Hei,
Olen kyllä kysynyt neuvolassa asiaa, mutta aika kummia epämääräsiä vastauksia olen saanut...
Kysyn nyt kokeneilta, että onko äidin ja oman synnytyksen kanssa mitään perinnön tekijöitä?
Äidilläni ekaa ja tokaa lasta molempia yritetty synnyttää normaalisti alakautta, mutta lapset eivät kumpikaan ole laskeutuneet synnytyskanavassa ja molemmissa tapauksissa on pitänyt sitten keisarinleikkaus tehdä, kolmas on suoraan leikattu ilman alatieyritystä.
olen vaan miettinyt itse, kun olen nyt rv 37 0, että mitenhän tässä käy. Lapsi ei ole laskeutunut vielä on aika ylhäällä sanoi lääkärikin. Kuitenkaan en pääse mihinkään synnytystapa arvioon ja neuvolalääkäri teki vain sisätutkimuksen ja kopeloi mahaa, ultraustakaan ei ollut.
Joten joudunkohan minäkin nyt vuorokauden kärvistellä ja sitten kuitenkin joudun keisarinleikkaukseen? Mieluiten synnytän alakautta tai menen suoraan sinne keisarinleikkaukseen...
Onko siis äidin ja lapsen synnytystavoilla jotakin yhteistä? Vai onko kaikki erilaisia? kokemuksia?
Äidin synnytys
14
3257
Vastaukset
- miettinyt samaa
Itse olen myös miettinyt samaa.. Uskon, että kun jokainen synnytys on erilainen, niin ei äidin synnytyksillä ole kovin paljoa varmaan merkitystä siihen, miten oma synnytys menee..
Toivon kyllä, että olisi.. Meidän äidillä kolme tyttöä, ja kaikkien synnytys on mennyt hyvin.. Ja suhteellisen nopeastikin..
Toinen lapsista käynnistettiin ja syntyi sitten neljässä ja puolessa tunnissa :D
Vaikka en tiedä, onko nopea synnytys välttämättä hyvä asia.. Tuleeko helpommin repeämiä? - dfadsfs
tai voi olla että ei ole, esim. minulla, siskollani ja äidillä on kaikilla samanlaiset ekat synnytykset eli 8h kesti ja alateitse kaikilla, sitten taas äitini sisko ja hänen lapsensa kun aikanaan myös synnytti niin molemmat joutuivat keisarileikkaukseen, mutta toinen sisko taas synnytti aivan normaalisti eli ei voi sanoa pitääkö miten hyvin paikkaansa. Meillä taas äitini saanut kaikki keskosina ja minullakin oli ennenaikaisia supistuksia paljon, mutta onneksi ei syntynyt keskosena kuitenkaan!
- ....
Kapea lantio voi olla perinnöllinen mutta mun mielestä ei muuten tuollaiset periydy... äitini teki kolme lasta helposti, mutta mulla taas ongelmia ja jouduttu leikkaamaan. Ja mitä serkkujani mietin niin jokaisella tytöllä ollut erilaiset synnytykset ja ongelmat ja heidän äidillään myös.
- 4:n äiti
mitään perinnöntekijöitä eikä perintötekijöitäkään moiseen:))
- iltatähti kolme vuot
Sisu synnyttää sitten on eri asia. Siinä testataan kivunsietokykyä ihan kybällä. Lapsi syntyy kyllä laskeutumattakin. Tiedän sen kokemuksesta. Meillä ei koskaan esikoinen laskeutunut, ja silti syntyi, hitaasti, mutta kumminkin. 20 tuntia otti. Rankkaahan se oli, mutta seuraavankin synnytin alakautta (yli neli kiloisen) jo kuudessa tunnissa. Vasta kolmanteen OLI PAKKO turvautua sektioon, kun syntyi kaksi kuukautta etuajassa vesien menon jälkeen. Hyvä näin. Ainakin minulle sektiosta toipuminen oli kovempi juttu kuin alatiesynnytyksestä toipuminen.
siis esikoisen kanssa kun synnytyspoltot alkoivat, niin rämmin tien toiselle puolle neuvolaan tsekkaukseen, ja kätilö sanoi että on niin syvällä ettei edes osaa sanoa kuinka päin on. Ei lainkaan laskeutunut. Silti syntyi seuravana yönä.
