ajatusta? Kyllä on. Kaikki on vain ajatusta: Elämämme on toisinaan tehokkaasti toimivaa ajatusta. Koko luomakunta on yhden suuren ajatuksen synnyttämää ilmennys. Katso Jumala on ajatus: Ikuinen ajatus on yksi: mutta oikeastaan siinä on kaksi ajatusta - äly ja voima, ja kun ne henkkitävät, syntyy lapsi. Tämä lapsi on Rakkaus. Sitten syntyy kolmiyhteinen Jumala, jota ihmiset nimittävät nimellä Isä - Äiti ja Lapsi. Kolmiyhteinen Jumala on yksi; mutta samoin kuin valossa on seitsemän 7-väriasteikkoa, on Jumalassakin seitsemän Jumaluutta.
Kun kolmiyhteinen Jumala henkittää, niin katso 7-henkeä ilmestyy hänen kasvojensa eteen: Ja ne ovat luovia voimia. Ihmiset nimittävät niitä pieniksi Jumaliksi, ja nämä loivat ihmisen kuvakseen. Siksi ihminen on Jumalan ajatus joka luotiin 7-voiman kuvaksi, ja sai sielun verhokseen. Hänen nhimonsa olivat voimakkaat; hän yritti ilmentää itsensä joka elämän asteella ja laatia itselleen henki ruumiin maallisten mallien mukaan. Ja laskeutui sitten maan päälle.
Täten ihminen kadotti esikoisoikeutensa; sopusointu joka oli vallinnut ihmisen ja jumalan välillä katosi, ja "soraääni" eli pahuus tuli väliin, siten pahuus on saanut alkunsa ihmisestä. Siemen ei idä valossa; se itää vasta kun se on joutunut multaan ja pääsee pois valosta. Ihminen oli kehitetty ikuisen elämän siemeneksi, mutta kolmiyhteisen Jumalan valtakunnassa valo oli liian voimakasta, jotta siemenet olisi voinut itää: Niimpä Ihminen etsi maallisen elämän multaa, ja löysi maan pimeydessä paikan missä hän saattoi itää ja kasvaa.
Simen juurtui ja kasvoi. Ihmiselämän "Puu kohoaa maallisesta mullasta", ja seuraten luonnon lakia ja siten saavuttaa täydellinen sielun puhtaus joka antaa voimaa kohota hengen elämään. On neljä valkoista ratsua jotka kuljettavat sielun täydelliseen valoon, ja ne ovat: Tahto ja usko, armeliaisuus ja rakkaus. Ihmisellä on voimaa tehdä sitä mitä hän tahtoo. Se jolla on tämä voima; hänellä on myöskin uskoa. Kun usko herää, silloin sielun elämä voimistuu. Mutta itsekäs usko ei tietenkään johta valoon. Eihähän pyhiinvaeltajakaan kulje yksin valon tiellä.
Ihmiset saavuttavat Hengen elämän päämäärän vain auttamalla toisia, jotta hekjin saavuttaisivat saman päämäärän. Rakkaus puhdas sellainen epäitsekäs rakkaus on ratsu joka johtaa ihmisen hengen elämää päämääräänsä. Rakkaus lähimmäistä kohtaan, josta evankelista Johannes puhuu on Jumalallisen viisauden ja tahdon lapsi. Ja jumala on sen lähettänyt maan päälle, ja sallinut sen tulla lihaksi, jotta me ihmiset oppisimme rakastamaan. Ja se Rakkaus käsittää koko maailman, ja tuosta Rakkaudesta josta raamattu puhuu on Kristus. Kaikkien aikojen suuri salaisuus on se, että tuo Rakkaus tulee elää ihmisen sydämessä.
