Kuinka monet teistä ovat olleet uskossa tai olette olleet uskonnollisia
joko lapsena tai myöhemmin ja sitten tulleet ateisteiksi - ja miksi ?
Palstaa lukeneena olen laittanut merkille, että sieltätäältä tulee esille ateisteja:
jotka ovat olleet uskossa tai eläneet uskonnollisesti tai sitten ovat uskovasta kodista.
Toivon, että vastaisitte..
joko lapsena tai myöhemmin ja sitten tulleet ateisteiksi - ja miksi ?
Palstaa lukeneena olen laittanut merkille, että sieltätäältä tulee esille ateisteja:
jotka ovat olleet uskossa tai eläneet uskonnollisesti tai sitten ovat uskovasta kodista.
Toivon, että vastaisitte..
Vastaukset 90
Vanhimmat
Djaa.. varmaan aivan pienenä uskoin että jumala on olemassa mutta heti kun pystyin kyseenalaistamaan raamatun tarinoita aloin pitämään koko juttua mahdottomana ja liian ristiriitaisena. Siinä 10v ikäisenä en varmasti uskonut enää jumalaan.
Minä uskoin enkeleihin mutta jumalaan en muista niinkään uskoneeni koskaan, jotenkin se on pysynyt taka-alalla ja enkelitkin kuuluivat samaan kastiin kun keijukaiset joihin myöskin uskoin. Mutta siinä 12 vuoden paikkeilla aloin tosissani miettimään voiko jumalaa/jumalia olla ja tulin siihen tulokseen että ei voi. Olen aina ollut kova kyselemään ja kyseenalaistamaan asioita. Rippikouluunkaan en mennyt kun aikoinani tivasin syytä miksi sinne "pitää" mennä. Onneksi vanhempani ovat olleet tukenani näissä asioissa, vaikka eivät suoranaisesti ateisteja olekaan, kirkkoon kuuluvia tapauskovaisia jotka eivät jaksa jumalia miettiä.
Lapsena uskoin Jumalan olevan olemassa kuten uskoin muutenkin todeksi sen mitä aikuiset opettivat. Mitään jumalkokemusta minulla ei ikinä ole ollut, uskoin vain tiedollisella tasolla ja aika epämääräisesti. Sitten ajan myötä tajusin että uskonto onkin erilainen asia kuin muut minulle opetetut ja aloin epäillä. Epäloogisuudet ja tietty suhteettomuus siinä kai eniten vaivasivat, ja samat asiat vaivaavat vieläkin.
Mitään kriisiä minulla ei ole asian suhteen ollut, koin lähinnä helpotusta kun tajusin ettei minun tarvitsekaan väkisin olla uskovinani jotakin niin epäuskottavaa. Vähän kuin olisin ensin yrittänyt koota palapeliä enkä millään saanut sitä kokoon, ja sitten huomannut että osa paloista olikin toisesta pelistä ja siksi ne aiheuttivat häiriötä kuvan kokoamisessa.
..ateisti lapsesta lähtien. Lapsena jo seurakunnan kerhossa ihmettelin, miksi tädit ovat tyhmiä ja höpöttävät ihan outoja.
Olen osallistunut lapsena ja nuorena kaikkiin seurakunnan perinteisiin heilumisiin ja osallistunut koulussa uskonnonopetukseen.... koskaan en voinut ymmärtää satuilua.
Kävin kansakoulussa pari vuotta uskonnon tunneilla ja se oli jo silloin pelkkää skeidaa. En ole ollut uskossa koskaan.
Totesin itseni ateistiksi vasta muutama vuosi sitten... Tietoinen usko loppui kun aloin ajatella asioita...
Tosin jo nuorempana en tykännyt olla kirkossa, kyseenalaistin asioita ja ihmettelin mm rukousta tehottomuudesta jne... joten kaiketi olen ollut ateisti jo pidempään... :)
Minut on kasvatettu perisuomalaisella tavalla uskontoon. Ensin päiväkoti, sitten seurakunnan kerhot, koulun uskonnonopetus, rippikoulu, lisäksi olen ollut kuorossakin. Kun ajattelen taaksepäin oppimaani huomaan, että en koskaan, siis KOSKAAN pitänyt minulle opetettuja asioita totena. Olen imenyt uskonnolliset tarinat kuin ne olisivat tuhannen ja yhden yön satuja. Esimerkiksi en muista koskaan ajatelleeni että jumala olisi olemassa tai että jeesus olisi oikeasti kuollut ristillä. Koko ajatus jumalan olemassaolosta ei olisi ikinä tullut mieleeni jos uskontoja ei harjoitettaisi. Kasvaessani kriittisyys lisääntyi ja koko yläasteen uskonnonopetus oli piinaavaa aikaa (samoin rippoukoulu) koska en voinut kestää ajatusta että joudun kuuntelemaan tätä scheissea. Huomasin uskontojen järjettömyyden ja jumalan olemassaolon mahdottomuuden. Olen siis ollut aina ateisti, mutta kirkosta eroamisen jälkeen pystyin virallisesti ilmoittamaan kantani.
Niin, kokemuksesi todentaa evankelista Kalevi Lehtisen toteamuksen, että kaikki suomalaiset "rokotetaan" kristinuskoa vastaan.
Rokotuksessahan henkilölle annetaan heikennettyä virusta tai bakteeria. Samoin käy uskon, kun sitä opetetaan ulkokohtaisesti ja ilman omakohtaista sisäistämistä niin kuin suurelta osin tapahtuu Suomen kouluissa.
Luulenpa, että jos minä opettaisin teidän lapsillenne ET:tä saisin monenlaisia ajatuksia aikaan, hih!
Ajattelin eräs aamupäivä koulumatkalla tulevaa uskonnontuntia ja sitä miten opetukset ovat täysin vastaan sitä mitä kristittyjen arkimaailmassa tapahtuu. Minulle oli juuri selvinnyt että joulupukkia ei ole olemassa, asia jonka valehtelusta olen edelleen jollekin asteelle katkera. Aloin 8-vuotiaan mielessäni verrata kaikkea mitä tiedän joulusta siihen mitä raamattu sanoo. Raamattu on vahvasti sitä mieltä että kyseessä on uskonnon tärkeimpiä juhlia joka tulee pyhittää jne. Kun taas katsoo tätä meidän reaalimaailmaa niin kyllä silloin 80-luvun puolivälissä oli kaupallistuminen aika pitkällä.
Samaa prosessia sitten jatkoin koskien kaikkia muitakin pyhiä ja lopullisen niitin antoi vappu. Täysin raamattuun, pyhyyteen, henkisyyteen yms. huttuun mitenkään liittymätön juhla jonka menot ovat kuitenkin lähtökohtaisesti samanlaiset kuin kristillisissä pyhissä. Joten looginen vaihtoehto sille että kaikki menot ovatkin vain ihmisten omaa järjestelyä alkoi muodostua. Lisäksi noihin aikoihin valehtelin huvikseni lähes kaikesta joten olin erityisen tietoinen siitä miten helposti ihmiset uskovat kaikenlaista skeidaa.
Aihe ei kuitenkaan ollut minulle mitenkään suunnattoman tärkeä joten annoin asian olla. Ehkä logiikan selkeääkin selkeämpi vastaus jollain tavalla pelotti minua koska uskoin isoäitini indoktrinoimana Jumalaan moraalin lähteenä ja ajattelin joutuvani hunnigolle jos lopettaisin uskoni. Mutta muutaman vuoden jälkeen kiinnostukseni luonnontieteistä otti vallan. Luin Dawkinsin "Sokean kellosepän" tietämättä oikeastaan muuta kuin että kirjoittaja on biologi jolla on joitain maailmankatsomuksellisia näkemyksiä. Tämä sivusi aihetta joka oli tuleva kaatamaan koko uskoni, objektiivista tiedettä.