Nykyisin sektion saa helpommin kuin ennen. Esikoisenihän on jo 22v. Pitää muistaa miettiä sektion edut ja haitat, mikä itselle sopii. Sektio aiheuttaa kohdun seinän heikentymistä useampaa raskautta ajatellen. No monikaan ei tänä päivänä montaakaan lasta halua, joten on aivan sama tekeekö silloin sektion vai ei. Synnytyksen aikaista kipua siinä pystytään lievittämään tehokkaammin, toipuminen voi kuitenkin viedä enemmän aikaa, painavien nostelut pannassa pitkän aikaa, sängystä nouseminen hankalaa kuukausia. - Syöksysynnyttäjä
Mun äidin puolen suvussa on ollut syöksysynnyttäjiä paljon. Mun isoäiti, mun äiti ja hänen 3 siskoaan ja lapsenlapsista ainakin minä. Muista serkuistani en tiedä. Ainakin mun suvussa nämä 1-2 tunnin pikapyöräytykset ovat olleet yleisiä em. sukupolvissa. Aiemmista ja myöhemmistä polvista en tiedä.
- --..--
Äitini sanoo, että synnytyksen ajankohta olisi samansuuntainen äidiltä tyttärelle. Siis esim. jos äidillä on yliaikaisuutta tai ennenaikaisuutta, niin tyttärelläkin...En sitten tiedä pitääkö paikkaansa, mutta oma äitini on saanut viisi lasta joista kukaan ei ole mennyt kuin max. 2-3 päivää yli la:n tai sitten vähän ennen laskettua aikaa, ja kaksi siskoani ovat saaneet kaikki 7 lastaan samalla tavoin ihan lasketun ajan tietämissä, enintään pari päivää yli.
- sh..
sanoa mitä haluaa, mutta lääketieteellisesti äitisi syn. ja sisariesi syn. ei ole mitään tekemistä toinen toistensa kanssa. Yleensähän lapset syntyvät juuri noihin aikoihin...
- --..--
sh.. kirjoitti:
sanoa mitä haluaa, mutta lääketieteellisesti äitisi syn. ja sisariesi syn. ei ole mitään tekemistä toinen toistensa kanssa. Yleensähän lapset syntyvät juuri noihin aikoihin...
tarkoittanutkaan että äitini sana olisi lääketieteellinen, ainoa totuus tässä asiassa=). Ja eipä kuule läheskään kaikki lapset synny juuri lasketun ajan tietämillä, vaan on erittäin yleistä että menee viikko kaksikin yli/ali, jos et satu tietämään.
- samnis
Näin olen kuullut kerrottavan että äidin ja tyttären synnytyksissä olisi samankaltaisuutta, mutta eipä varmaan voi koskaan suoria yhtäläisyysmerkkejä vetää. Voihan olla että tyttärelle on periytynyt isän puolelta hieman toisenlainen ruumiinrakenne, joka jo muuttaa tilannetta.
