Minulla on kesken tai oikeastaan tekemättä jäänyt surutyö isän kuoleman johdosta. Tästä on jo useampi vuosi, mutta asia on vain jäänyt sisälleni odottamaan. Perheessämme tunteiden osoittaminen ei koskaan ollut suotavaa. Nyt asun yksin.
Mistä aloitan? Kaivan vanhoja valokuvia vai mitä teen? Olen aivan hukassa :(
Mistä aloitan? Kaivan vanhoja valokuvia vai mitä teen? Olen aivan hukassa :(
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos aloittaisit Jari Sarasvuomaisesti toteamalla "tulkoon ihana suru".
varmaankin avaa tien sinne yhteisiin muistoihin. En osaa neuvoa sinua mistä aloittaisit, mutta uskoisin siihen että kun ajattelet isääsi se varmaankin avaa jonkinlaisen surukanavan.
Voimia sinulle surutyöhösi.
todennut errä surutyö on kesken. Mielestäni on hyvä antaa aikaa itselleen löytää ne omat parhaat keinot edetä, ne löytyvät kyllä. Kun antaa itselleen luvan surra, alkaa vähitellen löytää erilaisia tapoja lähestyä asiaa niin että tunteet sisimmässä alkavat liikkua. Kipeää se tekee, mutta myös helpottaa.
Jos ei heti tapahdukaan mitään vaikka katselisi vanhoja kuvia tms, ei kannata heittää toivoaan, jos tunteet on jäädyttänyt pitkäksikin aikaa, niiden sulaminen voi kestää. Kun sitkeästi pitää kiinni siitä ajatuksesta, että haluaa vapautua taakastaan, se myös ajan mittaan tapahtuu.