Lapseni menee huostaanottoon ja toiseen kaupunkiin omiensa ja minun psyykkisten ongelmien vuoksi joiden uskon osaltaan tulevan jännitteisen ja pelontäyteisen liittoni seurauksena meille molemmille.
Olen nyt irtautunut tästä tuhoisasta suhteesta enkä tiedä miten elämä voisi jatkua.
Helpottaa jo tämä kirjoittaminen, vastausta en odota.
Oletan että elämä voi jopa jatkua mutta en tiedä millaisena, ja miten sen uskaltaa kohdata.
Olen nyt irtautunut tästä tuhoisasta suhteesta enkä tiedä miten elämä voisi jatkua.
Helpottaa jo tämä kirjoittaminen, vastausta en odota.
Oletan että elämä voi jopa jatkua mutta en tiedä millaisena, ja miten sen uskaltaa kohdata.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olet täysin uudessa elämäntilanteessa. Tunteiden myllerrys on suuri ja saattaa tuntua ettei pääse eteenpäin. Ihmismieli on kuitenkin vahva ja kykenee paranemaan raskaistakin asioista. Arpia kyllä jää. Älä tuijota liiaksi huonoja asioita, katsele myös sitä mikä sinussa ja elämässä on hyvää. Itsekin olen joutunut elämän jyräämäksi monin eri tavoin mutta silti ajattelen ettei tämä niin kamalaa ole. Aina jotain minkä vuoksi seuraavakin päivä on elämisen arvoinen ja hyvä. Tsemppiä sinulle!
Sitten kun oot saanu omat asiat selviks ja saat lapsen taakas pidä siitä huolta ettei se juodu hukkaan...
Tee kaikkee mukavaa lapsesi kanssa sitten kun saat sen...
Ja puhukaa asioista...
Tee lapselle aika tauluja ja muita sellasia että se tietää ette siitä välitetään...
Ja pidä yhteys myös kavereihin...
En tiiä auttaaks nää mun neuvot yhtää mutta onnee koittakaa pärjäillä...