Kirkossa!
Alottakaamme helpoimmasta, kielilläpuhumisesta. Jokainen aktiivinen ja palava luterilaisen kirkon jäsen rukoilkoon itselleeen kielilläpuhumisen armolahjaa. Se on jokaisen saatavilla. Paavali sanoi: "Soisin teidän kaikkien puhuvan kielillä"
Tämä on aloitus. Seuraavaksi miksi -kysymykseen.
Alottakaamme helpoimmasta, kielilläpuhumisesta. Jokainen aktiivinen ja palava luterilaisen kirkon jäsen rukoilkoon itselleeen kielilläpuhumisen armolahjaa. Se on jokaisen saatavilla. Paavali sanoi: "Soisin teidän kaikkien puhuvan kielillä"
Tämä on aloitus. Seuraavaksi miksi -kysymykseen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
1. Kor. 12:29
Eivät suinkaan kaikki ole apostoleja? Eivät kaikki profeettoja? Eivät kaikki opettajia? Eiväthän kaikki tee voimallisia tekoja?
1. Kor. 12:30
Eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä? Eiväthän kaikki kykene niitä selittämään?
Oikea helluntain kaltainen kielilläpuhuminen on lakannut. Kuuluisatkin saarnamiehet käyttää ulkomaanmatkoillaan koulutettuja tulkkeja.
5 Soisin teidän kaikkien puhuvan kielillä, mutta vielä mieluummin soisin teidän profetoivan; sillä profetoiva on suurempi kuin kielillä puhuva, ellei tämä samalla selitä, niin että seurakunta siitä rakentuu.
että luterilaisuus tulee kuihtumaan, kirkko tulee menettämään erikoisasemansa, ja muutaman kymmenen vuoden päästä luterilaisia on noin 10% kansasta.
Luterilaisuuden armolahjat ovat aikanaan olleet noitarovio ja tulitikut omien syyttömien uskovaisten, pikku lapsienkin tappajana! Kristinusko, luterilaisuuskin ovat ateisteja, antikristuksen asialla olevia.
Ei tarvitse muuta kuin tutkia edes hiukan heidän historiaa niin siihen löytyy selvät todisteet. Jo pelkästään omien syyttömien, kastettujen uskovaisten, pikku lastenkin tappamisen kertoo selvyydellä ketä jumaloivat.
Ja jos tarvitsee lisää todisteita niin tästä osoitteesta löytyy miksi kristittyjä vainottiin, he tappoivat Paavalin tuella Jeesuksen seuraajatkin mutta sen sisäksi oli paljon muuta, esim:
-kapinaa!
-seksiorgioita!
-kannibalismia
jne...
http://www.suol.fi/raamattunet/kkohjana.html
Paavali oli mahdollisesti Jumalallisuuden tietoudessa mutta ei koskaan tavannut Jeesusta . On hyvinkin mahdollista, että Paavalista tuli antikristuksen palvelija kääntymisen jälkeen. Ainakin hänen omien sanojen mukaan oli herra saatanan palvelija joka ei edes hädässä rukoillut Jumalta tai Jeesukselta apua vaan herraltaan, herran enkeleiden seurassa:
2 Korinttolaiskirje 12:
7 Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi.
8 Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta.
Paavali kertoo tulleensa Lystrassa kivitetyksi lähes hengiltä. Tällöin hän koki kuolemanrajakokemuksen, josta kertoo apokryfinen Paavalin ilmestys. Historiallista arvoa Paavalin ilmestyksellä ei ole.
Jeesuksen perustama Efesonin seurakunta on viimeinen Jumalallisuuden seurakunta maailmassa. Kaikki sen jälkeen perustetut ovat lahkoja. Tieto on raamatullisesti tarkistettavissa. Jeesus on A ja O, Alku ja Loppu, Tie totuus ja elämä...
Kristinusko ei ole Jumalallisuuden tietoutta vaan harhauttajan jumaliin ihmiskuntaa hajoittava rikollinen järjestö jonka yli 3500 eri lahkoa kertoo omaa totuutta sen hajanaisuudesta.
12:30 Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan; ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa.
Luterilaisuuden taivaaseen pääsee vain heidän herran käskyä noudattamalla:
Luder/Lutherin kirje 1.8.1521
"Ole syntinen ja tee syntiä rohkeasti, mutta usko vielä rohkeammin. Synti ei erota meitä Hänestä, vaikka sortuisimme haureuteen tai murhaan tuhansia ja tuhansia kertoja päivässä."
Paavali tarvitsi sitä ja käytti sitä hyvin runsaasti ja opetti siitä.
