Tässä Ruotsalaisen väitöskirjan näkökulmaa
http://www.tieteessatapahtuu.fi/0804/kemilainen.pdf
Sanan ”nation” käyttö jo 1600-luvulla oli selvää. Oli tavallista mainita, mitä kansallisuutta henkilö oli --- Ruotsin kielellä oli kansan identiteetin kannalta keskeinen merkitys. --- suomalaiset olivat eri kansallisuutta ja heidän historiallista taustaansa pidettiin erilaisena kuin ruotsalaisten ---
Nykysuomalaisen kannalta suomen kieli todellisuudessa oli vaarassa näivettyä, sillä ei syntynyt sanomalehtiä eikä käännetty eikä laadittu kaunokirjallisuutta eikä tietokirjallisuutta suomeksi läheskään niin laajasti kuin ruotsiksi. --- suomea ei voitu käyttää viranomaisten kanssa. --- 1600- ja 1700-luvulla --- Suomella olisi ollut samat oikeudet vain jos suomenkieliset olisivat opetelleet puhumaan ruotsia. ---
--- tietoista ruotsalaistamistakin esiintyi. Valtakunnan yhtenäistämiseen liittyi virkamiesten ja oppineiden siirtoa Ruotsista Suomeen ja jopa suunnitelmia suomenkielisen väestön ruotsalaistamiseksi lukkarinkoulujen ja kirkonmenojen kautta ja siirtämällä ruotsinkielisiä piikoja ja renkejä suomenkielisille seuduille. Nämä yritykset olivat kuitenkin tehottomia. ---
--- 1746: ilman Suomea Ruotsi ei olisi Ruotsi, sillä siellä on ”wårt förrådshus och wår förmuhr” (”varasto ja etumuuri”). --- Suomi joutui ensimmäisenä ottamaan vastaan vihollisen. --- epäkohtana [pidetään] sitä, ettei Suomea kunnollisesti puolustettu eivätkä asukkaat voineet kommunikoida virkamiesten kanssa ja valtiopäivillä omalla kielellään. ---
--- [Suomen alueella] ruotsinkieltä taitavat aatelin, papiston ja porvariston edustajat selitettiin ruotsalaisiksi --- [ruotsalaisia eivät olleet] suomenkieliset talonpojat, käsityöläiset, merimiehet ja palvelijat eli vähemmän koulutetut. Näin ”suomalaisia” olivat vain kovaan työhön kykenevät! ---
--- Ruotsalaiset ja suomalaiset olivat – nykyaikaisen käsityksen kannalta – lähes kansalaisia ja lain ja oikeusistuimien edessä tasa-arvoisempia kuin eurooppalaiset yleensä. Nationalismin näkökulmasta --- jo 1600- ja 1700-lukujen pohjoismaalaiset – myös kouluttamaton kansa – olivat tietorikkaampia ja hahmottivat yhteiskuntaansa terävämmin kuin väittävät jotkut modernin nationalismin tutkijat. Nämä pitävät suomalaisten maailmankuvaa kapeana ja olettavat, että vasta 1800-luvun massat – hekin yläluokan propagandan jälkeen – luulivat kuuluvansa kansallistietoiseen kansaan, jota heidän mielestään todellisuudessa ei ollut olemassakaan.---
http://www.tieteessatapahtuu.fi/0804/kemilainen.pdf
Sanan ”nation” käyttö jo 1600-luvulla oli selvää. Oli tavallista mainita, mitä kansallisuutta henkilö oli --- Ruotsin kielellä oli kansan identiteetin kannalta keskeinen merkitys. --- suomalaiset olivat eri kansallisuutta ja heidän historiallista taustaansa pidettiin erilaisena kuin ruotsalaisten ---