Opiskelin kaikkea mikä millään tavalla kertoi maailmankaikkeuden synnystä, elämän kehityksestä, uskonnoista, filosofiasta, historiasta yms. mikä voi auttaa 10-vuotiasta jäsentämään maailmaa. Loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen että on oikeastaan vain yksi kirja joka minun tulee lukea selvittääkseni tämän asian todenperäisyyden, raamattu. Luin raamattua ja jo ensimmäisiltä sivuilta lähtien tietty epäloogisuus alkoi painamaan. Jumala käyttäytyi kuin pahainen kakara, kiukuttelee ja tuhoaa sattumanvaraisesti kaikkea ympärillään. Ja kun päästiin uuteen testamenttiin niin siinä vasta metsään mentiinkin. Jeesuksella oli sinäänsä ihan toimiva perusfilosofia mutta ei lähimmäisen rakkauteen ja yleiseen välittämiseen mitään jumalia tarvita. Etenkin se miten vähän kristikunta hänen oppejaan tänä päivänä noudattaa nousi selkeästi esiin.
Joten toisella puolella minulla oli tieteellisen maailmankuvan tarjoama selkeä ja koherentti kokonaisuus joka selittää suhteellisen aukottomasti kaiken kehityksen alkuräjähdyksestä tähän päivään. Toisella puolella oli taas synkkä, kuolemakeskeinen, tekopyhä, ahdistava maailma jossa palvotaan jakomielitautista entiteettiä joka tappaa, polttaa, kiduttaa, antaa raiskata ja orjuuttaa ihmisiä ilman selkeämpää syytä kuin oma viihdykkeensä. Joten vaikka olisin kuinka halunnut jonkun jumalan olevan totta niin ainakaan kristittyjen jumalaan uskominen ei ollut minulle enää moraalisesti hyväksyttävä vaihtoehto. Kun kaikki piuhat sitten yhtyivät muodostui looginen tulos; ei jumalia, ei yhtään, ei missään, ei koskaan. Olen yksilö joka vastaa teoistaan vain itselleen ja omatuntonsa kanssa on elettävä joten elämä ja teot on määritettävä sen mukaan. Näin olen tehnyt ja hyvin on toiminut, ei tarvetta jumalille täällä.
Tein videonkin aiheesta:
http://www.youtube.com/watch?v=w3ACweBzjA8
Ymmärränkö oikein, että tutustuit molempiin elämänkatsomuksiin mielestäsi puolueettomasti.
1. luit hyvin fundamentalistisen ateistin kirjan "Sokea kelloseppä"
2. tutustuit kristinuskoon lukemalla Raamatusta VT:n muutamia lukuja?
3. teit päätelmiä elämänkatsomukseesi ihmisten tavoista viettää juhlia?
"1. luit hyvin fundamentalistisen ateistin kirjan "Sokea kelloseppä""
Lisäksi luin ihan koulun biologian kirjoja jotka kertovat viidennellä luokalla perinnöllisyyden perusteet. Kysymys on enemmän luonnontieteen roolista todellisuuteen nähden eikä ateismista itsestään.
"2. tutustuit kristinuskoon lukemalla Raamatusta VT:n muutamia lukuja?"
Ei, kävin koulussa uskontotunneilla ja luin raamatun kokonaan (itseasiassa kahdesti ja ilmestyskirjan vielä päälle muutamaan otteeseen, huijasin sukuluetteloiden kohdalla mutta niin varmaan kaikki)
"3. teit päätelmiä elämänkatsomukseesi ihmisten tavoista viettää juhlia? "
Kyllä. Elämänkatsomuksessa on pitkälti kyse siitä miten ihminen näkee suhteensa toisiin ihmisiin. Toisista ihmisistä saa kuvan parhaiten sitä kautta kun tutkii mitä he tekevät. Juhlat ovat yksi helpoimmin ja selkeimmin käsitettäviä yhteistoiminnan ilmentymiä. Eivät juhlat ole ainoita asioita joissa kristittyjen todellisuus ja raamattu eivät vain kohtaa mutta ne ovat ehdottomasti selkeimmin havaittavia.
Yrityksesi kilpistää vuosikausia jatkunut, ja yhä jatkuva, selkeän maailmankuvan etsintäni joidenkin muutamien triviaalien yksityiskohtien havainnoinniksi ei valitettavasti onnistu. Olen lukenut kirjahyllyllisen materiaalia "evoluution kriittisestä analyysistä" aina "Jumalharhaan" asti, lisäksi olen katsonut n. 500 tuntia materiaalia Youtubesta sekä ateistien että uskovaistenkin piiristä. Joten voin hyvällä omallatunnolla sanoa tuntevani tämän debatin melko läpikotaisesti.
Hyvä video, täyttä asiaa. Repesin tuolle hihhulille tuossa alussa :D
Itseäni kiinnosti erityisesti tuo uskisnuorukainen, joka ihan omillaan oli jo uskovaisen karikatyyri sinällään ja toimi propagoijana omaa aatettaan vastaan. Kuten tuosta lyhyestä pätkästä kävi ilmi, uskovilla on tyypillistä etsiä mustavalkoisia joko-tai -asetelmia ja niiden mukaisia ratkaisumalleja: ellet usko, olet kapinallinen. Uskovaisen lähtöajatuksena tuntuu olevan, että uskovaisuus on synnynnäistä.
Muuten videosi oli hienosti tehty. Musa ja kuvitus tukivat hienosti toisiaan. Tekstisisältö sen sijaan oli aika peruskauraa: tätä on nähty ja olisi kiva, että joku joskus keksisi jonkun hieman vaihtoehtoisemmankin näkökulman uskoviin, uskontoihin ja uskonnollisiin pyhiin kirjoituksiin.
Uskonnollisissa pyhissä kirjoituksissahan tiivistyvät jonkinlaiset hierarkiauskoisten ihmisten kollektiiviiset pelot, mustavalkoinen vastakkainasettelu ja moraali. Uskonto ei kysy uskoa jumaliin, vaan nimenomaan tuohon "jumalansanaan".
En koskaan.
Vanhemmat olivat aina töissä, eivätkä he olleet uskossa. Olin koko lapsuusaikani ennen kouluikää isoäidillä päivähoidossa ja hän kertoi minulla tarinoita mm. uskovaisten tekopyhyydestä ja julmuudesta. Isoäidin isä oli kansanparantaja ja tästä syystä koko ajan uskovaisten hampaissa. Yksi esi-isistäni mestattiin noitana Vaasan seudulla tuossa 1600-luvun alkupuoliskolla. Siis perinteitä on.
Alakouluikäisenä oli mielenkiintoista lukea Jeesuksen ihmeteoista. Sitä vaan odotti, että mitäs seuraavassa jaksossa tapahtuu. VT oli perseestä. Ei ne Jeesus-jutut silleen menneet perille. Ihan uskottavaa, että kova heebo, joka sai jengin kontalleen, mutta että joku Jumalan poika... Ei helvetti. Tottakai sitä asettu Jessen puolelle, kun ahdasmieliset kirjanoppineet sitä jahtas: sehän oli ihan kuin hieman kapinallinen oppilas vs. opettajat. Mutta sitten ne kaikki ylösnousemusrumbat yms. Siinä kulki raja.
aiheen vierestä. Minne Hildebryn katosi?
