Suomessa huijattiin Hitleriä ovelasti kun apua pyydettiin liittoutuneilta niin että Göring hätääntyi ja lupasi Suomelle kaiken menetetyn takaisin korkojen kanssa. Hallituksen sympatia oli silti länsileirin puolella Natsi-Saksaa vastaan.
Hitlerin huijaus
H.Göörinki
5145
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
pyydetty apua. Sitä kyllä tarjottiin, mutta ei uskottavasti.
Tosi ovela huijaus. Näin Suomi onnistui pääsemään sodassa Saksan rinnalle sodan häviäjien ja jopa sotasyyllisten joukkoon. Melkoinen saavutus kun ottaa huomioon, että koko maailma (Neuvostoliittoa ja Saksaa lukuunottamatta) tuomitsi vielä 1939 jyrkästi Neuvostoliiton hyökkäyksen Suomeen. Ovelalla huijjauksellamme menetimme hetkessä lähes kaiken sympatian ja puolustajamme maailmalla.
suurten neuvostotasavaltojen kunniakkaaseen porukkaan. Viro ei huijannut ketään, vaan liittyi vapaaehtoisesti Neukkulaan.
Kyse ei ollut mistään huijauksesta, vaan toisaalta väärän hevosen pelaamisesta, Suomi oletti Saksan lopulta voittavan sodan, ja toisaalta pelko siitä, että läntinen apu ei ehtisi pelastaa Suomea pakotti meidän tekemään rauhan. Ikävää rauhaa helpotti ajatus, että liittolaisten vielä riitaantuessa Saksa pitäisi Suomen puolia Neuvostoliittoa vastaan.
Jos Suomi olisi pystynyt pitämään puoliaan niin kauan, että olisimme saaneet lännestä apua olisi saattanut muuttaa koko maailmansodan aivan toisenlaiseksi. Siinä tilanteessa liittoutuneet olisivat joutuneet sotaan molempia maailmansodan aloittaneita maita vastaan, Saksan lisäksi siis Neuvostoliittoa vastaan. Olisiko silloin koskaan Neuvostoliitto päässyt voittajien puolelle sodan aloittaneiden rintamasta? Jos Neuvostoliitto olisi jäänyt sotasyyllisten joukkoon, vaikka sitten myöhemmin Saksankin kanssa sotaan joutuen, on todennäköistä, että sota olisi kestänyt kauemmin, mutta toisaalta Neuvostoliitto ei olisi päässyt levittämään totalitarismiaan puoleen Euroopaan. Sota olisi enemmän muistuttanut ensimmäisen maailmansodan loppua, jolloin Venäjä oli käytännössä Saksan rinnalla sodan häviäjä.
Luultavasti Stalin suostui rauhaan vaiheessa, jossa Suomen armeija oli lähellä murtumista nimenomaan siksi, että hän pelkäsi muuten lopulta joutuvansa sotaan lännen kanssa ja näin menettävänsä heille tärkeän valttikortin, eli mahdollisuuden liittoutua lännen kanssa, jos Saksa päättäisi sopimuksista huolimatta hyökätä Neuvostoliiton kimppuun.
avuntarjous perustui heidän mielenkiintoonsa Narvikin malmireittiä kohtaan, ei niinkään Suomen auttamiseen. Joukot olivat jo lähdössä vaikka Suomi ei ollut virallisesti apua pyytänytkään, mutta Suomi ennätti solmia rauhan joten lähtöä sitten lykättiin