Lapsista vanhin

Olen vain sivujen selailija, mutta vastauksesi oli mielestäni tosi hyvä. En tiedä oman mahdollisen narsismini astetta, mutta kuulun tuohon vanhin lapsi-kokematon äiti- kehykseen. Varahaislapsuudessani puhkesi sotakin, jolloin jouduin maalle "turvaan", eroon äidistäni.
Minua on mietityttänyt narsismia koskien, voisiko narsistinen häiriö rajoittua ihmisen johonkin ikäkauteen vai onko tuo asia kohtalona koko elämän. Toisekseen, varmaankin narsismia on monenasteista (?) Kolmanneksi. Tiedostaako narsisti tilansa vai onko hän tässä suhteessa sokea?

Bad boy kirjoitti:

Olen vain sivujen selailija, mutta vastauksesi oli mielestäni tosi hyvä. En tiedä oman mahdollisen narsismini astetta, mutta kuulun tuohon vanhin lapsi-kokematon äiti- kehykseen. Varahaislapsuudessani puhkesi sotakin, jolloin jouduin maalle "turvaan", eroon äidistäni.
Minua on mietityttänyt narsismia koskien, voisiko narsistinen häiriö rajoittua ihmisen johonkin ikäkauteen vai onko tuo asia kohtalona koko elämän. Toisekseen, varmaankin narsismia on monenasteista (?) Kolmanneksi. Tiedostaako narsisti tilansa vai onko hän tässä suhteessa sokea?

1. Täällä on eräs proffa joka sanoo ettei narsisteja ole olemassakaan :)

2. Nimenomaan moniasteista, ja erilaiset kriisitilanteet kytkevät tunnelukkoja päälle jokaisella.

3. Jokaisella tietoisella ihmisellä on oma subjektiivinen näkemys itsestään. Jos haukut jotain narskuksi, saat hänet varmasti suuttumaan. Pohdiskelun kautta niitä piirteitä voi itsestään nähdä.

Bad boy kirjoitti:

Olen vain sivujen selailija, mutta vastauksesi oli mielestäni tosi hyvä. En tiedä oman mahdollisen narsismini astetta, mutta kuulun tuohon vanhin lapsi-kokematon äiti- kehykseen. Varahaislapsuudessani puhkesi sotakin, jolloin jouduin maalle "turvaan", eroon äidistäni.
Minua on mietityttänyt narsismia koskien, voisiko narsistinen häiriö rajoittua ihmisen johonkin ikäkauteen vai onko tuo asia kohtalona koko elämän. Toisekseen, varmaankin narsismia on monenasteista (?) Kolmanneksi. Tiedostaako narsisti tilansa vai onko hän tässä suhteessa sokea?

Narsistinen persoonallisuushäiriö on pysyvä tunne-elämän häiriö, jota esiityy eri asteisena. Se on häiriö, joka on luonteessa, joten sitä ei voi sairauden tavoin parantaa, sillä kysymys on ominaisuudesta, tunne-elämän alueella. Lievää narsismia esiintyy kaikissa ihmisissä, eikä sitä pidetä häiriönä, siltä väliltä löytyy eria-asteisia narsismityyppejä. Narsisti ei tiedosta automaattisesti olevansa mitenkään poikkeava, hänelle se on normaali tapa elää ja toimia, ei hän tiedä muunlaisesta toimintatavasta. Jonkun pitää hänelle se kertoa, että hän on narsisti, muuten hän ei sitä koskaan tule tietämään. Vaikeasti persoonallisuushäiriöiselle ei ole mitään hyötyä kertomisesta, hän ei tilaansa pysty tunnistamaan, eikä siihen vaikuttamaan mitenkään.
Lievästi narsistisille on apua terapiasta ja itseopiskelusta. Pointtina on vain se, että silloin narsistia pystyy parhaiten auttamaan, kun hän itse tunnistaa ja tunnustaa oman tilansa. Narsismihan ei koskaan ihmisestä poistu, mutta sitä oppii säätelemään, niin että valitsee toisenlaisen toimintatavan entisen sijaan.

lottamari_1 kirjoitti:

Narsistinen persoonallisuushäiriö on pysyvä tunne-elämän häiriö, jota esiityy eri asteisena. Se on häiriö, joka on luonteessa, joten sitä ei voi sairauden tavoin parantaa, sillä kysymys on ominaisuudesta, tunne-elämän alueella. Lievää narsismia esiintyy kaikissa ihmisissä, eikä sitä pidetä häiriönä, siltä väliltä löytyy eria-asteisia narsismityyppejä. Narsisti ei tiedosta automaattisesti olevansa mitenkään poikkeava, hänelle se on normaali tapa elää ja toimia, ei hän tiedä muunlaisesta toimintatavasta. Jonkun pitää hänelle se kertoa, että hän on narsisti, muuten hän ei sitä koskaan tule tietämään. Vaikeasti persoonallisuushäiriöiselle ei ole mitään hyötyä kertomisesta, hän ei tilaansa pysty tunnistamaan, eikä siihen vaikuttamaan mitenkään.
Lievästi narsistisille on apua terapiasta ja itseopiskelusta. Pointtina on vain se, että silloin narsistia pystyy parhaiten auttamaan, kun hän itse tunnistaa ja tunnustaa oman tilansa. Narsismihan ei koskaan ihmisestä poistu, mutta sitä oppii säätelemään, niin että valitsee toisenlaisen toimintatavan entisen sijaan.

Hienosti kiteytit asiat! Toi säätely-näkökulma on taas mulle(kin) uusi ja pätenee moniin muihinkin vaikeasti hallittaviin piiirteisiin ja tunteisiin..

old_profile_59029 kirjoitti:

Hienosti kiteytit asiat! Toi säätely-näkökulma on taas mulle(kin) uusi ja pätenee moniin muihinkin vaikeasti hallittaviin piiirteisiin ja tunteisiin..

Mitä sinun pitää säädellä, ethän edes ole narsisti :)

lottamari_1 kirjoitti:

Mitä sinun pitää säädellä, ethän edes ole narsisti :)

wannabe, wannabe.. :)
Kun mut sellaiseksi haukuttiin moneen kertaan niin nyt otan kyllä ainakin sen ilmiön tutkimisesta kaiken irti.

Ehkä omiin tunteisiin on hyvä perehtyä muutenkin, syvemmin, vaikka itsesuojelun takia..

Kun on kaikenlaista ylimenevää huolehtimisentarvetta, ja surua ja rakkautta joka hyökyessään tekee mut sokeaksi. Vaan oisko se sokeus nyt niin paha juttu? Sitä toivoessa ja odotellessa, muki kahvia, virtuaalina Sinullekin :-)

old_profile_59029 kirjoitti:

wannabe, wannabe.. :)
Kun mut sellaiseksi haukuttiin moneen kertaan niin nyt otan kyllä ainakin sen ilmiön tutkimisesta kaiken irti.

Ehkä omiin tunteisiin on hyvä perehtyä muutenkin, syvemmin, vaikka itsesuojelun takia..

Kun on kaikenlaista ylimenevää huolehtimisentarvetta, ja surua ja rakkautta joka hyökyessään tekee mut sokeaksi. Vaan oisko se sokeus nyt niin paha juttu? Sitä toivoessa ja odotellessa, muki kahvia, virtuaalina Sinullekin :-)

Kiitos, en vielä ole kerinnyt juomaakaan :-)

lottamari_1 kirjoitti:

Kiitos, en vielä ole kerinnyt juomaakaan :-)

Mitä mieltä olet tästä.
Kouluttaja kurssilla kertoi että tutkimusten mukaan, kun tapahtuu jokin suuri onnettomuus
esim iso liikennekolari
niin n 30%/100 ihmisistä lamaantuu toimintakyvyttömiksi, 40%/100 osaa loogisesti arvioida tilanteen ja auttaa uhreja
sekä hälyttää apua, ja 30%/100 ovat lamaantuneita, mutta osaavat auttaa, jos saavat selkeän käskyn että tee näin ja näin.
Eli 60%/100 lamaantuu.
Tunnelukot naps. Shokkitila, en kestä, kiellän todellisuuden, suojelen psyykeäni? Inhimillistä selvästikin.

Entä nuo loput 40% "tunteettomia" ?

Voiko jotain vastaavaa tapahtua jossain määrin parisuhdekriisissä?

old_profile_59029 kirjoitti:

Mitä mieltä olet tästä.
Kouluttaja kurssilla kertoi että tutkimusten mukaan, kun tapahtuu jokin suuri onnettomuus
esim iso liikennekolari
niin n 30%/100 ihmisistä lamaantuu toimintakyvyttömiksi, 40%/100 osaa loogisesti arvioida tilanteen ja auttaa uhreja
sekä hälyttää apua, ja 30%/100 ovat lamaantuneita, mutta osaavat auttaa, jos saavat selkeän käskyn että tee näin ja näin.
Eli 60%/100 lamaantuu.
Tunnelukot naps. Shokkitila, en kestä, kiellän todellisuuden, suojelen psyykeäni? Inhimillistä selvästikin.

