niin olen ajatellut ottaa silikonit siten kun minulla on rahaa. olen nyt 18 vuotta. olen lukenut kauheita juttuja naista silikoneista. haluaisin nyt etta te joilla on silikonitissit valaisisitte vahan minulle asiaa.. etta miten on kuinka suuria riskitekijoita on ?? ja mitka on omat kokemuksenne >> oletko olleet tyytyvaisia ja niin edes pain ?? asiallisia vstauksia kiitos :)
silikoneista.. vosiko joku auttaa..
ei omalla
7816
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olet aika nuori vielä, joten kannattaisiko miettiä muutama vuosi... Toisaalta jos tilanteesi on se, että sinulla ei ole käytännössä ollenkaan rintoja, mutta olet normaalipainoinen ja muutenkin normaalisti kehittynyt, niin ehkä sitten voisit harkita.
Itse olin 27-v. kun laitatin silikonit. Olisin halunnut ne jo aikaisemmin, mutta ei ollut rahaa. Joskus olen miettinyt, että olisin ehkä säästynyt paljolta, jos mulla olisi ollut ne tissit jo parikymppisenä. Minulla oli pienien rintojeni takia tosi huono itsetunto (siis naisena), joka johti siihen, että minulla oli pakonomainen tarve "iskeä miehiä", siis todistella itselleni että kelpaan. Oli yhden illan juttuja, lyhyitä suhteita jne. joista tietenkään ei seurannut pitkällä tähtäimellä mitään hyvää. Tyhmintä tässä oli se, että olin (ja olen vieläkin) ulkoisesti nätti, fiksu ja elämässäni hyvin menestynyt, mutta kun sitä itsetuntoa ei ollut, niin...
Mutta eipä siitä sen enempää. Tulin järkiini jossain vaiheessa, kun ikää tuli lisää. Suhteettoman pienet rinnat kuitenkin haittasivat minua, joten sitten kun tuli tilaisuus, niin otin silikonit. Olen ollut ihan tyytyväinen ratkaisuuni ja onneksi kaikki on sujunut hyvin.
En osaa sanoa, onko 18-vuotias kypsä tekemään noin ison ratkaisun. Toisille se voi olla hyväksi, toiset saattavat katua myöhemmin. Kannattaa miettiä tosi tarkkaan ennenkuin teet mitään päätöstä.
...nimimerkki kukkasen kanssa. Silikoneja kannattaa miettiä todella tarkkaan. Olen itse nyt 25-vuotias, ja miettinyt asiaa vuosia.
Nuorempana sitä jotenkin jaksoi uskoa että ehkä ne rinnat jonain päivänä kasvaa. Mutta kun ei niin ei. Nyt olen iloinen silikonien omistaja!
Silikonien otto on iso asia, helposti sitä ei tajuakaan miten iso asia. Jos asiaa ei ole miettinyt tarpeeksi etukäteen, todellisuus voi iskeä vasten kasvoja leikkauksen jälkeen. On tärkeätä selvittää itselleen mitä leikkaukselta odottaa. Kuten tuolla toisessa viestiketjussa kirjoitin, kokoakin on syytä miettiä _todella_ tarkkaan.
En halua pelotella, sillä olen itse jo lyhyessä ajassa huomannut miten ihanaa se on kun on RINNAT! Mutta olen myös kiitollinen siitä että mietin asiaa loppuun asti ennen leikkausta. Ei se ikä ole kaiken mitta, vaan se että tietää mitä todella haluaa. Silikoneilla olet kuitenkin loppuikäsi leimattu, sekä muiden silmissä että omassa mielessäsi, halusitpa sitä tai et. On helpompi tie punnita asiaa mielessä tarpeeksi kauan jo etukäteen kuin katua jälkeenpäin.
Rinnat merkitsevät toisille niin paljon enemmän kuin toisille, eikä kukaan voi sanoa toisen puolesta mikä on oikea ratkaisu. Sinulle, ketjun aloittanut, voin omasta kokemuksestani antaa neuvoksi sen, että hanki asiasta tietoa, PALJON tietoa. Se taitaa olla ainoa tie oikeaan ratkaisuun. Nettikin on hyvä tiedonlähde, tosin kannattaa muistaa että ihan kaikki ei ole totta mitä netistä löytyy... Ja plastiikkakirurgin kanssa on hyvä mennä juttelemaan vaikka ei ole vielä varma leikkauksesta, lääkäriltä kuulet juuri sinua itseäsi koskevaa tietoa mm. koosta ja muusta vastaavasta. Ylimääräisen lääkärikäynnin hinta on loppujen lopuksi pieni hinta kun näin isoa päätöstä miettii.
En haluaisi mainostaa, mutta parhaimmat sivut mitä itse olen netistä löytänyt ovat www.implantinfo.com ,harmi vain että ne ovat englanniksi.
Nyt lopetan tämän äidillisen saarnani ja loikin kevätauringon paisteeseen uudet tisut turvallisesti takin alla uinuen!!
-n
ps. Minulle voi meilata osoitteeseen [email protected] , koitan parhaani mukaan jakaa kokemuksiani niille jotka niitä haluavat kuulla. :D
Kannattaa miettiä myös etukäteen rahajuttu, koska välttämättä yksi leikkaus ei riitä elämän aikana, ja sinun on siis tiedettävä rahatilanteesi eteenpäin. Toinen on läheiset: miten kerrot asiasta mahdollisille seurustelukumppaneille, äidillesi, ystävillesi.
