huostaanotto

Aloittajalle. Lue tämä ketju: http://keskustelu.suomi24.fi/node/8915323

Olen samaa mieltä. Mielestäni perhettä pitäisi kyllä voida hoitaa hajottamatta sitä. Veikkaan, että loppuunpalanut äiti ahdistuu vielä enemmän kun lapsi huostaanotetaan. Aivan varmasti perheelle voitaisiin suunnata tukitoimia paljon halvemmalla. Vaikka lastenhoitaja perheeseen iltaisin klo 18-22. joksikin aikaa. Äiti saisi levätä.
Eri asia silloin, kun vanhemmilla on vaikka päihdeongelma tai niin vakava mielenterveysongelma etteivät pysty huolehtimaan lapsesta.

tämä on juuri tätä sosiaalimafiaa.he luulevat tietävänsä aina kaikki paremmin.toivottavasti saat lapsen täkaisin,yritä taistella.lapsen etu on kasvaa siellä missä häntä eniten rakastetaan:kotona.tätä menoa kaikki suomen lapset huostaanotetaan.

Vähällä pääsitte, jos lapsi selvisi aiheettomasta huostaanotosta suht terveenä takaisin kotiinsa. Tässä erilainen kokemus avun hakemisesta ja sen saamisesta 2000-luvun Suomesta. Vanhemmat hakivat siis itse apua lapselle ja monien vaiheiden jälkeen päätyivät Lastenlinnan tutkimusosastolle. Siirrän toiselta palstalta kirjoittajan luvalla:

"Tutkimusosasto oli hyvä kokemus vain siinä mielessä, että lasta kohdeltiin siellä ystävällisesti, mutta varsinaisilta hoito-osastoilta tulleen palautteen perusteella eivät kaikki perheet voi sanoa samaa.

Lapsella oli Asperger-epäily, mutta Matti Brummer ei pitänyt sitä mahdollisena. Neurologiseen arvioon ei päästy, vain perustesteihin, jotka eivät kerro Aspergerista juuta eikä jaata. Olin monta vuotta yrittänyt saada apua lapsen syömisongelmaan, mutta minua ei oltu uskottu, miten vähän lapsi söi. Tutkimusosastolla oli pakko uskoa, kun itse näkivät tilanteen.

Olin joskus kotona sanonut lapselle tuskastuneena, että "Syö nyt, ei se sentään myrkytettyä ole." Lapsesta se oli hauska vitsi ja hän toisteli sitä usein myöhemminkin. Hän kaipasi suunnattomasti kotiin sairaalassa ja kuvitteli luokseen suojelusenkelin samaan tapaan kuin joillain on mielikuvituskaveri.

Noista seurasi papereihin PSYKIATRIEN JYMYKIRJAUKSET:
"Lapsi on selvästi psykoottinen, hän luulee ruokaansa myrkytetyksi." Ja myöhemmin: "Tutkimustilanteessa lapsi on harhainen, hän kuvittelee näkevänsä tutkimushuoneessa suuri kokoisen enkelin." Huoh...

Brummer kirjoitti PIKAlähetteen pitkäaikaiseen psykiatriseen hoitoon ja koska sairaalapaikkaa ei kuulema saanut hoitotakuulain puitteissa, lähete laitettiin Hdl:n lastenkodin psykiatriselle osastolle Pitäjänmäelle. Hoidon piti kestää tavanomaiset kaksi vuotta, mutta jopa sossut olivat järkyttyneitä kun purkivat huostaanoton jo 3,5 kk:n kuluttua sen alkamisesta. Lasta pahoinpideltiin, peloteltiin, uhkailtiin, pidettiin yksinään vastoin intensiivihoidon oppeja. Jos lapsi kertoi mitään minulle pahoinpitelyistä ja huonosta kohtelusta, se kostettiin aina lapselle jonkinlaisena satuttamisena, esim. isokokoinen mieshoitaja astui koko painollaan hennon pikkutytön jalalle, tönittiin, läimäyteltiin, istuttiin päälle (!). Jopa minun läsnäollessani mieshoitaja karjui lapselle, että tämä ei saanut puhua ulkopuolisille mitään kohtelustaan.

Lastenlinnan antama väärä diagnoosi:
Lapsuuden laaja-alainen kehityshäiriö psykoottisin piirtein
Kotiutumisen jälkeen saatu oikea diagnoosi: Aspergerin oireyhtymä, eikä psykoosista tietoakaan.

Lapsen vointi romahti lastenkodissa ja vasta vuoden kuluttua kotiutumisesta hän oli ulkoisesti lähes ennallaan. Nyt hän on kuin toinen tyttö, neurologista kuntoutusta on takana kohta kolme vuotta, lapsi käy tavallista luokkaa ja menestyy hyvin, ulkoisesti ei poikkea mitenkään muista saman ikäisistä. Terapiassa on hoidettu myös huostaanoton aiheuttamia traumoja, mutta on käynyt ilmi, että hän ei ole toipunut niistä täysin vieläkään.

