Olin taannoin helluntailaisten tilaisuudessa, siellä puhuttiin kielilläkin. Eräs henkilö rukoili puolestani käsiään pääni päällä pitäen, välillä sanoen: anna puheen tulla, ala vain puhumaan. Minulta ei kieli tullut, en uskaltanut suutani edes avata, en usko, että kieliä olisi tullutkaan. Hän sanoi että siinä on nyt vain jokin este. Olen ymmälläni. Ihan kuin helluntailaiset olisivat jotain enemmän kun puhuvat kielillä. En ole kuullut lut. kirkossa kenenkään koskaan puhuvan niin enkä kaatuvan. Miksihän?
Kielilläpuhuminen
Pena
234328
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Joillakin meistä helluntalaisista on se käsitys että kaikkien pitäisi puhua kielillä: Näinhän se ei tietenkään ole, Henki jakaa lahjat niinkuin hänelle soipii, toiselle toisen ja toiselle toisen ja kaikki ovat tässä yhtä tärkeitä.
Etilmeisesti ole koskaan käynyt esim Pirkko Jalovaaran tilaisuuksissa (luterilainen) niissä ainak9in puhutaan kielillä ja "kaatuillaan"
Siu siu
Tietääko joku näistä asioista? Olisi kiinnostavaa kuulla kommentteja!
Jumala on varjellut sinua, ettet ole saanut väärää henkeä kurkkuusi käyttämään äänielimiäsi omiin tarkoitusperiinsä.
"Hän sanoi että siinä on nyt vain jokin este. Kirjoittanut: Pena, 8.4.2004 klo 10.47"
Tuo "este" on ollut Pyhä Henki. Kiitos siitä Herralle Jeesuksen Kristuksen nimessä ja sovintoveressä.
En mä ainakaan ole koskaan tarvinnu mitään kielillä puhumisia tai kaatumisia... Eikö se ole jo ihme että Jumala rakastaa meitä! Muuta ihmettä ei tarvita! Se on uskon puutetta jos haluaa tollasia hengellisiä kokemuksia! Jos on sydämen usko, oikeata rakkautta Isää kohtaan niin se ei kaipaa suuria tekoja Jumalalta!
Helluntailaiset sanovat, että heillä on jotain enemmän kuin luterilaisilla, jotka eivät puhu kielillä. Miksi eivät puhu?
Miksi minulta ei tule kielilläpuhumista?
Oletko uskossa,ja puhutko kielillä? Olisi kiva tietää, kuinka moni uskossa olevista sitä tekee.
Helluntailaiset korostavat näkyviä "ihmelahjoja". Usein tällaisia ovat "kielillä puhuminen, profetoiminen ja sairaiden parantaminen joista puhutaan.
Luterilaisuus ei kiellä näiden olemassaoloa, mutta periaatteena on että keskitytään lahjojen antajaan eikä lahjoihin. Ja vastaavasti uskotaan että Jumala varustaa palvelijansa tarvittavilla lahjoilla. Ensin tarve sitten lahjat. Tällaisia lahjoja voi olla edellä mainittujen "ihmelahjojen" lisäksi esim. johtamisen armolahja, antamisen armolahja, musiikin armolahja jne. Lahjoja on varmastikin enemmän kuin mitä Raamatussa mainitaan.
Karismaattisiin kokemuksia tarkastellessa on hyvä olla tarkkana että onko se mitä tapahtuu Jumalasta vai ihmisestä. Kirkastaako lahja Kristusta vai korottaako se ihmistä itseään? Tätä aihetta voit tutkistellä vaikkapa Watchman Nee:n kirjasta "Sielun piilevä voima/ Latent Power of The Soul". Lue jos löydät jostain käsiisi.
Kielilläpuhumista esiintyy myös pakanakansojen keskuudessa. Kaikki kielillä puhuminen ei ole Jumalasta. Samoin on muidenkin karismaattisten ilmiöiden kanssa. Ihminen voi olla uskossa mutta kokemukset voivat silti olla ihmisestä eli sielusta lähtöisin. Koska ihminen on langennut, ei sielun voimia tulisi pyrkiä aktivoimaan.
Vastaus kysymykseesi:
Meillä luterilaisilla ei ole tapana puhua kielillä ääneen. Se jolla se lahja on, niin hän rakentaa sillä itseään hengellisesti, kuten Raamatussakin sanotaan. Samoin kaiken on tapahduttava hyvässä järjestyksessä. On harmillista että karismaattiset kristityt panevat painoa niin paljon kokemuksille. Eksymisen vaara on suuri kun haetaan kaatumisia tms. Painotus menee ihan väärille asioille.
