Minkälaiset asiat..

Minusta tuntuu kans joskus, että saatan loukata
toista, vaikka en ole sitä tarkoittanutkaan.
Toinen saattaa käsittää asian omasta näkökulmastaan aivan eri lailla. Tekee niinkuin
positiivisesta asiasta negatiivisen, jos nyt noin
voi asian ilmaista.
Itseäni jos koen jonkun loukkaavan on ensimmäinen
reaktio vetäytyminen ja poistuminen yksikseen.
Tietenkin jos minuakin on loukattu tahattomasti, silloinhan ei ole mitään anteeksi annettavaa.....

eräänlainen ihminen kirjoitti:

Minusta tuntuu kans joskus, että saatan loukata
toista, vaikka en ole sitä tarkoittanutkaan.
Toinen saattaa käsittää asian omasta näkökulmastaan aivan eri lailla. Tekee niinkuin
positiivisesta asiasta negatiivisen, jos nyt noin
voi asian ilmaista.
Itseäni jos koen jonkun loukkaavan on ensimmäinen
reaktio vetäytyminen ja poistuminen yksikseen.
Tietenkin jos minuakin on loukattu tahattomasti, silloinhan ei ole mitään anteeksi annettavaa.....

..ja ihmissuhteissa ei oikeastaan ole mitään ikävämpää kuin väärinkäsitykset tai se, että joku ymmärtää asioita väärin se on tietenkin totta. Ja usein sellaisiin asioihin vaikuttaa monet tekijät. Kai se niin kuitenkin on, että lopulta kyllä asiat aina selviää jos tahtoa vain löytyy. Niin se vain on. Ja jokainen kai reagoi omalla tavallaan erilaisiin asioihin. Muutenhan olisimme kaikki täysin samalanlaisia eikä sekään nyt olisi erityisen kivaa. Kuitenkin aina ollut sitä mieltä, että pidemmänpäälle on tärkeätä, että haluaa ainakin koittaa toimia sen mukaan mikä olisi oikeasti rakentavaa.

ihmisistä kiinnostunut kirjoitti:

..ja ihmissuhteissa ei oikeastaan ole mitään ikävämpää kuin väärinkäsitykset tai se, että joku ymmärtää asioita väärin se on tietenkin totta. Ja usein sellaisiin asioihin vaikuttaa monet tekijät. Kai se niin kuitenkin on, että lopulta kyllä asiat aina selviää jos tahtoa vain löytyy. Niin se vain on. Ja jokainen kai reagoi omalla tavallaan erilaisiin asioihin. Muutenhan olisimme kaikki täysin samalanlaisia eikä sekään nyt olisi erityisen kivaa. Kuitenkin aina ollut sitä mieltä, että pidemmänpäälle on tärkeätä, että haluaa ainakin koittaa toimia sen mukaan mikä olisi oikeasti rakentavaa.

en tietenkään tiedä minkälaisesta tilanteesta puhut. Periatteessa asia kuitenkin toimii noin.

ihmisistä kiinnostunut kirjoitti:

en tietenkään tiedä minkälaisesta tilanteesta puhut. Periatteessa asia kuitenkin toimii noin.

kannattaa aina tietenkin koittaa käsittää mistä oikeastaan asiassa on kysymys. Usein tilanteet ovat jotain ihan muuta kuin ihmiset olettavat niiden olevan. Kunnon vuorovaikutuksella vuoristorataisimmatkin värinkäsitykset muuttuvat hyvin selkeiksi ja yksinkertaisiksi asioiksi, jotka eivät vaivaa kumpaakaan. Ja silloinhan on asiat juuri niin hyvin kuin vain voisi kyseisessä ihmissuhteessa kuvitella niiden olevan.

ihmisistä kiinnostunut kirjoitti:

kannattaa aina tietenkin koittaa käsittää mistä oikeastaan asiassa on kysymys. Usein tilanteet ovat jotain ihan muuta kuin ihmiset olettavat niiden olevan. Kunnon vuorovaikutuksella vuoristorataisimmatkin värinkäsitykset muuttuvat hyvin selkeiksi ja yksinkertaisiksi asioiksi, jotka eivät vaivaa kumpaakaan. Ja silloinhan on asiat juuri niin hyvin kuin vain voisi kyseisessä ihmissuhteessa kuvitella niiden olevan.