Kristus/Rakkaus/Jumala - ei voi elää maallisten harhojen, erehdysten keskellä. Ihmisen tulee luopua maallisista turhuuksista, vioista, pelosta, itsekkäistä tunteista ja tarpeettomista toiveista jotka rasittavat vain hänen mieltään. Kun nämä on voitettu, niin Kristus ottaa sielun asuinsijakseen, ja sitten kun aineellisen elämän taistelujen työ on tehty ja persoonallinen minä on voitettu, siloin Ihminen ja Jumala on yhtä. Täydellinen ihminen on elämän salaisuuden korkein ilmmennys.
Kun kolmiyhteinen Jumala henkittää, niin katso 7-henkeä ilmestyy hänen kasvojensa eteen: Ja ne ovat luovia voimia. Ihmiset nimittävät niitä pieniksi Jumaliksi, ja nämä loivat ihmisen kuvakseen. Siksi ihminen on Jumalan ajatus joka luotiin 7-voiman kuvaksi, ja sai sielun verhokseen. Hänen nhimonsa olivat voimakkaat; hän yritti ilmentää itsensä joka elämän asteella ja laatia itselleen henki ruumiin maallisten mallien mukaan. Ja laskeutui sitten maan päälle.
Täten ihminen kadotti esikoisoikeutensa; sopusointu joka oli vallinnut ihmisen ja jumalan välillä katosi, ja "soraääni" eli pahuus tuli väliin, siten pahuus on saanut alkunsa ihmisestä. Siemen ei idä valossa; se itää vasta kun se on joutunut multaan ja pääsee pois valosta. Ihminen oli kehitetty ikuisen elämän siemeneksi, mutta kolmiyhteisen Jumalan valtakunnassa valo oli liian voimakasta, jotta siemenet olisi voinut itää: Niimpä Ihminen etsi maallisen elämän multaa, ja löysi maan pimeydessä paikan missä hän saattoi itää ja kasvaa.
Simen juurtui ja kasvoi. Ihmiselämän "Puu kohoaa maallisesta mullasta", ja seuraten luonnon lakia ja siten saavuttaa täydellinen sielun puhtaus joka antaa voimaa kohota hengen elämään. On neljä valkoista ratsua jotka kuljettavat sielun täydelliseen valoon, ja ne ovat: Tahto ja usko, armeliaisuus ja rakkaus. Ihmisellä on voimaa tehdä sitä mitä hän tahtoo. Se jolla on tämä voima; hänellä on myöskin uskoa. Kun usko herää, silloin sielun elämä voimistuu. Mutta itsekäs usko ei tietenkään johta valoon. Eihähän pyhiinvaeltajakaan kulje yksin valon tiellä.
Ihmiset saavuttavat Hengen elämän päämäärän vain auttamalla toisia, jotta hekjin saavuttaisivat saman päämäärän. Rakkaus puhdas sellainen epäitsekäs rakkaus on ratsu joka johtaa ihmisen hengen elämää päämääräänsä. Rakkaus lähimmäistä kohtaan, josta evankelista Johannes puhuu on Jumalallisen viisauden ja tahdon lapsi. Ja jumala on sen lähettänyt maan päälle, ja sallinut sen tulla lihaksi, jotta me ihmiset oppisimme rakastamaan. Ja se Rakkaus käsittää koko maailman, ja tuosta Rakkaudesta josta raamattu puhuu on Kristus. Kaikkien aikojen suuri salaisuus on se, että tuo Rakkaus tulee elää ihmisen sydämessä.
Kristus/Rakkaus/Jumala - ei voi elää maallisten harhojen, erehdysten keskellä. Ihmisen tulee luopua maallisista turhuuksista, vioista, pelosta, itsekkäistä tunteista ja tarpeettomista toiveista jotka rasittavat vain hänen mieltään. Kun nämä on voitettu, niin Kristus ottaa sielun asuinsijakseen, ja sitten kun aineellisen elämän taistelujen työ on tehty ja persoonallinen minä on voitettu, siloin Ihminen ja Jumala on yhtä. Täydellinen ihminen on elämän salaisuuden korkein ilmmennys.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.