Itse voin sanoa, että tietyllä tavalla voi ajoittain unohtaa lapsen laittoman ja väärän kohtelun, mutta luottamustani tähän yhteiskuntaan voidaan tuskin ikinä palauttaa enää ennalleen."

useimmiten vaikeahoitoinen, eikä vanhemman loppuunpalamista tarvitse ihmetellä ollenkaan. Mutta huostaanottoon se ei silti oikeuta, vaikka Suomessa väärille linjoille on tässä asiassa lähdettykin jo vuosia sitten.
Näitä huostaanottoja koskien esitti kansanedustaja Päivi Lipponen kirjallisen kysymyksen hallituksen kyselytunnilla, mutta sai kokoomus-keskusta -hallituksen peruspalveluministeriltä vain tyypillistä poliittista liturgiaa vastaukseksi. Risikon vastauksen voi tiivistää tähän lauseeseen: "Lasten psykiatriseen hoitoon kuuluu joskus myös huostaanotto."

Niin kuuluu, jos kotiolot ovat jotenkin sairastuttaneet lapsen, mutta silloin onkin kyse tavallisesta huostaanotosta, kun nämä laittomat huostaanotot kulkevat yleensä hoidollisen huostaanoton nimellä.
Psykiatrit rikkovat jo siinäkin terveydenhoitolakia, että vanhempien toiveita toisen lääketieteenalan arviosta ei oteta huomioon.

Teidän tapaukseen - kuten monien satojen muiden - liittyy se, että lastensuojelulain edellyttämät ja huostaanottoja estävät avohuollon tuet ovat viime laman jälkeen vähitellen poistettu suurimmasta osasta kuntia käytöstä kokonaan. Sen myötä ls-työntekijöiltä on poistettu mahdollisuus oikeaan auttamiseen ja ainoaksi avuksi jää huostaanotto, mikä voi olla todella traumatisoiva kokemus lapselle. Se on Suomessa unohdettu huostahuumassa täysin, kuten sekin, sijaishuoltoa ei todellisuudessa valvota ollenkaan.

On oikeastaan arpajaisonnea, että lapsi pääsee hyvään sijoituspaikkaan, jossa häntä kohdellaan hyvin. Unohdettu on myös se, että neurologisten oireyhtymien lapset ovat usein pitempään tunnetasolla kiinni vanhemmassaan, he irtautuvat aikanaan, mutta hitaammin kuin lapsen yleensä. Siksi heille voi huostaanotto olla vielä järkyttävämpi kokemus kuin muille lapsille.

Yksi keino saada kunnat takaisin lakien kunnioittamiseen saattaisi olla puuttua lakiin lastensuojelukertoimesta. Se lasketaan joka vuosi joka kunnassa erikseen, ja kunta saa sitä enemmän valtiontukea, mitä enemmän kunnassa on tehtyjä huostaanottoja. Järjetöntä! Laskentaperusteena pitäisi olla huostaanottojen kappalemäärän sijasta se summa, jolla huostaanottoja estäviä avohuollon tukia on järjestetty. Ja eduskunnan pitäisi säätää niin suuria uhkasakkoja kunnille, joissa peruspalvelut (lasten kuntoutus, terapia, sairaalapaikat, erityisopetus) on laskettu törkeästi alle todellisen tarpeen, että lakien noudattaminen alkaisi maistua. Uhkasakkoihin ei saisi olla esteenä edes laki kuntien itsemääräämisoikeudesta.

Hyvästä kodista tehty huostaanotto pahimmillaan sairastuttaa lapsen.

Meillä lapsen vointi romahti nopeasti huostaanoton aikana. Sitä ei tietysti sijoituspaikka myöntänyt, mutta onneksi sossu tajusi, kun vihdoin pääsi juttelemaan lapsen kanssa kahden kesken.

Lapsi kotiutui siis paljon huonompi kuntoisena kuin oli huostaanottoon mennessään. Tosiasiassa kenelläkään ei ole oikeutta kohdella lapsia näin kuin Suomessa on viime vuosina kohdeltu muka lasten"suojelun" nimissä.

Psykiatrinen hoito ei sovi neurologisten oireyhtymien lapsille, se yleensä vain huonontaa lapsen vointia. Se on kiistämätön tosiasia, jonka jopa Lastenlinnan psykiatrian ylilääkäri myöntää jossain kirjassaan, mutta siitä huolimatta itse kirjoittelee lähetteitä laittomiin huostaanottoihin. Lapselle ollaan siis esim. sairaalapaikkojen puutteen takia hankkivinaan hoitoa laitoksesta, joka vaatii huostaanoton lapsen heille sisään ottamiseksi. Laitos rikkoo vaatimuksessaan lakia, koska heillä on kyllä oikeus hoitaa vain huostaanotettuja lapsia, mutta heillä ei ole oikeutta vaatia huostaanottoa tehtäväksi perheestä, jossa ei ole siihen lainmukaisia perusteita.

Lisäksi laitoksella on harvoin tarjota sellaista hoitoa, jota he lääkäreille ja lastensuojeluun mainostavat. Jos ainut tarjottu hoito on esim. kolmen viikon välein terapiaa 45 minuuttia kerta, voisi lapsi hyvin käydä sellaisessa myös kotoa käsin, ei siihen mitään huostaanottoa tarvittaisi.

Hoitoalan ammattilaisen väite siitä, että vanhemmat ottaisivat iloisena vastaan sen, että pääsevät huostaanoton jälkeen jakamaan kasvatusvastuun ammattilaisten kanssa, ei pidä paikkaansa. Kyllä vanhemmat yleensä haluavat hoitaa ja kasvattaa lapsensa ihan itse. Jos apua ja tukea tarvitaan, on perheellä oikeus saada sitä ilman huostaanottoakin.