Nousiko Jeesus kuolleista?
Sekä kristinuskon ystävät että viholliset ovat tunnustaneet, että Kristuksen ylösnousemus on uskon kivijalka. Paavali, suuri apostoli, kirjoitti korinttolaisille, jotka yleensä kielsivät kuolleitten ylösnousemuksen: "Jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saamamme, turha myös teidän uskonne" (1 Kor. 15:14). Jos Hän nousi kuolleista, se oli koko historian sensaatiomaisin tapahtuma, ja meillä on ratkaisevat vastaukset olemassaolomme syvällisiin kysymyksiin: Mistä olemme tulleet? Miksi olemme täällä? Minne olemme menossa? Jos Kristus nousi kuolleista, tiedämme varmasti, että jumala on olemassa. Tiedämme myös, millainen Hän on ja kuinka voimme oppia tuntemaan Hänet henkilökohtaisesti. Koko maailmankaikkeudelle löytyy merkitys ja tarkoitus. On mahdollista kokea elävä jumala nykyajan elämässä. Nämä ja monet muut ihmeelliset asiat ovat totta, jos Jeesus Nasaretilainen nousi kuolleista.
Toisaalta, jos Kristus ei noussut kuolleista, kristinusko on mielenkiintoinen museokapine - ei muuta. Sillä ei silloin olisi objektiivista pätevyyttä tai todellisuutta. Vaikkakin se olisi mukavaa toiveajattelua, se ei varmastikaan olisi sen arvoista, että siihen kannattaisi paneutua koko tarmollaan. Marttyyrit, jotka menivät laulaen leijonien eteen, ja nykyajan lähetit, jotka ovat antaneet henkensä Ecuadorissa ja Kongossa viedessään sanomaa toisille, ovat siinä tapauksessa olleet harhaanjohdettuja typeryksiä.
Vihollisten hyökkäys kristinuskoa vastaan on useimmin kohdistunut ylösnousemukseen, koska se on aivan oikein nähty kovimmaksi pähkinäksi. Yksi huomattavista hyökkäyksistä oli 1930 luvun alkupuolella nuoren brittilakimiehen taholta tullut. Hän oli vakuuttunut siitä, että ylösnousemus oli pelkkää satua ja mielikuvituksen tuotetta. Hän tajusi, että se on kristinuskon kulmakivi, ja siksi hän päätti tehdä maailmalle palveluksen heti ja kerta kaikkiaan paljastaa tämän petoksen ja harhaluulon. Hänestä tuntui, että lakimiehenä hänellä oli arvostelukykyä tutkia tarkoin todistusaineistoa ja olla päästämättä läpi mitään todisteita, jotka eivät täytä nykyajan oikeudenkäynnin jyrkkiä kriteerejä.
Kun Frank Morison teki tutkimustaan, tapahtui kuitenkin jotakin merkillistä. Tapaus ei ollutkaan niin helppo kuin hän oli kuvitellut. Hänen kirjansa "Kuka siirsi kiven?" ensimmäisen luvun nimi on "Kirja, joka ei halunnut tulla kirjoitetuksi". Siinä kirjoittaja kuvailee, miten hän tutki todisteita ja tuli vakuuttuneeksi vastoin tahtoaan siitä, että Jeesuksen ruumis todella nousi kuolleista.
Mitä lähtökohtia on otettava huomioon vastattaessa kysymykseen: "Nousiko Kristus kuolleista?"
Tyhjän haudan arviointia
Varhaisimpia kiertäneistä selityksistä oli se, että opetuslapset varastivat ruumiin! Ylipappien ja vanhinten reaktiosta kerrotaan Matt. 28:11-15, kun vartijat kertoivat heille raivostuttavan ja salaperäisen uutisen, että ruumis ei ollut enää haudassa. He antoivat sotilaille rahaa ja käskivät näiden sanoa, että opetuslapset olivat tulleet yöllä ja varastaneet ruumiin, kun vartijat nukkuivat. Tuo tarina oli niin ilmiselvästi valhetta, ettei Matteus viitsinyt edes oikaista sitä! Mikä tuomioistuin kuuntelisi sinua, jos sanoisit, että sillä välin kun sinä nukuit, naapurisi tuli taloosi ja varasti televisiosi? Missä oikeudessa tahansa tällaiselle todistukselle naurettaisiin.
Varkaus on psykologinen ja eettinen mahdottomuus. Kristuksen ruumiin varastaminen on täysin vierasta opetuslasten luonteelle ja vastoin sitä, mitä me tiedämme heistä. Se merkitsisi sitä, että he olisivat valehdelleet ehdoin tahdoin. Tämä valhe olisi sitten johtanut tuhansien ihmisten petkuttamiseen ja jopa kuolemaan. On käsittämätöntä, että edes muutamat opetuslapset olisivat olleet salaliitossa ja suorittaneet tämän varkauden kertomatta siitä koskaan muille opetuslapsille.
jokaista opetuslasta kidutettiin ja he joutuivat kuolemaan marttyyrikuoleman sanojensa ja uskonsa tähden. Ihmiset kuolevat sen puolesta, minkä he uskovat todeksi, vaikka se itse asiassa olisi valheellistakin. Eivät he kuole kuitenkaan sellaisten asioitten tähden, mitkä he tietävät valheeksi. Jos ihminen milloinkaan kertoo totuuden, hän tekee sen kuolinvuoteellaan. Jos opetuslapset olisivat ottaneet ruumiin, ja Kristus olisi yhä kuollut, meille jäisi vielä selitettäväksi Hänen ilmestymisensä kuoleman jälkeen.
Toinen olettamus on se, että viranomaiset, juutalaiset tai roomalaiset siirsivät ruumiin muualle! Mutta miksi? Koska he olivat asettaneet haudalle vartijat, miksi he olisivat siirtäneet ruumiin muualle? Tähän väitteeseen on myös vakuuttava vastaus - viranomaiset vaikenivat, kun apostolit rohkeasti saarnasivat Jerusalemissa Jeesuksen ylösnousemuksesta. Hengelliset johtajat kiehuivat raivosta ja tekivät kaiken mahdollisen estääkseen sanomaa ylösnousemuksesta leviämästä ja vaientaakseen sen (Apt. 4). He pidättivät Pietarin ja Johanneksen ja pieksivät heidät ja uhkasivat heitä saadakseen heidän suunsa tukkoon.