Ainahan me loukkaamme toisiamme tahallisesti tai tahattomasti. Minusta kannattaa ajatella asiaa niinkin, että, jos se asia kahden ihmisen välillä selvitetään ja päästään yhteisymmärrykseen selittämälläsi tavalla, siitä negatiivisesta asiasta voi tulla positiivinen. Tavallaan selvitetty asia lisää luottamusta ihmisten välillä, tulee tunne, että minä olen tärkeä, koska tuo toinen näkee vaivaa minun vuokseni. Tietenkin ihmisten täytyy olla tarpeeksi kypsiä ymmärtääkseen sen. Elämään kuuluvat aina myös ne pahat asiat, ihmisillä on mustia puolia. Toiset täytyy hyväksyä sellaisenaan. Ja hyväksymistähän me tarvitsemme ja haluamme. Tosin loukkauksiakin on monenlaisia, kaikkea ei pysty nielemään, eikä tarvitse.

kiinnostunut minäkin kirjoitti:

Ainahan me loukkaamme toisiamme tahallisesti tai tahattomasti. Minusta kannattaa ajatella asiaa niinkin, että, jos se asia kahden ihmisen välillä selvitetään ja päästään yhteisymmärrykseen selittämälläsi tavalla, siitä negatiivisesta asiasta voi tulla positiivinen. Tavallaan selvitetty asia lisää luottamusta ihmisten välillä, tulee tunne, että minä olen tärkeä, koska tuo toinen näkee vaivaa minun vuokseni. Tietenkin ihmisten täytyy olla tarpeeksi kypsiä ymmärtääkseen sen. Elämään kuuluvat aina myös ne pahat asiat, ihmisillä on mustia puolia. Toiset täytyy hyväksyä sellaisenaan. Ja hyväksymistähän me tarvitsemme ja haluamme. Tosin loukkauksiakin on monenlaisia, kaikkea ei pysty nielemään, eikä tarvitse.

useimpia meistä on varmasti loukattu aika monta kertaa varmaan elämämme aikana, ja henkilökohatisesti vaikka olenkin herkkä en tule vihaiseksi, ehkä lähinnä surulliseksi. Ja saatan reagoida hiukan oudosti tiettyihin tilanteisiin kuin aiemmin tuossa kirjoitin. Lähtökohtaisesti, jos joku on loukannut todella paljon ja kohtuuttomasti tahallisesti asioissa, joissa toista ei saisi satuttaa sellaisten ihmisten kanssa en mielelläni ole vuorovaikutuksessa tai halua selvittää asioita. Päinvastoin jos pidän jotain ihmistä arvossaan mielelläni koitan parhaan kykyni mukaan toimia siten, että nimenomaan ne asiat, jotka ehkä ovat joskus olleet vaikeita, synnyttäneet väärinkäsityksiä syystä tai toisesta muutetaan voimavaroiksi - yksi sellainen voisi olla juuri perusluottamus toiseen - ja aivan kuten ajattelit niillä voidaan jopa rakentaa hyvä pohja pidemmällä aikavälillä onnellista ihmissuhdetta ajatellen. Vaatii tietenkin nimenomaan tiettyä kypsyttä, vaikka mihinkään "käpyliigaan" ei tarvitsekaan kaikissa asioissa heittäytyä. Niin voidaan kuitenkin saavuttaa tietty yhteisymmärrys muutamien oleellisten perusasioiden suhteen. Siksi kaiketi pidänkin rakkautta, rehellisyyttä ja aitoutta niin arvossaan. Ja pidemmällä aikavälillä ei oikeastaan sellaisia tärkeimpiä ihmissuhteita ajatellen edes kiinnosta ihmiset, jotka eivät ymmärrä rakkauden perimmäistä arvoa. Tai pysty näkemään toisessa niitä piirteitä, jotka tekevät toisesta juuri sen mitä toinen on. Elementtejä. Loukkaus, joka ei ole tarkoitettu loukkaukseksi, ei silloin tietenkään selvittyään sitä ole. Jos nyt kuitenkin puhutaan ihmissuhteista niin silloin tietenkin se tahto selvittää asioita täytyy olla molemminpuolinen. Vaikka rakastaahan voi aina tietenkin ihmisiä sen kummemmin vastarakkautta vaatimatta. Ihmissuhteissa, joissa perusluottamus rakentuu aidosti ja rehellisesti vaikkei aivan ehkä helpoimmalla tavalla on usein jotain hyvääkin kuten tuossa joku kirjoitti. Parhaassa tapauksessa jotain todella erityistä. Siihen tarvitaan kuitenkin molemminpuolista tahtoa. Ja joka ei käsitä, että kaikissa meissä on vikojamme tai ei rakasta toista vikoineen ei nähdäkseni edes tiedä mitä rakkaus ihan oikeasti tarkoittaa. Sitä paitsi joskus sellaiset pienet asiat, jotka ovat niin kuin kuvainnollisesti sellainen lovi toisen eheydessä, ovat juuri niitä jotka tekevät toisesta sellaisen persoonan ja kokonaisuuden, joka on juuri parhaimillaan sitä mitä toinen on.

