Mikä tulva on?
Kolumni: Vanhan naisen graffiti
Hilkka Olkinuora kirjoittaa vanhoista vihaisista naisista.
MITÄ VANHEMMKASI TULEN, sitä vihaisempi olen. Mitä enemmän ymmärrän, sitä vähemmän siedän. Mitä pitempi on elämä, sitä maltittomammaksi tulen. Mitä sukupuolettomammaksi kuivetun, sitä selvemmin olen nainen.
Mitä himmeämmin näen, sitä tarkemmin katson.
Ja minua kiukuttaa todellisuus, jonka näen.
MITÄ ON OLLA NUORI nainen koulussa tänään: On oltava solakka mutta muodokas, suosittu muttei huorahtava, menestyjä muttei hikari, harrastaja ainakin piirimestaruustasolla - ja kannettava perheen tunnevastuu, juostava eronneiden vanhempien välillä kuin pieni urhea koira.
Ei naiseuden vaatimuksia sen jälkeen enää jaksa kyseenalaistaakaan, kun on sortunut omiin sisäisiin ja ulkoisiin vaatimuksiinsa.
Mitä on olla nuori nainen työssä tänään: On vakuutettava, ettei naisena oleminen ole mikään ongelma, salattava raskaus, siedettävä monimielisyyksiä, hehkuttava ja tuoksuttava - ja kannettava perheen tunnevastuu, laukattava kodin ja työn välillä kuin ennen aikojaan polvilleen piiskattu ruuna.
Ei naisena oleminen työelämässä olekaan ongelma, jos ei ole koskaan nainen siellä ollutkaan.
ME VANHAT, jotka olemme kulkeneet tiedostavan naisen tietä seitsenkymmenluvulta lähtien, emme tiedä itkeäkö vai itkeä. Surtaisiinko, turhauduttaisiinko vai raivostuttaisiinko. Miksi mikään ei muutu? Miksi moneen kertaan avatut portit ovat tänäänkin kiinni? Kuka ne sulkee? Edunsaajat eli miehet? Me itse?
Yhäkin tytöt kasvatetaan piilo-opetusohjelman mukaan opettajien pikku apulaisiksi. Edelleenkin heidän odotetaan ohittavan omat tarpeensa ja olevan reippaita ja empaattisia. Aina vain heidät sysätään miesten suosion nollasummapeliin, joka vaikeuttaa heidän keskinäistä ystävyyttään. Jatkuvasti heidät kasvatetaan ihmistaitoihin, joilla on aikuisten rahaelämässä vasta toissijaista käyttöä. Vieläkin naisten asemaa käsittelevässä seminaarissa ensimmäinen yleisöpuheenvuoro on naisen joka määkäisee: Mutta miehillä sitten vasta onkin paineita ja vaikeaa!
Voi herranjestas. Niin on. Niin paljon, että porttikäytävät ovat täynnä kusta ja keittiöt vaimojen verta.
KUINKA KUKAAN VOI edelleen uskotella, etteikö yhdenvertaisuus olisi yhteinen hyvä?
Poikien äitinä olen valmis ripustamaan munasarjoistaan seinille ne naaraat, jotka röyhkeällä mukanaisellisella pornopukeutumisellaan mitätöivät miehet sukupuolieläimiksi.
Tyttöjen äitinä olen valmis naulaamaan munistaan puihin ne miehet, joiden takia kaupungissa liikkuminen on epämiellyttävää niin pimeällä kuin päivällä.
Itsenäni olen valmis ripustamaan myllynkiven niiden kaulaan, jotka ajatuksin, sanoin ja teoin sysäävät toiset helvettiin sukupuolen tai suuntautuneisuuden perusteella ja kieltävät heiltä alkeellisimmatkin ihmisoikeudet.
Kuinka kukaan voi edelleen uskotella, että barrikadit voi purkaa ja mennä nukkumaan yönsä hyvin ?
VIHAA EI SALLITA naiselle, sillä se tekee rumaksi ja vahvaksi. Kumpikin häiritsee miehen rauhaa. Viha sitookin voimia, joita tarvitaan toimintaan. Kiukku on vihaa kätevämpi työkalu.
Kolmenkymmenen vuoden rakentavasta suostuttelusta, viisaasta vaikuttamisesta, suoraviivaisesta kamppailusta, perusteellisesta tutkimustyöstä, riemukkaista kohtaamisista ja tehokkaasta verkottumisesta on jäljellä tämä. Että kaikki on kuin ennen.
