Näyttää palstalla olevan käsitys, että olen ainut nainen maailmassa, joka näin ajattelee. Joka siis kritisoi oman sukupuolensa tekoja ja tekemättä jättämisiä.
Olen kuitenkin pitkän elämäni varrella joutunut sen toteamaan, että itsensä huijaamisesta ei ikinä seuraa mitään hyvää!
Naisella taas on tarve "huijata" paitsi itseään, myös ympäristöään.
Naiset meikkaavat ja värjäävät hiuksiaan. He käyvät kirurgilla laitattamassa silikoonit tai poistamassa rasvaa kaksoisleuasta.
Mitä muuta tämä on kuin pyrkimystä olla joku muu kuin mikä on? Valehtelua ympäristölle ja itselle. Alituinen tyytymättömyys omaan itseen on aivan kiistaton!
Olen tietty jäävi sanomaan meikkaamisesta, sillä olen itse niin tumma ja omistan aina päivettyneen näköisen ihon, että supisuomalainen nainen näyttää näin kalvakkana aikana aina "verettömältä" rinnallani.
Tuosta äitiyden valitsemisesta on Outi vetänyt herneen ilmeisesti ohimolohkoonsa asti, joten yritänpä vielä kerran raiskata suomen kieltä sen verran, että hänkin tajuaa mitä ajan takaa.
Kun nainen päättää toteuttaa syvimmän toiveensa ja alkaa kotiäidiksi, miksi muut joutuvat vaikeuksiin tämän valinnan seurauksena?
Väittävät, että äitiys on huonosti arvostettua työtä. Miten kukaan voisi arvostaa työtä, jota ei saa arvostella? Arvostaminen vaatii sen. Rinnastamista ja vertaamista. Äitiys on nostettu kaiken yläpuolelle. Voittamattomaksi.
Äitinä olo on hyvin itsekästä toimintaa. Ensin nainen vaatii lapsen. Lapsi ei koskaan itse pyydä syntyä (en ainakaan ole kuullut) tänne, vaan pyytäjänä toimii nainen. Nainen haluaa...olen kuullut sanottavan, että jos maailmaan olisi syntyneet vain ne lapset, joita miehet ovat halunneet, maailma olisi ollut autio jo kauan...
Jos ottaa minkä tahansa työn vastaan, siitä saa vastata itse ja yksin. Jokainen itse tehty virhe on oma moka, ei muitten.
Äitiydessä muut ovat syyllisempiä epäonnistumisen sattuessa kuin äiti. Äiti on myytti, jota vastaan ei saa nousta.
Vai onko se vaihe naisen elämässä, joka ei kestä arvostelua ja kritiikkiä?
Joillekin siitä jää pysyvä kompleksi...
Asiaa voisi miettiä, johtuuko nykylastemme pahoinvointi juuri siitä, että äidit eivät kestä kritiikkiä omasta toiminnastaan.
Kritiikki kasvattaa!! Täytyisi pystyä näkemään muutakin kuin hyvät asiat. Sillä joka hommassa on myös negatiiviset puolensa, joista tähän asti on äityiden kohdalla vastannut isä tai joku muu sopiva henkilö...Tämä on muuten narsismia.
Tilanne on tietenkin herkullinen. Kukapa meistä ei haluaisi työpaikalle, jonka huonot puolet kantaa joku muu (ainakin heitä syytetään siitä)? Kuka silloin ottaisi hommansa vakavasti ja pyrkisi parhampaansa, kun vastuuta ei ole?
Enkä puhu nyt korvatulehduksista enkä valvotuista öistä...
Täysin verrannollinen tilanne on puhuttaneessa perheväkivallassa. Uhria ei saa syyllistää. Nainen ei lyö. Tabuja.
Uhri saattaa olla syyllinen ja nainen lyö. Totuuksia.
Sitä paitsi, lähteminen väkivaltaisesta suhteesta on ainut keino oikaista vääryys. Siihen jääminen on alistumista miehen edessä. Hyväksymistä.
Tuossa aiemmin tänään oli kirjoitus "ehkäisypalkkiosta". Kuvitelkaa, niin alas on äitimyytti menossa...kirjoitus oli muuten hyvä ja terävä. Kiitos kirjoittajalle.