Nykysuomalaisen kannalta suomen kieli todellisuudessa oli vaarassa näivettyä, sillä ei syntynyt sanomalehtiä eikä käännetty eikä laadittu kaunokirjallisuutta eikä tietokirjallisuutta suomeksi läheskään niin laajasti kuin ruotsiksi. --- suomea ei voitu käyttää viranomaisten kanssa. --- 1600- ja 1700-luvulla --- Suomella olisi ollut samat oikeudet vain jos suomenkieliset olisivat opetelleet puhumaan ruotsia. ---
--- tietoista ruotsalaistamistakin esiintyi. Valtakunnan yhtenäistämiseen liittyi virkamiesten ja oppineiden siirtoa Ruotsista Suomeen ja jopa suunnitelmia suomenkielisen väestön ruotsalaistamiseksi lukkarinkoulujen ja kirkonmenojen kautta ja siirtämällä ruotsinkielisiä piikoja ja renkejä suomenkielisille seuduille. Nämä yritykset olivat kuitenkin tehottomia. ---
--- 1746: ilman Suomea Ruotsi ei olisi Ruotsi, sillä siellä on ”wårt förrådshus och wår förmuhr” (”varasto ja etumuuri”). --- Suomi joutui ensimmäisenä ottamaan vastaan vihollisen. --- epäkohtana [pidetään] sitä, ettei Suomea kunnollisesti puolustettu eivätkä asukkaat voineet kommunikoida virkamiesten kanssa ja valtiopäivillä omalla kielellään. ---
--- [Suomen alueella] ruotsinkieltä taitavat aatelin, papiston ja porvariston edustajat selitettiin ruotsalaisiksi --- [ruotsalaisia eivät olleet] suomenkieliset talonpojat, käsityöläiset, merimiehet ja palvelijat eli vähemmän koulutetut. Näin ”suomalaisia” olivat vain kovaan työhön kykenevät! ---
--- Ruotsalaiset ja suomalaiset olivat – nykyaikaisen käsityksen kannalta – lähes kansalaisia ja lain ja oikeusistuimien edessä tasa-arvoisempia kuin eurooppalaiset yleensä. Nationalismin näkökulmasta --- jo 1600- ja 1700-lukujen pohjoismaalaiset – myös kouluttamaton kansa – olivat tietorikkaampia ja hahmottivat yhteiskuntaansa terävämmin kuin väittävät jotkut modernin nationalismin tutkijat. Nämä pitävät suomalaisten maailmankuvaa kapeana ja olettavat, että vasta 1800-luvun massat – hekin yläluokan propagandan jälkeen – luulivat kuuluvansa kansallistietoiseen kansaan, jota heidän mielestään todellisuudessa ei ollut olemassakaan.---
Vastaukset 41
Vanhimmat
- Mitä sanaa ruotsinkieliset käyttäisivät ajasta, jolloin suomenkielinen kansa raatoi ja taisteli Ruotsin vallan alaisuudessa?
- Riippuu paljolti mistä vuosisadasta ja historianvaiheesta puhutaan, esim. suurvalta-aika, vapauden aika, kustaviaaninen aika jne.
Kyse on kuitenkin yhtenäisestä ajanjaksosta, jolloin alueen ja sen suomea puhuvien asukkaiden hallisijana oli Ruotsin kuningas ja hallintokieli ruotsi ja historiankirjoitus ruotsalaista - miksi häivyttää tätä?
Vapauden aikaa ei ole Suomi koskaan kokenut Ruotsin alaisuudessa. Tätä "vapauden aikaa" ei ole vieläkään, vaan Ruotsi pyrkii säilyttämään ruotsinkielen aseman Suomessa.
Kun ruotsinkieli on vapaavalintainen kieli muiden joukossa ja virkamiehiltä ei edellytetä ruotsinkielen hallintaa, kuin poikkeustapauksissa, on Suomi vapaa Ruotsin ikeestä.
Joo. Vapauden aika eli säätyvallan aika on Ruotsin ja Suomen yhteisessä historiassa aikakaudesta 1719–1772 käytetty nimitys. Kaarle XII:n vuonna 1718 tapahtuneen kuoleman jälkeen vuoden 1719 valtiopäivät lopettivat kuninkaan yksinvallan ja lähes kaikki valta keskitettiin valtiopäiville. Toimeenpanovaltaa käytti valtaneuvosto, joka oli vastuussa toimistaan valtiopäiville. Valtaneuvostossa kuninkaalla oli kaksi ääntä ja hänen äänensä ratkaisi, jos äänet menivät tasan. Kuninkaalle jäi kuitenkin itsenäistä päätösvaltaa eräissä nimitysasioissa. Vuoden 1720 hallitusmuoto lisäsi valtaneuvoston riippumattomuutta valtiopäivistä. Kustaa III, joka nousi valtaistuimelle 1771, teki 1772 vallankaappauksen, joka päätti vapauden ajan. Kustaa III:n hallintokautta kutsutaan kustavilaiseksi ajaksi. Vapauden aika -nimitystä käytettiin jo aikakauden aikana, painettuna sen ensiesiintyminen tapahtui 1755.
Lyhyempiä aikakausia voidaan tietysi nimetä näkökulman mukaan, mutta "Ruotsin vallan aika" on kuitenkin suomalaisten historiassa pitkä ja vaatii oman nimityksensä.
Sillähän onkin oma nimensä suomalaisten historiassa: puhutaan esimerkiksi Ruotsin vallan ajasta.
Samaa hyväksikäyttäjän luonnonlakia on aina toteutettu ja toteutetaan edelleen. Ehkä ihminen ei koskaan vapaudu vallanhalustaan. Luonto pistää tappelemaan ja valloittamaan kun ei ole ei ole viisautta elää toisia kunnioittaen. Turhaa on luokitella ketään paremmuusjärjestykseen, koska miltei kaikki ovat samanlaisia jos saavat valtaa. Jokaisen alistetun tehtävä on vapauttaa itsensä alistajansa ikeen alta. Viisautta on silloin kun alistettu itse ei ryhdy alistajaksi.
Ruotsin vallan ajan hyviä puolia nostatetaan, mutta sen haittapuolia (esimerkiksi Suomen heikon puolustuksen Venäjää vastaan ja maan sivistyneistön ruotsalaistaminen) ei juuri mainita. Ruotsinkielisten määrä ei Suomessa silloinkaan noussut kahteenkymmeneen prosenttiin, joten maa oli köyhä ja suomenkielinen.
Jotkut saattavat jopa esitellä ruotsinkielisten "luoneen" sekä suomen kielen että suomalaisuuden. Runebergin ja Snellmanin upeat elämäntyöt otetaan mielellään esiin, mutta unohdetaan, miten tiukasti enemmistö ruotsinkielisestä sivistyneistöstä jarrutti suomen kielen vahvistumista. Myös osa varhaisista suomenkielistä merkkihenkilöistä, kuten Porthan, Lönnrot, mainitaan ruotsinkielisinä.
Toki ns. tavalliset suomalaiset eivät kielirajoista piitanneet, vaan rannikolla avioliitot kielirajan yli olivat yleisiä. Myös oman tutkitun sukulinjani sisällä on sekä laaja suomenkielinen, pieni suomenruotsalainen että aivan pieni ruotsalainen haara - kaikki ihan tavallisia ihmisiä, ei aatelisia, ei emigrantteja eikä edes erityisen lukeneita ihmisiä. Tätä taustaa vasten uumoilen, ettei ruotsinkielisen vauraan ja kouluja käyneen sivistyneistön, "luovan luokan" historia oikeastaan ole monenkaan suomenruotsalaisen omaa sukuhistoriaa.
Nykyiset yläasteen historiankirjat näyttävät lähtevän enemmän tavallisen kansan historiasta, mikä on mielestäni hyvä. Muuten jäisi kansakunnan muistiin iso aukko.
"Ruotsin vallan ajan hyviä puolia nostatetaan, mutta sen haittapuolia (esimerkiksi Suomen heikon puolustuksen Venäjää vastaan ja maan sivistyneistön ruotsalaistaminen) ei juuri mainita."
Miten niin ei mainita? Juuri tuollaisista näkökulmistahan Suomen historiaa kirjoitettiin jo 1800-luvulla.