Heidän ongelmaansa oli hyvin yksinkertainen ratkaisu. Jos heillä olisi ollut Kristuksen ruumis, he olisivat voineet näyttää sitä kulkueessa Jerusalemin kaduilla. He olisivat näin yhdellä iskulla menestyksekkäästi vaientaneet kristinuskon alkuunsa. Se, että he eivät menetelleet näin, todistaa kaunopuheisesti sen, ettei heillä ollut ruumista.
Suosittu teoria on ollut myös se, että naiset murheen vallassa ja surusta suunniltaan eksyivät aamusumussa ja menivät väärälle haudalle. Hädissään he kuvittelivat, että Kristus oli noussut kuolleista, koska hauta oli tyhjä. Tämä teoria kaatuu kuitenkin samaan tosiasiaan kuin edellinenkin. jos naiset menivät väärälle haudalle, mikseivät ylipapit ja muut uskon viholliset menneet oikealle haudalle ja tuoneet ruumista esiin? Edelleen on käsittämätöntä, että kaikki Jeesuksen seuraajat olisivat sortuneet samaan erehdykseen. Varmasti Joosef Arimatialainen, hautakammion omistaja, olisi ratkaissut ongelman. Lisäksi on muistettava, että alue oli yksityistä hautausmaata eikä yleinen kalmisto. Lähellä ei ollut toista hautakammiota, joten tällainen erehtyminen ei ollut mahdollista.
Tyhjää hautaa on yritetty selittää myös pyörtymisteorian avulla. Tämän teorian mukaan Kristus ei todella kuollut. Hänen kerrottiin kuolleen, mutta Hän oli todellisuudessa pyörtynyt uupumuksesta, kivusta ja verenhukasta. Kun Hänet vietiin hautakammion viileyteen, Hän toipui. Hän tuli ulos haudasta ja ilmestyi opetuslapsilleen, jotka erehtyivät luulemaan, että Hän oli noussut kuolleista.
Tämä teoria on laadittu myöhemmin. Se esitettiin ensimmäisen kerran 1700-luvun lopulla. On merkityksellistä, ettei vihjaustakaan tähän suuntaan oltu esitetty aikaisemmin vaikka kristinuskoa vastaan hyökättiin rajustikin. Kaikissa vanhimmissa kirjoituksissa on korostettu sitä, että Jeesus oli kuollut.
Olettakaamme kuitenkin hetken, että Kristus haudattiin elävänä ja pyörtyneenä. Onko mahdollista uskoa, että Hän olisi säilynyt elossa kolme päivää viileässä hautakammiossa ilman ruokaa ja vettä? Onko mahdollista, ettei Häntä olisi huomattu? Olisiko Hän pysynyt elossa sidottuna yrttien täyttämiin käärinliinoihin? Olisiko Hänellä ollut voimaa irroittaa itsensä käärinliinoista, työntää painava kivi pois haudan suulta, voittaa roomalaiset vartijat ja kävellä kilometrikaupalla jaloilla, jotka oli murskattu nauloilla? Uskoa sellaista on ihmeellisempää kuin uskoa ylösnousemukseen.
jopa saksalainen kriitikko David Strausskin, joka ei suinkaan usko ylösnousemukseen, hylkäsi tämän ajatuksen mahdottomana. Hän sanoi: On mahdotonta, että joku, joka on juuri tullut ulos haudasta puolikuolleena, olisi ryöminyt ympäriinsä heikkona ja sairaana, vaikka olisi tarvinnut lääkärin apua, sidetarpeita sekä vahvistavaa ja hellää hoitoa. Ei Joku, joka olisi ollut menehtymäisillään kärsimyksiinsä, olisi koskaan saanut opetuslapsia vakuuttuneiksi siitä, että Hän oli voittanut kuoleman ja haudan ja oli Elämän Ruhtinas.
Kristus ilmestyy
Toinen lähtökohta, joka jokaisen täytyy selittää, oli hän sitten uskova tai ei, on se, että Kristus ilmestyi kuolemansa jälkeen. Hän ilmestyi ensimmäisen kerran ylösnousemusaamunaan ja viimeisen kerran 40 päivää myöhemmin, kun Hän astui taivaaseen. Kymmenestä erillisestä ilmestymisestä on kirjoitettu. Ne vaihtelevat suuresti mitä tulee ajankohtaan, paikkaan ja ihmisiin. Kaksi kertaa Hän ilmestyi yksittäisille ihmisille, Pietarille ja Jaakobille. Hän ilmestyi myös opetuslapsille ryhmänä. Yhden kerran Hän ilmestyi 500 yhteen kokoontuneelle veljelle. Hän ilmestyi erilaisissa paikoissa. Hän ilmestyi puutarhassa hautakammionsa lähellä ja yläsalissa. Kerran Hän ilmestyi Jerusalemista Emmaukseen vievällä tiellä ja muutaman kerran kaukana Galileassa. Jokaiselle ilmestymiselle oli tyypillistä Jeesuksen erilainen toiminta ja sanat.
Samoista syistä kuin tyhjää hautaa ei voida selittää valheilla ja legendoilla, ei Kristuksen ilmestymisiäkään voida mitätöidä tällä perusteella. Silminnäkijät ovat kertoneet näistä ilmestymisistä - ja he ovat olleet täysin ja syvästi vakuuttuneita lausuntojensa todenperäisyydestä.
Huomattavin teorioista, joiden avulla on yritetty mitätöidä Kristuksen ilmestymisten arvo, on se, että niitä on väitetty aistiharhoiksi, hallusinaatioiksi. Aluksi tämä vaikuttaa todennäköiseltä, kun muuten kysymyksessä olisi yliluonnollinen tapahtuma. Se tuntuu todennäköiseltä, kunnes huomaamme, että nykyaikaisessa lääketieteessä on havaittu, että tällaiset psykologiset ilmiöt noudattavat tiettyjä lakeja. Näiden lakien valossa huomaamme, että alkuun todennäköisimmältä vaikuttanut selitys muuttuukin itse asiassa mahdottomaksi.