Ajattelemisen aihetta antoi nimenomaan kohta, jossa hän totesi, että nainen ei ole halukas luopumaan oikeudestaan muuten kuin rahasta...ajatelkaa niin alas ollaan menossa. Tehokkaita keinoja raskauden ehkäisyyn löytyy ja ehdotonta tarvettakin sille löytyy ja siltikin nainen toteuttaa itseään ainoalla tavalla jonka luonnostaan osaa. Hankkiutumalla raskaaksi...
Äitiyden yhteensovittaminen ammattiin ja uraan ei onnistu kaikilta. Toinen homma tahtoo jäädä hunningolle monelta. Mitä useampi lapsi sen enemmän on hommaa työn ulkopuolella.
Lapset tarvitsevat vanhempiensa aikaa. Vain harvat sitä saavat.
Sen takia on enemmän kuin tarpeellista miettiä, mitä todella tahtoo. Lasta ei saa enää lähetettyä takaisin, kun hänet on vastaanottanut. Siksi on suositeltavampaa koettaa ensin se työ ja uran aloitus. Siitä pääsee aina pois, jos ei viihdy. Mitään peruuttamatonta ei tapahdu, vaikka jäisikin putkesta pois. Kukaan ei ole korvaamaton...ei edes äiti lapselle!
Kun yrittää tehdä montaa asiaa kerralla tahtoo käydä niin, ettei mistään tule mitään...
Olen kuitenkin pitkän elämäni varrella joutunut sen toteamaan, että itsensä huijaamisesta ei ikinä seuraa mitään hyvää!
Naisella taas on tarve "huijata" paitsi itseään, myös ympäristöään.
Naiset meikkaavat ja värjäävät hiuksiaan. He käyvät kirurgilla laitattamassa silikoonit tai poistamassa rasvaa kaksoisleuasta.
Mitä muuta tämä on kuin pyrkimystä olla joku muu kuin mikä on? Valehtelua ympäristölle ja itselle. Alituinen tyytymättömyys omaan itseen on aivan kiistaton!
Olen tietty jäävi sanomaan meikkaamisesta, sillä olen itse niin tumma ja omistan aina päivettyneen näköisen ihon, että supisuomalainen nainen näyttää näin kalvakkana aikana aina "verettömältä" rinnallani.
Tuosta äitiyden valitsemisesta on Outi vetänyt herneen ilmeisesti ohimolohkoonsa asti, joten yritänpä vielä kerran raiskata suomen kieltä sen verran, että hänkin tajuaa mitä ajan takaa.
Kun nainen päättää toteuttaa syvimmän toiveensa ja alkaa kotiäidiksi, miksi muut joutuvat vaikeuksiin tämän valinnan seurauksena?
Väittävät, että äitiys on huonosti arvostettua työtä. Miten kukaan voisi arvostaa työtä, jota ei saa arvostella? Arvostaminen vaatii sen. Rinnastamista ja vertaamista. Äitiys on nostettu kaiken yläpuolelle. Voittamattomaksi.
Äitinä olo on hyvin itsekästä toimintaa. Ensin nainen vaatii lapsen. Lapsi ei koskaan itse pyydä syntyä (en ainakaan ole kuullut) tänne, vaan pyytäjänä toimii nainen. Nainen haluaa...olen kuullut sanottavan, että jos maailmaan olisi syntyneet vain ne lapset, joita miehet ovat halunneet, maailma olisi ollut autio jo kauan...
Jos ottaa minkä tahansa työn vastaan, siitä saa vastata itse ja yksin. Jokainen itse tehty virhe on oma moka, ei muitten.
Äitiydessä muut ovat syyllisempiä epäonnistumisen sattuessa kuin äiti. Äiti on myytti, jota vastaan ei saa nousta.
Vai onko se vaihe naisen elämässä, joka ei kestä arvostelua ja kritiikkiä?
Joillekin siitä jää pysyvä kompleksi...
Asiaa voisi miettiä, johtuuko nykylastemme pahoinvointi juuri siitä, että äidit eivät kestä kritiikkiä omasta toiminnastaan.
Kritiikki kasvattaa!! Täytyisi pystyä näkemään muutakin kuin hyvät asiat. Sillä joka hommassa on myös negatiiviset puolensa, joista tähän asti on äityiden kohdalla vastannut isä tai joku muu sopiva henkilö...Tämä on muuten narsismia.
