Mikä ihmisiä vaivaa ?

taas varsinainen "niputus" kaikkia yleistyksiä. Vanhempani ehtivät olemaan 46 vuotta naimisissa, kunnes äitini kuoli. Minä olen eronnut kaksi kertaa - aivan ilman esimerkkiä, kuten exänikin, joiden vanhemmilla yhtä pitkät liitot kuin omilla vanhemmillani. Paras ystäväni on ollut naimisissa 19-vuotiaasta saman miehen kanssa, nyt jo parisen kymmentä vuotta - ja molempien vanhemmat ovat eronneet noin 15 vuoden kohdalla. Silti en mene sanomaan, että no just noin se menee!
Kannattaako aina esittää asiantuntijaa asioista, joista ei selvästikään ole mitään omakohtaista kokemusta?
Eikä aivan avautunut, mitä tämä tekee otsikon "avioehto" alla...

Kaiken takana on katsos evoluutio, me ihmiset ei olla pohjimmiltaan mitään yksiavioisia otuksia. Kun tiettymäärä vuosia tulee yhdessäoloa täyteen niin väkisin pitää saada puoliso vaihtoon ja löytää lopulta jälleen kerran se oikea. Ennen vanhaan avioero oli skandaali ja elettiin sitten vaikka eri huoneissa mutta oltiin yhdessä, nykään ei sellaisia pidikkeitä enää ole, vaan ero on ennemmin sääntö kuin poikkeus. Mielestäni nyky malli on ihan hyvä, ei pidä ketään yrittää kahlita siinä voivat molemmat huonosti. Nyt pitäisi kehittää systeemi enämmän tasa-arvoiseksi, miehille paremmat oikeudet lastensa huoltajuuteen, avioliittolaki uusiksi ei mitään tasajakoja vaan molemmat pitävät omat omaisuutensa. Asenne muokkausta muutenkin sukupuolet ovat tasa-arvoisia joten ei mittään turhia sanontoja "ole mies" "onko sussa yhtään miestä" ym. Se osapuoli joka on suhteeseen tyytymätön rupeaa katsomaan itselleen uuta-asuntoa eikä niin päin, että mies aina lähtee johonkin vuokra kämpään kun muijalla on noi lapset, vaan aitoa tasa-arvoa.

Puhuit viisaasti "Mikä ihmisiä vaivaa". Ehkä syynä on myöskin kaikki ajatusmaailmat, joita täälläkin palstalla viljellään tai yleensä muuallakin. Ero tunnutaan hyväksyttävän tuosta vain. Tästä on tullut tapa elää. Voi olla, että vanhempien esimerkki voi olla yksi syy, se riippuu siitä miten asia on muksuille esitetty. Tunnen toisaalta useampia muksuja, joille vanhempien ero on tehnyt ihan päinvastaisen vaikutuksen, he pitävät tosissaan kiinni omasta liitostaan, eivätkä halua tehdä samoin kuin vanhempansa. Kumpa olisi muitakin samoin ajattelevia kuin sinä.

syyllistämistä

Vai täytyisikö sanoa että tätä nykyajan ajattelutapaa että vain yksilöissä on vikaa, ei koskaan missään muualla. Ikään kuin historia tai yhteiskunnalliset muutokset eivät koskisi ihmisiä ollenkaan.

Emme voi verrata vanhaa ja tätä aikaa toisiinsa, olot ovat muuttunet niin paljon. Ehkä vanhaan aikaan olisi ollutkin eroja yhtä runsaasti kuin nyt, jos ne olisivat olleet mahdollisia niin taloudellisesti kuin sosiaalisesti. Sitä paitsi todella pitkät avioliitot eivät ole olleet mahdollista kuin vasta nyt, kun ihmiset elävät vanhemmiksi - kiitos elintason ja lääketieteen. Ennen oltiin vain noin 15 – 30 vuotta kunnes kuolo korjasi jommankumman. Se lieneekin lähempänä todellista avioliiton keston ikää, eli sitä "elinikäistä"!

Avioehto muuten on juuri siksi, ettei tarvitse riidellä, pahimmat riidat käydään kyllä kuoleman jälkeen. Avioehto suojaa myös niiltä onnenonkijoilta, jotka avioituvat vain omaisuuden takia – erotessa saa mukavasti ”ilmaista” omaisuutta itselleen ellei avioehtoa ole. Samoin se suojaa mm. perintöomaisuutta niin, ettei toinen pääse törsäämään ja tuhoamaan sitä vaikka suutuspäissään.

Kun ottaa huomioon että valtaosa eroajista on ollut ja on edelleen perheistä, joissa ei ole erottu, niin tuo teoriasi ontuu. Ikävä kyllä lapset eivät ole apinoita, jotka matkivat vanhempiaan, vaan useimmat heistä ovat itsenäistyneitä (ehkä sinä et ole?) ja muodostaneet aivan oman elämänkatsomuksensa. Tätä kutsutaan kasvamiseksi. Aina uusi sukupolvi kyseenalaistaa edellisen sukupolven arvot ja tavat, tätä kutsutaan kehittymiseksi. Jo muinaiset roomalaiset itkivät nuorten rappeutunutta moraalia…

Ehkäpä sieltä kotoa on opittukin se, että ei kannata tärvätä elämäänsä avioliitossa, joka tuo vain ahdistusta ja murhetta?

Se mikä ihmisiä vaivaa, on hyvä kysymys. Ehkäpä sinun pitäisi tutustua tähän ympäröivään maailmaan vähän paremmin ja miettiä kuka tai ketkä hyötyvät niistä arvoista joita meille joka tuutista syydetään. Siinä vanhemmat taitaa olla aikalailla alakynnessä, elleivät eristä lapsiaan vuosikymmeniksi pois yhteiskunnasta (koulut, lehdet, tv, internet, työpaikat jne.).