Mulle kyllä sopis äidin synnytyskokemukset. Yliaikaisia olemme olleet ja synnytykset on jouduttu käynnistämään mutta äidin kertoman mukaan synnytykset on sujuneet hyvin ja toipuminen ollut nopeaa. 1-2 viikossa sanoi olleensa jo hyvässä vaiheessa toipumisen suhteen, vaikka repeämiäkin tuli. Tai sitten aika kultaa muistot...apua. ;) - agrologi AMK
Pyydän anteeksi jo etukäteen kaikilta niiltä, joita ihmisen vertaaminen eläimeen loukkaa. Tarkoituksenani ei ole tosiaankaan pahoittaa kenenkään mieltä, vaan pohtia aloittajan kysymystä vähän laajemmin oman koulutukseni ja kokemukseni pohjalta. Totuus on kuitenkin, että geenien periytyminen on hyvin saman tyyppistä ihmisillä ja eläimillä. Kesyeläimillä asiaan liityy vain tietoinen jalostus, jolloin tiettyjen asioiden/ominaisuuksien periytyminen on helpompi havaita ja jalostumisen edistymistä voidaan jopa mitataan. Joillakin eläinlajeilla (esim. naudoilla) voidaan laskea tiettyjen ominaisuuksien kehittymistä ja näiden osalta puhutaan ns. jalostusindeksistä, siis paljonko ko. yksilön jälkeläiset ovat ko. ominaisuudessa parempi/heikompia kuin ko. rodun edustajat keskimäärin. Toisaalta, jos jos kovin kapeaa eläinpopulaatiota jalostetaan voimakkaasti jonkun ominaisuuden suhteen, tämän ominaisuuden vaihtelu kapenee (edellyttäen, että ominaisuus on periytyvä kokonaan tai osittain), koska huonoimmat geenit katoavat populaatiosta (toisaalta nämä "huonot geenit" voivat olla hyviä jonkun muun ominaisuuden suhteen, siis sama geeni voi vaikuttaa useampaan ominaisuuteen). Luonnossa tietty ominaisuus jalostuu luonnonvalinnan kautta eli, jos ko.ominaisuus editää yksilön hengissä selviämistä saavat sen kanjat enemmän jälkeläisiä ja ominaisuus yleistyy populaatiossa.
Ihmismaailmassa "synnytysvaikeus" on ollut luononvalinnan kautta "jalostuva ominaisuus" kunnes keisarileikkaukset yleistyivät eli siihen asti ne naiset saivat vähemmän eläviä jälkeläisiä, joilla oli paljon synnytysvaikeuksia, kuin ne naiset joilla oli vähemmän vaikeuksia. Keisarinleikkauten yleistyttyä tätäkään "luonnonvalintaa" ei enää ole, vaan "huonot synnytäjät" saavat yhtä paljon jälkeläisiä kuin "hyvät synnyttäjät", joten voisi kuvitella, että väestö tasolla synnytysvaikeudet lisääntyisivät lähivuosisatoina tämän luonnonvalinnan poistuessa.
Luuston rakenne on vahvasti periytyvä ominaisuus. (mieti esim. kuinka nopeasti eri koirarodut on jalostettu ja kuinka paljon ne poikkeavat sudesta). Samalla tavalla myös ihmisen luuston rakenne on periytyvää. Luuston rakenteeseen vaikuttaa todella moni geeni, joten synnytyksen (poikimisen) kannalta optimi luusto ei periydy suoraan vaan joissakin suvuissa on enemmän ahdaslantioisia kuin toisissa ja esim. naudoilla näiden ns. ahdaslantioisten sukujen edustajien synnytyksistä suurin osa etenee ilman mtään ongelmia ja vastaavasti ns. leveä lantioisissa suvuissa on jonkin verran kapealanteisia yksilöitä. Käsitääkseni myös ihmisten luustonrakenne periytyy aika vahvasti, siis toisissa suvuissa on enemmän kapea tai leveä lantioisia kuin toisissa. Toisaalta sinun täytyy muistaa, että saat puolet geeneistäsi isältäsi, joten hänen puolen perimä vaikuttaa yhtä lailla kuin äitisi suvun luusto. Myös muilla rakenneominaisuuksilla on samanlaista periytyvyyttä, joten esim. poikkeava kohdun muoto voi olla suvussa kulkea ominaisuus, vaikka samaa poikkeavuutta ei olisi kuin muutamalla prosentilla/prosentin kymmenyksellä ko. suvun naaraista/naisista. (Poikkeavuus ei välttämättä tarkoita esim. hedelmättömyyttä, vaan voi altistaa esim. tavallista pidemmille poikimisille (synnytyksille).