Älkää tulko tarjoamaan isyyslomia, naispresidenttiä, unisexvessoja, yhteishuoltajuutta, miesstrippareita, sukkahousuja, aborttilainsäädäntöä, lapsenhoitoa kuntosaleilla. Ei kelpaa. Ei riitä.
Ei niin kauan kuin yksikin mies tai nainen pelkää toista tai itseään.
ON ITSE ASIASSA HAUSKAA olla vanha vihainen nainen. Kun muuttuu sukupuolisessa mielessä näkymättömäksi, pääsee livahtamaan minne vain. Kun ei tarvitse olla kaunis, voi tulla esiin siellä missä lystää.
Kun ei enää käytä valtaa, jäljellä on vielä paljon vaikutusvaltaa. Kun ei sitten itse jaksa, voi ärhennellä seuraaville sukupolville.
Kolme vuosikymmentä ei itse asiassa ole kovin paljon asiassa, joka
on ollut pielessä ainakin kolme tuhatta vuotta. Mitäs tässä. Jos löydän lukulasini, soitan vanhoille taistelijatarkumppaneille. Eiköhän joku lähde sherrylle.
Kyllä me taas jotain keksimme.
Hilkka Olkinuora on pastori, toimittaja, kirjailija ja vanha feministi.
Tulvituttaa-blogi
Kolumni: Vanhan naisen graffiti
Hilkka Olkinuora kirjoittaa vanhoista vihaisista naisista.
MITÄ VANHEMMKASI TULEN, sitä vihaisempi olen. Mitä enemmän ymmärrän, sitä vähemmän siedän. Mitä pitempi on elämä, sitä maltittomammaksi tulen. Mitä sukupuolettomammaksi kuivetun, sitä selvemmin olen nainen.
Mitä himmeämmin näen, sitä tarkemmin katson.
Ja minua kiukuttaa todellisuus, jonka näen.
MITÄ ON OLLA NUORI nainen koulussa tänään: On oltava solakka mutta muodokas, suosittu muttei huorahtava, menestyjä muttei hikari, harrastaja ainakin piirimestaruustasolla - ja kannettava perheen tunnevastuu, juostava eronneiden vanhempien välillä kuin pieni urhea koira.
Ei naiseuden vaatimuksia sen jälkeen enää jaksa kyseenalaistaakaan, kun on sortunut omiin sisäisiin ja ulkoisiin vaatimuksiinsa.
Mitä on olla nuori nainen työssä tänään: On vakuutettava, ettei naisena oleminen ole mikään ongelma, salattava raskaus, siedettävä monimielisyyksiä, hehkuttava ja tuoksuttava - ja kannettava perheen tunnevastuu, laukattava kodin ja työn välillä kuin ennen aikojaan polvilleen piiskattu ruuna.
Ei naisena oleminen työelämässä olekaan ongelma, jos ei ole koskaan nainen siellä ollutkaan.
ME VANHAT, jotka olemme kulkeneet tiedostavan naisen tietä seitsenkymmenluvulta lähtien, emme tiedä itkeäkö vai itkeä. Surtaisiinko, turhauduttaisiinko vai raivostuttaisiinko. Miksi mikään ei muutu? Miksi moneen kertaan avatut portit ovat tänäänkin kiinni? Kuka ne sulkee? Edunsaajat eli miehet? Me itse?
Yhäkin tytöt kasvatetaan piilo-opetusohjelman mukaan opettajien pikku apulaisiksi. Edelleenkin heidän odotetaan ohittavan omat tarpeensa ja olevan reippaita ja empaattisia. Aina vain heidät sysätään miesten suosion nollasummapeliin, joka vaikeuttaa heidän keskinäistä ystävyyttään. Jatkuvasti heidät kasvatetaan ihmistaitoihin, joilla on aikuisten rahaelämässä vasta toissijaista käyttöä. Vieläkin naisten asemaa käsittelevässä seminaarissa ensimmäinen yleisöpuheenvuoro on naisen joka määkäisee: Mutta miehillä sitten vasta onkin paineita ja vaikeaa!
Voi herranjestas. Niin on. Niin paljon, että porttikäytävät ovat täynnä kusta ja keittiöt vaimojen verta.
KUINKA KUKAAN VOI edelleen uskotella, etteikö yhdenvertaisuus olisi yhteinen hyvä?