Hilde katosi bittiavaruuteen. Hilde kertoi itsestään liikaa ja anonymiteetti oli vaarassa. Hildeä ei enää ole.
Kuten aiemmin kerroin, jokunen vuosi sitten nimimerkki .pp: alkoi systemaattisesti kerätä minusta tietoja hävittyään vähän liian monta kertaa väittelyissä. Tilanne alkoi kääntyä ihan oikeasti vaaralliseksi. Kaveri vaikutti sen verran kahjolta tapaukselta, etten todellakaan olisi halunnut sellaista kotiovelleni esimerkiksi silloin, kun tyttäreni on yksin kotona. Tällöin aloin systemaattisesti levittää henkilööni liittyvää disinformaatiota voidakseni keskustella kuitenkin vapaasti.
Saattaa vaikuttaa paranoidiselta, mutta mikäli on kriittinen ja kyseenalaistaa väärien ihmisten sanomiset, tilanteet saattavat kääntyä yllättävään suuntaan. Yhtäkkiä tämä virtuaalitodellisuus tuleekin osaksi reaalitodellisuutta ja se ei aina ole kovin mukavaa. Kun kritisoi, saa hyvin helposti vihamiehiä. Näillä palstoilla mm. henkeäni on uhattu ja edelleenkin esimerkiksi scientologit haluaisivat hyvin miellellään saada selville henkilöllisyyteni.
Nimimerkki Kössönöm alkoi ".pp:":n tapaan systemaattisesti kerätä henkilööni liittyviä kommentteja vuosien varrelta. Mitä ilmeisimpänä tarkoituksenaan saada selville henkilöllisyyteni. Hän törmäsi ristiriitaisuuksiin, jotka johtuivat aiemmin syöttämästäni disinformaatiosta. "HildeBryn" sisälsi sellaista dataa, jonka avulla joku vastaava kahjo olisi päässyt ihan liian lähelle.
Ymmärrän tietysti. Harmi että samalla sheriffi-aikeesi taisivat haihtua taivaan tuuliin? Voisit selittää asian myös Kössölle mikäli hän ei tätä erikseen huomaa lukea.
>>Harmi että samalla sheriffi-aikeesi taisivat haihtua taivaan tuuliin?>Voisit selittää asian myös Kössölle
En olisi arvannutkaan että keskustelupalstalla juttelu voisi kääntyä noin vakavaksi. Vihjaatko että Kössö aktiivisesti yrittää selvittää taustojasi, vai sitä että hän on kaltaisesi uhri jota jahdataan (jälkimmäisen ymmärtäisin helpommin).
>>En olisi arvannutkaan että keskustelupalstalla juttelu voisi kääntyä noin vakavaksi.>Vihjaatko että Kössö aktiivisesti yrittää selvittää taustojasi
Olen katsonut että hän yrittää ajaa sinua pussiin sanomisissasi, mutta luulisi hänen ymmärtävän jos olet tällaisia hulluja karkuteillä. Todennäköisempänä pitäisi sitä että häntäkin jahdattaisiin koska Kössö on ollut suorasanainen vakikirjoittaja palstalla jo vuosia ja on mielipiteissään vahva, mikä monia uskovia ärsyttää. On vaikea uskoa että häntä kiinnostaisi ihmiset palstan ulkopuolella.
Kukin muodostakoon oman mielipiteensä. Pääasia mielestäni olisi, että kukin kirjoittaja tajuaisi, ettei toisissa kirjoittajissa kyse aina ole ihan Matti Meikäläisistä, vaan useinkin taustalla on hyvinkin organisoitua toimintaa. Joskus saman nimimerkin nimissä saattaa kirjoittaa useampi kirjoittaja - ja ihan palkatusti.
Tässä suhteessa Suomi24 on mielenkiintoinen foorumi. Mikäli tarkastelee esimerkiksi takavuosien koulusurmia, mikä oli niitä yhdistävä tekijä? Suomi24. En nyt olisi kriminalisoimassa tätä foorumia, vaan tarkastelen sitä, miten helposti nykyään hyvinkin pienen roolin omaava alakulttuuri voi tulla näkyväksi osaksi mainstreamia.
Se mikä nyt pistää silmään on uutisointi, miten viharyhmät kasvavat internetin keskustelupalstoilla. Se ei ole sattumaa, eikä edes nykypolitiikan taikka yhteiiskunnallisen tilanteen aikaansaannosta, vaan kyse on hyvin ja taiten organisoidusta toiminnasta.
>>Todennäköisempänä pitäisi sitä että häntäkin jahdattaisiin koska Kössö on ollut suorasanainen vakikirjoittaja palstalla jo vuosia ja on mielipiteissään vahva, mikä monia uskovia ärsyttää.
En ole nähnyt kössön nostavan maahanmuuttajuutta ja islamia palstalle aikaisemmin yhtä paljon kuin mitä teki sinun kanssasi. Sitäpaitsi kommentit sinua vastaan ovat profiilisi katoamisen jälkeen vähentyneet? En keksi yhtään syytä miksi häntä kiinnostaisi lähteä jahtaamaan yksittäisiä keskustelijoita, perheellisenä naisena. Hänen kommenttinsa ovat olleet tiukkoja mutteivat mielestäni hyökkääviä agressiivisessa merkityksessä. Enemmän olisin huolissani nikittömistä palstahäiriköistä jotka ovat ihan sanoissaan uhanneet etsiä palstalaisia käsiinsä. Löydän palstalta kyllä agressiivisempiakin kirjoittajia kuin Kössö.
>>En ole nähnyt kössön nostavan maahanmuuttajuutta ja islamia palstalle aikaisemmin yhtä paljon kuin mitä teki sinun kanssasi.>En keksi yhtään syytä miksi häntä kiinnostaisi lähteä jahtaamaan yksittäisiä keskustelijoita, perheellisenä naisena.>Hänen kommenttinsa ovat olleet tiukkoja mutteivat mielestäni hyökkääviä agressiivisessa merkityksessä.>Enemmän olisin huolissani nikittömistä palstahäiriköistä jotka ovat ihan sanoissaan uhanneet etsiä palstalaisia käsiinsä.
allekirjoittaa tämän: "Kun kritisoi, saa hyvin helposti vihamiehiä. Näillä palstoilla mm. henkeäni on uhattu ja edelleenkin esimerkiksi scientologit haluaisivat hyvin miellellään saada selville henkilöllisyyteni."
Ulkomuistista kaiveltuna ainakin kolme tappouhkausta (ovat yhä tallessa), pieksämisistä en ole lukua pitänyt, niitä tuli yhteen aikaan sen verran kiivasta tahtia. Tuo siis rekisteröidyn nimimerkkini sähköpostiin, jostapa syystä ei enää ole aikoihin tullut moista käytettyä näillä palstoilla. Muualla kyllä. Scientologit varsinkin ovat kovasti huumorintajutonta ja kritiikkiä sietämätöntä väkeä, mutta mahtuu samanlaisia muihinkin kultteihin ja uskonsuuntauksiin. Ihan kaikkea mitä täällä saa kuulla ja lukea ei voi ottaa vakavasti, mutta seassa on niin kertakaikkisen sekopäisiä julistajia, joilta voi odottaa melkein mitä tahansa, joten jonkinlainenkaan anonymiteetti kannattaa säilyttää.
Mutta en voi uskoa asiaa ilman näyttöä. Pelkkä keskustelupalstalla tapahtunut riitely ei siihen riitä, sellaista täällä on koko ajan. Mielikuvani kössöstä on yhdistelmä hänen profiiliaan ja keskustelujaan missä on maininnut aviomiehen ja kissan. Kovassa kiistelyssä voi argumentit mennä liiallisuuksiin, mutta palstalla ei ole henkilöä joka siihen ei sortuisi. Tuolla logiikalla olisimme kaikki jossain salaliitossa.
