Onko sivarin käyneitä?
Rupesi mietityttämään, onko siviilipalvelus säästynyt siltä pakkouskonnolliselta ohjelmalta, joka peruskouluihin, lukioihin ja jopa armeijaan on kirkon toimesta valtiovallan myötävaikutuksella saatu ujutettua.
Oliko teillä sivariaikana pakollisia uskontotunteja, papin vierailuja ja saarnoja, tutustumisia kirkkoihin, "rukoilkaamme"-meininkiä?
Armeijan palveluohjesääntöhän tuntee käskystä rukoiluttamisen, jolloin siltä ei kirkon jäsen voinut välttyä:
453. Katselmukseen kuuluvaan kenttähartauteen sisältyvät useasti:
-hymni
-rukoukseen soitto
-papin puhe ja rukous
-virsi ja
-rukouksen päätössoitto
Paraatin komentaja komentaa rukoukseen soiton jälkeen LAKKI – PÄÄSTÄ, LEPO. Kehotussanalla RUKOILKAAMME otetaan rukousasento tai asento ja päätössanalla AAMEN otetaan lepo.
Paraatin komentaja komentaa rukouksen päätössoiton jälkeen LAKKI – PÄÄHÄN, LEPO.
496. Hartauden ohjelmana on yleensä:
-raamatunlukua tai puhe
-rukous
-virsi tai musiikkia
Hartaudenpitäjä valmennetaan tehtäväänsä. Tilaisuuden alussa hartauden pitäjä siirtyy joukon eteen ja palaa paikalleen hartauden jälkeen.
497. Ulkona pidettävässä hartaudessa komennetaan enne hartauden aloittamista LAKKI – PÄÄSTÄ, LEPO ja virren jälkeen LAKKI – PÄÄHÄN, LEPO
Lakki voidaan pitää sään vaatiessa päässä koko hartauden ajan. Kehotussanalla RUKOILKAAMME otetaan rukousasento tai asento ja rukouksen päätössanalla AAMEN tehdään lepo.
Rupesi mietityttämään, onko siviilipalvelus säästynyt siltä pakkouskonnolliselta ohjelmalta, joka peruskouluihin, lukioihin ja jopa armeijaan on kirkon toimesta valtiovallan myötävaikutuksella saatu ujutettua.
Oliko teillä sivariaikana pakollisia uskontotunteja, papin vierailuja ja saarnoja, tutustumisia kirkkoihin, "rukoilkaamme"-meininkiä?
Armeijan palveluohjesääntöhän tuntee käskystä rukoiluttamisen, jolloin siltä ei kirkon jäsen voinut välttyä:
453. Katselmukseen kuuluvaan kenttähartauteen sisältyvät useasti:
-hymni
-rukoukseen soitto
-papin puhe ja rukous
-virsi ja
-rukouksen päätössoitto
Paraatin komentaja komentaa rukoukseen soiton jälkeen LAKKI – PÄÄSTÄ, LEPO. Kehotussanalla RUKOILKAAMME otetaan rukousasento tai asento ja päätössanalla AAMEN otetaan lepo.
Paraatin komentaja komentaa rukouksen päätössoiton jälkeen LAKKI – PÄÄHÄN, LEPO.
496. Hartauden ohjelmana on yleensä:
-raamatunlukua tai puhe
-rukous
-virsi tai musiikkia
Hartaudenpitäjä valmennetaan tehtäväänsä. Tilaisuuden alussa hartauden pitäjä siirtyy joukon eteen ja palaa paikalleen hartauden jälkeen.
497. Ulkona pidettävässä hartaudessa komennetaan enne hartauden aloittamista LAKKI – PÄÄSTÄ, LEPO ja virren jälkeen LAKKI – PÄÄHÄN, LEPO
Lakki voidaan pitää sään vaatiessa päässä koko hartauden ajan. Kehotussanalla RUKOILKAAMME otetaan rukousasento tai asento ja rukouksen päätössanalla AAMEN tehdään lepo.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ja käytännössä tuolta paskalta ei välty vaikka olisi ERONNUT KIRKOSTA. Että kiitosta vaan, kun kunnioitatte uskonnonvapauttani. Näin ainakin vielä 06-07.
