tätini makaa ja nukkuu kohta aivokuolleena sairaalan eristetyssä huoneessa, jossa on erilllinen eteinen. se on varmaan potilaille tarkoitettu joilla on tartuntavaara ja sitten sellaisille jotka ovat kuolemassa. ajattelen näin, että ei herätä täti koko osastoa jos huutaa viimeisiään ja jos on kuolontuskissaan.
kuolema tulee aina yllättäen. kaunis on kevätpäivä ja kohta hän on poissa luotamme. kukaan ei tiedä kauan, mutta hänen aivonsa tuhoutuvat koko ajan lisää ja samallahan koko elimistö lakkaa toimimasta eli tuhoutuu.
hän sai aivoverenvuodon ja aivoinfarktin samanaikaisesti viikko sitten ja on siitä lähtien ollut tajuttomana. eilen oli huippu. kuorsasi niin äänekkäästi ja keuhkoissa rohisi vesi. hän saattaa tukehtua myös nesteeseen ellei aivot lakkaa toimimasta. toisaalta sem oli niin elävää unta. nukkui niin sikeästi ettei mitään tajunnut enään tästä maailmasta.nukkui kuinlihava lapsi tyytyväisenä. niin pöhöttynyt oli kasvot. oli kuin olisi vain lihonnut siinä ollessaan. kyllä elämä on rajua. 5 kuukautta sitten setä menehtyi ja kohta on uudet hautajaiset ovella. ei ota uskoakseen, mutta näin se vain on . ensiviikolla aloitan työt taas. onneksi minulle on sentään töitä mitä tehdä. kamalaa olisi olla työttömänä tälläisena aikana. masentuisin oikeasti.
oli se erikoinen se eilispäivä, se oli niin erikoinen näky vahva täti niin poissaolevana ja kohta vetää viimeiset henkäyksensä. sopeudun näin kun kirjoitan, mutta oli se sydäntä raastavaa nähdä täti siinä tilanteessa. aivot tuhoutuvat pikkuhiljaa kunnes sammuu. on se raju kohtaus tuo aivoinfarkti, se on niin raju omaisille.en muista kuin hetkiä viikon taaksepäin, kun olen ollut niin järkyttynyt näkemästäni ja kokemastani. niin sydäntä raastavaa aikaa tämä on ollut.muistan kun olen hiihtänyt , sillain olen kerännyt voimia jaksaa tätä surua. lopun aikaa olen ollut sokissa. nyt olen alkamassa hyväksymään tilannetta ja voimaantumaan uudelleen, kohta lähden pirteille keväthangille. tätiä en mene katsomaan tänään. se oli niin kamalaa että että en kestä nähdä häntä semmoisessa tilassa ollenkaan enempää juuri nyt. eilen mietin jo hautajaisia mielessäni, arkunkantajia muistotilaisuutta. kuuntelin surumarsseja , hautajaisvirsiä. tuo täti oli niin elälväinen vielä vähän aikaa sitten, minua surettaa niin pohjattomasti, tiedäm että näin sattuu monille muillekin, mutta se on kaikille yhtä rajua ja kuin pahasssa unessa olen ollut tämän koko viikon, miten selviän tästä? miten helvetti tästä voi taas toipua kun edellinen surukin on vielä kesken?tiedän että selviän ajan kanssa. suunnittelin kesälomaa matkaa tätin kanssa kesäksi, kuinkas kävikään, miksi lähdit pois ? olen sinulle juuri nyt tavattoman vihainen, miksi lähdit näin. samalla tiedän, että et voinut mitään, nuku nyt siellä kuolos unta ihan rauhassa vaan, minkä minä sille voin, kun et sinäkäään. se oin kamala se sinun eristetty huone siellä, niin kamala on se erillinen eteine ,se on hirveä se paikka missä nää olet juurinyut. ei siellä kannataviipyä enään yhtään enempää. kuole pois vaan , kyllä me muut kestämme tilanteen yhtä vahvasti kuin sinä aikoinaan muiden kuolematr ja sairaudet. olen sinulle vihainen ja kiitollinen yhtä aikaa. olet lähdössä ikiuneen, koska aiot tehdä sen, tänäänkö, vai huomenna.viikonpäpästä. järjestät meille hautajaiset, senkin nainen, senkin taistelijiam anna periksi jo, anna jo periksi, et sinä kuitenkaan sieltä enään voi nousta. et sinä voi nousta enään sieltä, anna luojalle henkesi niin pääsemme ikävistä hautajaisten odotteluista toteutukseen, mitä panttaa, enään, miksi et jo lähde tästä maailmasta omiesi luokse, rakkaan siskosi luokse, äitisi ja veljesi joka meni 5 kuukautta sitten. niin, miksikäs et jo vään lähde, kannattaa se antaa periksi ja samalla et voi sille yhtään mitään, tuntuu kuin kiusausit jo meitä.
