulin uskoon heti-kohta naimisiin mentyamme..
eika paremmin paljon olisi 30 v voinut menna.. kiitos Jumalan...
ja olen nahnyt paljon pahempia uskovais-avioliittoja myos ,kun seka--usk--ei usk. liitto on ollut...
Jumala on voimallinen saattamaan teidat oikealle tielle-- jos rakkautenne on aito ja vilpiton.
jos kaverisi on vakivaltainen tai kova viinamies--- silloin todella miettisin 2.sti ,mutta jos tunnette lammon valillanne olevan aitoa-- ala luovuta viela...ala kuuntele muuta ,kun Jumalan ja sydamesi aanta.
Jumalan aikataulu ei ole aina sama,kun meidan..siksi ala hatikoi..voit katua katkerasti myohemmin.
rakkain terveisin--ulkosuomalainen
tutustut vapaa-ajattelijoihin.Suomi24 keskustelussa on myös ateistien sivustot.Kun tutkit asioita
voit jättää tämän taikauskon taaksesi ja hyvillä mielillä aloittaa yhteielämän miehesi kanssa.
Sinulle voi tulla vaikeitakin aikoja jos aiot mennä naimisiin, jos hän alkaakin vastustamaan uskonasioita. Jutelkaa tällaiset asiat selviksi, ettei sellaista tule tapahtumaan sitten avioliitossa. Minkä sille voi jos toinen ei ole uskossa, minä en näe avioliitossa mitään pahaa, mutta sinulle voi tulla vaikeita aikoja, ja niihin kannattaa varautua. Kyllähän hän ei uskovaisena kuitenkin haluaa mennä kanssasi naimisiin vaikka sinulla on usko, jota hänellä ei ole. Jos menet naimisiin, voit siitä lähtien aloittaa rukoilemisen hänen puolestaan, että hänkin edes joskus tulisi uskoon. Olisi viisainta keskustella kaikesta mahdollisesta rehellisesti hänen kanssaan, että ne asiat ainakin tulisi puhuttua selviksi, ennenkuin menet naimisiin.
"Miten kauan minun sitten on rukoiltava ja odotettava, ennen kuin paljastan ettemme voikaan mennä naimisiin?"
Jumala vastaa aikanaan kaikkiin rukouksiin mutta vastaus ei välttämättä ole sitä mitä on rukoiltu. Ehkä sinun pitäisi rukoilla että Jumala vastaisi rukoukseesi.