Toinen ainakin eläinten poikimis (syynytys) vaikeuksiin vahvasti vaikuttava seikka on on jälkeläisen/jälkeläisten koko. Liian isoa jälkeläistä on vaikea synnyttää, vaikka synnyttäjä olisi ns. normaali. Jälkeläisen koko on ainakin eläinmaailmassa jonkin verran periytyvä ominaisuus, tosin siihen vaikuttaa paljon myös eläinten ruokinta ja muutamat muutkin ei perinnölliset asiat. Ilmeisesti jälkeläisen perinnölliseen kokoon vaikuttaa kaksi seikkaa jälkeläisen omat perintötekijät (eli puolet äidiltä ja puolet isältä) ja emän (äidin) "kyvyt" kasvattaa jälkeläistä kohdussa (istukan toiminta jne.). Käsitääkseni nämä molemmat ominaiduudet on pystytty toteamaan myös ihmisellä eli tiettyihin sukuihin syntyy keskimäärin pienempiä/suurempi vauvoja ja äidin perimällä on tähän vahvempi vaikutus kuin isän (hän kun vaikuttaa sekä lapsen kasvattajana kohdussa että antamalla lapselle puolet geeneistä).
Ainakin "kansan perimätiedon" tasolla uskotaan myös poikima-ajankohdan kulkevan suvuittain eli joissakin esim. lehmäsuvuissa olisi taipumusta poikia etuajassa tai vastaavasti mennä yliaikaiseksi. Tästä en ole nähnyt pitäviä tutkimustuloksia, mutta kuullut useamman kerran kuuluut niin navetoissa kun sikaloissakin sanottavan, että "tuota on alettava jo seurata, kun äitisä ja siskonsakin ovat olleet sellaisia etuajassa poikivia" tai "tuo on jo toistaviikkoa yliaikainen, mutta sellaisiahan ne ovat melkein kaikki siinä suvussa". Myös neuvolassa on oltu hyvinkin kiinnostuneita omasta ja sisarteni syntymäajankohdastani verrattuna laskettuun aikaan, joten ainakin uskomustasolla tunnutaan uskovan tämän kulkevan jossain määrin suvuttain myös ihmisillä.- agrologi AMK
Jatkoa ensimäiseen vietiini...
Kuitenkaan nämä suht helposti mitattavat ominaisuudet eivät selitä poikimis- (syynytys) vaikeuksia kokonaan. Kaikille siitossonneille lasketaan poikimavaikeusindeksi isänä ja äidinisänä. Poikimavaikeusindeksi isänä kertoo kuinka suurella osalla ko. sonnin jälkeläisistä on vaikeuksia syntyä ja kuinka paljon ko. sonnin jälkeläisistä kuolee synnytykseen. Tällä indeksillä on vahva yhteys jälkeläisen koko indeksin kanssa, mutta nämä ideksit eivät ole yhteneviä. Poikimavaikeus äidin isänä taas kertoo siitä kuinka paljon ko. sonnin jälkeläisillä on ongelmia poikimisten kanssa, tällä indeksillä on selkeä yhteys luuston muoto indeksin osana mitattavan lantion muoto ominaisuuden kanssa, myös koko ominaisuuden on havaittu olevan yhteydessä poikimamavaikeus indeksin kanssa (isoilla yksilöillä vähemmän ongelmia, kuin pienillä). Toisaalta keskiside ominaisuudella on mysö tilastollinen yhteys poikimavaikeus indeksiin, vaikka järjellä ajateltuna näillä ei ole yhteyttä toisiinsa, vaan siis joku keskisidettä parantava geeni heikentää poikimaominaisuutta. Voidaan päätellä vahvasti, että on muitakin ainakin jonkin verran perinnöllisiä ominaisuuksia, jotka vaikuttavat poikimisten sujumiseen, vaikka niitä ei olekkaan voitu yksilöidä.
Aika selkeää näyttöä on, että ainakin tiettyjen hormoonien pitoisuudet ovat jossain määrin perinnöllisiä ja niillä on vaikutuksensa poikimiseen (eli esim. matalat oksitosiinipitoisuudet ovat yhteydessä heikkoihin supistuksiin ja sitä kautta pidentyneisiin poikimisiin, mutta yhteys ei ole suora, vaan joillakin yksilöillä matalakin hormoniptoisuus riittää saamaan aikaan normaalit supistukset ja toisaalta joillakin normaalitkaan hormoonipitoisuudet eivät riitä aikaansaamaan riittäviä supistuksia, mutta jos poikimista edistetään lisäoksitosiinilla poikiminen etenee normaalisti. Ja toiset eivät hyödy lisäoksitosiinista, vaan poikiminen on hidas joka tapauksessa ja ihmisapua tarvitaan (sektio, vasikan (jälkeläisen) ulosautto vetämällä.