Minusta "vaarallinen" henkilö ei kysy sitä että pitäisi olla rekisteröitynyt kirjoittaja. Siksi mainitsin rekkaamattomat multinikit. Onko sinulla antaa jotain linkkiä kössön kommenteista missä hän antaa ymmärtää olevansa sinulle henkilökohtaisesti uhka palstan ulkopuolella? Viittaako mikään muu kertomuksiisi kuin se että hän on kiistellyt sinun kanssasi aiheesta islam?
Pahin taisi olla yhden saatananpalvojaporukan hyvinkin yksityiskohtainen kuvaus, miten he tulevat paloittelemaan sekä minut että perheeni. Nyt jos tuollaista ilmaantuisi, niin tekisin heti rikosilmoituksen. Pari kolme vuotta sitten se oli arkipäivää.
Olen kriittinen, suorasanainen, vittumainen ja vihattu. Ei se mikään ylpeydenaihe ole, mutta osoitus siitä, että osaan jutuissani osua aika arkoihin aiheisiin.
Kirjoittaessani scientologiapalstalle, silloiseen sähköpostiini alkoi virrata viestejä "entisiltä" skeidokirkon SeaOrg-upseereilta, jotka haluaisivat tavata kertoakseen "organisaation salaisuuksia Suomen toiminnasta, joista kukaan ei vielä tiedä mitään". Yksi ehdotti henkilökohtaista tapaamista. Olin jo myöntyä, kunnes hälytyskellot alkoivat kilkattaa päässäni - mikä oli ihan helvetin hyvä! Sittemmin tuli viesti, jossa linkitettiin palstalle, jossa oli kuvia asuinympäristöstäni ja samalla kerrottiin millaisiin ongelmiin saattaa joutua hankkiessaan samaa rotua olevan koiran, mikä itselläni oli. Kaikki tietoja, joista en ollut kertonut palstoilla mitään.
Tällä palstalla olen ollut jokusen kirjoittajan kanssa tukkanuottasilla. Vaikka sananvaihdot ovat olleet kärkeviä, tuo jengi typistyy ehkä viiteen kirjoittajaan. Saamastani postista päätellen palstan toimintaan aktiivisesti osallistuvia ryhmiä ovat mm. kristillisfundamentalistinen kuninkaansoturit ja äärioikeistolainen kansallinen vastarinta. Kyse on enää siitä, kuka palstalla edustaa mitäkin.
Shefu-aloitteesi kokonaisuudessaan. On totta ettei kössö suostunut lukemaan mitä sanoit, mutta kokonaisuudessaan häntä a) ei kiinnostanut henkilöllisyytesi b) oli huolestunut musliminaisista- ja lapsista c) näki arveluttavana erilaiset profiilisi palstalla (kuka nyt ei).
Minulle suomi24 ei ole mikään sotatanner vaan keskustelupalsta. Joihinkin kirjoittajista minulla on kontakteja palstan ulkopuolellakin, ihan normaaleja ihmisiä.
Kauemmas historiaan en keskustelujanne jahdannut. Jos jaksat hakea selvempiä kommentteja kantasi tukemiseksi niin voit esittää ne ja katsotaan asiaa uudestaan.
Mitä sillä tarkoitat?
Ei kai näihin foorumeihin kukaan omia henkilökohtaisia tietojaan laita,vai laittaako.
Jokainen tekee päätelmänsä itse. Tällä palstalla on tarkkaan ottaen neljä ihmistä esittänyt minulle erittäin rasistisia kommentteja. Muiden muassa Kössönöm, jonka kommentit tosin Ylläpito poisti melkein samantien. Minun on todella vaikea uskoa, että minulle henkilökohtaisesti postanneet ja täällä keskusteluun osallistuneet ihmiset olisivat eri henkilöitä.
>>Minulle suomi24 ei ole mikään sotatanner vaan keskustelupalsta. Joihinkin kirjoittajista minulla on kontakteja palstan ulkopuolellakin, ihan normaaleja ihmisiä.
Mikäli kirjoitat paljon ja useiden vuosien ajan, kerrot väistämättä jotain myös itsestäsi. Keskusteluissa käy hiljalleen ilmi, missäpäin asut, oetko naimisissa tai sinkku, onko sinulla perhettä. Aiheista ja kirjoitustavasta käy helposti ilmi mm. koulutustaso.
Sanotaan esimerkiksi mainittu Kössönöm: hän lukee tietyn alueen lehtiä, kommentoi tietyn kaupungin paikallispolitiikkaa, kertoo kirjoittavansa jonkun lehden yleisönosastoon... Äkkiäkös näistä lähtee ynnäilemän, kuka mahtaa olla kyseessä. Ja tämä on vasta esimerkkki.
Itse tiedostin tämän ongelman varsin hyvin, siksi aloin heittää juttuihin mukaan myös ristiritaista informaatiota. Ja todellakin: minun henkeäni on kerran uhattu tällä foorumilla, eikä tämä ole ainoa kert akun joku kommenteista vittuuntunut vastapuoli on alkanut selvittää ihan vakavissaan kuka minä todellisuudessa olen.
nimim. Kössönöm vaikuttaa enemmän mieheltä, kuin naiselta..
ihmettele, jos tuollaisilla kokemuksilla alkaisi epäillä jokaista - järkytys sentään !
Samat pöllöt nyt lukevat? Eikö ole riskialtista kertoa asiasta täällä.
Voihan se tietysti olla joku naapurikin.
Nyt on taustat varmistettu. Kukaan ei pääse minua skannaamaan ja profiloimaan. Se on muuten yksi asia, mikä näyttää ainakin Kössöä suuresti ottavan pannuun. Miksiköhän?
Minun mielestäni enempi siltä kun Kössö haluaisi tietää miten kirjoituksiisi suhtautuisi.
Aika moni selailee vanhoja kirjoituksia ja vertailee niitä ihan ilman salaliittojakin.
Olen itsekin lueskellut sinun aikaisempia kirjoituksia kun jäin miettimään että oletko ateisti vai jonkun linjan uskovainen.
Ilmaiset itseäsi välillä erittäin harhaanjohtavasti. Välillä luulen lukevani jonkun uskovaisen tekstiä.
Kysy Kössöltä suoraan ja asiallisesti ilman haistatteluja niin kyllä asia selviää ;)
Itse en ole ateisti enkä uskovainen.
Vihata tuota kössönöm nimimerkkiä käyttävää tyyppiä :D
Tuli kyllä ihan uutisena että täältä voi joku jahdata sinua kotiovelle asti. Vaikuttaa isolta vaivalta turhan takia. Silti huolestuttavaa. Onko näiden organisaatioiden aiheuttamista haitoista koskaan uutisoitu? Vai onko kyseessä vain hiljaista uhkailua?
Keskustelupalstoilla on vaikea erottaa milloin joku heittää tyhmää läppää ja milloin on tosissaan. Tietysti henk.kohtaiseen profiiliin/spostiin tulevat viestit ovat vakavempia. Ottaako suomi24:n ylläpito tällaiseen kantaa? Onko heille ilmoitettu uhkailuista?
Omakohtaista kokemusta ei (onneksi) tällaisesta ole, mutta toisaalta olenkin palstalla pikkutekijä verrattuna joihinkin muihin.
Toivotan jaksamista ja minua ei haittaisi nähdä sinua palstalla useamminkin :) Itse vetäydyn hetkeksi täältä bittiavaruudesta reaalimaailmaan ->
En vihaa palstalla ketään.
