Näyttää siltä, että joiltakin uskovilta on huumorintaju kokonaan kadoksissa. he eivät ymmärrä huumoria ollenkaan. He ovat tosikkoja-
Kysyn: Onko huumorintaju perkeleestä vai Jumalasta?
Kysyn: Onko huumorintaju perkeleestä vai Jumalasta?
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
eronsa.
Kun Pyhistä asioista aletaan "huumoria" laskemaan SE EI OLE LEIKIN ASIA.
Se on pirun tahtoa silloin täytetään ja sen huumoria käytetään.
Mitä muuten tavalliseen huumoriin tulee niin OK.
Pyhät Raamatun asiat ovat toki asia erikseen, mutta huumorilla on sijansa mm. farisealaisuuden arvostelussa.
onhan meillä Suomessakin nauruherätystä ollut!
huumori kuulu uskovaisen ihmisen perusollemukseen. Se on itku ja hammastenkiristys ja toisen uskon vakavahenkinen tuomitseminen. Jos kerran jonkin vitsin laukaiset, niin olet ikuisiksi ajoiksi tuomittu kevytmieliseksi, joka ei olisi koskaan uskoon tullutkaan.Iloita saa, mutta sekin täytyy tapahtua hyvin tiukan hurskaan ilmeen muodossa. Ei ne tyhjästä ole keksineet laulunsanoja: "Pidetään ikävää, niin sielu tyydyttyy." Kylläkait se on aika patologinen tila, jos ihminen ei naura koskaan.
Saattaa olla, että uskoon liitetään: monien tuskien ja ahdistusten kautta sinun on mentävä taivasten valtakuntaan. Nauru, huumorihan juuri laukaisee ahdistusta. Se kuuluu terveeseen psyyken toimintaan.
Kysymys kuuluukin, voiko aina naurava ja huumoripitoinen ihminen sitten ollenkaan pelastua, vaikkapa armosta.?
Synkkä körttiläisyys katajaisen kansan istuu tiukasti meissä. Mieluummin vaikka murjotetaan ja synkistellään turhastakin kuin että iloittaisiin.
Kuitenkin Paavalikin kehotti iloitsemaan.
Fil. 4:4
"Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!"
Otsa vaan rypylle, niin näytät oikealta uskovaiselta, jonka uskoa ei voi kyseenalaistaa.