oli käydä katsomassa kuolevaa tätiä.ei reagoinut mitenkään kun puhelimme hänelle normaaleita. hän nukkui vain varmaan kuolon untansa, kohta on tätimme poissa. kasvot olivat jo niin pöhöttyneet. nestettä oli kertynyt keuhkoihin.erittäin äänekäs oli hengitys. mitään muuta elonmerkkejä ei näkynyt. aika karmea näky oli tätimme siinä kuolevaisten viimeisessä huoneessa.sentään vaatteet liinavaatteineen olivat värillisiä.muutoin hän olisi ollut kuin elävä ruumis. aika karmeaa.aika tavalla järkytyin näkemästäni. aika tavalla. se oli niin äänekäs ja rohiseva hengitys. kuin viimeisiä kuolonkorinoita, sehän minulle tuli siitä mieleen.kun täti kuolee, en mene häntä arkkuun saattelemaan.edellisestä kerrasta kun vainajaa katselin ruumisarkussa niin se jäi niin mieleen, että en tällä kertaa halua mennä katseleen tollaisia asioita. valkeat vaatteet ruumisarkussa eivät ole minun mielelle sopivia, varsinkaan kun 5 kuukautta on sedän katselemisesta ruumisarkussa. kun yksin menen nukkumaan iltaisin, muuten kyllä menisin katteleen, olisi niin helppo nukahtaa miehen viereen. yksinhän on aika yksin lähisukulaisen kuolemassa.täti oli viimeisellä unellaan. sen minä vain vaistosin.tälläista elämä on, se täytyy vaan hyväksyä. hän oli matkalla iäisyyteen, viimeisellä unellaan. kohta hän nukkuu pois.sitten tiedän mitä on kun ihminen nukkuu pois.hän on kohta ruumisarkussa. olen surusta suunniltani. minun piti vielä hänet nähdä hiihtolomallani, olen kuiten herkkä ihminen , aika tavalla olen tästä näkemästäni järkyttynyt. aika tavalla. hän oli siinä kuolevan viimeisessä huoneessa.hän kun nukkuisi pois vaan siinä, tuli minulle niin vahva tunne. että elämän päätepiste on tullut hänen kohdalleen. hänen kohdalleen on tullut elämän päätepiste. voi voi sentään. 5 kuukautta on edellisestä kuolemasta, ja nyt menee sedän sisko, elikkä minun tätini. kyllä on surullista, niin helkutin surullista, hän ei oikeastaan ollut enään edes itsensä näköinen, kuin vainaja. tätimme näytti jo ihan vainajalta eikä miltään muulta.hän näytti melkein joltain mieheltä, niin pöhöttynyt oli tätimme, ei enään ollenkaan oma, reipas itsensä. äkkiä piti tulla tämänkin asian kohdalleen. hänet oli laitetttu siihen lähtevien osastolle, ruumisarkku on seuraava makuupaikka, joka ei ole tilava, eikä happea enään tarvita.hirveää ajatella että kohta odottaa siunaustilaisuus kotikirkossansa. hautaanlaitto, ja 2 metriä multaa päälle. tälläista on elämä, tälläista on elämä.toisaalta tuosssa tädissä oli jotain niin kiehtovaa. kuolema kiehtoo minua, hoitajana kun työskentelen .vaan en sairaalassa.kuoleman ja elämän rajamailla vaappuminen, sitä hänsiinä meille esitteli, miten keikutaan lähes aivokuolleena elämän ja kuoleman rajalla, sen hän minulle näytti, juuri sen hän minulle näytti . kiitos tätimme siitä. mielenkiinnolla jään odottamaan viimeistä päivääsi kerran se on nyt hyväksytty että sinä et tule sairaalasta kuin ruumisarkussa.ikävä sinua tulee, se on selvää. olen sinut jo hyvästellyt viime sunnuntaina. silloin jaksoit reagoida puheisiimme. enään ei merkkejä näkynyt. olit siinä unessa, rauhassa, poissa kipujen maailmasta, matkalla iäsyyteen luojamme luokse.
kiitos että olit olemassa !
kiitos että olit olemassa !
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.