VR:n täydellinen floppi

on moni siirtynyt, vaikka matka-aika olisikin
pitempi. Ja jotkut ovat siirtyneet autoihin. eli
vr kantsis vähän miettiä tekosiaan.

Rautatieliikenteeseen kilpaileva yksityinen
yhtiö!

Erääseen valitukseen lipunoston
monimutkaisuudesta VR:n edustaja oli töksäyttänyt
jotenkin tähän tyyliin, etteivät he ole
lipunmyyntiyhtiö.

Sanoisinkin, että paremminkin
lipunhuijausyhtiö. Tuskin tsaarin ajallakaan oli
noin hankalaa. Pakollisen paikkalipun "mukavuus"
on hurskastelua. Jollei ole pikkulapsia tai
hankalia matkatavaroita eikä ole ruuhka-aika, on
pelkästään mukavaa etsiä sopiva paikka tai
harmittomantuntuinen vieruskaveri. Mikään
ongelma ei ole vaihtaa paikkaa, mikäli oma
osoittautuu varatuksi. Kun on pakkovaraukset, on
tietysti paikka, mutta varsinkin pitkällä
junamatkalla häiritsevä tai vastenmielinen
vierustoveri on vieressä kauemmin kuin puoliso
pitkään nukuttuna yönä.
Huippuhankalaa on tietenkin se, että matkalippua
ostettaessa on tarkkaan tiedettävä, mitä junaa
käyttää. Onko VR suuruudenhulluudessaan alkanut
verrata junamatkustamista lentomatkustamiseen?

Nykyisessä menolipussa (meno-paluulippuja ei
enää ole) ei ainakaan viime viikolla vielä ollut
printattuna kelpoisuusaika - ei edessä eikä
takana! Pyysin junan konduktööriä selittämään,
mistä sen löytää. Ei löytänyt. Sanoi vain, että
seitsemän vuorokautta. Ei tietenkään paikkalipun
osalta; se pätee vain määrättyyn junaan.
Oletetaanko satunnaisen matkustajan tietävän
tämän seitsemän vuorokauden kelpoisuuden? Onko
kuluttajalla enää mitään suojaa?

Aiemmat sukupolvet rakensivat rautatiemme
raskaana työnä köyhiä perheitään elättääkseen.
Kyllä meillä heidän jälkeläisillään pitäisi olla
oikeus matkustaa joustavilla, suht edullisilla ja
ihmisläheiseen palveluun pyrkivillä rautateillä.
Ehkäpä yksityinen yhtiö pystyisi asiakkaalle
sopivaan palveluun?

Mistä oli kysymys v. 2001 aloituksessa?

Miten asiat sitten menikään... nyt on uusi vuosi 2016 ja kaikki toisin?!