Eipä niitä noin suoraan sanota oppikirjoissa - tietysti rivien välistä ne on luettavissa. Sen sijaan ruotsinkieliset ovat vaatineet yhä enemmän Ruotsin vallan ajan positiivisia puolia esille, jotta ruotsin kielen merkitys selkenisi paremmin.
Ei oppikirjojen tehtävä olekaan esitellä tendenssinomaisesti aikoja huonoina tai hyvinä. Sellainen on suomalaisuudenliittolaisten heiniä. Oppikirjojen tehtävä on antaa mahdollisimman objektiivinen kuva menneisyydestä.
Eikä Ruotsin vallan ajan mustamaalaamisessa tosiaankaan mitään uutta ole. Se oli 1800-luvun fennomaanisessa historiankirjoituksessa ajan trendi. Silloin tavoitteena oli mielistellä venäläisiä vallanpitäjiä. Nyt sellaista tarvetta ei ole, joten mokomalle yksisilmäisyydellekään ei ole tarvetta.
Ruotsin hyvyyttä Suomea ja suomalaisia kohtaan hehkutetaan kritiikittömästi. Sen vuoksi on tarpeellista, että mitalin ruma puoli tuodaan myös esiin. Ja sitä rumuutta tosiaan riittää.
- Ruotsalaisuus juurrutetaan Suomeen
- Ruotsi voimistuu - Suomi kurjistuu
- Kalmarin unionin jäänteiden kohtalo
- Uskonpuhdistus ja suomen kirjakielen synty
- Nuijasota suomalaisuuden tappiona
- Talonpojan mitta täyttyy
- Suomalaiset syöstään sotaan
- Paavo Haavikon näkemys
- Kaarle IX:n Suomi-kauna
- Ruotsin metsäsuomalaiset
- Etnistä puhdistusta
- Ruotsin kielipolitiikka 1600-luvun Suomessa
- Talonpoika muonittaa ja talonpoika sotii
- Suomen sorto tehostuu
- Suomalaisten pakkosiirto 1681-82
- Sotaväenotot
- Suomi Ruotsin valtiontaloudessa
- jne
Kyllä se ilmestyy.......
"Suomalaiset ovat jatkuvan aivopesun kohteena "
Aika harvat sentään. Eiväthän Heikin yksisilmäiset historiamanipulaatiot sentään kovin laajalle leviä.
Mielenkiintoista, että Heikin mielestä suomen kirjakielen syntykin on rumaa. Ilmeisesti sekin sitten kuuluu sarjaan "Ruotsalaisten kootut vittumaisuudet"?
Onko tulossa kirja?
Historiahan elää kaiken aikaa ja täysin objektiivista on mahdoton edes kirjoittaa. Painotukset vaihtelevat kirjoittajien ja rahoittajien mukaan. Voittava osapuoli myös sanelee historian oman mielensä mukaisesti.
Ei siis pidä kuvitella, että Helsingin yliopiston historian professori Henrik Meinander pystyisi objektiiviseen kirjoittamiseen, vaikka siihen pyrkisikin. Hänen uusi suomennettu kirjansa "Suomi vuonna 1944" on kuvaava esimerkki. RKP:n ja kommunistien liittoutuminen eduskunnassa vaatimassa poliittisia puhdistuksia ja ankaria sotasyyllisyystuomioita on jätetty kokonaan käsittelemättä ja karjalaisten sotapakolaisten asuttamisesta on annettu siloteltu kuva. Kirja on siis suomenruotsalainen näkemys vuosien 1944 ja 1945 tapahtumista Suomessa.
RKP:llä on ollut ja on edelleen kohtuuttoman suuri valta Suomen politiikassa, joten sen osuuden jättäminen pois historian professorin kirjoittamasta kirjasta kuvaa halua väärentää historiaa.
kuinka pian?
Erona taitaa olla kuitenkin se, että kun historiantutkijat pyrkivät objektiivisuuteen niin Heikki ei edes yritä.
jos teksti paljastaa selvän subjektiivisuuden - ja Meinanderin kirjassa suomenruotsalaisuuden kohdalla kaiken heidän kannaltaan ikävän pois jättäminen. Professori Henrik Meinander on tyypillinen suomenruotsalainen historioitsija. Hänethän suomenruotsalaiset miljardisäätiöt ovat palkanneet kirjoittamaan uusiksi Suomen historian sinikeltaisten lasien takaa.