ihmisistä kiinnostunut kirjoitti:

useimpia meistä on varmasti loukattu aika monta kertaa varmaan elämämme aikana, ja henkilökohatisesti vaikka olenkin herkkä en tule vihaiseksi, ehkä lähinnä surulliseksi. Ja saatan reagoida hiukan oudosti tiettyihin tilanteisiin kuin aiemmin tuossa kirjoitin. Lähtökohtaisesti, jos joku on loukannut todella paljon ja kohtuuttomasti tahallisesti asioissa, joissa toista ei saisi satuttaa sellaisten ihmisten kanssa en mielelläni ole vuorovaikutuksessa tai halua selvittää asioita. Päinvastoin jos pidän jotain ihmistä arvossaan mielelläni koitan parhaan kykyni mukaan toimia siten, että nimenomaan ne asiat, jotka ehkä ovat joskus olleet vaikeita, synnyttäneet väärinkäsityksiä syystä tai toisesta muutetaan voimavaroiksi - yksi sellainen voisi olla juuri perusluottamus toiseen - ja aivan kuten ajattelit niillä voidaan jopa rakentaa hyvä pohja pidemmällä aikavälillä onnellista ihmissuhdetta ajatellen. Vaatii tietenkin nimenomaan tiettyä kypsyttä, vaikka mihinkään "käpyliigaan" ei tarvitsekaan kaikissa asioissa heittäytyä. Niin voidaan kuitenkin saavuttaa tietty yhteisymmärrys muutamien oleellisten perusasioiden suhteen. Siksi kaiketi pidänkin rakkautta, rehellisyyttä ja aitoutta niin arvossaan. Ja pidemmällä aikavälillä ei oikeastaan sellaisia tärkeimpiä ihmissuhteita ajatellen edes kiinnosta ihmiset, jotka eivät ymmärrä rakkauden perimmäistä arvoa. Tai pysty näkemään toisessa niitä piirteitä, jotka tekevät toisesta juuri sen mitä toinen on. Elementtejä. Loukkaus, joka ei ole tarkoitettu loukkaukseksi, ei silloin tietenkään selvittyään sitä ole. Jos nyt kuitenkin puhutaan ihmissuhteista niin silloin tietenkin se tahto selvittää asioita täytyy olla molemminpuolinen. Vaikka rakastaahan voi aina tietenkin ihmisiä sen kummemmin vastarakkautta vaatimatta. Ihmissuhteissa, joissa perusluottamus rakentuu aidosti ja rehellisesti vaikkei aivan ehkä helpoimmalla tavalla on usein jotain hyvääkin kuten tuossa joku kirjoitti. Parhaassa tapauksessa jotain todella erityistä. Siihen tarvitaan kuitenkin molemminpuolista tahtoa. Ja joka ei käsitä, että kaikissa meissä on vikojamme tai ei rakasta toista vikoineen ei nähdäkseni edes tiedä mitä rakkaus ihan oikeasti tarkoittaa. Sitä paitsi joskus sellaiset pienet asiat, jotka ovat niin kuin kuvainnollisesti sellainen lovi toisen eheydessä, ovat juuri niitä jotka tekevät toisesta sellaisen persoonan ja kokonaisuuden, joka on juuri parhaimillaan sitä mitä toinen on.

emmehän me muuten ihmisinä täydentäiskään toisiamme.