Kuitenkin poikimavaikavaikeudet ovat niin harvinaisia ja vain satunnaisesti sama ongelma toistuu samalla yksilöllä poikimisesta toiseen tai sama onglma toistuisi esim. kaikilla siaruksilla tai isoäisillä, äidillä ja tyttärellä. Yleensä poikimavaikeudet on havaittavissa vain, kun tutkitaan järjestelmällisesti koko populaatiotaja sieltä nousee esiin tiettyjä sukuja. Esim. naudoilla voidaan havaita tiettyjen sonnien huonot poikimaindeksit ja niiden perusteella välttää ko. sonnien käyttöä sellaisilla lehmillä, jolla on ollut ongelmia poikimisten kanssa tai joiden rakenne viittaa mahdollisiin ongelmiin (esim. ahtaan näköinen lantio tai pieni koko) tai joiden isällä on myös huono poikimaindeksi. Sen sijaan yksittäisellä naudalla on niin vähän jälkeläisiä (luotettavaan indeksiin tarvitaan tietoa sekä esivanhemmista, että jälkeläisistä) ja poikimavaikeus on niiin vähäisissä määrissä periytyvä ominaisuus, ettei niille määritellä poikimavaikeusindeksiä, koska se ei ole luotettava.
Naudoilla kaikkein suurimmaksi syyksi poikimavaikeuksiin voisi nostaa "sattuman". Eli näissä ei voida nähdä mitään järkevää yksittäistä syytä miksi juuri perintötekijöiltään, ulkoasultaan, asuinpaikaltaan jne. varustetun naudan jälkeläisillä on juuri tässä poikimisessa vaikeuksia. Useimmat ko. samat ominaisuudet omaavat naudat poikii ihan ilman ongelmia, tässä tapauksessa vaan riittävän moni huono asia sattui samaan pakettiin. Toiseksi suurimmaksi syyksi nousee olosuhteet eli ne tekijät joihin voidaan vaikuttaa. Esim. pihatossa, jossa eläin liikkuu on vähemmän ongelmia, kuin parsinavetassa, jossa eläin seisoo koko ajan paikallaan ja on näin fyysiseltä kunnoltaan heikompi. Huomattavasti suuremmat erot löytyy yksittäisten tilojen väliltä (eli olosuhteissa) kuin mistään indeksistä (eli perinnöllisyydestä). Näin ollen voisi ajatella (mnä ajattelen), että omalla toiminnallaan voi vaikuttaa paljon enmmän kuin mitä perintötekijöillään. Toki, aina ei omat toimet riitä vaikka tekisi kaikkensa vaan tarvitaan lääketieteen (imukuppi, keisarileikkaus, oksitosiinitippa...) apua ja useimmiten perintötekijöiden vaikutus ("synnytysvietti" ja elimistön sisäsyntyinen toiminta) niin suuri, että synnytys onnistuu vaikka ei itse pystyisi "auttamaan luontoa" lainkaan/juuri lainkaan. - agrologi AMK
agrologi AMK kirjoitti:
Jatkoa ensimäiseen vietiini...
Kuitenkaan nämä suht helposti mitattavat ominaisuudet eivät selitä poikimis- (syynytys) vaikeuksia kokonaan. Kaikille siitossonneille lasketaan poikimavaikeusindeksi isänä ja äidinisänä. Poikimavaikeusindeksi isänä kertoo kuinka suurella osalla ko. sonnin jälkeläisistä on vaikeuksia syntyä ja kuinka paljon ko. sonnin jälkeläisistä kuolee synnytykseen. Tällä indeksillä on vahva yhteys jälkeläisen koko indeksin kanssa, mutta nämä ideksit eivät ole yhteneviä. Poikimavaikeus äidin isänä taas kertoo siitä kuinka paljon ko. sonnin jälkeläisillä on ongelmia poikimisten kanssa, tällä indeksillä on selkeä yhteys luuston muoto indeksin osana mitattavan lantion muoto ominaisuuden kanssa, myös koko ominaisuuden on havaittu olevan yhteydessä poikimamavaikeus indeksin kanssa (isoilla yksilöillä vähemmän ongelmia, kuin pienillä). Toisaalta keskiside ominaisuudella on mysö tilastollinen yhteys poikimavaikeus indeksiin, vaikka järjellä ajateltuna näillä ei ole yhteyttä toisiinsa, vaan siis joku keskisidettä parantava geeni heikentää poikimaominaisuutta. Voidaan päätellä vahvasti, että on muitakin ainakin jonkin verran perinnöllisiä ominaisuuksia, jotka vaikuttavat poikimisten sujumiseen, vaikka niitä ei olekkaan voitu yksilöidä.