Kirkosta eronneena valtaosan palvelusajastani sain vapautuksen hartauksista muutaman muun hepun kanssa jotka eivät myöskään kuuluneet kirkkoon, mutta toiseksi viimeisenä päivänä oli koko rykmentti koolla herraisoherrojen hyppyytettävänä, ja tuohon tilaisuuteen kuului pakollisena osana rukoilu. Sieltä joku nappikaula käski että lakki päästä ja rukoilkaa, ja minä olin tuon hetken ajan perustuslain vastaisesti velvollinen harjoittamaan uskontoa omantuntoni vastaisesti. Yleensä oli ennalta tiedotettu milloin on tiedossa kenttähartauksia ynnä muuta uskonnollista seremoniaa, ja niistä osasi sitten ennalta pyytää vapautusta, mutta tuo tuli ihan yllätyksenä, ja kun muodossa oltiin niin vittuako siinä mitään voi tehdä, pakko vaan mennä mukana käskystä. No, pikkujuttuhan se oli, eikä siinä mitään vahinkoa oikeasti syntynyt, mutta on se vaan jännää miten armeijassa perustuslakia rikotaan varmaan melko useinkin ja pakotetaan ihmisiä osallistumaan uskonnon harjoittamiseen, vaikka eivät kaikki välttämättä haluaisi.
Sekin on kumma juttu että kaikkien oletetaan osallistuvan uskonnolliseen palvelukseen, ja siitä pitää sitten erikseen anoa vapautusta. Vapautuksen kyllä saa automaattisesti, mutta miksi kummassa se on niin että oletusarvoisesti kaikki osallistuvat, ja vapautusta pitää erikseen pyytää. Loogisempaa olisi että kenenkään ei ole pakko osallistua, mutta jos haluaa, niin siihen saa ilmoittautua vapaaehtoisesti.
Olin vielä kirkon jäsen armeijan käydessäni, mutta minulla on hämärä muistikuva että hartaukset olisi merkitty päiväohjelmaan, eli tulisiko siitä että kaikki osallistuvat oletuksena...? Kuitenkin, ongelma lienee pohjimmiltaan tuossa kirkon ja valtion integraatiossa - se sitten näkyy valtion puolustusvoimissakin. Onhan sotilaspastorilla oikein oma (kapteenia vastaava) sotilasarvonsa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kirkollinen_työ_Puolustusvoimissa
Eipä ollut. Oli opetusta ensiavusta ja palomieskoulutusta, sillä palvelin lentoasemalla. Olen aina ollut kiinnostunut lentämisestä. Kyllä minä maani puolesta olen valmis tekemään mutta en ole sotilas.
Mukava paikka, oli uskiksia ja eettisistä syystä sivareita.
Sitä vain ihmettelen, että kuinka itsensä joka paikkaan kutsuva kirkko onkin jättänyt tuon siviilipalvelustoiminnan huomiotta?
13 kuukautta pakollista palvelusta eikä pappia lähimaillakaan? Missä nyt on valtio...eikun "kansankirkkomme"?
sotilaspapin tehtävänä on ylläpitää taistelumoraalia ja tarkkailla, jos hihhulin pää ei kestä armeijaa niin pääsee tarvittaessa pois.---Monoa perseen
Sotilasvalaa en tehnyt, kun se meinasi jäädä huomaatta ja vähän ennen kotiuttamista tein muodollisen juhlallisen vakuutuksen esikunnan toimistossa. Toistin vain perässä tekstin ja asia oli sillä selvä.
Kävin siviilipalveluksen vuosina 2001-2002.
En muista Lapijärvellä tapahtuneen kuukauden koulutusjakson aikana olleen mitään uskonnollista sisältöä sellaista haluamattomille. Koko sinä aikana kun olin siellä ei siellä tainnut olla kuin yksi papin käynti ja tämän pitämä tunnin esitelmä josta sai kuka tahansa kieltäytyä.
Sitten kun hoidin palvelustani Pitkänniemen psykiatrisessa sairaalassa työterapia-osastolla ei minulla ollut suurempaa kosketusta uskontoon tai uskonnollisuuteen kuin yksi potilas joka kulki kaikkialle raamatun kanssa ja kun noudin ruumista hänen osastoltaan tämä alkoi huutaa täydellä äänellä: "Kiittääkää herraa jumalaa, me olemme jäljellä! Kiittäkää herraa jumalaa me olemme jäljellä! Kiittäkää herraa.... ja niin edelleen."
On varmasti paljon sellaisiakin palveluspaikkoja jotka vähintäänkin uskonnolisuuteen taipuvaisen henkilökunnan takia ovat "pahempia" tapauksia kuin minun palvelukseni, mutta luulen että siviilipalvelus on armeijaa parempi paikka uskonnonvapauden kannalta.
Sille joka ei ole uskossa, nuo kaikki kohdat ovat pelkkiä suulla sanottavia sanoja, joilla ei ole hänelle mitään merkitystä, ne vain sanotaan. Uskossa oleva ymmärtää syvempiä merkityksiä, ja mitä nuo kohdat tarkoittavat syvällisessä merkityksessä, ja sanoo ne paljon merkitsevämmin.