Tällaisen "este" ajattelun tavoitteena on että ihminen antaisi kritiikittömästi luvan "hengelle" tulla sisään. Tämä ei ole kristillistä, vaan terve kriittinen suhtautuminen nimen omaan on kristillistä. Raamatussa kehoitetaan: "Tutkikaa kaikki henget ovatko ne Jumalasta".
Puhuvatko kaikki helluntailaiset kielillä.
Puhuuko yksikään ev.lut. kielillä?
ovat epätasa-arvoisia, kun eivät kaikki niin näyttävästi puhu kielillä. Papitkaan, vai?
Kaikki helluntailaiset eivät puhu kielillä. Se on aika ahdistava tilanne niille jotka eivät puhu vaikka kuinka haluaisivat. Kielilläpuhuminen kun katsotaan kuuluvaksi siellä ns. "henkikasteeseen". Sillä helluntailaiset tarkoittavat uskoon tulon jälkeen tapahtuvaa Pyhän Hengen saamista. Sitä myöskin tavoitellaan siellä ahkerasti, koska he katsovat sen olevan merkki siitä että omistaa Pyhän Hengen. Valitettavasti tästä seuraa monille kriisi, kun eivät saa tuota kokemusta, ja kielilläpuhumista.
On paljon luterilaisia jotka puhuvat kielillä, mutta kuten Raamatussa sanotaa; "Kielilläpuhuja rakentaa itseään" ja on siten "vähäisin" Jumalan lahjoista. Monilla, joskaan ei läheskään kaikilla, luterilaisilla kristityillä kielilläpuhuminen näkyy omassa rukouselämässä yksin Jumalan kanssa. Ei siitä pidä tehdäkään mitään "merkkiä" paremmuudesta. Itseään voi rakentaa hengellisesti myös muulla tavoin, ja vähintään yhtä "voimallisesti". Itse uskon asian olevan joko niin, että kaikki eivät puhu kielillä koska Jumala katsoo että siihen ei ole tarvetta, tai sitten siksi, että ihminen ei ole tajunnut pyytää vaikka olisi tarvekin.
Luterilaisittain näitä "karismaattisia" asioita lähestytään eri kantilta. Vaikka henkikasteesta voitaisiin puhuakin, niin sillä tarkoitetaan eri asiaa. Henkikaste tarkoittaa sitä kun ihminen saa Pyhän Hengen, niin se tapahtuu uskoon tullessa kasteessa. Uskoon tulo tapahtuu siis kasteessa (Jumalan iankaikkisuusnäkökulma). Jos ihminen oivaltaa asiat myöhemmällä iällä, niin sanotaan että hän "palaa kasteen armoon", tai "tulee uskoon" (ihmisen aikanäkökulma).
Erotuksena vapaiden suuntien ajatteluun puhutaan siis kahdesta eri aikanäkökulmasta: ihmisen ja Jumalan.
Kun ihminen saa kasteen Jumalan lapseuteen, hänelle lahjoitetaan myös Pyhä Henki. Kaikki joilla on Pyhä Henki ovat myös uskovaisia ja Jumalan lapsia. Jumala on aktiivinen ja ihminen passiivinen. Se on "lahjavanhurskautta" tai "kasteen armoa".
Osa näistä kastetuista pitää halpana kastetta ja Jumalan armoa, eivätkä siten peri iankaikkista elämää. Osa halveksii kasteen lahjaa osan elämänsä ajan, mutta tulevat "uskoon" myöhemmässä vaiheessa elämäänsä. Näin siis ihmisen näkökulmasta. Jumalan iankaikkisesta näkökulmasta hän oli pelastettu kasteessa jo lapsena, eikä hän ollut sitä koskaan menettänytkään. Hän palasi tuohon kasteen armoon.
Nämä kaksi aikanäkökulmaa saattavat olla vaikeita ymmärtää, mutta se on kuitenkin oleellista kun käsittelemme luterilaista oppia kasteesta, henkikasteesta, Pyhän Hengen saamisesta.