Poikien äitinä olen valmis ripustamaan munasarjoistaan seinille ne naaraat, jotka röyhkeällä mukanaisellisella pornopukeutumisellaan mitätöivät miehet sukupuolieläimiksi.
Tyttöjen äitinä olen valmis naulaamaan munistaan puihin ne miehet, joiden takia kaupungissa liikkuminen on epämiellyttävää niin pimeällä kuin päivällä.
Itsenäni olen valmis ripustamaan myllynkiven niiden kaulaan, jotka ajatuksin, sanoin ja teoin sysäävät toiset helvettiin sukupuolen tai suuntautuneisuuden perusteella ja kieltävät heiltä alkeellisimmatkin ihmisoikeudet.
Kuinka kukaan voi edelleen uskotella, että barrikadit voi purkaa ja mennä nukkumaan yönsä hyvin ?
VIHAA EI SALLITA naiselle, sillä se tekee rumaksi ja vahvaksi. Kumpikin häiritsee miehen rauhaa. Viha sitookin voimia, joita tarvitaan toimintaan. Kiukku on vihaa kätevämpi työkalu.
Kolmenkymmenen vuoden rakentavasta suostuttelusta, viisaasta vaikuttamisesta, suoraviivaisesta kamppailusta, perusteellisesta tutkimustyöstä, riemukkaista kohtaamisista ja tehokkaasta verkottumisesta on jäljellä tämä. Että kaikki on kuin ennen.
Älkää tulko tarjoamaan isyyslomia, naispresidenttiä, unisexvessoja, yhteishuoltajuutta, miesstrippareita, sukkahousuja, aborttilainsäädäntöä, lapsenhoitoa kuntosaleilla. Ei kelpaa. Ei riitä.
Ei niin kauan kuin yksikin mies tai nainen pelkää toista tai itseään.
ON ITSE ASIASSA HAUSKAA olla vanha vihainen nainen. Kun muuttuu sukupuolisessa mielessä näkymättömäksi, pääsee livahtamaan minne vain. Kun ei tarvitse olla kaunis, voi tulla esiin siellä missä lystää.
Kun ei enää käytä valtaa, jäljellä on vielä paljon vaikutusvaltaa. Kun ei sitten itse jaksa, voi ärhennellä seuraaville sukupolville.
Kolme vuosikymmentä ei itse asiassa ole kovin paljon asiassa, joka
on ollut pielessä ainakin kolme tuhatta vuotta. Mitäs tässä. Jos löydän lukulasini, soitan vanhoille taistelijatarkumppaneille. Eiköhän joku lähde sherrylle.
Kyllä me taas jotain keksimme.
Hilkka Olkinuora on pastori, toimittaja, kirjailija ja vanha feministi.
Tulvituttaa-blogi
Vastaukset 12
Vanhimmat
jakamisesta, tämä oli hyvä :)
Kun nainen avautuu ja kirjoittaa niin hänen kirjoituksensa mukaisesti sinä tuomitset hänet. Nainen ei saisi siis olla pahoillaan asioiden tilasta? Nainen ei saisi katkeroitua edes hetkeksi? Nainen ei saisi olla epämiellyttävä sinun silmissäsi? Onko siis oltava ikuisesti nuori, hemaiseva ja auliisti miehen edessä pokkuroiva.
Itse miehenä koen hieman omituiseksi sen, miten kovalle joillekin miehille ottaa naiset jotka penäävät oikeuksia naisille. Kyynärpää tekniikkaa on "miesten maailmassa" käytetty aina. Nyt jos jotkut naiset ottaisivat saman tekniikan käyttöön, alkaa valtava valitus. Onko kyse siitä, että nämä miehet ajattelevat naisen paikan edelleen olevan kotona, nyrkin ja hellan välissä vai pelkäävätkö he saavansa entistä pienemmän osan kakusta. Osaavat ja pätevät naiset jyräävät heidän ylitseen?
On totta, että myös miehillä on ongelmia, vaikeuksia ja he kohtaavat myös epätasa-arvoisuutta eri tavoin elämässään. Mutta miksi se olisi naisen tehtävä korjata tämä asia? Juontuuko ajatusmaailma siitä, että kun äiti on aina tehnyt aamupuuron valmiiksi, pessyt vaatteet, siivonnut jäljet ja nyt äidin luota poismuutettuaan hakee mies äitiä jokaisesta naisesta pelastamaan onnettoman pulaan joutuneen?