Aika selkeää näyttöä on, että ainakin tiettyjen hormoonien pitoisuudet ovat jossain määrin perinnöllisiä ja niillä on vaikutuksensa poikimiseen (eli esim. matalat oksitosiinipitoisuudet ovat yhteydessä heikkoihin supistuksiin ja sitä kautta pidentyneisiin poikimisiin, mutta yhteys ei ole suora, vaan joillakin yksilöillä matalakin hormoniptoisuus riittää saamaan aikaan normaalit supistukset ja toisaalta joillakin normaalitkaan hormoonipitoisuudet eivät riitä aikaansaamaan riittäviä supistuksia, mutta jos poikimista edistetään lisäoksitosiinilla poikiminen etenee normaalisti. Ja toiset eivät hyödy lisäoksitosiinista, vaan poikiminen on hidas joka tapauksessa ja ihmisapua tarvitaan (sektio, vasikan (jälkeläisen) ulosautto vetämällä.
Kuitenkin poikimavaikavaikeudet ovat niin harvinaisia ja vain satunnaisesti sama ongelma toistuu samalla yksilöllä poikimisesta toiseen tai sama onglma toistuisi esim. kaikilla siaruksilla tai isoäisillä, äidillä ja tyttärellä. Yleensä poikimavaikeudet on havaittavissa vain, kun tutkitaan järjestelmällisesti koko populaatiotaja sieltä nousee esiin tiettyjä sukuja. Esim. naudoilla voidaan havaita tiettyjen sonnien huonot poikimaindeksit ja niiden perusteella välttää ko. sonnien käyttöä sellaisilla lehmillä, jolla on ollut ongelmia poikimisten kanssa tai joiden rakenne viittaa mahdollisiin ongelmiin (esim. ahtaan näköinen lantio tai pieni koko) tai joiden isällä on myös huono poikimaindeksi. Sen sijaan yksittäisellä naudalla on niin vähän jälkeläisiä (luotettavaan indeksiin tarvitaan tietoa sekä esivanhemmista, että jälkeläisistä) ja poikimavaikeus on niiin vähäisissä määrissä periytyvä ominaisuus, ettei niille määritellä poikimavaikeusindeksiä, koska se ei ole luotettava.
Naudoilla kaikkein suurimmaksi syyksi poikimavaikeuksiin voisi nostaa "sattuman". Eli näissä ei voida nähdä mitään järkevää yksittäistä syytä miksi juuri perintötekijöiltään, ulkoasultaan, asuinpaikaltaan jne. varustetun naudan jälkeläisillä on juuri tässä poikimisessa vaikeuksia. Useimmat ko. samat ominaisuudet omaavat naudat poikii ihan ilman ongelmia, tässä tapauksessa vaan riittävän moni huono asia sattui samaan pakettiin. Toiseksi suurimmaksi syyksi nousee olosuhteet eli ne tekijät joihin voidaan vaikuttaa. Esim. pihatossa, jossa eläin liikkuu on vähemmän ongelmia, kuin parsinavetassa, jossa eläin seisoo koko ajan paikallaan ja on näin fyysiseltä kunnoltaan heikompi. Huomattavasti suuremmat erot löytyy yksittäisten tilojen väliltä (eli olosuhteissa) kuin mistään indeksistä (eli perinnöllisyydestä). Näin ollen voisi ajatella (mnä ajattelen), että omalla toiminnallaan voi vaikuttaa paljon enmmän kuin mitä perintötekijöillään. Toki, aina ei omat toimet riitä vaikka tekisi kaikkensa vaan tarvitaan lääketieteen (imukuppi, keisarileikkaus, oksitosiinitippa...) apua ja useimmiten perintötekijöiden vaikutus ("synnytysvietti" ja elimistön sisäsyntyinen toiminta) niin suuri, että synnytys onnistuu vaikka ei itse pystyisi "auttamaan luontoa" lainkaan/juuri lainkaan.Jatkoa edelliseen viestiini...