Jumala on armossaan antanut sen yhteydenpitovälineeksi luodun ihmisen ja Luojan välille. Henki rukoilee uskovassa Jumalanmielen mukaisin sanoin, huokauksin.
Kielilläpuhuminen rakentaa uskovaa Hengen täytettäväksi ja käytettäväksi. Miksi emme siis käyttäisi näin ihanaa välinettä rakentuaksemme Jumalan mielen mukaiseksi ja päästäksemme lähemmäksi Jumalaa.
Maailma ympärillämme on täynnä ihmisiä, joilla on hätää, ahdistusta, huolia, suruja ja kaipausta Jumalan läheisempään tuntemiseen. Voimme rukoilla heidän puolestaan ymmärryksellämme ja meidän tuleekin rukoilla. Mutta ymmärryksemme on vajavainen, emmekä tiedä mitä tulisi rukoilla. Jumalan Henki auttaa meitä siinä. Voimme ja meidän tulee rukoilla lähimmäistemme moninaisten asioiden puolesta Hengessä. Meille jää usein tietymättömiin, mitä täsmällisesti rukoilemme, mutta monesti myös paljastuu jälkeenpäin, että lähimmäisellämme on ollut hätä, ahdistus tai kipeä avuntarve, johon hän on yllättäen saanut avun.
Suomalainen sana "puhuminen" ei kaikilta osin kuvaa hyvin kielilläpuhumista. Ei kielilläpuhumisessa tarvitse käyttää kuultavaa ääntä kuin harvinaisissa poikkeustapauksissa. Normaalisti kielilläpuhuminen tapahtuu täysin äänettömästi mielen tasolla, eikä ymmärryksellä tarvitse kiinnittää huomiota sanoihin. Tarkkaavaisuuden ja ajattelun voi kiinnittää tämänmaailman asioihin ja samalla mielessään voi tahdonalaisesti olla yhteydessä Jumalaan Hänen antamansa välineen kautta.
Mielen tasolla rukouskieltä voi vaihtaa sujuvasti ymmärryksen ja Hengen välillä. Kaikkia rukouksia, joita rukoilee ymmärryksellä, voi jatkaa ja syventää Hengen kielellä. Tavallisessa jokapäiväisessä elämässä tätä ihmeellistä rukousvälinettä voi käyttää kaiken muun elämisen ohessa: kotona, työssä, kadulla, kaupassa, syödessä, miltei nukkuessakin, jokaisen ihmien kohtaamisessa, vaikeaan tilanteeseen valmistautuessa, oman mielen rauhoittamisessa.
Monesti Jumala antaa tiedon mieleeni, milloin kielillärukoileminen on tarpeen, esimerkiksi sielunhoidolliseen keskusteluun tai lähimmäisen kohtaamiseen valmistautuessa pävän mittaan. Toisinaan Jumala herättää yöllä rukoilemaan. Toisinaan Hän paljastaa aiheen toisinaan asia jää vain Hengen tietoon.
ja tähän aivan asiallinen perustelu:
-Ensinnäkin olisin taatusti jo saanut kyseisen kyvyn jos Jumala olisi sen hyväksi katsonut.
-Toisekseen, olen sielullisesti herkkä ja voisin joutua sielullisen hurmoksen takia 'kielilläpuhumiseen' joka olisi pahimmillaan Jumalaa pilkkaavaa viimeistään muiden ihmisten silmissä.
Paras lahja mitä olen Jumalalta saanut on tietoisuus perisynnin olemuksesta sekä Kolminaisuudesta,- muuten en ymmärtäisi mitenkään Kristuksen Jumaluutta, enkä voisi olla kristitty. Usein rukoilen äänettömästi ja sanattomasti.
Ja jos kielilläpuhuminen tekisi omaan puolisoon/seurakuntaan/sukulaisiin vain vastenmielisen hihhulointivaikutuksen niin olisiko todellakin 'rakentavaa' rukoilla itselleen sellaista lahjaa joka hajottaisi sensijaan että rakentaisi???
>>sielullisesti herkkä ja voisin joutua sielullisen hurmoksen takia 'kielilläpuhumiseen' >jos kielilläpuhuminen tekisi omaan puolisoon/seurakuntaan/sukulaisiin vain vastenmielisen hihhulointivaikutuksen niin olisiko todellakin 'rakentavaa' rukoilla itselleen sellaista lahjaa joka hajottaisi sensijaan että rakentaisi???
>>Hurmoksella ja kielilläpuhumisella ei ole yleensä mitään tekemistä keskenään.>Hajoittava esimerkki voinee olla se että uskonystävä loukkantui, kun en ollut kertonut lahjasta riittävän aikaisessa vaiheessa ja riittävän selvästi.