Nykyaikainen maailma on kylmä, itsekkäät arvot ovat kunniassa, materialismi on päivän sana. Onnellisuus mitataan maallisessa mammonassa. Mutta mitä ihmettä? Naiset puuhaavat naisjärjestöjä, -yhdistyksiä ja sukupuolen yhteisellä voimalla yrittävät saada itselleen parempaa osaa elämässä.
Kysymys kuuluukin, mikä tuossa on väärin?
Vastaus kuuluukin, ei mikään.
Älähän "kyselevä miekkonen" taas yritä esittää miestä. Ei se mene läpi nytkään.
Kolmenkymmenen vuoden rakentavasta suostuttelusta huolimatta jäljellä on vain viha. Maailma ei muuttunutkaan oman halun mukaiseksi, koska kaikki muut ovat typeriä. Kaikki on perseestä. Siinä on liian ehdottoman ihmisen tulevaisuuden kuva.
Mistä kolmenkymmenen vuoden rakentavasta suostustelusta puhut?
Kolmekymmenvuotinen sota oli rakentavaa rauhaan suostuttelua.
Kolumnin kirjoittajahan siitä puhuu. Luetko ollenkaan tekstiä, jota kommentoit?
Mutta miehillä sitten vasta onkin paineita ja vaikeaa!
Voi herranjestas. Niin on. Niin paljon, että porttikäytävät ovat täynnä kusta ja keittiöt vaimojen verta.
...ja mitä silloin TEET
Etkö ole koskaan kuullut pissiksistä? Mistä luulet nimityksen johtuvan?
Mutta mistä se veri tulvii keittiöihin? Ovatko feministivaimot (onko sellaisia) lopettaneet tamponien käytön naista alistavana partiarkaatin keksintönä?
Ei kelpaa. Ei riitä
olen valmis ripustamaan munasarjoistaan seinille ...
olen valmis naulaamaan munistaan puihin ...
voi ärhennellä seuraaville sukupolville...
Kaunista puhetta pastorilta. Ei sinusta ollut tekijäksi nuorempanakaan ja nyt väkivalta- ja vihafantasiasi ovat vain avutonta jokellusta.
Kuole yksin, katkerana ja mahdollisimman pian.
Tottahan se on että naiset ovat hyvin eriarvoisessa asemassa yhä edelleen vaikka pitkälle on tultu lyhyessä ajassa. Palkka on pienempi ilman järkevää syytä. Töihin ei helposti oteta nuorena koska hommaat kuitenkin heti lapsia ja yli 40-kymppisenä olet liian vanha (tämä tosin koskee nykyään myös miehiä).
Etkö millään löydä mitään etuja naisen elämästä? Esimerkiksi sen, että menestyäkseen naiselta ei vaadita suurta palkkaa. Nainen voi opiskeluvalinnoissaan keskittyä siihen, mikä kiinnostaa. Miehen palkalla hoidetaan elintaso ja avioeron sattuessa tienaa mukavasti. Eläkkeelle jäädään aikaisin ja sitä nautitaan pitkään, työelämää helpottavat säännölliset sairauslomat.
Seksiä saa niin paljon kuin viitsii ottaa vastaan ja siinäkin voi rahastaa.
"Palkka on pienempi ilman järkevää syytä."
Ole hyvä ja esitä väiteesi perusteeksi tarkistettavissa olevaa tietoa. Mielikuvat asiasta ovat varsin vääristyneitä johtuen siitä, että virheellistä väitettä on toisteltu vuosien varrella niin usein.
Googlaile hakusanalla "naisen euro". Huomaat pian, että palkkaero ei liity tuntipalkkaan, joka samaa työtä tekevillä on sama vaan kokonaispalkkaan. Kokonaispalkka määräytyy tehtyjen työtuntien mukaan. Naiset tekevät "naisen euron" verran miehiä vähemmän työtunteja viikossa joten naisten kononaispalkka on vastaavasti alempi.
http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2010/04/07/miehet-painavat-toita-niska-limassa--naiset-eivat/20104864/139
Samanlainen virheellinen mielikuva liittyi miesten ja naisten osuuteen perheväkivallasta. Siinäkin vallitsee paljon aiemmin väitettyä tasa-arvoisempi tilanne viimeisimmän tutkimuksen perusteella.