Hallusinaatioita esiintyy yleensä ihmisillä, joilla on vilkas mielikuvitus ja tietynlainen hermostorakenne. Kristus ilmestyi kuitenkin kaikenlaisille ihmisille. Totta kyllä, muutamat heistä olivat herkkiä, mutta joukossa oli myös järkeviä kalastajia kuten Pietari. Kaikilla Jeesuksen nähneillä oli erilainen sielunrakenne.
Hallusinaatiot ovat erittäin subjektiivisia ja yksilöllisiä. Tästä syystä kahdella ihmisellä ei voi olla samanlaisia hallusinaatioita. Ylösnousemuksen yhteydessä Kristus ei ilmestynyt pelkästään yksittäisille ihmisille vaan myös ryhmille, jopa yli 500 ihmiselle yhtä aikaa. Paavali sanoi, että yli puolet heistä oli vielä Paavalin kirjoittaessa elossa ja he saattoivat siis itse kertoa näistä tapahtumista (1 Kor. 15).
Hallusinaatioita esiintyy yleensä vain erityisillä paikoilla ja tiettyinä aikoina. Ne liittyvät tavallisesti kuviteltuihin tapahtumiin. Kristus ilmestyi kuitenkin sekä sisällä että ulkona, aamulla, iltapäivällä ja illalla.
Yleensä psyykkiset kokemukset ilmenevät pitkän ajanjakson kuluessa ja jokseenkin säännöllisesti. Kristus ilmestyi kuitenkin vain 40 päivän aikana ja lakkasi sitten äkkiä ilmestymästä. Kukaan ei sen jälkeen kertonut nähneensä Häntä.
Kenties ratkaisevin osoitus siitä, että hallusinaatioteoria on harhapäätelmä, on tosiseikka, joka usein jätetään huomiotta. jotta voisi saada tällaisen kokemuksen, täytyy kiihkeästi haluta uskoa, että pystyy projisoimaan jotakin, mikä todellisuudessa ei ole olemassa, mutta joka yhdistää todellisuuden kyseisen henkilön mielikuvitukseen. Esimerkiksi äiti, joka on menettänyt poikansa sodassa, muistaa, miten pojalla oli tapana tulla työstä joka ilta puolikuudelta. Äiti istuu keinutuolissa joka iltapäivä haaveillen ja mietiskellen. Lopulta hän luulee näkevänsä pojan tulevan ovesta ja juttelee hänen kanssaan. Tässä vaiheessa äiti on menettänyt todellisuudentajunsa.
joku saattaa ajatella, että opetuslapsille kävi juuri tällä tavalla ylösnousemuksen yhteydessä. Todellisuudessa tapahtui juuri päinvastoin - he tulivat vakuuttuneiksi vastoin tahtoaan, että Jeesus oli noussut kuolleista!
Maria tuli haudalle ensimmäisenä pääsiäissunnuntaina heti aamulla yrtteineen. Miksi? Voidellakseen rakastamansa Herran ruumiin. Maria ei ilmeisestikään odottanut löytävänsä Häntä kuolleista nousseena. Itse asiassa Maria erehtyi luulemaan Häntä puutarhuriksi nähdessään Hänet ensimmäisen kerran! Maria tajusi kuka mies oli vasta, kun Jeesus puhui hänelle ja paljasti henkilöllisyytensä.
Kun muut opetuslapset kuulivat tästä, he eivät uskoneet. Kertomus tuntui heistä "tyhjänpäiväiseltä jaaritukselta".
Kun Herra lopulta ilmestyi opetuslapsilleen, nämä pelästyivät ja luulivat näkevänsä aaveen! He luulivat näkevänsä harhanäyn ja järkyttyivät. Jeesuksen oli lopulta sanottava heille: "Kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niinkuin te näette minulla olevan". Hän pyysi heiltä syötävää, ja he antoivat hänelle palasen paistettua kalaa. Luukas ei lisää päivänselvää asiaa: aaveet eivät syö kalaa! (Luuk. 24:36-43).
Sitten on vielä klassinen tapaus, josta yhä puhutaan: epäilevä Tuomas. Hän ei ollut läsnä, kun Herra ilmestyi opetuslapsille ensimmäisen kerran. He kertoivat hänelle, mitä oli tapahtunut, mutta Tuomas pilkkasi heitä eikä uskonut
Johannes kertoo havainnollisesti (Joh * 20) siitä, miten meidän Herramme ilmestyi opetuslapsille kahdeksan päivää myöhemmin. Jeesus kutsui ystävällisesti Tuomasta tutkimaan käsiään ja kylkeään. Tuomas katsoi Häneen ja lankesi polvilleen kunniotuksesta: "Minun Herrani ja minun Jumalani
Mikäli halutaan pitää kiinni hallusinaatioteoriasta Kristuksen ilmestymisten selityksenä, täytyy todistusaineisto jättää täysin huomiotta
Mikä muutti pelästyneen ja aran opetuslapsijoukon rohkeiksi vakaumuksen miehiksi? Mikä muutti raivoisaksi uskon leijonaksi Pietarin, joka oli ennen ristiinnaulitsemista niin peloissaan oman nahkansa takia, että kielsi kolme kertaa edes tunteneensa Jeesusta? Noin 50 Päivää myöhemmin Pietari pani alttiiksi oman henkensä sanoessaan, että hän oli nähnyt Jeesuksen nousseen kuolleista. On muistettava, että Pietari saarnasi sähköisen helluntaisaarnansa Jerusalemissa, missä kaikki oli tapahtunut ja hänen henkensä oli vaarassa. Pietari ei ollut Galileassa, kilometrien päässä, missä kukaan ei olisi voinut tarkistaa tosiasioita ja missä hänen äänekkäät lausuntonsa olisivat voineet mennä täydestä.
Vain Kristuksen ruumiin ylösnouseminen on voinut aiheuttaa tämän muutoksen.
