Nyt koetan kirjoittaa uneni jonka näin ja mitä Jumala nosti Henkeeni tuon unen kautta.
Yleensä en uniani kertoile, mutta nyt se jäi minua puhuttelemaan ja jos se jotakin toista myös puhuttelee, on se asiansa tehnyt.
Unessani oli kuvassa näkyvä kaarisilta, joskin isompi ja pitkän tien päässä.
Sisältä kaarisiltaa loisti häikäisevä valo, ja näin siellä ikään kuin hohtavan valkeita valo-olentoja rukoilemassa.
Ulkopuolella tuon kaariholvin oli pitkä tie, joka johti sisään.Tien molemmilla puolin oli paljon Jumalan kansaa, sisaria, veljiä, saarnaajia ja evankelistoja jne.
Kuitenkaan kukaan ei ollut tuolla tiellä.
Sisään kaariholviin kutsuttiin rukoilemaan ja tiesin, että tuo tie oli rukoustie ja sisällä oli suuri rukousalttari.
Mutta Jumalan kansa oli omissa oloissaan ja touhusivat kaikkea muuta. Tuo rukouskutsu kuului hyvin hiljaa.
Kaari oli rakennettu 12 kivestä, jossa ylhäällä oli ikään kuin "kulmakivi", josta nuo 12 kiveä lähti, 6 molemmin puolin.
Kuulin noiden valo-olentojen rukoilevan ja he rukoilivat Psalmia 12.
Herättyäni en kyennyt enää nukkumaan, vaan jäin kyselemään (niin kuin aina) Jumalalta sitä.
Koin suurta tuskaa sisälläni, koska en myöskään itse tuolla tiellä ollut, vaikka tunsin sen kutsun sisälläni.
Jumala nosti niin paljon asiaa, etten tähän edes kykene (ei riitä aika) laittamaan kaikkea.
Mutta jotain siitä mitä sain laitan. Jumala puhui:
"Minun kansallani on "ongelma" kanssani. He eivät ymmärrä, että ovat minun tuomioni alla, koska he eivät sitä usko.
Missä ovat teidän rukouksenne? Nöyrtykää ylpeydestänne, kääntykää synneistänne, vielä minä armahdan.
Ylpeät sydämet tulen murskaamaan ja jätän heidät olemaan fariseuksia, korskeat ja kopeat kielet suljen.
Ylpeilkööt ja kaadan heidän lampunjalkansa nurin.
Saarnanne ovat hyvinvointisaarnoja, kun synti ja jumalattomuus on kaikkialla!
Missä ovat saarnanne, jotka johtavat katumukseen?
Minun kansani ei ymmärrä, miten pitkälle se on mennyt "maallisiin"...ei katumusta ...ei nöyrtymistä.
Ne jotka uskovat eivät huku. Kääntykää huutamaan Herraa teidän Jumalaanne. Ette kulje sitä tietä, jonka teille osoitin.
Peitän kasvoni enkä teitä kuule, jos ette sanassani ja nuhteessani pysy!
Maailma teille lupaa ajallisia etuja ja sitä te palvelette. Kuka palvelee minua?
Tavoitelkaa maallisia ja tulette kadottamaan taivaalliset ja iankaikkiset.
Eikö uhraukseni ristillä ollut teille riittävä?
Eikö vereni riittänyt teitä puhdistamaan?
Eivätkö jokaiset ruoskaniskut minuun parantaneet teitä?
Täytyykö teidän uudelleen naulita minut?
Antakaa minun kauttanne siunata kuolevaa maailmaa. Pahuus tulee vain kasvamaan, mutta minun sanani pysyy.
Totuus tulee vapauttamaan minun omani ja tekemään heille tiet suoriksi. He vapautuvat "piikkisistä aidoistaan".
Pyhä Henki opettaa niitä jotka tuntevat minut "MINÄ OLEN" eikä niitä, jotka vielä kysyvät (vaikka sanovat olevansa minun) "KUKA OLEN".
---------------------------------------------------------------------------------
Tunsin miten Jeesus murehti, ettemme tunne Hänen sydäntään.
Jumala nuhteli, kehotti ja varoitti. Sattui ja en olisi enää edes halunnut kuulla, mutta samalla valtava rakkaus valtasi sydäntä.
Haluan tähän vielä laittaa sananpaikan, josta Jumala nosti myös asiaa, mutta jokainen tutkikoon sitä itse.
