Eilen hiipuneelle isälleni

Väittelimme lähes yhtä kovaa kuin nauroimme.

Kumpi saisikaan sen viimeisen sanan?

Sinä jääräpäisine mielipiteinesi,
vai minä,
viiltävine vastalauseineni?

Väittelyillä oli aina selvä voittaja.
Ainakin omista näkökulmistamme.


Enää ei ole kiistaa.
Ei voittajaa.

En saa edes kieltää sinua istumasta näille rappusille,
koska et olisi kuitenkaan jaksanut kävellä takaisin.

Sanoit vielä istuvasi tässä.
Katsomassa pihapuun huojuvan.
Tuntemassa kesätuulen vaimean.

Minä näen vain itkevän hangen.
Pienet purot,
jotka vievät mennessään kovan talven.


Yksi asia on kuitenkin varmaa.

Tällä kertaa minä joudun sanomaan,
sen viimeisen sanan.

Kuten kevät nyt väsyneelle talvelle,
kuiskaan minäkin kaivaten:

"Nuku rauhassa, isä."
5472
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

..kirjoitus.
voimia sinulle surussasi, edessäsi pitkä tie ja joskus se helpottaa...sitten kun aika on.
näette vielä, toisella rannalla hän on vastassa...sitten kun aika on.

Äänestä

Minä kans menetin isäni kohta tulee 2v täyteen.Ikävä on kova ja suru ei tunnu helpottavan mutta ehkä aika ja elämän eteenpäin vieminen auttaa. Et ole yksin mukava kun jaksat kirjoittaa tänne mikä on jo iso asia. voimia surun keskellä kyllä se joskus elämä hymyilee.

Äänestä

Kiitos. Runosi lohdutti minuakin. Menetin oman isäni eilen.

Äänestä
  • Töissä aika kuluu, eikä poissaoloa huomaa. Kotona, kun ehtii miettiä, on todella paha mieli. Välillä tuntuu että se vain pahenee, ehkä asian alkaa vasta ymmärtää.

    ...

    M, kaksi viikkoa sitten isän menettänyt

    Äänestä

  • M kirjoitti:

    Töissä aika kuluu, eikä poissaoloa huomaa. Kotona, kun ehtii miettiä, on todella paha mieli. Välillä tuntuu että se vain pahenee, ehkä asian alkaa vasta ymmärtää.

    ...

    M, kaksi viikkoa sitten isän menettänyt

    Kaunis runo...tuli myös oma isäni mieleen, menetin isäni 4v sitten, äkillisesti sairaskohtaukseen, enkä vieläkään ole päässyt yli, tuska on helpottunut sekä jaksaminen elää, mutta kamala ikävä on :)

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


M 26 kirjoitti:

Väittelimme lähes yhtä kovaa kuin nauroimme.

Kumpi saisikaan sen viimeisen sanan?

Sinä jääräpäisine mielipiteinesi,
vai minä,
viiltävine vastalauseineni?

Väittelyillä oli aina selvä voittaja.
Ainakin omista näkökulmistamme.


Enää ei ole kiistaa.
Ei voittajaa.

En saa edes kieltää sinua istumasta näille rappusille,
koska et olisi kuitenkaan jaksanut kävellä takaisin.

Sanoit vielä istuvasi tässä.
Katsomassa pihapuun huojuvan.
Tuntemassa kesätuulen vaimean.

Minä näen vain itkevän hangen.
Pienet purot,
jotka vievät mennessään kovan talven.


Yksi asia on kuitenkin varmaa.

Tällä kertaa minä joudun sanomaan,
sen viimeisen sanan.

Kuten kevät nyt väsyneelle talvelle,
kuiskaan minäkin kaivaten:

"Nuku rauhassa, isä."

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu