Lain ja armon välisestä suhteesta. Uskova kristitty on vapaa lain kirouksesta ja lain pakosta, mutta ei lain kuuiaisuudesta. Hän tekee juuri niin kuin laki vaatii, vaan ei kuitenkaan lain pakosta ja kirouksen pelosta, vaan koska Kristuksen rakkaus pakoittaa häntä siihen. Ja kun hän vajavaisuudessaan vastoin tahtoaan hairahtuu, silloin ei lain kirous kohtaa häntä ensinkään koska hän on Kristuksessa. Room.8:1.
Sitä selitti Luther ja kaikki vanhat evankeliset uskon sankarit opettivat. Nykyään on monien uskovien keskuudessa voimakasta taipumusta poiketa tästä Herran Sanan suurestä perustotuudesta.
Jumalan lakia kymmeniä käskyjä käsitellään kuin jotakin hylkytavaraa, jotakin jonka suhteen saadaan menetellä jokseenkin täysin mielivaltaisesti ja puolustukseksi otetaan raamatunkohtia, jotka tarkoittavat lakannutta juutalaista lakia.
Mutta se juutalaislle annettu seremonia laki lakkasi kun Jeesus kuoli ristillä. Siellä hän teki molemmat
( juutalaiset ja pakanat) yhdeksi ja purki eroittavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden, kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi ihmiseksi, tehden rauhan, ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden.Ef.2:14-16.
Vanhaan aikaan oli juutalaisten ja pakanoiden välinen ero syvä ja jyrkkä. Sen täytyi olla sellainen, koska jumal usko ja totuus oli säilytettävä puhtaana pienen kansan keskuudessa, jota pakanat kaikkialla ympäröivät.
Mutta kun Jeesus tuli ja evankeliumin valo ja totuus oli loistava koko maailmaan, täytyi tämä väliseinä purkaa.
Sitä selitti Luther ja kaikki vanhat evankeliset uskon sankarit opettivat. Nykyään on monien uskovien keskuudessa voimakasta taipumusta poiketa tästä Herran Sanan suurestä perustotuudesta.
Jumalan lakia kymmeniä käskyjä käsitellään kuin jotakin hylkytavaraa, jotakin jonka suhteen saadaan menetellä jokseenkin täysin mielivaltaisesti ja puolustukseksi otetaan raamatunkohtia, jotka tarkoittavat lakannutta juutalaista lakia.
Mutta se juutalaislle annettu seremonia laki lakkasi kun Jeesus kuoli ristillä. Siellä hän teki molemmat
( juutalaiset ja pakanat) yhdeksi ja purki eroittavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden, kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi ihmiseksi, tehden rauhan, ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden.Ef.2:14-16.
Vanhaan aikaan oli juutalaisten ja pakanoiden välinen ero syvä ja jyrkkä. Sen täytyi olla sellainen, koska jumal usko ja totuus oli säilytettävä puhtaana pienen kansan keskuudessa, jota pakanat kaikkialla ympäröivät.
Mutta kun Jeesus tuli ja evankeliumin valo ja totuus oli loistava koko maailmaan, täytyi tämä väliseinä purkaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
on yksi tämän viikon "läksyn" otsikoista. Tässä joitakin kohtia siitä:
"Jos ihminen pyrkii pitämään Jumalan käskyt pelkästä velvollisuudentunnosta - koska häntä vaaditaan noudattamaan niitä - ei hän koskaan pääse iloitsemaan kuuliaisuudesta. Hän ei ole kuuliainen. Jos Jumalan vaatimukset tuntuvat raskailta, koska ne ovat ihmisen omien taipumusten vastaisia, niin se osoittaa, ettei elämä ole kristillistä. Tosi kuuliaisuus on sisäisen periaatteen vaikutusta. Sen lähtökohta on vanhurskauden rakkaus ja Jumalan lain rakkaus. Kaiken vanhurskauden sisin olemus on kuuliaisuutta Lunastajaamme kohtaan. Tämä saattaa meidät tekemään oikein sen tähden, että se on oikein - koska oikein tekeminen miellyttää Jumalaa.
Mikä voisikaan paremmin innoittaa uskollisuuteen Jumalaa kohtaan kuin Hänen ristillä puolestamme antaman suunnattoman uhrin mietiskely? Jos sanomme ihmisille, että heidän täytyy noudattaa käskyjä, tulokset ovat laihoja, mutta kun kerromme syntisille, että he voivat saada Jeesuksen kautta syntinsä anteeksi ja seisoa Jumalan edessä täydellisinä Kristuksen vanhurskauden viitassa, puheessamme on voimaa. Elämäämme motivoivana voimana on oltava rakkaus Jumalaan, ei helvetin ja kadotuksen pelko. Mikään ei saa meitä rakastamaan Jumalaa enemmän kuin keskittyminen ristiin ja niihin rikkauksiin ja lupauksiin, jotka sen kautta ovat meidän."
Aurinkoista sapatin alkua anne-elina sisarelle Herrassa!