Viimeisenä on vielä nykyajan todiste ja henkilökohtainen todiste siitä, että Kristus nousi kuolleista. Jos Jeesus Kristus nousi kuolleista, Hän elää tänäkin Päivänä. Hän on valmis tulemaan niiden luokse, jotka pyytävät Häntä elämäänsä, ja muuttaa heidät. Tuhannet nykyisin elävät ihmiset todistavat siitä, että Jeesus Kristus on muuttanut heidän elämänsä täysin. Hän on tehnyt heissä sen, mitä Hän on luvannut tehdä. Vanukkaasta pääsee selville syömällä sen. Kutsu kuuluu yhä: "Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä"! (Ps. 3 8). Kokemuksen väylä on avoin jokaiselle.
Yhteenvetona voimme sanoa "Jos kaikki todistusaineisto kerätään yhteen, ei ole liioiteltua sanoa, että ainuttakaan historiallista tapahtumaa ei ole paremmin tai useammalla tavalla perusteltu kuin Kristuksen ylösnousemus. Vain ennalta omaksuttu olettamus, että sen täytyy olla perätön, voisi estää ajatuksen, että sen todisteet olisi puutteelliset.
Sekä kristinuskon ystävät että viholliset ovat tunnustaneet, että Kristuksen ylösnousemus on uskon kivijalka. Paavali, suuri apostoli, kirjoitti korinttolaisille, jotka yleensä kielsivät kuolleitten ylösnousemuksen: "Jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saamamme, turha myös teidän uskonne" (1 Kor. 15:14). Jos Hän nousi kuolleista, se oli koko historian sensaatiomaisin tapahtuma, ja meillä on ratkaisevat vastaukset olemassaolomme syvällisiin kysymyksiin: Mistä olemme tulleet? Miksi olemme täällä? Minne olemme menossa? Jos Kristus nousi kuolleista, tiedämme varmasti, että jumala on olemassa. Tiedämme myös, millainen Hän on ja kuinka voimme oppia tuntemaan Hänet henkilökohtaisesti. Koko maailmankaikkeudelle löytyy merkitys ja tarkoitus. On mahdollista kokea elävä jumala nykyajan elämässä. Nämä ja monet muut ihmeelliset asiat ovat totta, jos Jeesus Nasaretilainen nousi kuolleista.
Toisaalta, jos Kristus ei noussut kuolleista, kristinusko on mielenkiintoinen museokapine - ei muuta. Sillä ei silloin olisi objektiivista pätevyyttä tai todellisuutta. Vaikkakin se olisi mukavaa toiveajattelua, se ei varmastikaan olisi sen arvoista, että siihen kannattaisi paneutua koko tarmollaan. Marttyyrit, jotka menivät laulaen leijonien eteen, ja nykyajan lähetit, jotka ovat antaneet henkensä Ecuadorissa ja Kongossa viedessään sanomaa toisille, ovat siinä tapauksessa olleet harhaanjohdettuja typeryksiä.
Vihollisten hyökkäys kristinuskoa vastaan on useimmin kohdistunut ylösnousemukseen, koska se on aivan oikein nähty kovimmaksi pähkinäksi. Yksi huomattavista hyökkäyksistä oli 1930 luvun alkupuolella nuoren brittilakimiehen taholta tullut. Hän oli vakuuttunut siitä, että ylösnousemus oli pelkkää satua ja mielikuvituksen tuotetta. Hän tajusi, että se on kristinuskon kulmakivi, ja siksi hän päätti tehdä maailmalle palveluksen heti ja kerta kaikkiaan paljastaa tämän petoksen ja harhaluulon. Hänestä tuntui, että lakimiehenä hänellä oli arvostelukykyä tutkia tarkoin todistusaineistoa ja olla päästämättä läpi mitään todisteita, jotka eivät täytä nykyajan oikeudenkäynnin jyrkkiä kriteerejä.
Kun Frank Morison teki tutkimustaan, tapahtui kuitenkin jotakin merkillistä. Tapaus ei ollutkaan niin helppo kuin hän oli kuvitellut. Hänen kirjansa "Kuka siirsi kiven?" ensimmäisen luvun nimi on "Kirja, joka ei halunnut tulla kirjoitetuksi". Siinä kirjoittaja kuvailee, miten hän tutki todisteita ja tuli vakuuttuneeksi vastoin tahtoaan siitä, että Jeesuksen ruumis todella nousi kuolleista.
Mitä lähtökohtia on otettava huomioon vastattaessa kysymykseen: "Nousiko Kristus kuolleista?"
Tyhjän haudan arviointia
Varhaisimpia kiertäneistä selityksistä oli se, että opetuslapset varastivat ruumiin! Ylipappien ja vanhinten reaktiosta kerrotaan Matt. 28:11-15, kun vartijat kertoivat heille raivostuttavan ja salaperäisen uutisen, että ruumis ei ollut enää haudassa. He antoivat sotilaille rahaa ja käskivät näiden sanoa, että opetuslapset olivat tulleet yöllä ja varastaneet ruumiin, kun vartijat nukkuivat. Tuo tarina oli niin ilmiselvästi valhetta, ettei Matteus viitsinyt edes oikaista sitä! Mikä tuomioistuin kuuntelisi sinua, jos sanoisit, että sillä välin kun sinä nukuit, naapurisi tuli taloosi ja varasti televisiosi? Missä oikeudessa tahansa tällaiselle todistukselle naurettaisiin.
Varkaus on psykologinen ja eettinen mahdottomuus. Kristuksen ruumiin varastaminen on täysin vierasta opetuslasten luonteelle ja vastoin sitä, mitä me tiedämme heistä. Se merkitsisi sitä, että he olisivat valehdelleet ehdoin tahdoin. Tämä valhe olisi sitten johtanut tuhansien ihmisten petkuttamiseen ja jopa kuolemaan. On käsittämätöntä, että edes muutamat opetuslapset olisivat olleet salaliitossa ja suorittaneet tämän varkauden kertomatta siitä koskaan muille opetuslapsille.
jokaista opetuslasta kidutettiin ja he joutuivat kuolemaan marttyyrikuoleman sanojensa ja uskonsa tähden. Ihmiset kuolevat sen puolesta, minkä he uskovat todeksi, vaikka se itse asiassa olisi valheellistakin. Eivät he kuole kuitenkaan sellaisten asioitten tähden, mitkä he tietävät valheeksi. Jos ihminen milloinkaan kertoo totuuden, hän tekee sen kuolinvuoteellaan. Jos opetuslapset olisivat ottaneet ruumiin, ja Kristus olisi yhä kuollut, meille jäisi vielä selitettäväksi Hänen ilmestymisensä kuoleman jälkeen.