syystä kuvittelisit olevasi erityisesti vaivaksi jollekin? Arvelisin, että suomalaisessa kulttuurissa aika monilla on huoli siitä, että ovat vaivaksi toisille. Vähiten kai ainakaan ihmiset, jotka tykkäävät jostain kokevat että sellainen ihminen olisi heille vaivaksi. Ja loukkauksia ajatellessa kannattaa miettiä, että tietyissä olosuhteissa ihmiset tahattomasti sanovat loukkaavia tai toisesta loukkaavilta tuntuvia asioita, vaikka niitä ei olisi missään tapauksessa niin tarkoitettukaan. Saattavat liittyä jos jonkinmoisiin väärinkäsityksiin ja mahdollisuuksien mukaan siksi ne onkin hyvä selvittää tietenkin asianomaisten ihmisten kanssa suoraan. Jos saat vastauksen, että et ole lainkaan vaivaksi niin kannattaa luottaa siihen, kuin myös siihen, ettei mahdollisesti ole ollut tarkoitus loukata sinua. Muista en tiedä, itse en ainakaan koskaan haluaisi tahallisesti loukata toista. Ja on hyvä muistaa, että ihmiset saavat tarvita toisiaan, vaikka liika tarvitsevuus ei tietenkään ole hyvästä. Sellainen kultainen keskitie, jossa on hyvä olla. Suurin osa ihmisistä varmaan ovat aika iloisia jos heitä joskus vähän "vaivataankin". Tuosta ajatuksestasi tuli mieleeni, että koetko sitten itse usein muiden olevan vaivaksi Sinulle ja oletko varma, että ne asiat joilla oletat muita vaivaavasi olisivat jonkun mielestä lainkaan vaivaksi?

ihmisistä kiinnostunut kirjoitti:

syystä kuvittelisit olevasi erityisesti vaivaksi jollekin? Arvelisin, että suomalaisessa kulttuurissa aika monilla on huoli siitä, että ovat vaivaksi toisille. Vähiten kai ainakaan ihmiset, jotka tykkäävät jostain kokevat että sellainen ihminen olisi heille vaivaksi. Ja loukkauksia ajatellessa kannattaa miettiä, että tietyissä olosuhteissa ihmiset tahattomasti sanovat loukkaavia tai toisesta loukkaavilta tuntuvia asioita, vaikka niitä ei olisi missään tapauksessa niin tarkoitettukaan. Saattavat liittyä jos jonkinmoisiin väärinkäsityksiin ja mahdollisuuksien mukaan siksi ne onkin hyvä selvittää tietenkin asianomaisten ihmisten kanssa suoraan. Jos saat vastauksen, että et ole lainkaan vaivaksi niin kannattaa luottaa siihen, kuin myös siihen, ettei mahdollisesti ole ollut tarkoitus loukata sinua. Muista en tiedä, itse en ainakaan koskaan haluaisi tahallisesti loukata toista. Ja on hyvä muistaa, että ihmiset saavat tarvita toisiaan, vaikka liika tarvitsevuus ei tietenkään ole hyvästä. Sellainen kultainen keskitie, jossa on hyvä olla. Suurin osa ihmisistä varmaan ovat aika iloisia jos heitä joskus vähän "vaivataankin". Tuosta ajatuksestasi tuli mieleeni, että koetko sitten itse usein muiden olevan vaivaksi Sinulle ja oletko varma, että ne asiat joilla oletat muita vaivaavasi olisivat jonkun mielestä lainkaan vaivaksi?

tilanteissa suoraan puhuminen on aina paras vaihtoehto. Epäselvyyksistä ei synny muuta kuin väärinkäsityksiä ja harhaoletuksia, jotka johtavat ikäviin tilanteisiin kaikkien kannalta. On myös tärkeätä kertoa millaisissa tilanteissa kokee olevansa vaivaksi jollekin kuin, että miten joku toinen voi vaikuttaa ettei vastaavia tilanteita turhaan syntyisi jatkossa.

ihmisistä kiinnostunut kirjoitti:

tilanteissa suoraan puhuminen on aina paras vaihtoehto. Epäselvyyksistä ei synny muuta kuin väärinkäsityksiä ja harhaoletuksia, jotka johtavat ikäviin tilanteisiin kaikkien kannalta. On myös tärkeätä kertoa millaisissa tilanteissa kokee olevansa vaivaksi jollekin kuin, että miten joku toinen voi vaikuttaa ettei vastaavia tilanteita turhaan syntyisi jatkossa.

mielestäni on tärkeätä kertoa rehellisesti mikä tuntuu kurjalta. Minusta tuntuu usein kurjalta jo vain se jos luen miten ikävällä tavalla ihmiset kohtelevat toisiaan. Ihan tuntemattomat. Vastaavasti taas mielelläni sitten kommentoin jos joku vaikuttaa ystävälliseltä. Mitä mieltä itse olet? Luulen esimerkiksi, että olen vahingossa loukannut entistä ex-avomiestäni joka tosin nykyisin on onnellisessa suhteessa kirjoituksillani ja siitä on aika paha mieli. Vaikka erostamme on jo vuosia ja ystävänä häntä ihan oikeasti pidän. Tosin onhan hänkin välillä minua loukannut. Ja ehkä välillä tahtomattani muitakin ihmisiä kommenteillani. Se ei kuitenkaan ole ollut missään tapauksessa tarkoitus.