Kuvaan asiaa vielä aikajanoilla:
S= syntymä
= kaste
U= uskoontulo/ palaaminen kasteen armoon
X= kuolema
Ihmisen näkökulma:
S__ _____U_____________x
Jumalan näkökulma:
jatkuu iankaikkisesti
L= luominen
Jeesuksen sovitustyö ristillä/kaste
Koska iankaikkisuudella ei ole alkua eikä loppua, janalla kaikki tapahtumat muodostavat vain pisteen. Jumala voi siis katsoa janaa myös sen toisesta päästä, jolloin näkyy vain Jeesus jä hänen työnsä. "Kaikki on luotu Häneen ja Hänessä kaikki pysyy voimassa"
Näin siis molemmat janat näyttävät päästä katsottuna tältä:
Jumalan kaikki työt ovat iankaikkisia, ei-aikasidonnaisia, ja siksi hän näkee niissä vain poikansa Jeesuksen.
Tästä näkökulmasta voimme ymmärtää sen että ihminen tulee uskoon kasteessa, eikä tarvita mitään kokemusta vahvistamaan Jumalan työtä. Riittää kun olet kastettu ja uskot Jeesukseen. Kasteen armo kuuluu myös sinulle!
Olipa hienoa ja vaikeata. Mutta niin hieno kirjoitus, että vedet tuli silmistä poskia pitkin valuen lukiessani. Paljon kiitoksia, muistan Sinua iltarukouksessani!
Pyhän Hengen kaste ja "tavallinen" kaste ovat eri asioita. Kaste ei pelasta vaan usko, jos pelastumme kasteen armosta, niin mikä merkitys uskolla on? Ihminen tulee uskoon Pyhän Hengen vaikutuksesta, riippumatta onko kastettu vai ei.(esimerkkinä muslimien uskoon tulo) Pyhä Henki tekee meissä kaikissa työtä, jotta meissä heräisi kaipuu Jumalan puoleen. Uskoon tullessa synnymme uudesti ylhäältä, ja usko saa aikaan tekoja, (hengen hedelmiä) joiden tulisi näkyä uskovan elämässä. Kaste on ulkonainen todistus sisäisestä muutoksesta, vertauskuva synnillisen luonnon kuolemasta ja hautaamisesta.(room. 6:3-5) Mutta se ei pelasta vaan usko. Pelastumme ottamalla vastaan, eli uskomalla Jumalan meille valmistama pelastus. Uskoon tulo ei tapahdu kasteessa, vaan siinä vaiheessa kun ihminen "oivaltaa" asiat, eli ottaa vastaan sovitustyön.
Jumala jakaa lahjojaan Pyhän Hengen välityksellä ja kaikki ovat tärkeitä lahjoja, sillä vaikka kielillä puhuminen rakentaa itseä, niin seurakunnan yksilöiden vahvistuessa myös koko seurakunta rakentuu heidän kauttaan. Raamatussahan kehoitetaan meitä tavoittelemaan armolahjoja ei omaksi iloksemme, vaan Jumalan työhön. Meidän tulisi rukoilla Pyhän Hengen kastetta niin, että maljamme ovat ylitsevuotavaiset, ja olisimme täynnä Pyhää Henkeä, emmekä kuivia sisältä.
Raamattu opettaa, että on vain "yksi kaste" Ef.4:5
Johanneksen vesikastetta ei enää ole.
On vain yksi kaste, jonka Jeesus asetti (Mt.28:19-20). Siinä kastetaan nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen. Siinä on jo Pyhän Hengen osallisuus, kuten Sana sanoo.
Pietari sanoi paikalla olleille miehille kasteesta näin:
"Niin Pietari sanoi heille: Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu" (Apt.2:38-39)
Joko "teidän lapsenne" on saanut kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen ja siinä luvatun Pyhän Hengen lahjan?
Vesikasteessa meidät kastetaan Jeesukseen, mutta kun täytymme Pyhällä Hengellä(Pyhän Hengen kaste) niin meidät kastetaan Jeesuksessa. Pyhän Hengen kaste ei ole samanlainen "toimenpide", kuin tavallinen kaste, vaan se on kuvainnollisen ilmaus sille, kun Pyhä Henki laskeutuu jonkun ylle ja täyttää hänet.
Pyhä Henki todella tekee meissä työtä olimmepa kastettuja lapsena tai emme. Sillä uskoon tulo on aina Pyhän Hengen tekemä työ meissä.
(Pietari sanoi paikalla olleille miehille kasteesta näin:
"Niin Pietari sanoi heille: Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu" (Apt.2:38-39))
Sitä ennen pietari oli julistanut evankeliumia heille ja myöhemmin näemme jakeessa 41 "Jotka nyt ottivat sanansa, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua"
Eli ensin otetaan sana vastaan(tehtävä parannus), jonka seurauksen halutaan ottaa kaste vastaan kuuliaisuuden vertauskuvana.
