EN SAANUT KUTSUA RISTIÄISIIN

Jos olisin housuissasi, lähettäisin ristiäislahjani äitisi mukana kumminkin. Mieltäni en osoittaisi, sillä mistäs tiedät mikä on lopullinen totuus tuosta asiasta. (kenen idea, ynm...) Jäät henkiin ilman kyseisiä pippaloitakin. Ehdottomasti edelleenkin kutsuisin kyseisen tädin kaikkiin omiin juhliini, ja hymyssä suin. Huomaat että näin loppupeleissä voitat lopulta kuitenkin. Katkeruus on aina ennenkaikkea itseltä pois. Anteeksianto on sydämen suuruutta.

Oman lapseni ristiäisiin tuli tyttäreni kaveritkin jotka hän oli kutsunut, (ilmeenikään ei värähtänyt paitsi hymyyn, vaikka en voi kieltää hämmästystäni) eikä se silti pakkaa sekoittanut. Hauskaahan se oli kun kaikki riemuitsivat vauvasta.

"Kypsät aikuiset eivät varmaan koskaan ole surullisia vai?"

Kyllä tunteet ovat sallittuja aikuisillekin, ja ymmärrän pettymyksesi. Tiedän, että tuollainen kirpaisee. Tarina olisi pitkä, mutta lyhyt versio on, että olin kauan sitten tiiviisti kuukausikaupalla mukana suunnittelemassa hyvän ystävän (niin kuin silloin luulin) häitä. Häiden lähestyessä kovaa vauhtia kysyin ystävältäni, kun en ollut saanut kutsua. Vasta silloin kuulin, etten tulisikaan saamaan kutsua. Eniten otti kaaliin, ettei ystävällä ollut pokkaa sanoa asiaa itse ennen kuin tulin sitä kysyneeksi (vaikka muuten piti itseään sanavalmiina ja rempseänä naisena). Tiedän sekä virallisen syyn (joutuivat rajoittamaan vierasmäärää - olin silloin sinkku...) että todennäköisen oikean syyn, joka liittyi morsiamen muihin hiukan sotkuisiin ihmissuhteisiin. No, kuten arvaat, ystävyys päättyi siihen. Joulukortit vaihdettiin vielä sinä vuonna (ei muita yhteydenottoja kumminkaan puolin), mutta sen jälkeen olen vain ohimennen saanut tietää, että morsiamen elämässä vaikuttaa jo eri mies kuin silloinen sulhanen.

"pitääkö minun tyytyä osaani vai olla niinkuin mitään ei olisi tapahtunut vai onko minulla oikeus murjottaa?"

Tuossa oli monta kysymystä, joten yksi kerrallaan. Kyllä, sinun pitää tyytyä osaasi, koska muuta et voi. Et ole saanut kutsua, mikä oli kuvauksesi perusteella kummallista ja tökeröä, mutta tilanne on se mikä on. Sinulla on oikeus tunteisiisi, tällä hetkellä tunnet itsesi loukkaantuneeksi. Sinulla on oikeus jopa murjottaa, jos niin valitset tehdä, mutta kovin järkevää se ei ole. Et nimittäin saavuta sillä mitään. Sinun pitää selvittää oma paha mielesi itsesi kanssa. Siihen ei tätisi voi mitenkään vaikuttaa. Toinen asia on se, että joudut miettimään, kuinka jatkaa eteenpäin. Jos et aidosti pysty jättämään asiaa taaksesi, mutta haluat kuitenkin ylläpitää ystävyyttänne, niin kannattaa kertoa rehellisesti, miltä sinusta tuntuu. Sinun pitää kuitenkin varautua, ettei tätisi ymmärrä kantaasi lainkaan ja tunnet itsesi vielä enemmän loukkaantuneeksi.

En tiedä, olisimmeko omassa tapauksessani pystyneet ystävyyttä pelastamaan. Mutta toisaalta emme joutuneet myöhemmin tapaamaan, kun muita yhteisiä tuttuja ei ollut. Sinulla on eri asia, kun olette lisäksi sukua. Itse en koe menetystä, koska ystäväni toimi jälkikäteen ajatellen melkeinpä vilpillisesti (harvoin osallistutaan tiiviisti ystävän hääsuunnitelmiin kuukausikaupalla olettamatta, että hääkutsukin on tulossa). Mutta ihan samasta ei sinun kohdallasi ole kyse, vaikka toki olet itseäsi läheisenä voinut pitää (kuullut ensimmäisenä raskaudesta jne.). Tätisi ei suorastaan ole toiminut harhaanjohtavasti, vaikka sinulla on ollut hyvä syy olettaa olevasi mukana ristiäisissä. Joudut kuitenkin miettimään, onko ystävyytenne ollut niin vahvaa, että sitä kannattaa yrittää ylläpitää (paikata haavat).

"Se että hänen juhlansa ovat "pienet" toisaalta... jättää elinikäiset jäljet minuun."