Sen sijaan kehottaisin vaan olemaan varovainen, kenen varpaille astuu. Jos sähköposteja ei koskisi kirjesalaisuus, niin postaisin kaikki HildeBrynä saamani e-mail -viestit tänne. Aikamoista touhua. Ihan rekatut nikit lähettelee niin pimeetä matskua, että oksat pois - ja sit tällä palstalla "ollaan vaan sivistyneesti eri mieltä".
>>Itse en ole ateisti enkä uskovainen.>Olen itsekin lueskellut sinun aikaisempia kirjoituksia kun jäin miettimään että oletko ateisti vai jonkun linjan uskovainen.
Tarkoittanee että muilla ei ole oikeutta lukea sinun kirjeitäsi ilman suostumustasi.
Sinulla itselläsi on kaikki oikeudet julkistaa omat postisi, mikään laki ei sitä kiellä.
Oman kokemukseni mukaan olet erehtynyt Kössönömin suhteen. Hän on juuri sitä, mitä väittääkin. En luonnollisestikaan ala hänen puolestaan kertoilemaan mitä sukupuolta, ikäryhmää, paikkakuntaa, siviilisäätyä tms. hän edustaa.
Jotenkin tuntuu siltä, että teidän välisessä keskustelussa ei ole puhuttu niinkään mielipiteistä ja asioista kuin niiden esittämistavasta.
En usko, että naamatusten olisitte kovinkaan eri mieltä asioista, kun ette ulkopuolisen silmin tunnu olevan niistä eri mieltä tällä palstallakaan.
Minulla ei ole oikeutta julkistaa sinun minulle henkilökohtaisesti lähettämää viestiä.
Mikäli näin, joku ratsastaa mielipiteineen Kössönömin siivellä. Kössönöm on kyllä keskustellut muistakin aiheista kuin vain islamista ja maahanmuuttajista, vaikka se onkin yksi hänen mieliaiheitaan. Täytynee sitten kelata, keille ainoastaan islamin ja maahanmuuttajuuden vastustaminen ovat aiheina palstalla tärkeitä, ei ateismi. Jengi typistyy pariin kolmeen.
Yllätyin, kun nimenhuutoketjussa ateistinaisten joukkoon kuului kössönöm...
">>Vihjaatko että Kössö aktiivisesti yrittää selvittää taustojasi
"Mikäli näin, joku ratsastaa mielipiteineen Kössönömin siivellä."
- Mitä tuo mahtoi tarkoittaa? Kai jokaisella omat mielipiteet on.
"Kössönöm on kyllä keskustellut muistakin aiheista kuin vain islamista ja maahanmuuttajista, vaikka se onkin yksi hänen mieliaiheitaan."
- Niin katsos kun palstan aiheena on ateismi ja ateistit yleensä kritisoivat uskontoja. Minä en halua tänne sharialakia, minareetteja, enkä samanlaisia mellakoita kuin muissa Euroopan maissa on.
"Täytynee sitten kelata, keille ainoastaan islamin ja maahanmuuttajuuden vastustaminen ovat aiheina palstalla tärkeitä, ei ateismi. Jengi typistyy pariin kolmeen."
- Miksi sinä täällä meuhkaat muslimimaahanmuuttajien puolesta? Jos islam on sinulle tärkeää, niin miksi et muuta vaikka Saudi-Arabiaan? Vai haluatko Suomesta islamilaisen teokratian?
"Uskovat ovat tottuneet tällaiseen. Ei Kössö muodosta heille minkäänlaista uhkaa. Kössön sanoma ei edes liity uskonnollisuuteen kaiken kaikkiaaan, vaan fokuksessa on nimenomaan islam. Eikä edes islam, vaan nimenomaan maahanmuuttajuus. En tarkkaan ottaen tiedä Kössön roolia koko kuviossa, mutta varsinkin islam-aiheisissa avauksissa vahvana taustatukena vaikuttaa olevan tämä meidän "isänmaallinen oikeistomme"."
- Olet sinä pölö. Ihan taatusti "fokuksessa" on islam, koska en halua toisen vanhemman miekalla tänne tuodun kamelinpaskantallaajien uskonnon lisäksi tänne mitään uudempaa versiota.
Ja mitä puolueisiin tulee, niin enpä kovin oikeistolaisena pidä Yrttiahoa, jota viimeksi äänestin eduskuntaan.
millä tavoin olen yrittänyt selvittää taustojasi? Olet itse esittänyt itsestäsi kovin vaihtelevaa kuvaa, jotka ovat olleet keskustelupalstoilla luettavissa.
"Ei se minua harmita. Tuon uutiseni jälkeinen rumba osoitti, millaiseen sirkukseen sheriffi saattaa joutua. HildeBryn alkoi saada sellaista postia ohi näiden keskustelujen, että ei voi kuin ihmetellä, miten selväjärkiseltä tämä touhu näyttää täällä palstalla.
Näyttää siltä, että ihan oikeasti palstalla pörrää pari kolmekin enemmän tai vähemmän organisoitunutta ryhmää, jotka nimimerkkiensä takaa käyvät keskustelua keskenään ja samalla ajavat omaa asiaansa ikäänkuin "matti meikäläisten" nimissä. Mukana on ainakin yksi fundamentalistikristittyjen ryhmä, tästä ryhmästä eronneet kriitikot ja yksi äärioikeistolainen "kansallinen vastarinta" (googlaa). Näiltä alkoi tulla postia tasaiseen tahtiin.
>>Voisit selittää asian myös Kössölle
saag paneerille.
millä tavoin olen yrittänyt selvittää taustojasi? Olet itse esittänyt itsestäsi kovin vaihtelevaa kuvaa, jotka ovat olleet keskustelupalstoilla luettavissa.
"Ei se minua harmita. Tuon uutiseni jälkeinen rumba osoitti, millaiseen sirkukseen sheriffi saattaa joutua. HildeBryn alkoi saada sellaista postia ohi näiden keskustelujen, että ei voi kuin ihmetellä, miten selväjärkiseltä tämä touhu näyttää täällä palstalla.
Näyttää siltä, että ihan oikeasti palstalla pörrää pari kolmekin enemmän tai vähemmän organisoitunutta ryhmää, jotka nimimerkkiensä takaa käyvät keskustelua keskenään ja samalla ajavat omaa asiaansa ikäänkuin "matti meikäläisten" nimissä. Mukana on ainakin yksi fundamentalistikristittyjen ryhmä, tästä ryhmästä eronneet kriitikot ja yksi äärioikeistolainen "kansallinen vastarinta" (googlaa). Näiltä alkoi tulla postia tasaiseen tahtiin.
>>Voisit selittää asian myös Kössölle
Olen kasvanut ns. tapakristityssä perheessä. Koko perhe kuului kirkkoon, mutta meillä ei uskontoon liittyvistä asioista oikeastaan koskaan keskusteltu. Ei siksi, että asia olisi ollut tabu, vaan siksi, että ko. asiat eivät koskaan noussut millään tasolla esille.
Itse aloin kyseenalaistamaan ja pohtimaan olemassa oloon liittyviä kysymyksiä murrosikäisenä ja yli kaksikymmentä vuotiaana tunsin paljonkin kiinnostusta uskontoihin yms. yliluonnolisena pidettyhin asioihin. Tutkin eri uskontoja, teosofiaa, New-Agea ja ahmin asiaan liittyvää kirjallisuutta paljon, Raamattu ja Koraani mukaanlukien.