Tilanne on tietenkin herkullinen. Kukapa meistä ei haluaisi työpaikalle, jonka huonot puolet kantaa joku muu (ainakin heitä syytetään siitä)? Kuka silloin ottaisi hommansa vakavasti ja pyrkisi parhampaansa, kun vastuuta ei ole?
Enkä puhu nyt korvatulehduksista enkä valvotuista öistä...
Täysin verrannollinen tilanne on puhuttaneessa perheväkivallassa. Uhria ei saa syyllistää. Nainen ei lyö. Tabuja.
Uhri saattaa olla syyllinen ja nainen lyö. Totuuksia.
Sitä paitsi, lähteminen väkivaltaisesta suhteesta on ainut keino oikaista vääryys. Siihen jääminen on alistumista miehen edessä. Hyväksymistä.
Tuossa aiemmin tänään oli kirjoitus "ehkäisypalkkiosta". Kuvitelkaa, niin alas on äitimyytti menossa...kirjoitus oli muuten hyvä ja terävä. Kiitos kirjoittajalle.
Ajattelemisen aihetta antoi nimenomaan kohta, jossa hän totesi, että nainen ei ole halukas luopumaan oikeudestaan muuten kuin rahasta...ajatelkaa niin alas ollaan menossa. Tehokkaita keinoja raskauden ehkäisyyn löytyy ja ehdotonta tarvettakin sille löytyy ja siltikin nainen toteuttaa itseään ainoalla tavalla jonka luonnostaan osaa. Hankkiutumalla raskaaksi...
Äitiyden yhteensovittaminen ammattiin ja uraan ei onnistu kaikilta. Toinen homma tahtoo jäädä hunningolle monelta. Mitä useampi lapsi sen enemmän on hommaa työn ulkopuolella.
Lapset tarvitsevat vanhempiensa aikaa. Vain harvat sitä saavat.
Sen takia on enemmän kuin tarpeellista miettiä, mitä todella tahtoo. Lasta ei saa enää lähetettyä takaisin, kun hänet on vastaanottanut. Siksi on suositeltavampaa koettaa ensin se työ ja uran aloitus. Siitä pääsee aina pois, jos ei viihdy. Mitään peruuttamatonta ei tapahdu, vaikka jäisikin putkesta pois. Kukaan ei ole korvaamaton...ei edes äiti lapselle!
Kun yrittää tehdä montaa asiaa kerralla tahtoo käydä niin, ettei mistään tule mitään...
Vastaukset 9
Vanhimmat
vaikka tuosta itsensä ehostamisen olemuksesta en täysin samaa mieltä olekaan.
Älyllisen rehellisyyden puuttuminen on se asia joka useimmiten naisten kijoituksissa alkaa vaivaamaan. Hyvä on tällaisen sovinistinkin tulla muistutetuksi siitä, ettei koko sukupuoli sentään kärsi tuosta vammasta.
Ja sovinisti syyttää tuosta naisia.. jo tuo syytös on älyllisesti epärehellinen.
"Nainen haluaa...olen kuullut sanottavan, että jos maailmaan olisi syntyneet vain ne lapset, joita miehet ovat halunneet, maailma olisi ollut autio jo kauan...". No kyllä kehitysmaissa
ainakin syntyvyys on laskenut, kun naisten itsemääräämisoikeus omaan kehoon on kasvanut. Monissa maissa nainen on pelkkä synnytyslehmä. Eipä tuo syntyvyys Suomessakaan niin korkea nykyään ole mitä ennen paljon köyhempinä aikoina. Kyllä miehetkin ovat kautta aikojen halunneet suuren perheen, koska se on korreloinut valtaa.
Itseasiassa nainen voi saada paljon vähemmän lapsia kuin mies. Miehellä voi olla vaikka sata jälkeläistä, naisella Guinnesin ennätyskirjan mukaan on parikymmentä on se maksimi.
Se on kyllä ihan järjetöntä tuo silikonitouhu. Miksi naiset haluavat isommat rinnat...miksi miehet haluavat isorintaisia naisia...kyllä tervehenkinen nainen on tyytyväinen siihen mitä on syntymälahjanaan saanut. Ei sitä miesten hyväksyntää nykyään tarvi silikoneilla hankkia nykypäivän Suomessa.