Annoit hyvän ohjeen: "Kielilläpuhujan on rukoiltava myös selittämisen lahjaa".
Paavali on samaa mieltä: 1. Kor. 14:13
Sentähden rukoilkoon se, joka kielillä puhuu, että hän taitaisi selittää.
Kielilläpuhumisen selittämisestä on vielä vähemmän opetusta kuin kielilläpuhumisesta. Eikä Paavalikaan selvitä sitä sen tarkemmin.
Joitakin havaintoja:
Selittäminen ei ole simultaanitulkkausta ainakaan aina. Joissakin kirjoissa on esimerkkejä lähes sellaisesta. Konkreettisessa esirukoustilanteessa tai sielunhoitotilanteessa Jumala antaa ohjeen, rukoilla ääneti rukouskielellä ja kääntää siten sen normaalikieleksi, jolloin sisältö on yllätys rukoilijallekin, mutta rukous osuu juuri tilanteeseen.
Joissakin tilanteissa rukous alkaa henkilön omalla rukouskielellä ja Jumala vaihtaa sen kuulijan tunnistamaksi kieleksi, jota rukoilija ei tunne eikä osaa.
Tavllisempi selitystapa on se, että äänettömän rukouskielen aikana tai jälkeen mieleen annetaan kuvia tai sanoja, jotka rukoilijalle itselleen saattavat olla käsittämättömiä, mutta esirukoiltavalle juuri kohdalleen osuvia vertauskuvallisia kuvia ja sanoja, jotka ovat vastaus juuri hänen tilanteeseensa sillä hetkellä.
Aloitus kertoo selvästi, mistä hengestä idea on syntynyt: ihmisestä!
Pyhän Hengen toiminta ja armolahjat eivät ole ihmisen käskettävissä.
Miksi niitä pyydät?
"Kun usko loppuu niin konstit alkaa".
Jumala kutsuu ihmistä uskoon ja sydämen uudistukseen, ei kielilläpuhumiseen.
Monesta annetusta kommentista voi hyvin nähdä, kuin vajaata opetus Pyhän Hengen armolahjoista luterilaisessa kirkossa on. Pyhän Hengen tehtävistä puhutaan kerran vuodessa, Helluntaina, ja silloinkin muistellaan vain alkuseurakunnallisia tapahtumia meille kuulumattomina ilmiöinä.
Ja vieläpä raamatullisen tukevaa ja luterilaiselta pohjalta nousevaa. Tässä muutamia linkkejä opetukseen:
http://matti.vaisanen.sekl.fi/kirjat/sula7f.html
Armolahjojen keskellä eläneen papin opetusta
http://www.avaimia.net/index.php?option=com_content&view=article&id=152:armolahjat-seppo-haemaelaeinen&catid=43:haastattelut&Ite...
Lähetysseuran 150 -vuotiselta taipaleeltakin taitaa löytyä kannustusta armolahjoihin
http://www.mission.fi/ajankohtaista/uutiset/?x7382=1519598
Keskusteluryhmä, joka ainakin äänestyksessä suhtautuu armolahjoihin positiivisesti
http://uskojarukous.net/phpBB2/viewtopic.php?p=127768
Itseluettuina niitä voi suositella muillekin.
Tuossa ylläolevassa luettelossa olevasta vajaan puolen tunnin luennosta on kokonainen perusteellinen kirja:
Seppo Hämäläinen: Armolahjat arjessa. Kirjassa käsitellään kaikkia armolahjoja hyvin perusteellisesti ja käytännönläheisesti.
Risto Santalan pienehkö kirja Armolahjoista armon tasolta.
Merlin Carothersin kirjat, monetkin käsittelevät armolahjoja, esimerkiksi kielilläpuhumista käytännön tasolla. Alkajaisiksi voisi etsiä käsiinsä Kiitoskirjat, josta on uusia painoksia. Kirjoissa pääasiana on kaikesta kiittämisen siunauksellisuus.
Larry Christensson: Luterilaisena karismaattisessa uudistuksessa. Jo vanha kirja 70-luvulta, jos sellaisen jostain onnistuisi käsiinsä saamaan.
Hayford, Jack: Lähemmäs Jumalan sydäntä. Kirja keskittyy lähinnä kielilläpuhumiseen. Kirjoittaja on helluntailainen, mutta ottaa kriittisesti kantaa helluntailaiseen kielilläpuhumisen opillisuuteen.
Olavi Kokkonen: Profetoimisen lahja. Suomalaisen helluntaiseurakunnan johtaja. Varsin perusteellista opetusta lähinnä yhdestä armolahjasta.