Mutta, kun elämän kokemusta kertyy, alkaa huomaamaan, että uskontojen tarjoamat maailmankuvat ja absoluuttiset totuudet eivät korreloi reaalimaailman kanssa; sodat, humanitääriset katastrofit, epätasa-arvo, julmuudet ja karaoke.
En päättänyt olla ateisti, vaan ympäröivä maailma teki minusta sellaisen. Uskonko sitten mihinkään? Uskon ja haluan edelleen uskoa ihmisyyteen ja järjen voittoon.
Sain lapsena seurakunnan päiväkerhossa ja koulussa uskontotunneilla ja rippikoulussa uskonnollista pakkosyöttöä, niin kuin Suomessa on tapana lapsille tehdä.
"Lapsen usko" minulla oli, koska kukaan ei kertonut muista vaihtoehdoista, vaan kristinuskovaisuus oli ainoa "totuus". Minäkäsitykseni oli aikuisikään asti synkkä ja itsetunto romutettuna, elin siis sen ihmiskäsityksen mukaan minkä uskonto oli ihmisestä antanut. Tämän seurauksena ajauduin vakavaan masennukseen ja uupumukseen, ja pitkälle sairaslomalle. Toipumisen aikana oli mahdollisuus pysähtyä elämän asioiden äärelle ja lukea kirjaston kirjoja aiheeseen liittyen. Yhden kirjan myötä mieleni sai valoa, kun tajusin suuren huijauksen tapahtuneen. Minut oli aivopesty uskontoon, tahtomattani!
Jätin uskonnon kokonaan elämästäni siltä istumalta, ja siitä alkoi terveempi elämä. Jouduin pitkään, ja edelleen, tekemään työtä uskonnon raiskaaman mielen tasapainottamiseksi, mutta silti voin sanoa, että nyt ateistina olen löytänyt sen elämän mitä se oikeasti on.
Miten juuri uskonto sinut sairastutti????
"pakkosyöttö"-käsitys mahtaa tulla..itse lapsesta asti asioista kuulleena ja rippikoulun ja pyhäkoulua käyneenä, ettämyöskin uskontotunneilla olleena, en ole itse koskaan kokenut sitä sellaiseksi..?
"pakkosyöttö"-käsitys mahtaa tulla..itse lapsesta asti asioista kuulleena ja rippikoulun ja pyhäkoulua käyneenä, ettämyöskin uskontotunneilla olleena, en ole itse koskaan kokenut sitä sellaiseksi..?
varmaan siitä että kaikki uskonto esitetään faktatietona.
on faktaa monen miljoonan ihmisen kohdalla ja päivittäin Jumala lisää uskoontulevia maailmassa.
olet kulkenut pitkän ja raskaan tien. Hyvä kuitenkin näin! Muistatko, mikä se ratkaiseva kirja oli?
En tainnut koskaan vahvasti uskoa tähän kaikkivoipaan.
Minulle oli jo tiedossa pienestä pitäen että pahoja asioita sattuu ja minua on käsketty olemaan liikkumatta yöllä ja ties mitä.
Selkeästikkään Jumala ei suojellut vaikka rukoiltiin. Ihmisten piti pitää itsestä huolta.
Onnettomuuksia sattuu ja kukaan ei näytä olevan suojeluksen alla.
En vielä alle kymmenvuotiaana edes kuullut muista uskonnoista. Kerran kai tai pari tullut jostain mystisistä riiteistä ohjelmia joissa ihmiset lävistelivät itseään ja ties mitä nyökkäyksiä ja pään lattiaan hakkailua.
Minua ihmetytti jo pienenä miten uskontoja voi olla useita vaikka on olemassa vain yksi oikea uskonto.
Ei mennyt kauaakaan kuin olin hyvin passiivinen kristitty joka oli hyvin epäilevä oman uskonsa todenperäisyydestä ja oppien viisauksista.
Tähän sitten kun kuulinkin että kristinusko on JUUTALAISUUDEN alalahko??? Siis uskonto joka ei perustu totuuteen yhtäkkiä rakentaa uskonnon joka on tosi? Okei, uskonto joka periytyy toisesta uskonnosta EI VOI OLLA TOSI, menetin uskoni sillä sekunnilla. Silti jäi pieni "what if" päälle moniksi vuosiksi.
tai siis olen tavallaan kun isäni nimi nyt sattui olemaan Usko.
Eipä kuulunut isä kirkkoon, äiti kuului, mutta eipä uskon (paitsi faijan) asioista kotona puhuttu kun ei siihen ollut mitää tarvetta.
Kirkossa en kotiväen mukana käynyt koskaan, ei tosin käynyt kotiväkikään, paitsi häissä ja hautajaisissa ja ilmeisesti ole myös kastettaessa sillä käynyt mutta siitä ajasta nyt ei ole erityisen tarkkoja muistikuvia.
Uskontotunneilla kävin koulussa vaan en mä niistäkään mitään muista kun ei pahemmin kiinnostanut.
Rippikoulun kävin asepalveluksen yhteydessä peräti kahteen kertaan kun se oli helpompaa kuin hanegssa ryömiminen. Silloin kun olisi rippikoulu oikeasti pitänyt käydä niin en viitsinyt eikä kukaan siihen pakottanut.
Että silleen onnellinen lapsuus kun ei tarvinnut jonninjoutavia ainakaan koton kuunnella ja koulussa nyt ei tarvinnuit välittää siitä tuputuksesta.
Oliskohan siitä jo kymmenen vuotta kun tuli tapa-ev-lutkuna vierailemaan jostain syystä tällä palstalla ja lukaisin tämän Prof. V. T. Aaltosen kirjoituksen pakanauskonnoista ja olin aluksi ihan että ei voi olla totta, mutta sitten kun aloin tutkia kristinuskon historiaa, niin sieltä paljastui runsasmäärin asioita jotka tuhosivat uskoni täysin ja perinpohjaisesti.
http://www.teosofia.net/eriusk/aaltonen.htm
Uskossa ei ole kyse tiedosta. Ei ole koskaan ollut, eikä tule olemaan.
Johan nimi "usko" kertoo, mistä on kysymys.
Heprealaiskirje sanoo asian näin
"Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan ja ojentautumista sen mukaan, mikä ei näy"
MUTTA niiden tiedon murusten kautta, jota maailmasta on, voimme tehdä päätökset, joko uskon tai epäuskon suuntaan.
Minä valitsin nimen omaan kristinuskon, koska
- sen käsky "rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi" on minusta oikein
- Jeesuksen ylösnousemuksen silminnäkijäkertomukset vaikuttavat totuudenmukaisilta
- näin ihmisten elämän muuttuneen uskoon tulon jälkeen
- haluan elää, enkä halua kuolla
- nautin elämän syvemmästä merkityksestä, jonka tuo päivittäinen ja jokahetkinen rukoussuhde Jumalaan
Olin perheessäni ensimmäinen uskoon tullut, pian minua seurasi sisko, ja kuolinvuoteellaan fyysikkoisäni
Minusta mielihyväsatu kuvaa oikein hyvin uskoa ja nuo sinunkin perustelut sopivat siihen kuin nappi otsaan.
Itsekkin toki saan iloa saduista, mutta en niinpaljoa että niiden takia pitäisi alkaa muita ihmisiä kiusaamaan.
En ole koskaan ollut mielestäni varsinaisesti uskossa...
Kaikenlaisiin mielikuvitusystäviin lakkasin uskomasta n. 7-8 vuotiaana. Samalla kertaa romukoppaan meni kaikenlaisten turhanpäiväisten auktoriteettien kunnioittaminen.