Toinen olettamus on se, että viranomaiset, juutalaiset tai roomalaiset siirsivät ruumiin muualle! Mutta miksi? Koska he olivat asettaneet haudalle vartijat, miksi he olisivat siirtäneet ruumiin muualle? Tähän väitteeseen on myös vakuuttava vastaus - viranomaiset vaikenivat, kun apostolit rohkeasti saarnasivat Jerusalemissa Jeesuksen ylösnousemuksesta. Hengelliset johtajat kiehuivat raivosta ja tekivät kaiken mahdollisen estääkseen sanomaa ylösnousemuksesta leviämästä ja vaientaakseen sen (Apt. 4). He pidättivät Pietarin ja Johanneksen ja pieksivät heidät ja uhkasivat heitä saadakseen heidän suunsa tukkoon.
Heidän ongelmaansa oli hyvin yksinkertainen ratkaisu. Jos heillä olisi ollut Kristuksen ruumis, he olisivat voineet näyttää sitä kulkueessa Jerusalemin kaduilla. He olisivat näin yhdellä iskulla menestyksekkäästi vaientaneet kristinuskon alkuunsa. Se, että he eivät menetelleet näin, todistaa kaunopuheisesti sen, ettei heillä ollut ruumista.
Suosittu teoria on ollut myös se, että naiset murheen vallassa ja surusta suunniltaan eksyivät aamusumussa ja menivät väärälle haudalle. Hädissään he kuvittelivat, että Kristus oli noussut kuolleista, koska hauta oli tyhjä. Tämä teoria kaatuu kuitenkin samaan tosiasiaan kuin edellinenkin. jos naiset menivät väärälle haudalle, mikseivät ylipapit ja muut uskon viholliset menneet oikealle haudalle ja tuoneet ruumista esiin? Edelleen on käsittämätöntä, että kaikki Jeesuksen seuraajat olisivat sortuneet samaan erehdykseen. Varmasti Joosef Arimatialainen, hautakammion omistaja, olisi ratkaissut ongelman. Lisäksi on muistettava, että alue oli yksityistä hautausmaata eikä yleinen kalmisto. Lähellä ei ollut toista hautakammiota, joten tällainen erehtyminen ei ollut mahdollista.
Tyhjää hautaa on yritetty selittää myös pyörtymisteorian avulla. Tämän teorian mukaan Kristus ei todella kuollut. Hänen kerrottiin kuolleen, mutta Hän oli todellisuudessa pyörtynyt uupumuksesta, kivusta ja verenhukasta. Kun Hänet vietiin hautakammion viileyteen, Hän toipui. Hän tuli ulos haudasta ja ilmestyi opetuslapsilleen, jotka erehtyivät luulemaan, että Hän oli noussut kuolleista.
Tämä teoria on laadittu myöhemmin. Se esitettiin ensimmäisen kerran 1700-luvun lopulla. On merkityksellistä, ettei vihjaustakaan tähän suuntaan oltu esitetty aikaisemmin vaikka kristinuskoa vastaan hyökättiin rajustikin. Kaikissa vanhimmissa kirjoituksissa on korostettu sitä, että Jeesus oli kuollut.
Olettakaamme kuitenkin hetken, että Kristus haudattiin elävänä ja pyörtyneenä. Onko mahdollista uskoa, että Hän olisi säilynyt elossa kolme päivää viileässä hautakammiossa ilman ruokaa ja vettä? Onko mahdollista, ettei Häntä olisi huomattu? Olisiko Hän pysynyt elossa sidottuna yrttien täyttämiin käärinliinoihin? Olisiko Hänellä ollut voimaa irroittaa itsensä käärinliinoista, työntää painava kivi pois haudan suulta, voittaa roomalaiset vartijat ja kävellä kilometrikaupalla jaloilla, jotka oli murskattu nauloilla? Uskoa sellaista on ihmeellisempää kuin uskoa ylösnousemukseen.
jopa saksalainen kriitikko David Strausskin, joka ei suinkaan usko ylösnousemukseen, hylkäsi tämän ajatuksen mahdottomana. Hän sanoi: On mahdotonta, että joku, joka on juuri tullut ulos haudasta puolikuolleena, olisi ryöminyt ympäriinsä heikkona ja sairaana, vaikka olisi tarvinnut lääkärin apua, sidetarpeita sekä vahvistavaa ja hellää hoitoa. Ei Joku, joka olisi ollut menehtymäisillään kärsimyksiinsä, olisi koskaan saanut opetuslapsia vakuuttuneiksi siitä, että Hän oli voittanut kuoleman ja haudan ja oli Elämän Ruhtinas.
Kristus ilmestyy
Toinen lähtökohta, joka jokaisen täytyy selittää, oli hän sitten uskova tai ei, on se, että Kristus ilmestyi kuolemansa jälkeen. Hän ilmestyi ensimmäisen kerran ylösnousemusaamunaan ja viimeisen kerran 40 päivää myöhemmin, kun Hän astui taivaaseen. Kymmenestä erillisestä ilmestymisestä on kirjoitettu. Ne vaihtelevat suuresti mitä tulee ajankohtaan, paikkaan ja ihmisiin. Kaksi kertaa Hän ilmestyi yksittäisille ihmisille, Pietarille ja Jaakobille. Hän ilmestyi myös opetuslapsille ryhmänä. Yhden kerran Hän ilmestyi 500 yhteen kokoontuneelle veljelle. Hän ilmestyi erilaisissa paikoissa. Hän ilmestyi puutarhassa hautakammionsa lähellä ja yläsalissa. Kerran Hän ilmestyi Jerusalemista Emmaukseen vievällä tiellä ja muutaman kerran kaukana Galileassa. Jokaiselle ilmestymiselle oli tyypillistä Jeesuksen erilainen toiminta ja sanat.
Samoista syistä kuin tyhjää hautaa ei voida selittää valheilla ja legendoilla, ei Kristuksen ilmestymisiäkään voida mitätöidä tällä perusteella. Silminnäkijät ovat kertoneet näistä ilmestymisistä - ja he ovat olleet täysin ja syvästi vakuuttuneita lausuntojensa todenperäisyydestä.