Puolustusministerinä Ole Norrback kirjoitutti uusiksi jatkosodan historian, koska alkuperäinen moniosainen teos toi hänen mielestään liian selvästi esiin suomenruotsalaisten ikävän käyttäytymisen sotien aikana.
Suomalaisuuden Liiton kirja tulee tietoisesti painottamaan Ruotsin ja ruotsalaisten ikävämpää puolta Suomea, suomalaisia ja suomen kieltä kohtaan, sillä sitä positiivista puolta on riittävästi hehkutettu. Emme siis pyri kaiken kattavaan historiaan, koska siihen eivät voimavaramme riitä. Haluamme valottaa piilotettua puolta ruotsalaisuudesta ja suomenruotsalaisista viidentenä kolonnana.
"Eikä Ruotsin vallan ajan mustamaalaamisessa tosiaankaan mitään uutta ole. Se oli 1800-luvun fennomaanisessa historiankirjoituksessa ajan trendi. Silloin tavoitteena oli mielistellä venäläisiä vallanpitäjiä."
Mielistelivätkö fennomaanit venäläisiä vallanpitäjiä?
Tottakai pyrkimys objektiivisuuteen auttaa. Sinänsä en kyllä edes ihan ymmärrä Talan pointtia: rkp:n ja kommunistien liittoutumassa siis ruotsin- ja suomenkieliset liittoutuivat - ja Tala pitää sitä ruotsinkielisten kannalta jotenkin erityisen raskauttavana! Hän jättää myös mainitsematta, että ankaria sotasyyllisyystuomioita vaati etunenässä suomalaisuudenliittolainen ja keskustalainen poliitikko Urho Kekkonen. Se siitä Talan objektiivisuudesta :D
Heikki Talan historiakäsitys on kyllä aika lähellä vanhaa fennomaanista perinnettä. Hän on toistuvasti tuonut esille puuhailevansa jonkinlaisen historiallisen kirjan julkaisemista. Kirjan tarkoituksena on mustamaalata ruotsinkielisiä suomalaisia, ruotsin kieltä, ruotsalaisia ja Ruotsia ja johtaa Suomi viralliseen yksikielisyyteen, jota Tala jostakin syystä pitää suomalaisuudenliiton päämääränä vaikka liiton säännöissä ei sellaisesta mitään mainitakaan.
Moisesta tulee mieleen väistämättä Pekka Ahtiaisen ja Jukka Tervosen suomalaisen historiankirjoituksen historiaa luotaava teos "Menneisyyden tutkijat ja metodien vartijat."
Ahtiainen ja Tervonen katsovat, että fennomaaninen historiankirjoitus ja marxilainen historiankirjoitus muistuttavat paljon toisiaan: myös fennomaanit hyväksyivät ja mieluiten näkivät tieteen aatteen palveluksessa. Sekä fennomaaneja että marxilaisia innoitti sama filosofi G.W. Hegel. Ahtiaista ja Tervosta siteeratakseni:
”Sekä fennomaanit että marxistit näkivät historian kulkevan eri yhteiskuntamuotojen kautta kohti täydellistymistään, tarkoitettiinpa sillä sitten tietä heimoyhteisöstä kansallisvaltioon tai kehitystä erilaisista riistojärjestelmistä tulevaan luokattomaan kommunistiseen yhteiskuntaan.”
Samaa perinnettä jatkaa nyt sitten Heikki Tala.
"Mielistelivätkö fennomaanit venäläisiä vallanpitäjiä? "
Kyllä.
että suomenruotsalainen Helsingin yliopiston historian professori muokkaa Suomen historiaa sinikeltaiseksi.