Monissa kulttuureissa vielä naisen ylimmäksi kutsumukseksi määritellään äitiys. Saksassa, Sveitsissä, Hollannissa....siellä turvataan mieheen kaikessa. Nainen verhoutuu "oivoi...en minä mitään tiedä..mies tietää" kilven taakse. Suomessa naisten ansiosta kumottiin naisten virkakielto 1927 ja sen jälkeen naiset pääsivät politiikkaan yms.
Miehet ovat myös halunneet naisten pysyvän äidin roolissa. Ei kai muuten olisi ollut niin kovaa kädenvääntöä siitä mihin töihin nainen kelpaa ja ansaitseeko hän samaa palkkaa. Sota-aikana Suomessa miehet ihmettelivät miten naiset pärjäävät niinkin hyvin miesten hommissa teollisuudessa. Sekin tasa-arvoisti naisten asemaa.
No aika hyvinhän nykyään tuon työelämän ja perhe-elämän pystyy sovittamaan kun on päiväkodit ja koulut. Tuntuu siltä, että teet niin tai näin, aina väärinpäin. Välillä naisia syytetään siitä, että syntyvyys vähenee, sitten toisaalta siitä, että riiputaan miehissä. Kai sen syntyvyyden on sitten pakostakin vähennyttävä jos haluaa olla itsenäinen miehestä riippumaton nainen.
voidaan jatkaa huoltajuudella.
Montako naista tulee lapsensa yh:ksi vuosittain, entä miestä?
Jos tästä jotain voi päätellä, voi päätellä ainakin sen, ettei miehillä ole suurempaa hinkua lapsiensa huoltajaksi...miksi, jos he yhtä suuresti lapsiansa haluavat ja tuntevat tarvetta suureen lapsilaumaan ympärillään?
Minä en usko tuota väitettä ollenkaan, että mies on vaatimassa naista synnyttämään!
En minäkään usko, että Suomessa miehet vaativat
naisia synnyttämään. Mutta tällä palstalla monet miehet ovat valittaneet sitä, että huoltajuus menee eroissa automaattisesti naisille. Miehet ovat sitä mieltä, että tässä on kyse sorrosta. Mitä jos miehillä onkin hinku lastensa huoltajiksi, mutta naiset jyräävät tässä asiassa miehet helposti.
Tosin itse kyllä uskon, että naiset haluavat ennemmän lapsensa huoltajiksi. Mutta miehet ovat sanoneet, että heidän asemansa huoltajuuskiistoissa on aina altavastaajan asema. Aiheutuen siitä kulttuurista, että äitiä pidetään lapselle oikeampana vaihtoehtona kuin isää.
"Se on kyllä ihan järjetöntä tuo silikonitouhu. Miksi naiset haluavat isommat rinnat...miksi miehet haluavat isorintaisia naisia..."
Minä ja uskon, ettei kovin moni muukaan mies ole erityisesti isorintaisten naisten perään. Ei ainakaan siinä tapauksessa, että ne ovat keinotekoisesti suurennetut. Uskonkin, että rintoja suurentamalla naiset lähinnä hakevat toisten naisten hyväksyntää ja parempaa oloa itselleen. Useimpiin miehiin puree fiksu, luonnollinen nainen. Hyvät käytöstavat ja muut henkiset piirteet sekä naisellisuus merkitsevät ainakin minulle enemmän kuin että nainen olisi kaunis ja uhkea, mutta henkisiltä ominaisuuksiltaan heikko. Jos kuitenkin nämä molemmat hyvät ominaisuudet yhdistyvät, ei se ole ollenkaan huono asia. Isorintaiset viedään baarista jatkoille, mutta fiksut viedään vihille.
Luokassa viime viikolla:
"Ihmisarvot ja ihmisoikeudet, ne tarkoittaa näitä naisten ja lasten oikeuksia..."
Onneksi mulla on itsehillintää. Ihmisoikeuksien kanssa vapaaehtoistyötä jo useamman vuoden tehneenä alkoi ns. vituttamaan. Eikös miehet olekaan ihmisiä? Hitto, kun olen niin ujo, etten kehtaa alkaa valistamaan.
Tasa-arvo is the name of the game.
Ei tarvitsekaan yrittää tehdä "montaa asiaa kerralla".
Ihanaa, että sinullakin sentään oli ymmärrystä tarttua viimeiseen lauseeseen. Valitettavasti vain ymmärsit senkin väärin, joten älykyytesi todistaaksesi olisi kannattanut jättää seKIN väliin...