JES.24.
http://www.kolumbus.fi/jouko.piho/sivu38.htm
Yleensä en uniani kertoile, mutta nyt se jäi minua puhuttelemaan ja jos se jotakin toista myös puhuttelee, on se asiansa tehnyt.
Unessani oli kuvassa näkyvä kaarisilta, joskin isompi ja pitkän tien päässä.
Sisältä kaarisiltaa loisti häikäisevä valo, ja näin siellä ikään kuin hohtavan valkeita valo-olentoja rukoilemassa.
Ulkopuolella tuon kaariholvin oli pitkä tie, joka johti sisään.Tien molemmilla puolin oli paljon Jumalan kansaa, sisaria, veljiä, saarnaajia ja evankelistoja jne.
Kuitenkaan kukaan ei ollut tuolla tiellä.
Sisään kaariholviin kutsuttiin rukoilemaan ja tiesin, että tuo tie oli rukoustie ja sisällä oli suuri rukousalttari.
Mutta Jumalan kansa oli omissa oloissaan ja touhusivat kaikkea muuta. Tuo rukouskutsu kuului hyvin hiljaa.
Kaari oli rakennettu 12 kivestä, jossa ylhäällä oli ikään kuin "kulmakivi", josta nuo 12 kiveä lähti, 6 molemmin puolin.
Kuulin noiden valo-olentojen rukoilevan ja he rukoilivat Psalmia 12.
Herättyäni en kyennyt enää nukkumaan, vaan jäin kyselemään (niin kuin aina) Jumalalta sitä.
Koin suurta tuskaa sisälläni, koska en myöskään itse tuolla tiellä ollut, vaikka tunsin sen kutsun sisälläni.
Jumala nosti niin paljon asiaa, etten tähän edes kykene (ei riitä aika) laittamaan kaikkea.
Mutta jotain siitä mitä sain laitan. Jumala puhui:
"Minun kansallani on "ongelma" kanssani. He eivät ymmärrä, että ovat minun tuomioni alla, koska he eivät sitä usko.
Missä ovat teidän rukouksenne? Nöyrtykää ylpeydestänne, kääntykää synneistänne, vielä minä armahdan.
Ylpeät sydämet tulen murskaamaan ja jätän heidät olemaan fariseuksia, korskeat ja kopeat kielet suljen.
Ylpeilkööt ja kaadan heidän lampunjalkansa nurin.
Saarnanne ovat hyvinvointisaarnoja, kun synti ja jumalattomuus on kaikkialla!
Missä ovat saarnanne, jotka johtavat katumukseen?
Minun kansani ei ymmärrä, miten pitkälle se on mennyt "maallisiin"...ei katumusta ...ei nöyrtymistä.
Ne jotka uskovat eivät huku. Kääntykää huutamaan Herraa teidän Jumalaanne. Ette kulje sitä tietä, jonka teille osoitin.
Peitän kasvoni enkä teitä kuule, jos ette sanassani ja nuhteessani pysy!
Maailma teille lupaa ajallisia etuja ja sitä te palvelette. Kuka palvelee minua?
Tavoitelkaa maallisia ja tulette kadottamaan taivaalliset ja iankaikkiset.
Eikö uhraukseni ristillä ollut teille riittävä?
Eikö vereni riittänyt teitä puhdistamaan?
Eivätkö jokaiset ruoskaniskut minuun parantaneet teitä?
Täytyykö teidän uudelleen naulita minut?
Antakaa minun kauttanne siunata kuolevaa maailmaa. Pahuus tulee vain kasvamaan, mutta minun sanani pysyy.
Totuus tulee vapauttamaan minun omani ja tekemään heille tiet suoriksi. He vapautuvat "piikkisistä aidoistaan".
Pyhä Henki opettaa niitä jotka tuntevat minut "MINÄ OLEN" eikä niitä, jotka vielä kysyvät (vaikka sanovat olevansa minun) "KUKA OLEN".
---------------------------------------------------------------------------------
Tunsin miten Jeesus murehti, ettemme tunne Hänen sydäntään.
Jumala nuhteli, kehotti ja varoitti. Sattui ja en olisi enää edes halunnut kuulla, mutta samalla valtava rakkaus valtasi sydäntä.
Haluan tähän vielä laittaa sananpaikan, josta Jumala nosti myös asiaa, mutta jokainen tutkikoon sitä itse.
JES.24.
http://www.kolumbus.fi/jouko.piho/sivu38.htm
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.