22 vuotta Suomalaisuuden Liitossa ovat avanneet näkymän ruotsalaisuuteen aivan uudella tavalla. Ilman sitä olisin varmaan kuin suomalaisten aivopesty enemmistö - "onhan maamme kaksikielinen", "kaksikielisyys on rikkautta", "suomenruotsalaiset ovat suomalaisia", "niin, ruotsi on sivistyskieli", "suomenruotsalaiset taistelivat sodissa yhtä urhoollisesti kuin suomalaisetkin", ja muuta vastaavaa humpuukia.
Kyllä kirjallisuudessa löytyy tuo ruotsalaisuuden pimeäkin puoli, mutta sitä ei vain ole saanut tuoda esiin. Vasta internet muutti tilanteen ja nyt se näkyy jo Åbo Akademin tutkimuksissa "kieli-ilmapiiri on dramaattisesti huonontunut". Ja tämä on vasta alkua. Osmo Soininvaara osui napakymppiin blogissaan sanoen, että suomalaiset nuoret päättäjiksi tultuaan inhoavat pakkoruotsia niin paljon, että varmasti sen poistavat.
Kokoomuksen (=rkp) ministeri Stubb hyökkää nyt Kokoomusnuorten puheenjohtajaa Wille Rydmania vastaan. Oikea karva paljastui sielläkin.
Heikin maailmankuvassa ilmeisesti se, mikä ei ole kiihkosuomalaisuudenliittolaista on 'sinikeltaista' :D
Ja Heikin maailmankuva paljastuu tässä ketjussa hyvin karmealla tavalla: hänen mielestään 'suomenruotsalaiset ovat suomalaisia' on humpuukia, ruotsinkielisten sotaveteraanien panos maanpuolustuksessa on humpuukia, suomen kirjakielen synty on rumaa jne jne aivan loputtomiin ajastaan jälkeenjäänyttä hörhöilyä!
Mutta onpa mielenkiintoista kuulla miten Meinander on Heikin mielestä värjännyt historian 'sinikeltaiseksi', muuten kuin vaikenemalla suomalaisuudenliittolaisen Kekkosen liittoutumisen kommunistien kanssa?
"Hänethän suomenruotsalaiset miljardisäätiöt ovat palkanneet kirjoittamaan uusiksi Suomen historian sinikeltaisten lasien takaa."
Onko kukaan kirjoittanut historiaamme ihan vain avoimin silmin.
Ilmeisesti on olemassa sellainen tulkinta, että fennomaanit ostivat kielivapautta ja omilleen asemia mielistelemällä venäläisiä?
Miten tätä perustellaan?
Olisiko ollut suomenmaalaisten onni, mikäli ruotsin kielen asema olisi säilynyt oleellisesti vahvempana?
Kyllä. Tapio.Rautalapio Käyttäjän viestit 21.3.2010 13:11
"Mielistelivätkö fennomaanit venäläisiä vallanpitäjiä? "
Kyllä.
Tarvitsiko fennomaanien edes mielistellä? Venäjän etuihin kuului tukea suomen kieltä ja sitä kautta nousussa olevaa fennomaniaa. Tukemisen tavoitteena oli heikentää ruotsinkielisen eliitin asemaa.
Minusta oleellista on se, olisiko jonkun mielestä ruotsin kieli ollut oikeutettu jatkamaan maan ykköskielenä vedoten historiaan, yhteyksiin skandinaavisiin maihin tms.
Onko osa ruotsinkielisistä edelleen katkeria siksi, että päinvastoin kuin muualla maailmassa täällä rahvaan kieli onnistui nousemaan maan valtakieleksi ja syrjäyttämään maan ns. sivistyskielen?
"päinvastoin kuin muualla maailmassa täällä rahvaan kieli onnistui nousemaan maan valtakieleksi ja syrjäyttämään maan ns. sivistyskielen?"
Miten niin päinvastoin? Virossa, Latviassa ja Liettuassahan toteutui aivan sama.
"Tarvitsiko mielistellä? "
Tjaa... suomalainen puolue piti kuitenkin varmempana vähän mielistellä. Nythän se ei ole enää tarpeellista ja Heikin tendenssihistoriakoosteiden tarpeellisuus myös.
Mitä tämä "mielistely" oli?