Ei noin. Elinikäiset jäljet jäävät vain, jos valitset niin. Eli jos valitset loukkaantua ikihyviksi. Toinen vaihtoehto on todeta, että täti toimi toisin kuin olisit odottanut ja toivonut, mutta että pääset kyllä yli akuutista pahasta mielestä. Mutta kun kypsien aikuisten juttuja kyselit, niin nämä ovat niitä aikuistumisen ja kypsymisen paikkoja. Surullista, mutta totta, niitä tulee matkan varrella muitakin. Joudut pettymään ihmisiin, jotka toimivat toisin kuin olisit odottanut. Jos haluat olla kypsä aikuinen, et jää piehtaroimaan itsesäälissä. Aika näyttää ja te yhdessä tätisi kanssa ratkaisette, onko ystävyydellänne tulevaisuudessa vielä sijaa. Kävipä kumminpäin tahansa, jatkat elämääsi taas yhden läksyn oppineena, eli tiedät, miten ei ole fiksua toimia.

toi oma juttus ensin tarkkaan ja mieti sitten mitä kirjoitat täällä onko oikea paikka,ei sitä ymmärrä edkkikikä

juhlakakkua voi syödä, hymyillä pinnallisesti ja samppalasia kilistää kevyesti vitsaillen kenen kanssa vaan. Luottamuksellista keskustelua arki-iltana kahvikupin ääressä ei saa aikaiseksi kenen kanssa vain, siihen tarvitaan ystävää.

pitää hoitaa vauvaa, pyörittää arkea ja vielä järjestää juhlia, johonkin se vierasmäärä on vedettävä. Ja sitten on ne miehen sukulaiset, jotka on pakko kutsua halusi tai ei. Kyllä siinä väsyykin. Eikä juhlissa ehdi edes jutella kenenkään kanssa muuta kuin jotain pinnallista, syvemmät keskustelut käydään papiljotit päässä jossain muualla...

oletko ajatellut... ystävyydelle annat kasvualustaa kertomalla tunteistasi ja kysymällä miksi et saanut kutsua. Tämä on vaikea asia kysyä asiallisesti. Siihen voi olla myös vaikea vastata. Rohkeutta. Mutta voitte päätyä hyvään keskusteluun.

Voi olla etta mies on kontrollifriikki. Minun aitini meni naimisiin sellaisen kanssa. Olen aina ollut erittain laheinen aitini kanssa ja hanen ainoa tyttarensa. Han sanoi ehdotomasti haluavansa minut omiin haihinsa kunniatehtavaan. Mies kuitenkin paatti etta meidan suvusta sinne ei tule ketaan, eika varsinkaan minua! Sellaisia ihmisia on. Han on harrastanut aivan samaa kaytosta jo pitkalti yli kymmenen vuotta ja melkein onnistunut eristamaan aitini ystavistaan ja sukulaisistaan.

Minulle kävi samalla tavalla, ettei hyvä ystäväni kutsunut minua lapsensa ristiäisiin vaikka oli jo hyvissä ajoin ennen lapsen syntymää jo udellut, haluaisinko olla kummi. Minusta ei tullut kummia ja kun lapsi syntyi, minua ei kutsuttu edes katsomaan vauvaa, kun kysyin että milloin vauvaa saisi tulla katsomaan. Ristiäiskutsua ei tullut. Päätin, ettei oikea ystävä käyttäydy noin ja katkaisin välit. Nyt ex-ystävä ihmettelee, miksi katkaisin välit. En vaivaudu selittämään hänelle mitään, sillä jos on niin tyhmä, ettei itse ymmärrä, niin sellaista en seuraani kaipaakaan. Tämä ei ollut edes ensimmäinen kerta, kun hän on minua loukannut. Monta kertaa annoin anteeksi, mutta sitten tuli mitta täyteen. En enää voi pitää tuollaista ihmistä ystävänäni, mikä kohtelee minua noin rumasti. Olen kokenut syvää vapauden tunnetta ja helpotusta sen jälkeen, kun sain katkaistua välimme emmekä enää pidä yhteyttä.

ihan vaan rahasta kiinni, helvetin kallista järjestää

Meillä jos järjestetään ristiäiset niin niistä tulee sitten niin pienet kuin mahdollista. En jaksa alkaa järjestää isoja juhlia kaikenmaailman serkuille, tädeille ja kaimoille. Vain ja aianoastaan ne kaikista lähimmät kutsutaan eli isovanhemmat, sisarukset ja kummit. Sukulaisuus ei ole mikään velvoite päästä kaikkiin juhliin, eikä edes ystävyys. En ole itse käynyt monenkaan ystäväni lapsen ristiäisissä enkä sukulaisenkaan. Jokainen järjestää kykynsä ja halunsa mukaan, ei siitä pidä loukkaantua ja ottaa itseensä jos ei kutsua saa. Helppohan se on vieraana kinuta valmiiseen pöytään kun isäntäväki sen huvin maksaa ja järjestää.

Kun läheisin serkkuni sai vauvan, hän pyysi aina katsomaan vauvaa ja muuta ja olin tosi onnellinen perheen puolesta. Olin tietysti varma että ristiäisiin tulee kutsu, kun ollaan niin läheisissä väleissä ja ostelin ennen vauvalle kaikkea ihanaa mitä löysin ja ostin tosiaan todella kalliin ristiäislahjan, vaikkei sitä kutsua ollut tullutkaan. Olin ihmeissäni ettei kutsua tullut, mutta vielä enemmän ihmeissäni, että lahjan ostaneena ja erittäin paljon perhettä muistaneena en saanut kiitos-korttia. No, käyn edelleen aina kun pystyn katsomassa vauvaa ja serkkua enkä ottanut tuosta ristiäistouhusta niin paineita. Jos sitten edes 1v- synttäreille saisin kutsun...

Minä en ollut tervetullut lapsenlapsen ristiäisiin. Mitäpä sitä kenenkään seuraan vinkumaan.

En saanut minäkään,mutta ei se minun ihmisarvoani alenna. Minä hoidan palkkatyöni ja minulla on siisti ja nätti koti. Nautin ruuista,nukkumisesta,elokuvista.... Kahviloista. Minulla on ystäviä. So what jotkut ristiäiset.