Huomattavin teorioista, joiden avulla on yritetty mitätöidä Kristuksen ilmestymisten arvo, on se, että niitä on väitetty aistiharhoiksi, hallusinaatioiksi. Aluksi tämä vaikuttaa todennäköiseltä, kun muuten kysymyksessä olisi yliluonnollinen tapahtuma. Se tuntuu todennäköiseltä, kunnes huomaamme, että nykyaikaisessa lääketieteessä on havaittu, että tällaiset psykologiset ilmiöt noudattavat tiettyjä lakeja. Näiden lakien valossa huomaamme, että alkuun todennäköisimmältä vaikuttanut selitys muuttuukin itse asiassa mahdottomaksi.
Hallusinaatioita esiintyy yleensä ihmisillä, joilla on vilkas mielikuvitus ja tietynlainen hermostorakenne. Kristus ilmestyi kuitenkin kaikenlaisille ihmisille. Totta kyllä, muutamat heistä olivat herkkiä, mutta joukossa oli myös järkeviä kalastajia kuten Pietari. Kaikilla Jeesuksen nähneillä oli erilainen sielunrakenne.
Hallusinaatiot ovat erittäin subjektiivisia ja yksilöllisiä. Tästä syystä kahdella ihmisellä ei voi olla samanlaisia hallusinaatioita. Ylösnousemuksen yhteydessä Kristus ei ilmestynyt pelkästään yksittäisille ihmisille vaan myös ryhmille, jopa yli 500 ihmiselle yhtä aikaa. Paavali sanoi, että yli puolet heistä oli vielä Paavalin kirjoittaessa elossa ja he saattoivat siis itse kertoa näistä tapahtumista (1 Kor. 15).
Hallusinaatioita esiintyy yleensä vain erityisillä paikoilla ja tiettyinä aikoina. Ne liittyvät tavallisesti kuviteltuihin tapahtumiin. Kristus ilmestyi kuitenkin sekä sisällä että ulkona, aamulla, iltapäivällä ja illalla.
Yleensä psyykkiset kokemukset ilmenevät pitkän ajanjakson kuluessa ja jokseenkin säännöllisesti. Kristus ilmestyi kuitenkin vain 40 päivän aikana ja lakkasi sitten äkkiä ilmestymästä. Kukaan ei sen jälkeen kertonut nähneensä Häntä.
Kenties ratkaisevin osoitus siitä, että hallusinaatioteoria on harhapäätelmä, on tosiseikka, joka usein jätetään huomiotta. jotta voisi saada tällaisen kokemuksen, täytyy kiihkeästi haluta uskoa, että pystyy projisoimaan jotakin, mikä todellisuudessa ei ole olemassa, mutta joka yhdistää todellisuuden kyseisen henkilön mielikuvitukseen. Esimerkiksi äiti, joka on menettänyt poikansa sodassa, muistaa, miten pojalla oli tapana tulla työstä joka ilta puolikuudelta. Äiti istuu keinutuolissa joka iltapäivä haaveillen ja mietiskellen. Lopulta hän luulee näkevänsä pojan tulevan ovesta ja juttelee hänen kanssaan. Tässä vaiheessa äiti on menettänyt todellisuudentajunsa.
joku saattaa ajatella, että opetuslapsille kävi juuri tällä tavalla ylösnousemuksen yhteydessä. Todellisuudessa tapahtui juuri päinvastoin - he tulivat vakuuttuneiksi vastoin tahtoaan, että Jeesus oli noussut kuolleista!
Maria tuli haudalle ensimmäisenä pääsiäissunnuntaina heti aamulla yrtteineen. Miksi? Voidellakseen rakastamansa Herran ruumiin. Maria ei ilmeisestikään odottanut löytävänsä Häntä kuolleista nousseena. Itse asiassa Maria erehtyi luulemaan Häntä puutarhuriksi nähdessään Hänet ensimmäisen kerran! Maria tajusi kuka mies oli vasta, kun Jeesus puhui hänelle ja paljasti henkilöllisyytensä.
Kun muut opetuslapset kuulivat tästä, he eivät uskoneet. Kertomus tuntui heistä "tyhjänpäiväiseltä jaaritukselta".
Kun Herra lopulta ilmestyi opetuslapsilleen, nämä pelästyivät ja luulivat näkevänsä aaveen! He luulivat näkevänsä harhanäyn ja järkyttyivät. Jeesuksen oli lopulta sanottava heille: "Kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niinkuin te näette minulla olevan". Hän pyysi heiltä syötävää, ja he antoivat hänelle palasen paistettua kalaa. Luukas ei lisää päivänselvää asiaa: aaveet eivät syö kalaa! (Luuk. 24:36-43).
Sitten on vielä klassinen tapaus, josta yhä puhutaan: epäilevä Tuomas. Hän ei ollut läsnä, kun Herra ilmestyi opetuslapsille ensimmäisen kerran. He kertoivat hänelle, mitä oli tapahtunut, mutta Tuomas pilkkasi heitä eikä uskonut
Johannes kertoo havainnollisesti (Joh * 20) siitä, miten meidän Herramme ilmestyi opetuslapsille kahdeksan päivää myöhemmin. Jeesus kutsui ystävällisesti Tuomasta tutkimaan käsiään ja kylkeään. Tuomas katsoi Häneen ja lankesi polvilleen kunniotuksesta: "Minun Herrani ja minun Jumalani
Mikäli halutaan pitää kiinni hallusinaatioteoriasta Kristuksen ilmestymisten selityksenä, täytyy todistusaineisto jättää täysin huomiotta
Mikä muutti pelästyneen ja aran opetuslapsijoukon rohkeiksi vakaumuksen miehiksi? Mikä muutti raivoisaksi uskon leijonaksi Pietarin, joka oli ennen ristiinnaulitsemista niin peloissaan oman nahkansa takia, että kielsi kolme kertaa edes tunteneensa Jeesusta? Noin 50 Päivää myöhemmin Pietari pani alttiiksi oman henkensä sanoessaan, että hän oli nähnyt Jeesuksen nousseen kuolleista. On muistettava, että Pietari saarnasi sähköisen helluntaisaarnansa Jerusalemissa, missä kaikki oli tapahtunut ja hänen henkensä oli vaarassa. Pietari ei ollut Galileassa, kilometrien päässä, missä kukaan ei olisi voinut tarkistaa tosiasioita ja missä hänen äänekkäät lausuntonsa olisivat voineet mennä täydestä.