En viitsisi alkaa vänkäämään asioista kanssasi, sillä voisimme tehdä sitä loputtomiin asti. Tärkeämpää olisi että pyrkisimme perustelemaan näkemyksiämme ja ymmärtämään toistemme kantoja, vaikka olisimme eri mieltä.
Jos aloitat keskeisestä opin kohdasta tyyliin "kaste ei pelasta", niin keskustelusta tulee eipäs juupas väittelyä, mikä ei vie mihinkään. Jos aloittaisit "näkemykseni mukaan..." niin se on jo rakentavampaa.
Selitin juuri aiemmmin luterilaista, ja mielestäni myös Raamatunkin tapaa käsitellä asioita iankaikkisuusnäkökulmasta. Jumalan teot ovat iankaikkisuudessa tapahtuvia, ja perustelen näkemyksiäni sillä.
Sinä ajattelet ymmärtääkseni, että Jumalan iankaikkiset teot nähdään tähän maailman aikaan sidottuina, jolloin korostuu ihmisen osuus ja tässä ajassa tehdyt päätökset. Esim. Päätös ottaa Jeesus vastaan, päätös mennä kasteelle. Järjestys on silloin myös tärkeää.
Toisin on luterilaisuudessa. Kun Jumala yksin toimii, niin hänen tekonsa ovat iankaikkisia, ne siis vaikuttavat aina, ennen meidän aikaamme, nyt ja tulevaisuudessa. Järjestyksellä ei ole väliä. Jeesus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hän on aina ollut ja on aina oleva. Siten iankaikkisia Jumalan tekoja (ristin sovitustyö, kaste, ehtoollinen) voidaan ymmärtää vain kovin vajavaisesti jos niitä ajatellaan vain tämän ajan näkökulmasta.
Kaste vaikuttaa siis iankaikkisesti, menneeseen, nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Siksi käännynnäinen muslimikin voi tulla uskoon tulevassa kasteessaan (meidän aikanäkökulma). Jumalan iankaikkisuusnäkökulmasta se tapahtui samanaikaisesti.
Samoin Pyhän Hengen saaminen ja kaste tapahtuvat samanaikaisesti. Yksi kaste, yksi usko, yksi Jumala. Pyhällä hengellä täyttyminen (alkukielessä "PH tuli heidän päällensä") on eri asia kuin Pyhän Hengen saaminen (PH tuli heihin).
Tein uuden aloituksen tälle palstalle "Luterilainen oppi ja helluntailaisuus", jotta emme menisi liikaa sivuun alkuperäisestä otsikosta.
Jeesuksenkin kasteessa oli molemmat elementit, sekä vesi, että Henki. Ne kuuluvat yhteen. Jeesuksen kuolema toi lisäksi kasteeseen veren. Eli osallisuuden Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen (Room.6:3)
Diabolos tarkoittaa myös toisiinsa liittyvien osien erottamista toisistaan erilleen. Vihollinen (saatana) pyrkii jakamaan kasteen osat erilleen puhumalla useista erillisistä kasteista. Raamatun mukaan on kuitenkin vain yksi kaste, jossa on kaikki (Ef.4:5). Isä ja Poika ja Pyhä Henki. (Mt.28:19-20)
1.Joh.5
6. Hän on se, joka on tullut veden ja veren kautta, Jeesus Kristus, ei ainoastaan vedessä, vaan vedessä ja veressä; ja Henki on se, joka todistaa, sillä Henki on totuus.
7. Sillä kolme on, jotka todistavat:
8. Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme pitävät yhtä.
9. Jos me otamme vastaan ihmisten todistuksen, niin onhan Jumalan todistus suurempi. Ja tämä on Jumalan todistus, sillä hän on todistanut Pojastansa.
Olen ev.lut seurakunnasta, ja kyllä puhun kielillä! Käyn myös vapisten, hellareiden, nokia mission, pyhän hengen seurakunnan, elävä sana seurakunnan, risteyspaikan... yms. Tapahtumisssa. Ei siellä korosteta sitä minun mielestä liikaa. mItä vikaa siinä on että Pyhän Hengen armolahjoja käytetään? Oon ihan ymmälläni sen suhteen. Me rakastetaa ja ylistetää Jumalaa, me mennään Jumalan suunnitelmien mukaan, ei omia polkuja, rukoillaa kielillä, halutaan kertoo Jumalalle salaisuuksia.:)
Luterilainen ja kielilläpuhuja, mutta ei seurakunnassa vaan hiljaisuudessa.