Entä nuo loput 40% "tunteettomia" ?

Voiko jotain vastaavaa tapahtua jossain määrin parisuhdekriisissä?

Kyse on ennenkokemattomasta tilanteesta ja järkytyksestä. Kaikki mitä ihminen ei aikaisemmin ole kohdannut aiheuttaa tietynlaisen tunnelukkoreaktion. Onnettomuuden näkeminen ei ole jokapäiväistä, eikä siihen osata varautua. Ammattilaiset osaavat toimia ja heillä on kokemusta onnettomuustilanteista, hekin järkyttyvät monasti, mutta ammattinsa puolesta he ovaavat toimia tunteistaan huolimatta toisin kuin "siviili".

Parisuhdekriisisi ei kai ihan aiheuta lamaannusta, mutta lyö kyllä joitakin tunnelukkoja päälle. Shokkitila ja järkytys voi tulla silloin, kun yllättäen toinen esim. ilmoittaa hänellä olevan suhde ja haluavansa erota. Kyllä siinä varmasti kokee jonkunlaisen shokin, en kestä tilan, todellisuuden kieltämisen itseltään, jolla psyykettään suojelee. Parisuhteessa pettäminen, ero ja kuolema ovat varmasti niitä lamaannuttavia tekijöitä, jotka lyövät tunnelukkoja päälle.

Uskoisin, että nuo 40% ovat niitä, jotka osaavat toimia, koska ovat luonteeltaan enemmän järki- kuin tunne ihmisiä, joukkoon mahtuu varmasti tunteettomiakin sekä kriisitilanteista kokemuksen omaavia ihmisiä.

lottamari_1 kirjoitti:

Kyse on ennenkokemattomasta tilanteesta ja järkytyksestä. Kaikki mitä ihminen ei aikaisemmin ole kohdannut aiheuttaa tietynlaisen tunnelukkoreaktion. Onnettomuuden näkeminen ei ole jokapäiväistä, eikä siihen osata varautua. Ammattilaiset osaavat toimia ja heillä on kokemusta onnettomuustilanteista, hekin järkyttyvät monasti, mutta ammattinsa puolesta he ovaavat toimia tunteistaan huolimatta toisin kuin "siviili".

Parisuhdekriisisi ei kai ihan aiheuta lamaannusta, mutta lyö kyllä joitakin tunnelukkoja päälle. Shokkitila ja järkytys voi tulla silloin, kun yllättäen toinen esim. ilmoittaa hänellä olevan suhde ja haluavansa erota. Kyllä siinä varmasti kokee jonkunlaisen shokin, en kestä tilan, todellisuuden kieltämisen itseltään, jolla psyykettään suojelee. Parisuhteessa pettäminen, ero ja kuolema ovat varmasti niitä lamaannuttavia tekijöitä, jotka lyövät tunnelukkoja päälle.

Uskoisin, että nuo 40% ovat niitä, jotka osaavat toimia, koska ovat luonteeltaan enemmän järki- kuin tunne ihmisiä, joukkoon mahtuu varmasti tunteettomiakin sekä kriisitilanteista kokemuksen omaavia ihmisiä.

Okei.
Kuvittele onnettomuutta joka kestäisi koko päivän, liitettynä elokuvaan "murmelin päivä".
Heräät joka aamu uudelleen siihen samaan päivään, vuosien ajan.
Pitkittynyt shokki- ja stressitila, ja toivo huomisesta, uudelleen ja uudelleen..

Lopulta lamaannus helpottaa sen verran että käsittää että on liikahdettava johonkin suuntaan..

old_profile_59029 kirjoitti:

Okei.
Kuvittele onnettomuutta joka kestäisi koko päivän, liitettynä elokuvaan "murmelin päivä".
Heräät joka aamu uudelleen siihen samaan päivään, vuosien ajan.
Pitkittynyt shokki- ja stressitila, ja toivo huomisesta, uudelleen ja uudelleen..

Lopulta lamaannus helpottaa sen verran että käsittää että on liikahdettava johonkin suuntaan..

No, kuka sitä onnettomuutta haluaa pitkittää. Yleensä tehdä kaikki voitava ja sitten vasta luovutetaan, jos elvytyskeinot ei auta.