Vain Kristuksen ruumiin ylösnouseminen on voinut aiheuttaa tämän muutoksen.
Viimeisenä on vielä nykyajan todiste ja henkilökohtainen todiste siitä, että Kristus nousi kuolleista. Jos Jeesus Kristus nousi kuolleista, Hän elää tänäkin Päivänä. Hän on valmis tulemaan niiden luokse, jotka pyytävät Häntä elämäänsä, ja muuttaa heidät. Tuhannet nykyisin elävät ihmiset todistavat siitä, että Jeesus Kristus on muuttanut heidän elämänsä täysin. Hän on tehnyt heissä sen, mitä Hän on luvannut tehdä. Vanukkaasta pääsee selville syömällä sen. Kutsu kuuluu yhä: "Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä"! (Ps. 3 8). Kokemuksen väylä on avoin jokaiselle.
Yhteenvetona voimme sanoa "Jos kaikki todistusaineisto kerätään yhteen, ei ole liioiteltua sanoa, että ainuttakaan historiallista tapahtumaa ei ole paremmin tai useammalla tavalla perusteltu kuin Kristuksen ylösnousemus. Vain ennalta omaksuttu olettamus, että sen täytyy olla perätön, voisi estää ajatuksen, että sen todisteet olisi puutteelliset.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Eikös suurin osa noista tiedoista ole peräisin Raamatusta (mikä muuten ei ole?)?
Raamatun todistusvoima kun ei monesta syystä yksin oikein riitä..
UT on kirjoitettu uskonnolliselta pohjalta ja siinä on ollut tietty perusolettamus. Tästä on varmasti kaikki samaa mieltä..
UT on kirjoitettu pääosin sata vuotta tapahtuman jälkeen. Tosiasia.
Myös UT vilisee kuvainnollisia kertomuksia ja muilta kansoilta lainattuja tarinoita. Tosiasia.
Ihmettelen, miksi uskotaan kaikenlaisia epämääräisiä tietoja, mutta ei Raamattua. Esitetään kaikenlaisia valheita Raamatun luotettavuudesta, kuten tässäkin. Mutta aina siinä "on ollut tietty perusolettamus. Tästä on varmasti kaikki samaa mieltä.."
Muutamia varteenotettavia asioita on esitetty linkissä:
http://www.nic.fi/~jlindell/miksikristusko.htm / Raamattu (Lue myös alalinkkejä)
josta seuraava ote:
Milloin evankeliumit on kirjoitettu ?
Hyvin usein viitataan siihen, että vasta 300-luvulla kirkolliskokous lopullisesti päätti UT:n sisällöstä (ja että se olisi silloin kirjoitettu !). Voidaan kuitenkin todeta, että jo alkuseurakuntien aikana alkoi vähitellen kiteytyä, viimeistään 100-luvulla, mitkä kirjoitukset ja kirjeet ovat inspiroituja lähteitä seurakunnan opetusta silmälläpitäen. Myöhemmin, kun erilaiset harhaopit alkoivat levittäytyä, oli pakko vahvistaa seurakuntien aikaisempaa käytäntöä.
Monet ovat väittäneet, että UT:n kirjoitukset ovat syntyneet vasta n. vuoden 100 aikoihin. Tosiasiat kuitenkin viittaavat, että ne ovat kirjoitetut aikaisemmin.
Yleisesti on tunnustettu, että Luukas on kirjoittanut sekä evankeliumin että Apostolien teot vähän myöhemmin. Samoin on yleisesti todettu, että Markuksen evankeliumi on kirjoitettu ennen Luukasta.
Apostolien teot on ollut pakko olla kirjoitettuna viimeistään 60-luvun alussa, koska :
- siellä ei ole mainittu 60-luvun vainoista eikä Jerusalemin hävityksestä (v.70)
- siellä ei ole mainittu Pietarin eikä Paavalin martyyrikuolemaa, vaikka on maininta Stefanuksen ja Jaakobin kuolemista.
- Apostolien teoissa on joitakin ilmaisuja, jotka viittaavat aikaan ennen v. 70.
Evankeliumeissa on hyvin seikkaperäisesti mainittu huomattavia hallitusmiehiä. Historiankirjoittajat ovat vähitellen selvittäneet, että mainitut tiedot todella ovat tosiasioita, vaikka niihin johonkin aikaan suhtauduttiin epäilevästi.
Todettakoon vielä, että evankeliumit ja UT:n kirjeet kirjoitettiin niin aikaisin, ettei vielä ole mitenkä ehtinyt muodostua ”legendoja”. Asiat olivat tarkasti silloin elävien henkilöiden tiedossa.
Tässä mainitut asiat vahvistavat sen asian, että evankeliumin ja kristinuskon sanoma on syntynyt ja jopa kirjoitettu aikaan, jolloin ensimmäiset kristityt elivät ja vaikuttivat ja heillä oli mahdollisuus itse tarkistaa asioiden luotettavuutta. Tämä sulkee pois mm. sen, että jotkut ”kirkonmiehet” ovat myöhemmin keksineet oppejaan oman vallankäytön pönkittämiseksi.
Älyllinen ongelma
"Te ette halua tulla minun luokse”, Jeesus sanoi heille, ”että voisin antaa teille ikuisen elämän" ( Joh. 5:40)
Hän tekee hyvin selväksi sen, että moraalinen sitoutuminen johtaa älyllisen ongelman ratkaisuun. "Jos joku teistä todella päättää tehdä, niin kuin Jumala tahtoo, hän saa aivan varmasti tietää, opetanko minä Jumalan totuutta vai jotain omaani" (Joh. 7:17).
Kirjoittamassasi on asiavirheitä jotka jli jo oikaisi.