En ole mikään lääketieteen tai ihmisen perinnöllisyyden asiantuntija, mutta tämän perusteella voisin ajatella, ettei sinulla ole mtään tavallista suurempaa huolta synnytyksesi suhteen. Lääkäri ei ole havainnut sinussa tai vauvassa mitään rakenteellista ominaisuutta mikä tekisi synnytyksestä tavallista riskialtiimman/mahdottoman. Toisaalta se että äidilläsi oli samoja ongelmia kaikissa synnytyksissään voi kertoa joko ihan sattumasta (jokuhan se lotossakin aina voittaa) tai jostain hänen yksilöllisestä ominaisuudestaan/ominaisuuksistaan. Toisaalta vaikka äitisi ongelmat olisivat johtuneet perinnöllisistä ominaisuuksista on aika epätodennäköistä, että olisit perinyt kaikki/suuren osan näistä ominaisuuksista.
Jos menet synnyttämään ajatellen, "ei tämä kuitenkaan onnistu" ja "turhaan kärsin, leikkaavat ne kuitenkin (eli maksimikipulääkkeet ja heti, sitä odotellessa)". On todennäköisyys joutua leikkaukseen paljon suurempi kuin, jos menet ajatuksella "selviän kyllä, käännän vaihkeudet voitoksi" ja "voin auttaa lasta laskeutumaan olemalla paljon pystyssä ja liikkumalla synnytyksen aikana ja minun täytyy kerätä voimia siltä varalta, etä ponnistusvaihe olisi tavallista pidempi, jos perisinkin äidin ominaisuuden että lapsi ei laskeudu kunnolla"
Omista taustoini sen veran, että odotan esikoistani ja olen koulutukseltani agrologi (eli olen suorittanut maatalousalan ammattikorkeakoulututkinnon, johon kuuluu muutamia kursseja perinnöllisyydestä) ja lisäksi olen opiskellut perinnöllisyyttä jonkin verran oman kiinnostuksen pohjalta
- äiti87lapset-07ja-09
Äidilläni kaikki synnytykset menivät yliaikaisiksi, käynnistyksellä syntyivät. Minulla taas molemmat ovat syntyneet viikkoa ennen LA.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 938078
- 403862
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle
Vauva-palstalta tuttua kaipaamista uudessa ympäristössä. Kaipuu jatkukoon 💘1021906- 241340
Taas ryssittiin oikein kunnolla
r….ä hyökkäsi Viroon sikaili taas ajattelematta yhtään mitään https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011347289.html321163Valtimon Haapajärvellä paatti mäni nurin
Ikävä onnettomuus Haapajärvellä. Vene hörpppi vettä matkalla saaren. Veneessä ol 5 henkilöä, kolme uiskenteli rantaan,311089Vanha Suola janottaa Iivarilla
Vanha suola janottaa Siikalatvan kunnanjohtaja Pekka Iivaria. Mies kiertää Kemijärven kyläjuhlia ja kulttuuritapahtumia11885Rakastuminenhan on psykoosi
Ei ihme että olen täysin vailla järkeä sen asian suhteen. Eipä olis aikoinaan arvannut, että tossa se tyyppi menee, jonk53847Olisinko mä voinut käsittää sut väärin
Nyt mä kelaan päässäni kaikkea meidän välillä tapahtunutta. Jos mä sit kuitenkin tulkitsin sut väärin? Se, miten sä käyt31822Känniläiset veneessä?
Siinä taas päästiin näyttämään miten tyhmiä känniläiset on. Heh heh "Kaikki osalliset ovat täysi-ikäisiä ja alkoholin v27772