Oliko sillä hintansa?
Förenklat kan man påstå, att år 1809 var den nygrundade autonomiska Finland praktiskt taget helt svenskspråkig, till hela sin kultur var det ett svenskt rike. Att litet religiöst material hade översatts till finska, ändrar inte detta faktum.
Finskan var inget kulturspråk. Finskan eller rättare sagt dess olikartade dialekter talades endast i köket och på landsbygden. Till och med protokollen för sockenstämmorna skrevs även i helt finskspråkiga socknar på svenska. Kvantitativt var finnarna majoritet, men kulturellt var de minoritet.
Inom ett sekel hade situationen ändrats. År 1917 var Finland huvudsakligen finskspråkigt, även kulturellt ett finskt land. Det finska kulturlivet byggdes upp sedan sent 1800-talet med ökande kvantitet på finska språket. Inte någonstans i hela Europa förutom i Estland och Finland har det skett något liknande fenomen, och så grundligt, att folk ändrade t.o.m. sitt släktnamn till ett annat språk. Släktnamnet brukar vara så heligt, att det avstår man inte lätteligen från. På Irland och i Skottland försvann vardagsspråket huvudsakligen ur bruk, i Finland bröt det fram sig till huvudspråk.
Hur var detta möjligt? --- I sista hand var det ryssarna som förfinska Finland. --- Vad förklarar de ryska översåtarnas hövlighet för det finska språket och det fennomaniska rörelsens avsikt överhuvudtaget? Var det månne fennomanermas smickrande och tallriksslickande? Sådant förekom i en sådan mängd, att Arvid Järnefelt kom ihåg till slutet av sitt liv hur fennomanledaren Yrjö Koskinen som en man, som ödmjukt bocka med ett evinnerligt skenleende och flinande, fjäskade framför generalguvernör Heiden. I dessa sammanhang följde Koskinen exempel av sin stora förebild J. V. Snellman, som hamna i ett dödläge med sin radikalism vid sekelskiftet 1840/1850 då han sökte via generalguvernören favorisera regeringen och röjde sig på detta sätt vägen till professor år 1856 och senare till senator. Snellmans framgångar gynna mycket förutom regimförändringen även det, att han i offentlighet skarpt fördömde skandinavismen och lovprisa lycksaligheten av underlydande till Ryssland och Svenska tidens fördärvlighet för Finland.
http://www.kolumbus.fi/bjorn.corander/historia/fennoman.htm
odotetaan tarkennusta
Sortokausina suomalaiset jakautuivat myöntyväisyyssuuntaukseen, perustuslaillisiin ja sittemmin aktiivisen vastarinnan kannattajiin. Myöntyväisten mielestä Venäjän vaatimuksiin tuli suostua. Tähän ryhmään kuuluivat vanhasuomalaiset ja mm fennomaanijohtajat Yrjö-Koskinen ja A.Meurmann. Perustuslaillisten mielestä laittominina pidettyjä määräyksiä ei pitänyt noudattaa. Näitä olivat nuorsuomalaiset ja ruotsalainen puolue.
Historian professorina toimineen Yrjö-Koskisen venäläiset aateloivat ja nostivat sittemmin vielä vapaaherralliseen säätyynkin.
Mielistely on liitetty jo aikaan ennen sortokausia, tapaan, jolla Snellman nosti suomen kielen ruotsin rinnalle.
Olen nyt netissä törmännyt yllättävän katkeransävyisiin suomenruotsalaisiin, jotka leimaavat fennomaanien toiminnan petturuudeksi. Monen mielessä ilmeisesti elää ajatus, että jos fennommanit eivät olisi onnistuneet, olisi ruotsin kieli nyt prosentuaalisesti aivan eri lukemissa ja Ruotsin vallan ajan perintö kirkkaampana esillä. Mielenkiintoista.
"Olen nyt netissä törmännyt yllättävän katkeransävyisiin suomenruotsalaisiin, jotka leimaavat fennomaanien toiminnan petturuudeksi."