kuolema tulee aina yllättäen. kaunis on kevätpäivä ja kohta hän on poissa luotamme. kukaan ei tiedä kauan, mutta hänen aivonsa tuhoutuvat koko ajan lisää ja samallahan koko elimistö lakkaa toimimasta eli tuhoutuu.
hän sai aivoverenvuodon ja aivoinfarktin samanaikaisesti viikko sitten ja on siitä lähtien ollut tajuttomana. eilen oli huippu. kuorsasi niin äänekkäästi ja keuhkoissa rohisi vesi. hän saattaa tukehtua myös nesteeseen ellei aivot lakkaa toimimasta. toisaalta sem oli niin elävää unta. nukkui niin sikeästi ettei mitään tajunnut enään tästä maailmasta.nukkui kuinlihava lapsi tyytyväisenä. niin pöhöttynyt oli kasvot. oli kuin olisi vain lihonnut siinä ollessaan. kyllä elämä on rajua. 5 kuukautta sitten setä menehtyi ja kohta on uudet hautajaiset ovella. ei ota uskoakseen, mutta näin se vain on . ensiviikolla aloitan työt taas. onneksi minulle on sentään töitä mitä tehdä. kamalaa olisi olla työttömänä tälläisena aikana. masentuisin oikeasti.
oli se erikoinen se eilispäivä, se oli niin erikoinen näky vahva täti niin poissaolevana ja kohta vetää viimeiset henkäyksensä. sopeudun näin kun kirjoitan, mutta oli se sydäntä raastavaa nähdä täti siinä tilanteessa. aivot tuhoutuvat pikkuhiljaa kunnes sammuu. on se raju kohtaus tuo aivoinfarkti, se on niin raju omaisille.en muista kuin hetkiä viikon taaksepäin, kun olen ollut niin järkyttynyt näkemästäni ja kokemastani. niin sydäntä raastavaa aikaa tämä on ollut.muistan kun olen hiihtänyt , sillain olen kerännyt voimia jaksaa tätä surua. lopun aikaa olen ollut sokissa. nyt olen alkamassa hyväksymään tilannetta ja voimaantumaan uudelleen, kohta lähden pirteille keväthangille. tätiä en mene katsomaan tänään. se oli niin kamalaa että että en kestä nähdä häntä semmoisessa tilassa ollenkaan enempää juuri nyt. eilen mietin jo hautajaisia mielessäni, arkunkantajia muistotilaisuutta. kuuntelin surumarsseja , hautajaisvirsiä. tuo täti oli niin elälväinen vielä vähän aikaa sitten, minua surettaa niin pohjattomasti, tiedäm että näin sattuu monille muillekin, mutta se on kaikille yhtä rajua ja kuin pahasssa unessa olen ollut tämän koko viikon, miten selviän tästä? miten helvetti tästä voi taas toipua kun edellinen surukin on vielä kesken?tiedän että selviän ajan kanssa. suunnittelin kesälomaa matkaa tätin kanssa kesäksi, kuinkas kävikään, miksi lähdit pois ? olen sinulle juuri nyt tavattoman vihainen, miksi lähdit näin. samalla tiedän, että et voinut mitään, nuku nyt siellä kuolos unta ihan rauhassa vaan, minkä minä sille voin, kun et sinäkäään. se oin kamala se sinun eristetty huone siellä, niin kamala on se erillinen eteine ,se on hirveä se paikka missä nää olet juurinyut. ei siellä kannataviipyä enään yhtään enempää. kuole pois vaan , kyllä me muut kestämme tilanteen yhtä vahvasti kuin sinä aikoinaan muiden kuolematr ja sairaudet. olen sinulle vihainen ja kiitollinen yhtä aikaa. olet lähdössä ikiuneen, koska aiot tehdä sen, tänäänkö, vai huomenna.viikonpäpästä. järjestät meille hautajaiset, senkin nainen, senkin taistelijiam anna periksi jo, anna jo periksi, et sinä kuitenkaan sieltä enään voi nousta. et sinä voi nousta enään sieltä, anna luojalle henkesi niin pääsemme ikävistä hautajaisten odotteluista toteutukseen, mitä panttaa, enään, miksi et jo lähde tästä maailmasta omiesi luokse, rakkaan siskosi luokse, äitisi ja veljesi joka meni 5 kuukautta sitten. niin, miksikäs et jo vään lähde, kannattaa se antaa periksi ja samalla et voi sille yhtään mitään, tuntuu kuin kiusausit jo meitä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voimia jaksaa raskasta läheisten aikaa!!