Hej belial, kiva nähä sinua taas palstalla. Odotan henkeä pidättäen luut kurkkuun ja nyrkin silmään iskeviä komenttejasi. ;)
Heipä hei. Tulin vilkaisemaan, sama meininki jatkuu, jippii. ;)
Pitää vielä kerätä vähän voimia vissiin.
Lapsuus oli sellaistan uskovan kodin elämää. Kotihartauksia ja virrenveisuuta aika-ajoin. Rippikouluun oli tietenkin pakko papin lapsen mennä.
Siellä koin sitten jonkinlkaisen herätyksen ja olinkin pari vuotta aktiivinen seurakuntanuori, joka haki jotain, en tiedä mitä, elämäänsä. No parin vuotta siinä meni ihnmetellessä. Koko ajan näiden muiden uskovien kanssa puuhatessani minua häiritsi se ylimielisyys ja ei uskovien vähättely. Koko oleminen vaikutti tyhjältä ja itseasiassa kovin lapselliselta. Se tympeys muita ihmisiä kohtaan oli kaikkein ihmeellisintä. Lopulta tulin siihen tulokseen, että usko karkoittaa lähimmäisenrakkauden ja toisten ymmärtämisen.
Tein sitten radikaalin vedon ja lähdin vaihto-oppilaaksi karkuun kaikkea sitä tyhjyyttä.
Siellä pohdiskelin asioita aikani ja tajusin lopulta, että koko homma on iso huijaus. Tajusin, että uskoon tulevat sellaiset raukat, jotka vaativat tällaista sisäänpäin lämpiävää ja muista eristäytyvää porukkaa ympärilleen, koska he eivät pärjää muualla. He ovat ongelmaisia ihmisiä, jotka kieltäytyvät hoitamasta ongelmiaan vaan haluavat säilöä ne. Näillä ongelmilla uskovat sitten tosdistelevat muille Jumalan tarpeellisuutta ja ihmisen pienuutta ja syntisyyttä. Säälittävää.
Tämän kaiken tajuttuani alkoi elämä saada merkitystä ja maailma tuntui paljon paremmalta. Olen joskus miettinyt, mikä minut sinne seurakuntaan ja uskoa yrittämään alunperin sai. Luulen, että se oli yksinäisyys.
Olen aina ollut sellainen hieman etäisyyttä pitävä ja varovainen ihminen, joten ystäviäkään ei ollut nuorena jonoksi asti.
Nyt olen iloinen ateisti ja tyytyväinen, että ymmärrys on voittanut. Allergiseksi tuo kaikki on kuitenkin minut uskonnoille tehnyt. En ymmärrä niitä alkuunkaan.
mielipide uskovista: "..että uskoon tulevat sellaiset raukat, jotka vaativat tällaista sisäänpäin lämpiävää
ja muista eristäytyvää porukkaa ympärilleen, koska he eivät pärjää muualla. He ovat ongelmaisia ihmisiä
jotka kieltäytyvät hoitamasta ongelmiaan vaan haluavat säilöä ne. Näillä ongelmilla uskovat sitten todistelevat muille Jumalan tarpeellisuutta ja ihmisen pienuutta ja syntisyyttä. Saaälittävää."
Miksiköhän tuo kuvauksesi ei sovi minuun - tai niihin uskoviin, joiden kanssa olen tekemisissä ???
Ei huomannut kukaan niistäkään uskovista kenen seurassa silloin liikuin. Se on juuri se juttu. Tähdään ongelmista tavallisia niin niitä ei muka ole. Sitten vain aletaan todistamaan, että kaikilla on se sama ongelma kuin itsellä. Näin me olemme kaikki vajavaisia ja syntisiä ihmisiä joita Jumalaa rakastaa vioistamme huolimatta ja antaa anteeksi sen, että olemme vajavaisia ihmisiä.
Tästä herääkin siis kysymys sinulle, miksi tunsit tarvetta tulla uskoon? Missä asiassa sinä olit vajavainen ja tarvitsit anteeksiantoa ja rakkautta?
etten tajunnut tuollaisia asioita, ennen uskoontuloa, kuin: vajavainen tai että tarvitsin anteeksiantoa
ja rakkautta. Elämän tyhjyys ja tarkoituksettomuus johti tilanteeseen, jossa olin valmis itsemurhaan,
mutta Jumala näki tilanteeni ja luokseni tuli uskova, joka vain kysyi, lähdenkö käymään erään toisen
uskovan luona ja siinä hänen rukoillessa minulle tapahtui jotain sellaista, joka muutti koko elämäni.
MOT
Olen aina ollut ateisti. Johtunee siitä, että uskonto oli aika vähän esillä ennen kouluun menoani tai sitä ei esitetty totena. Kouluun mennessä ymmärsin jo, että ihmiset uskovat kaikenlaista, mutta ei se uskominen siitä totta tee.
siitä totta teekkään - vaan se usko, jonka Jumala antaa - se tekee siitä toden.
Höpöhöpö
kommentoin sinun kirjoitukseesi, mutta minulle usko ei ole höpöhöpöä, vaan elämää.
Sitä kutsutaan myös nimellä - itsesuggestio -
itsesuggestiossa..aha !
kyllä ja se menee näin :
Jumala rakastaa juuri MINUA ja juuri MINÄ pääsen taivaasen ja kaikki väärä uskoiset palavat ikuisesti helvetin liekeissä
Jumala rakastaa juuri MINUA ja juuri MINÄ pääsen taivaasen ja kaikki väärä uskoiset palavat ikuisesti helvetin liekeissä
Jumala rakastaa juuri MINUA ja juuri MINÄ pääsen taivaasen ja kaikki väärä uskoiset palavat ikuisesti helvetin liekeissä
Jumala rakastaa juuri MINUA ja juuri MINÄ pääsen taivaasen ja kaikki väärä uskoiset palavat ikuisesti helvetin liekeissä
Jumala rakastaa juuri MINUA ja juuri MINÄ pääsen taivaasen ja kaikki väärä uskoiset palavat ikuisesti helvetin liekeissä
Jumala rakastaa juuri MINUA ja juuri MINÄ pääsen taivaasen ja kaikki väärä uskoiset palavat ikuisesti helvetin liekeissä
Jumala rakastaa juuri MINUA ja juuri MINÄ pääsen taivaasen ja kaikki väärä uskoiset palavat ikuisesti helvetin liekeissä
Jumala rakastaa juuri MINUA ja juuri MINÄ pääsen taivaasen ja kaikki väärä uskoiset palavat ikuisesti helvetin liekeissä
...
minulla on ihka oma ajatusmaailmanikin - tiedoksi sinulle - ja ajattelen muutakin - tietoisuus siitä,
että Jumala rakastaa minua - on arkielämässäni tapahtuneissa/tapahtuvissa asioissa ja tilanteissa -
ei tarvitse hokea, eikä uskotella yhtikäs mitään - koska Jumala vaikuttaa itse uskon Häneen.
En liioin ajattele tuollatavalla - "minä pääsen taivaaseen ja kaikki väärä uskoiset palavat ikuisesti
helvetin liekeissä" - jokaisella on mahdollisuus päästä taivaaseen, jos haluaa - sinullakin !
" tietoisuus siitä,
että Jumala rakastaa minua - on arkielämässäni tapahtuneissa/tapahtuvissa asioissa ja tilanteissa"
Tuo on juuri sitä "hokemista" ja itsesuggestion ylläpitoa: liität jumalan erilaisiin asioihin ja tapahtumiin, vaikka jumalaa ei oikeasti ole missään niistä.
"jokaisella on mahdollisuus päästä taivaaseen, jos haluaa - sinullakin ! "
Ei kellään ole. Taivasta ei ole. Eikä jumalaa. Miten nopeammin sen tajuat, sitä aikasemmin lakkaat tuhlaamasta aikaasi ja voit alkaa elää.