Äidille ei ole pakko kertoa, eikä ystäville. Seurustelukumppanille pitänee kertoa, jos siis seurustelet nyt, koska sitä voi olla pikkuisen vaikea salatakaan :) Muiden ei tarvitse tietää, jos et halua. Se on täysin yksityisasia, jota ei ole velvollisuus selitellä. Jos muutos on pieni, esim. 1 kuppikoko, niin kukaan ei välttämättä edes huomaa. Eri asia tietty on, jos hankit jotkut dd:t... Minulla vaihtui koko a:sta c:ksi, ja ulospäin ero ei ole lopultakaan niin suuri, että se "hyppäisi silmille". A-kupin kanssa käytin aina topattuja liivejä ja nyt en enää käytä. Jos mulla on nyt joku hieman litistävä urheilutoppi, niin näytän suurin piirtein samalta kuin ennen leikkausta.
Ite olen nyt 31-vuotias ja menossa ottaan silikonit.
Tätä olen suunnitellut siitä asti kun täytin kahdeksantoista!!
Nyt vasta rohkeus ja rahallinen tilanne niin vakaa, että voin mennä.
Sinuna vielä harkitsisin.
Kun kerran kirjoittamisen vauhtiin pääsin, niin ajattelin vielä muutaman rivin lisätä.
Nimittäin tuosta läheisille puhumisesta yms. Itse kerroin poikaystävän ja äidin lisäksi vain yhdelle ystävälleni. Olin yllättynyt siitä miten hyvin äitini asiaan suhtautui (alkujärkytyksen jälkeen...), ja äitini onkin ollut minulle suurin tuki sekä ennen leikkausta että sen jälkeen. Poikaystävä/avomies on tietysti ollut tukena koko ajan, mutta äiti naisena ymmärtää vähän eri tavalla, ja sitten kun äidillä on vielä perushoivavietti ja itselläänkin kokemuksia leikkauksista (keisarin- ja selkäleikkaus, ei plastiikkakirurgiaa...), niin henkinen tuki on ollut varmaan parasta mahdollista.
Mutta sellaista mietin, että ehkä yksi syy siihen että en hankkinut implantteja nuorempana, on miehet. Toisin kuin silikonitietomaanikot toistelevat, en koe hankkineeni silikoneja miehiä miellyttääkseni. Päinvastoin. Vasta nyt, kun elän parisuhteessa jonka päämääränä on naimisiinmeno, sain kerättyä tarpeeksi rohkeutta tähän leikkaukseen. Suoraan sanoen minulla ei ehkä olisi ollut nuorempana rohkeutta kohdata uusia miehiä silikonien kanssa, niin monien tuomitsevat asenteet tietäen.
Sana "silikoni" on niin suuri tabu ja ärsyke monelle miehelle (ja naiselle), että vaatii suoraan sanoen aika paljon munaa paljastaa sellaisten olemassaolo omassa kropassaan. Ei, se ei ole häpeää, vaan tervettä varovaisuutta tämän yhteiskunnan "laput silmillä ja toiset tuomiten" -meinigin tuntien. Silikonikeskusteluissa kun ei yleensä ole pelissä tippaakaan suvaitsevaisuutta, jota toisaalta niin kovasti korostetaan ja halutaan osoittaa.
Nyt, vaikken vielä mikään vanha olekaan, asiat ovat jo hiukan toisin. Vaikka tietysti tuntuisi pelottavalta "esitellä" tisuni vieraalle miehelle, olen aivan varma että olisin asian kanssa paljon itsevarmempi kuin vaikka 5 vuotta sitten. Näin siis omalla kohdallani, mutta tätä(kin) asiaa kannattaa varmaan miettiä kun päätöstä silikoneista tekee.
Uh, nyt lopetan tämän monologini... (Tissimonologeja!!)
-n
Minä en ole koskaan kohdannut mitään silikonivihaa muualla kuin näillä keskustelupalstoilla, ja täälläkin se tuntuu olevan lähtöisin paljolti yhdestä henkilöstä. Olen puhunut silikoneista/kauneusleikkauksista monen ihmisen kanssa ja useimpien suhtautuminen on hyvin neutraalia. Osa ei menisi itse, mutta suo sen kyllä muille. Osa taas sanoo, että voisi itse mennäkin joskus, jos on rahaa ja tarvetta. Jos silikoneista jotain negatiivista kuulee, niin yleensä se kohdistuu näihin wannabe-julkkiksiin, jotka esittelevät ylisuuria silikonejaan juorulehdissä. Ja silloinkin se on lähinnä naureskelua, eikä mitään noitavaino meininkiä, kuten silikonitiedolla.
Niilla pahimmilla silikoni-rasisteilla on varmasti paljon henkilökohtaisia ongelmia elämässään, kun toisten silikonit niin paljon heidän elämäänsä kiusaavat. Normaalin, elämäänsä tyytyväisen ihmisen mielenrauhaa ei nimittäin järkytä, jos joku toinen tissejään hieman kohentaa.