Kirjoituksesi kuvaa tuntojasi, onneksi voit ja pystyt edes siihen! Onneksi huomaat olla kiitollinen esim. työstäsi joka sinulla on!
Aivoinfarkti voi olla lieväkin kuten minulla. Läpihuutojuttu se oli suostumaton olemaan. Marraskuun alussa09sen sain ja vieläkin yli 3 kk olen sa- lomalla. Monta tiedän, jotka on aivoverenvuotoon menehtyneet välittömästi.
Minä en neuvo, käske, kiellä tai muutakaan kuin vain kirjoitan omasta näkemyksestäni..
Sain muutamavuosi sitten vakavemman totaalisemman kohtauksen kuin tuo aivoinfarkti nyt. Olin tajuton ja makasin teholla piuhoissa mutta, silti tiesin lähes kokoajan mitä ympärillä tapahtui. Näin lääkärien epätoivoiset ilmeet, hoitajien minua kohtaan tekemät hoitotoimet. Olin myös "rajan tuollapuolen".. Sitten tapahtui että, vierelleni ilmestyi ystäviäni ja elämäni aikana tapaamiani tuttuja joilla oli sama viesti : et sinä vielä jouda pois olet tärkeä ja sinä selviydyt kun itse haluat! Niin sitten "halusin". Käyrät taululla muuttuivat eloisiksi. Minut irrotettiin koneesta ja pääsin osastolle. En minä surrut huoneen ahtautta tai mitään muutakaan seikkoja sieltä.
Minä olin niin kaukana läheisistä ettei heillä ollut mahdollisuutta tulla sinne pitämään kädestä. Olisin toki odottanut mutta, olin kiitollinen hoitohenkilökunnastakin joka siellä oli töissä! He olivat ystävällisiä ykskin hoitaja hyräili hiljaa jotain lastenlaulua, se tuntui ihanalta! Olen kuullut vastaavaa muidenkin kokemuksina.
Jos sinä voit ja saat vierailla tätisi luona tee se rakkaudesta tätiäsi kohtaan ja sulje mielestäsi pois sinun mielesi murheet huoneen, sen -eteisen ja muut "kolkkoudet" sieltä, kuten tätisi ulkonäkö!
Avaa sydämesi, ole avoin;Pidä kädestä ja kerro esim. jostain menneestä parhaasta muistosta jonka olet tädiltäsi saanut.
Rukoile voimaa tehdä se sillä se todennäköisesti harmittaa sinua etkä saa mahdollisuutta tädin ajan loputtua, jos niin on määrä. Sitäpaitsi voit olla Hän joka saa vielä oman tahdon elpymään..
"Jo idussamme on päivämme luodut ennenkuin yksikään niistä oli tullut": sanoo Herra. Minun päiväni ei ollut täynnä ja sain välttää kuoleman. Miksikähän..? Vaikka näin: Nyt olinpahan kertomassa sinulle kokemukseni.. rohkaisemassa Sinua mihin voimasi eivät muutoin riittäisi!
Rakkauden hoitoa Sinulle ja Tädillesi!
sitä yritettiin herätellä ja muistella menneitä ja keskustella tulevasta. tokihan minä sen tiedän, että tajuton voi kuulla ympäristön äänet. ja nähdä. täti kuoli eilen ja tiesimme, että hän ei voi siitä selvitä, infarkti oli niin laaja ja ihminen 73- vuotias. terveys reistaillut ennenkin erillisitä syistä, muutenkin yleiskunto heikko. minulla oli jostain "tieto" että täti kuolee. annoimme hänelle saattohoitoa, tai minä ainakin niin tein. tämä aamu se surkea on, täti on mennyt pois. ei enään tiedä tästä maailmasta mitään. onneksi, onneksi on työ maanantaina mihin palata. se auttaa jaksamaan eteenpäin. näin on.olen ihmeen voimissani, täti pääsi pois. ei tarvinnut ainankaan rampana elää ollenkaan.e
onneksi sinä selvisit omasta. olethan nuori ihminen. jotenki tuntuu niin luonnolliselta kuolla vanhana. ei nuorena. mutta jäi siitä kivempi muisto tollasenakin entä sedästä joka makasi arkussa. tällä kertaa en mene arkkuun kurkisteleen, silllä se jää mieleen ja voimakkaimmillaan illalla kun pistän nukkuun yksin. ikävä on silti päällä vielä pitkään kunnes aika kultaa muistot. hautajaiset tulee.