En enää tiedä mitä tehdä.. Olen kohta 15 vuotias tyttö ja koko 10vuotta on ollu helvettiä.. Tää ei oo mitää angsti paskaa, ku haluun vaa puhua tästä jollekki , ku oma koti väki ei jaksa kuunnella.
Mun päivät kuluu tietokoneella ja yleensä itken itseni uneen.Minulla ei ole mitään liikunta harrastuksia, koska ensinnäkään, meillä ei ole varaa näihin , toisekseen minua innosta erityisesti mikään.En vain enää jaksa näppäillä tietokoneen näppäimistöä. Haluaisin olla ulkona ja nauraa ja pitää hauskaa. Kavereita minulla ei ole, kuin koirani. Kavereita ei sen takia ole, sillä muutamme joka vuosi eri paikkakunnalle. Äitini ja Isäni ovat eronneet ja riitelevät, ja käyvät oikeudessa ja äiti on aina äkäinen. Olen käynyt kuraattoreilla ja juttelemassa joidenkin kuraattoreiden tapaisille ihmisille. Ei, ei auta..
Jos rupeaa vertaamaan elämääni siskoni elämään, minua ei ole edes olemassa. Hän on aina niin iloinen ja hänellä on paljon kavereita ja aina on menossa jonnekkin. poikaystäväkin löytyy , hän on todella onnellinen. Kun tätä rupeaa edes ajattelemaan tulee paha olo.
Ja kyllä, olen harkinnut elämän lopettamista, mutta haluaisin vielä elää ja kasvaa aikuiseksi, mutta en halua jos se aikuistuminen tapahtuu näin..
Älkää laittako mitään vittuilua tai tämäntapaista, muuta en toivo.
Mun päivät kuluu tietokoneella ja yleensä itken itseni uneen.Minulla ei ole mitään liikunta harrastuksia, koska ensinnäkään, meillä ei ole varaa näihin , toisekseen minua innosta erityisesti mikään.En vain enää jaksa näppäillä tietokoneen näppäimistöä. Haluaisin olla ulkona ja nauraa ja pitää hauskaa. Kavereita minulla ei ole, kuin koirani. Kavereita ei sen takia ole, sillä muutamme joka vuosi eri paikkakunnalle. Äitini ja Isäni ovat eronneet ja riitelevät, ja käyvät oikeudessa ja äiti on aina äkäinen. Olen käynyt kuraattoreilla ja juttelemassa joidenkin kuraattoreiden tapaisille ihmisille. Ei, ei auta..
Jos rupeaa vertaamaan elämääni siskoni elämään, minua ei ole edes olemassa. Hän on aina niin iloinen ja hänellä on paljon kavereita ja aina on menossa jonnekkin. poikaystäväkin löytyy , hän on todella onnellinen. Kun tätä rupeaa edes ajattelemaan tulee paha olo.
Ja kyllä, olen harkinnut elämän lopettamista, mutta haluaisin vielä elää ja kasvaa aikuiseksi, mutta en halua jos se aikuistuminen tapahtuu näin..
Älkää laittako mitään vittuilua tai tämäntapaista, muuta en toivo.
Vastaukset 3
Vanhimmat
---jos perheellesi et voi jutella:) Tärkeintä on että kerrot murheistasi jollekin. Nuorena elämä monesti tuntuu rankalta. Mikä sinua eniten rasittaa? Ystävien puute, muutot, vanhempien riitely vai joku muu asia? Voisitko ajatella että kokeilisit jotain harrastusta? Esim. uiminen ei maksa montaa euroa. Lähde aurinkoisena päivän ulos kävelemään! Koiriasi varmaankin voisit lenkittää:) Koirat ovat muuten hyviä kuuntelijoita! Varma juttu että eivät kerro asioistasi eteenpäin:D Ja muistathan että monet näyttävät ulospäin onnellisilta ja menestyviltä mutta sisältä ovat aivan jotain muuta. Ulkokuori voi pettää. Olet aivan yhtä arvokas kuin muutkin! Muista se aina! Ja apua löytyy ihan varmasti!!
15v. Jollet voi puhua niin kirjoitteleppa net tukeen. Saat asiantuntia apua. Oletko pieneltä paikkakunnalta vai jostain isommalta. Voitko ajatella meneväsi oman paikkakunnan sosiaalityöntekijän juttusille. Olet alaikäinen, mutta sen ikäinen että sinua kuuluu kuunnella. Onko teilläpäin seurakunnassa toimintaa nuorille. En tarkoita mitään raamattupiirejä. Vaan missä olisi nuoria. Jotenkin tuntuu että voisi olla sinulle helpompaa. Ja kuten sinulle jo ehdotettiinkin, ota koira ja menelenkille. Laita korviisi musiikkia mistä pidät ja nauti. Jos mahdollista mene puistoon tai metsään ja nauti. Hyviä jatkoja sinulle. Ja unohda itsesi lopettamis puheet.
Kuulostaa ikävältä tuo perheesi tilanne. On hienoa, että olet käynyt kuitenkin juttelemassa kuraattoreiden kanssa. Kannattaa puhua todellakin jollekkin ammati-ihmiselle. Oletko jutellut siskosi kanssa näistä asioista? Voisitko viettää enemmän aikaa hänen kanssaan? Ehkä tutustuisit uusiin ihmisiin hänen kauttaan. Harrastuksiahan löytyy myös monenlaisia ja kaikki eivät välttämättä maksakkaan mitään. Oletko miettinyt liittyä esim. johonkin vapaa-ehtoistyöhön, koiran kanssahan voi käydä lenkkeilypoluilla ja siellähän voi tutustua muihinkin koiraihmisiin.
Olet vielä nuori ihminen ja sulla on koko elämä eessä ja paljon asioita kokematta ja näkemättä. Valinnanvaraa joka lähtöön, nauti tästä hetkestä ja siitä että olet sinä. Mieti kaikkea hyvää mitä sinulla on tällä hetkellä ja missä olet lahjakas, suuntaa näihin kaikki voimavarasi. On normaalia, että välillä masentaa, mutta jos masennus jatkuu pitkään on syytä hankkia apua. Suosittelisin käymään koulusi terveydenhoitajalla myös puhumassa näistä asioista. Yhdessä voitte miettiä eri vaihtoehtoja. Kerro siitä, ettet kokenut kuraattorilla käyntiä hyödylliseksi. On olemassa myös muita vaihtoehtoja. Hyvää kevättä sinulle, toivottavasti koit saavani viestistäni hyötyä :)