Laitan muutaman linkin tänne luterilaisuuden puolelle kirjoittamiini.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8512687
seitsemän kirjoitusta tuossa ketjussa
ja viisi perusteellisempaa seuraavassa
http://http://keskustelu.suomi24.fi/node/8721761#comment-41721626
ja tuolla pyhän hengen puolella ketjussa
http://keskustelu.suomi24.fi/node/3912991
puolenvälin jälkeen kolme peräkkäistä
Loppuun vielä opetusjakso, kielilläpuhuvan luterilaisen rovastin ja opettajan arviointeja nykykarismaattisuuksista
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/Neljaaaltoa.htm
Yksilinkki ei näköjään toimi, joten laitetaan osoite koko ketjuun
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8721761
Vaatii tietynlaisen mielenterveysongelman. Mielestäni on sama asia, sanooko ihminen, että on helluntailainen vai kertooko olevansa niuvaniemellä hoidossa.
Puliukoilla, jotka ovat juoneet aivonsa pilalle esiintyy tätä usein, näkyy vihreitä miehiä, enkeleitä, ufoja ja kuuluu ääniä sekä välillä puhuu kielillä.
Hoitoon ei nykyään ohjata kuin vaarallisia hulluja, joten kielilläpuhujat ja herran äänen kuulijat saavat juosta vapaana ilman lääkitystä.
Se, että näitä on enemmän helluissa, johtuu siitä, että ne hakeutuvat kaltaistensa joukkoon.
Jutteleppa joskus psykiatrin kanssa näistä asioista, niin saat asiantuntijan vastauksen.
Itse olen viettänyt aikaani tasaisesti monissa eri seurakunnissa (helluntaisrk, vapaasrk, luterilainensrk jne).
Olemme paljon puhuneet ystäviemme kesken esim. juuri kielilläpuhumisen armolahjasta, ja omakohtaisia kokemuksia siitä on monenlaisia. Toiset kokevat olevansa huonompi kristittyjä kun eivät ole omista ko armolahjaa, toiset hyväksyvät sen ettei heillä ole juuri sitä lahjaa ja jotkut taas tavoittelevat sitä tai omaavat sen.
Kuten Raamattukin sanoo, se ei ole muita lahjoja parempi eikä kaikillä sitä ole, vaan on muitakin armolahjoja joilla rakentaa itseään että seurakuntaa.
Itse sain tämän armolahjan joku aika sitten. Aikoinaan rukoilin sitä itselleni, sitten annoin asian olla koska koin ettei se ole minun lahjani vaan minulla on muita lahjoja. Kuitenkin eräässä kokouksessa huomasin rukoilevani kielillä pyhässä hengessä. Kiitin tästä armolahjasta! Olin iloinen kun sain sen siten, etten erityisemmin etsinyt sitä vaan se vain tuli. Tuntui ensin hassulta höpöttää vieraita sanoja jotka vain tulvivat kielelleni, mutta ymmärrettyäni sen armolahjaksi koin suurta iloa ja Jumalan läsnäoloa ja annoin sanojen tulvia ulos suustani. Tässä tapauksessa oli kyse siitä, että Jumala tahtoi rakentaa minua kristittynä.
Siispä älkää huoliko te joilla juuri tätä lahjaa ei ole, teillä on monia muita lahjoja, ja ainahan voi rukoilla Jumalalta jotakin lahjaa, ja jos se on tarkoitus saada, Kyllä Jumala sen teille suo.
Ja vielä seurakuntien eroista, on totta että joissakin karismaattisissa suunnissa korostetaan liikaa armolahjoja ja toisissa niistä ei juuri puhuta, Jumala suokoon että jokainen kristitty löytäisi oman tiensä tässä asiassa, eli käyttää armolahjojaan Jumalan toivomalla tavalla.
En nyt löytänyt sitä evlutin mainitsemaa uutta aloitusta, joten kirjoitan nyt tähän, vaikka menee asian vierestä, eli tuohon kasteasiaan liittyen.
En nyt pystynyt yrityksestäni huolimatta oikein ymmärtämään evlutin selittämää ajatusta kasteesta ja uskoontulosta. Käsitin siis, että luterilaisen ajattelun mukaan ihminen tulee uskoon vauvana kasteessa ja on silloin osallinen armosta. Mutta jos ihminen ei myöhemmin tietoisesti usko ja ota vastaan sovitusta, hän "hylkää kasteen armon" eikä peri ikuista elämää. Siis mikä logiikka tuossa on, jos kerran ihminen jo vauvana kasteessa on osallinen ikuisesta elämästä, miten hän voisi lakata olemasta Jumalan lapsi?