"...uskonto oli aika vähän esillä ennen kouluun menoani..."
Heh, tuli mieleen kun kävin ennen ykkösluokkaa tutustumassa kouluun ja näin lukujärjestyksen jossa oli ensimmäisenä aineena uskontoa. Jälkeenpäin naureskelin joillekin kylään tulleille vieraille että "Kun koulu alkaa, niin meillä on ensimmäisenä aineena uskontoa. Enkä minä edes tiedä mitä uskonto on!" Jotenkin on jäänyt mieleen että äitini olisi näyttänyt vähän vaivautuneelta silloin, mutta en ymmärtänyt miksi. Että sellaista roolia oli uskonto perheessämme esittänyt...
yrittää selittää kaikkia asioita luonnollisiksi - tietämättä toisten kokemuksista mitään ?!
Itsesuggestioa on hokea, ettei Jumalaa ole olemassakaan !
tuollainen - ei pahalla !
Heh. Kyllä minä jotain tiedän siitä, miten ihmisten aivot toimivat. Sinä olet ihan samanlainen ihminen kuin muutkin, sinun aivosi tulkitsevat asioita ihan samalla tavalla kuin muutkin ihmiset.
Älä siis ole liian huolissasi: jumalharhoja on kokenut moni muukin ihminen. Yhä useampi ymmärtää jo mistä kyseiset kokemukset oikeasti johtuvat, mutta teitäkin on vielä jonkin verran.
Sitäpaitsi olen käsittänyt että ne, jotka eniten yrittävät vakuuttaa muita omien jumalkokemustensa aitoudesta, ovat niitä jotka vain väittävät kokeneensa sellaisia. Oikeasti he ovat vain toivoneet kokevansa jumalan läsnäolon, koska ovat kuulleet muillekin hihuille niin tapahtuneen, ja he haluaisivat olla vähintään yhtä hyviä uskovaisia. On hyvä jos olet sellainen, koska se kertoo ettet ole ihan täydellisesti pimahtanut.
Mutta saatan olla väärässäkin. :)
"kommentoin sinun kirjoitukseesi, mutta minulle usko ei ole höpöhöpöä, vaan elämää. "
Eikä uskosi tee uskomuksestasi totta.
Uskovaisten piirissä katsotaan kieroon sellaisia jotka eivät sovi muottiin, esim hellari ei ole kunnon hellari jos hän ei puhu kielillä ja siksipä monet muuten järkevät ihmiset saattavat sortua siihenkin pelleilyyn, ihan vain muita mielyttääkseen.
Voisin kuvitella että monella hellarilla on kova ahdistus päällä kun niitä Jeesuksen kosketuksia ja näkyjä ei vain tule. Vaikka kaikille muille on (muka) tullut. Eihän sellaista kehtaa tunnustaa kenellekään, vaan pitää valehdella tai liioitella omia tuntemuksiaan. Näin ulkopuolisena ainakin näyttää siltä että päällä on koko ajan kilpailu siitä kuka on eniten uskova ja lähimpänä jumalaa.
Vaikka niinhän se kai on, että kun tarpeeksi näitä asioista jaksaa pyöritellä päässään, niin oppii ennenpitkää tulkitsemaan pienetkin mielenliikahdukset jumalien yhteydenotoiksi.
Tai yritin olla. Olen aika myöhään kypsynyt ja vielä 18-vuotiaanakin ihan kakara. Kova ryhmäytymisen tarve oli ja ajattelin, että jotain ylimaallista on olemassa. Olin isosena rippileirillä, kävin oikein kunnolla hurahtamassa yhdellä pääsiäisleirillä ja vedin seurakunnan poikakerhoa. Olin varsinainen unelmavävy ;o)
Aivan kuten niin moni vieläkin "uskossa" pyristelevä, minä en oikeasti uskonut. Halusin vain kuulua siihen porukkaan. Siellä oli sitäpaitti todella nättejä tyttöjä ;o)
Siitä sitten pikkuhiljaa tokenin ja aloin uskaltaa sanoa omia ajatuksiani ääneen ja ajatella vähemmän sitä mitä muut ihmiset minusta ajattelevat.
Viimeinen tikki oli kun vanhempi lapsista meni kouluun ja aloitti ensin uskonnontunneilla. Voi jösses, mitä paskaa siellä syötettiin!
Silloin erottiin kirkosta koko perhe. Uskonnosta oli kyllä luovuttu jo seurusteluaikana. Olin varmaan aika tavallinen "uskovainen" - pelkkää pintaa...
Ei uskonnollista taustaa minulla, paitsi normaalit uskontotunnit ja rippikoulut. Ainakin siihen aikaan maaseudulla ei kukaan puhunut mitään vaihtoehdoista niille. Mutta ei tosin jumalista ja jeesuksistakaan puhuttu missään muualla kuin noilla oppitunneilla ja joissain kirkkojuhlissa. Kaikki uskontoasiat olivat minusta aika omituista ja jotenkin vastenmielistä höpötystä, mutta en asiaa sen kummemmin tietenkään miettinyt silloin.
Pienenä olin kiinnostunut jännittävistä yliluonnollisista asioista (niinkuin varmaan monet lapset tai nuoret). Luin silloin kirjoja Bermudan kolmiosta ja kummitustaloista ym. Jo varhain minua alkoi ihmetyttää miksi kaikki tarinat olivat niin epämääräisiä. Niissä oli kuitenkin paljon kertomuksia asioista jotka luulisi olevan helppo tutkia tarkasti ja todistaa. Että miksei sinne kummitustaloon laiteta kameroita ja kuvata kaikkea, jos siellä kerran aina ne tavarat lentelee, miksei ihmisten nimiä tai paikkoja ja aikoja tiedetä tarkasti, miksi tarinat kerrotaan ylimalkaisesti ja ilman kritiikkiä ym.
Lopulta löysin skeptikkojen kirjoittamia kirjoja yliluonnollisista ilmiöistä, ja kaikki alkoi valjeta. Skeptikot selvittivät juuri niitä kysymyksiä joita olin itsekseni pähkinyt. Ja löysivät selkeitä ja todistettavia vastauksia. Siinä vaiheessa aloin tutustua tieteen filosofiaan ja maailmankuva selkeni huomattavasti. Ja oli hyvä nähdä että oli muitakin, jotka kysyivät "miksi?".
Uskontoasiat avautuivat sitten siinä muun taikauskojen ja huijausten ohessa, enkä niitä sen kummemmin ajatellut vuosiin - mitä nyt jossain vaiheessa kävin eroamassa kirkosta. Vasta tässä vuosi sitten eksyin keskustelupalstoille ihmettelemään uskovaisten juttuja, jotka edelleenkin olivat omituista ja vastenmielistä höpötystä.
Minua ihmetyttää ateistit ja myöskin teosofit jotka opiskelee henkisiä edistymisiä ja kehittymisiä. Itse tulin kristinuskoon vajaa vuosi sitten. Kun olin alttarilla Jeesuksen herrakseni tunnustanut niin siihenpaikkaan jäi alkoholit, kiroilut. Ei tarvi kehitellä itseään mihinkään päin, Jeesus poistaa pahan kun hänelle elämänsä antaa ja muutenki Jeesus avaa silmät näkemään maailman eri silmillä, eikä tarvi opiskella mitään eikä pinnistellä. Nyt sen vasta ymmärrän 59 vuotiaana. Jeesus kehittää meitä automaattisesti. Vain hän on tie, totuus ja elämä.