Mielenkiintoista, vai niin olet. Eipä ole silmiin sattunut. Sen sijaan tänne kirjoittelee ainakin yksi entinen suomalaisuudenliiton pj, joka leimaa suunnilleen kaikki ruotsinkieliset maanpettureiksi ja häntyrinsä vielä minutkin vaikken ole edes hurri :D
En ole käynyt näitä keskusteluja vielä niin kauan, että haluaisin leimata muita, mutta toivon, ettei vapaaehtoisen ruotsin kannattajia leimattaisi kateellisiksi ja ruotsivihamielisiksi. Tämä asetelma on jokseenkin järjetön. Miksei vapaaehtoista ruotsia voitaisi reilusti käsitellä asiana asioiden joukossa?
"En ole käynyt näitä keskusteluja vielä niin kauan, että haluaisin leimata muita, mutta toivon, ettei vapaaehtoisen ruotsin kannattajia leimattaisi kateellisiksi ja ruotsivihamielisiksi."
No, otapa ja seuraa kirjoittelua jonkin aikaa niin huomaat, että täällä ei ole kysymys kouluruotsista, vaan yleisestä ruotsinvastaisuudesta, joka lähentelee vainoharhaisuutta. Palstalle kirjoittajat kun tuntuvat ihan oikeasti uskovan, että RKP johtaa maata, kaksikielisyys maksaa kymmeniä miljardeja euroja vuosittain - ja ihan mitä vain, jos se jollakin tavalla tuntuisi mustamaalaavan suomenruotsalaisia tai ruotsalaisia.
Ei olisi. Svekko luuserit hävisivät kaikki sotansa Venäjää vastaan.
Alpo Marttisen JR 61 oli ainut svekko ryhmä joka oli Suomen ja Saksan rinnalla kunniakkaasti tappelemassa vuonna 1944.
Muistaakseni se oli Mannerheim joka mielisteli Neuvostoliittoa vuonna 1939 ja väitti että Stalinin ja Molotovin huolet olivat aiheellisia.
Niin ne olikin kun suomalais-saksalainen sotakone pelotti paskat housuun venäläisiltä ja ruotsalaisilta luusereita.
Mihinkähän sotahullu natsi tällä kertaa vastasi?
Suomalaisuuden historia on vasta alustavasti kirjoitettu.
DNA-tutkimus, kielitiede ja arkeologia solmivat yhteen jo melkein kadonneita todisteita eri ryhmien saapumisesta ja sulautumisesta täällä.
Olemmeko yli 10 000 vuotta sitten jään yli tulleiden jälkeläisiä?
Onko meissä ripaus kampakeraamikkoja ja toinen vasarakirveskansaa ja tuntemattomia samoojia ja kaikkien näiden kadonneita kieliä ja kulttuureja?
Toivatko pronssikauden lukuisat kontaktit tänne väkeä ja vaikutteita kaikkialta Itämeren rannoilta tuhat vuotta ennen ajanlaskun alkua?
Saapuivatko N1c-miehet yhdestä vai useammasta suunnasta, toiko osa heistä ensin saamen ja suomen oletetun kantakielen ja sittemmin myöhäisen kantasuomen mukanaan? Milloin eli Laatokalla se mies, jonka poikia on nyt Suomi täynnä. Mikä oli Saarenmaan ja Suomen yhteys?
Tulivatko I1-Bothnian miehet ajanlaskun alussa Ruotsista Laitilaan vai sittenkin suoraan Pohjois-Saksasta Euraan? He joka tapauksessa tulivat ja omaksuivat hämäläisen kielen, vaikka jättivät perinnöksi germaanilainat ja kulttuurivaikutteet ja pituutta antavat geeninsä.
Hämärää on historia vielä Rooman ja Ruotsin vallan saapuessa ja ryhtyessä kirjoittamaan omaa historiaansa täällä, hävittäen entisen. Oliko viikinkiaikoina Suomea suojannut vahva heimovalta varoitustulineen ja linnakkeineen - vai tulivatko ruotsalaiset tyhjään maahan, kuten heidän tarinansa kertoo.
Palapeliä kootaan nyt.