Minua huvittaa (surettaa) seuraava tekstisi:
Raamattu onkirjoitettu uskonnolliselta pohjalta ja siinä on ollut tietty perusolettamus. Tästä on varmasti kaikki samaa mieltä.
Niin...?
Mitä pyrit osoittamaan. Itseasiassa osoitat omassa tekstissäsi juuri sitä mitä yrität todistaa: "enakkokäsitys tai oletus vaikuttaa kirjoitusten luotettavuuteen"
Evankeliumit ovat silminnäkijöiden kirjoittamia 50-100 luvuilla. Apostolien kirjeet ovat faktan ja tapahtuneiden asoiden kuvausta.
Kerropa onko kukaan koskaan ilmoittanut löytäneensä Jeeusken ruumista?
Siitä olisi ollut hyötyä juutalaisile papeille ja roomalaisille hallitsijoille.
Oletko koskaan kuullut, että Jeesuksen läheiset olisivat varastaneet hyvin vartioidun Jeeusken ruumiin?
Muita seikkoja:
hauta oli tyhjä
ruuumista ei ole
oppilaiden käytöa muuttui pelokkaasta rohkeaksi
Jeesuksen näkivät elossa kymmenet ihmiset
oppilaat olivat valmiit kuolemaan ja kuolivat todistustensa vuoksi
kristinusko on levinnyt 12 ihmisen joukosta ymäri maailman ja juuri ylösnousemuksen ollessa on sen ydin
muissa uskonnoissa on samanlaisia ylösnousemusväitteitä- myös kannattajien luja usko tapahtuneeseen ja nämäkin opit ovat nopeasti levinneet ympäri maailmaa tai ainakin oman aikansa tunnettua maailmaa. Ovatko nekin siis totta ja elleivät miksi eivät?
Toiseksi UT omassa asiassaan tietysti antaa todistuksen oman oppinsa "totuudesta" samaan aikaan paikalla kuitenkin asui ja eli satojatuhansia juutalaisia ja myös paljon roomalaisia ja muita joista kukaan ei huomannut mitään erikoista. Ei Jeesuksen ylönousemusta eikä muita kuolleiden ylösnousemisiä joita kristityt väittivät tapahtuneen. Kuitenkin sekä juutalaisilla että roomalaisilla oli tapana tarkkaan kirjata ylös vähäisemmätkin "kummallisuudet".
Noihin aikoihin legendat syntyivät nopeammin kuin nykyään, kiitos tiedotusvälineiden puuttumisen ja tiedonkulun hitauden.
Yleisesti uskotaan, ettei mikään evankeliumeista ole Jeesuksen opetuslapsen kirjoittama. Nuo opetuslapsethan olivat arameankielisiä kansanmiehiä, eivät kreikkalaisia oppineita
Lisäksi, yksi erittäin vahva pointti on, että evankeliumit on kirjoittanut kreikkalaiseksi itsensä samaistaneet henkilöt. Juutalaisista puhutaan evankeliumeissa he-muodossa. Mikäli Jeesuksen juutalainen opetuslapsi olisi kirjoittanut, hän ei olisi juutalaisista puhunut vieraina ihmisinä.
Uskonnollista "totuutta" ei voi todistaa uskonnollisella kirjoituksella itsellään.
Mikäli teoksen oma todistus asian vilpittömyydestä riittäisi, niin miksi et usko myös Koraaniin?
Voihan Koraanistakin löytyä Totuutta, sehän riippuu tulkitsijasta!!
Samoin on Raamatun laita, tulkitsijasta Totuuden löytyminen on kiinni.
"Lisäksi, yksi erittäin vahva pointti on, että evankeliumit on kirjoittanut kreikkalaiseksi itsensä samaistaneet henkilöt. Juutalaisista puhutaan evankeliumeissa he-muodossa."
Todella. Toinen pointti on että UT:ssä on paljon Platonistisia ajatuksia ja lainausta mm. egyptiläisistä tarinoista. Mitä enemmän asiaa ajattelee, sitä todennäköisemmältä tuntuu että juutalaiset ovat oikeassa kyseenalaistaessaan koko uuden testamentin. UT:n ja VT:n ristiriidat ovat niin ilmeisiä, että homma pysyy kasassa pelkällä uskon voimalla.
Luin juuri mielenkiintoisen jutun Jeesus II:sta, vuonna 135 jkr, osa rabbeista piti uutena messiaana (Jeesus I kun ei täyttänyt VT:n tunnusmerkkejä) Bar Kochba -nimistä juutalaista, joka johti kapinaa roomalaisia vastaan. Valitettavasti Kochba sai surmansa yhdessä tuhansien muiden kanssa roomalaisten hyökkäyksessä.
Mielenkiintoinen ajatus on siitä että Jeesus oli vain eräs puuseppä Nazarethista, joka luuli itseään Jumalan pojaksi, ja suututtu sillä oppineiston. Jeesus järjesti asiat niin että vanhan testamentin kirjoitus kävi toteen, siellähän sanotaan että Messias kuolee ja häntä kidutetaan sitä ennen. Jeesus olisi voinut järjestää itsensä vapaaksi Pilatukselle puhumalla tai pakenemalla ennen vangitsemistaan koko kaupungista, mutta olisi tainnut jäädä eräs kultti syntymättä.
mutta sanopa se Jacob-hihhulille!
...lienee älykkyyden vähäisyyden tunnustamista kasvuympäristönsä keskuudessa,kö ?!?
Noo...ääliöitähän ja hyväksikäytettyjä orpopiruja tms. elinoloissaan skismasia lienee aina kasvanut yhteiskunnissamme,suuntauksesta huolimatta,kö ?!?
.
. DUH ! ! !
.
Ja juuri se hyväksikäytön asteen vakavuushan lienee tuohon humaaniin katsantoon ajateltavissa oleva yhtälön summa,kö ?!?
lol
;-)
mutta on huomioitava, että vartijat haudalle asetettiin legendan mukaan vasta ajan päästä. Ruumis olisi ollut ryöstettävissä jo ennen vartijoiden asettamista.
on yrittää todistaa asiaa jota ei voi todistaa. Usko on puhtaasti sydämmen uskon asia. Miten voi ketään vaatia uskoon jos ei oma opetuslapsi Tuomas uskonut ennenkuin näki.