Kristinuskossa on paljon asioita mitkä hiertää minua kuten ihmiskeskeisyys, persoonallinen luojajumala ja personoitu paha Saatana. Mikään näistä ei kuitenkaan vedä vertoja syntiensovitus opin typeryydelle, moraalittomuudelle ja epäoikeudenmukaisuudelle.
Oletuksena, että yksi anteeksi pyyntö olipa kuinka vilpitön tahaansa pyyhkisi menneet ns. synnit on suorastaan hirvittävä ja järjetön.
Jos heitetään järveen kivi siitä lähtee laineet menemään eteenpäin. Voiko ihminen peruuttaa sen mitenkään? Ottamalla kiven takaisin tai estämällä jotenkin laineiden kulkua? Ei tietenkään voi. Se on peruuttamaton teko. Samalla tavalla esimerkiksi toisen ihmisen tappaminen on peruuttamaton teko. Ei se anteeksi pyytämällä peruunnu eikä sen suunnaton vaikutus häviä myöskään. Teko jatkaa elämistä tapetun omaisissa, kavereissa ja läheisissä. Jokaiseen se vaikuttaa eri tavalla ja peruuttamattomasti. Mm. tästä syystä syntiensovitus oppi on epäoikeudenmukainen. Anteeksi pyyntö ei pysäytä teon seuraamusta mitenkään. Uskovaiset väittävät, että syntiensovitus pyyhkii teon. Se saattaa pyyhkiä näennäisesti tekijän sydämestä sen, mutta kuten sanoin tekoa se ei pyyhi ja se jatkaa vain elämistään.
Syntiensovitus oppi on myös monella tavalla julma sen ehdottomuudessaan. Jos et ole pyytänyt anteeksi tekojasi Jeesukselta joudut helvettiin. Jos et ole kuullutkaan koko opista joudut helvettiin.
Minulla on tai siis oli kaveri jolla koko elämä oli yhtä vaikeutta vaikeuden perään. Ensin hän menetti isänsä ala-aste ikäisenä, sen jälkeen pikkuveljensä syöpään, sen jälkeen toinen pikkuveli tapettiin, sen jälkeen hänen tyttöystävä kuoli auto-onnettomuudessa ja vielä sen jälkeen hänen läheisin ihminen eli serkkunsa kuoli. Se oli liikaa ja kaverini päätyi itsemurhaan. Nytkö minun pitäisi kristinuskon mukaan olettaa, että kaverini jonka elämä oli yhtä helvettiä lähes koko elämänsä täällä on vielä kaiken lisäksi menossa ikuisesti kidutettavaksi?
Miten yksikään järjissään oleva ihminen voi uskoa yhtä aikaa ikuiseen helvettiin, rakastavaan Jumalaan ja syntiensovitus oppiin?
Vähän pomppivaa tekstiä. Selitys on, että olen tavallista kiihtyneempi.
Oletuksena, että yksi anteeksi pyyntö olipa kuinka vilpitön tahaansa pyyhkisi menneet ns. synnit on suorastaan hirvittävä ja järjetön.
Jos heitetään järveen kivi siitä lähtee laineet menemään eteenpäin. Voiko ihminen peruuttaa sen mitenkään? Ottamalla kiven takaisin tai estämällä jotenkin laineiden kulkua? Ei tietenkään voi. Se on peruuttamaton teko. Samalla tavalla esimerkiksi toisen ihmisen tappaminen on peruuttamaton teko. Ei se anteeksi pyytämällä peruunnu eikä sen suunnaton vaikutus häviä myöskään. Teko jatkaa elämistä tapetun omaisissa, kavereissa ja läheisissä. Jokaiseen se vaikuttaa eri tavalla ja peruuttamattomasti. Mm. tästä syystä syntiensovitus oppi on epäoikeudenmukainen. Anteeksi pyyntö ei pysäytä teon seuraamusta mitenkään. Uskovaiset väittävät, että syntiensovitus pyyhkii teon. Se saattaa pyyhkiä näennäisesti tekijän sydämestä sen, mutta kuten sanoin tekoa se ei pyyhi ja se jatkaa vain elämistään.
Syntiensovitus oppi on myös monella tavalla julma sen ehdottomuudessaan. Jos et ole pyytänyt anteeksi tekojasi Jeesukselta joudut helvettiin. Jos et ole kuullutkaan koko opista joudut helvettiin.
Minulla on tai siis oli kaveri jolla koko elämä oli yhtä vaikeutta vaikeuden perään. Ensin hän menetti isänsä ala-aste ikäisenä, sen jälkeen pikkuveljensä syöpään, sen jälkeen toinen pikkuveli tapettiin, sen jälkeen hänen tyttöystävä kuoli auto-onnettomuudessa ja vielä sen jälkeen hänen läheisin ihminen eli serkkunsa kuoli. Se oli liikaa ja kaverini päätyi itsemurhaan. Nytkö minun pitäisi kristinuskon mukaan olettaa, että kaverini jonka elämä oli yhtä helvettiä lähes koko elämänsä täällä on vielä kaiken lisäksi menossa ikuisesti kidutettavaksi?
Miten yksikään järjissään oleva ihminen voi uskoa yhtä aikaa ikuiseen helvettiin, rakastavaan Jumalaan ja syntiensovitus oppiin?
Vähän pomppivaa tekstiä. Selitys on, että olen tavallista kiihtyneempi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tervehdys. Vastailen jotain, kun satuin lukaisemaan viestisi...
Ei varmasti pitäisi miettiä kaverisi joutuneen helvettiin. Tuo kuvailemasi tarinansa herättää hyvin syviä kysymyksiä elämän ja mahdollisesti Jumalan epäoikeudenmukaisuudesta, joita ilmeisesti tarkoititkin sillä tuoda esiin. Vastaavia olen itsekin paljon miettinyt. Mikään hyvä tai kypsä vastaus niihin ei todellakaan ole sellainen, missä aletaan ihmisten toimesta luokitella erilaisia toisten elämänkohtaloita helvettiin tai taivaaseen johtaviksi. Sellainen on lähinnä pinnallista ja todellakin epäoikeudenmukaista.
Ehkä näissä asioissa ei muutenkaan ole erityisen viisasta keskittyä sellaisiin kysymyksiin kuin kuka joutuu helvettiin ja mitkä syyt siihen johtavat. Sellainen johtaa mielestäni ja kokemukseni mukaan lähinnä ahdasmieliseen ja epäterveeseen uskonnollisuuteen.
"Syntiensovitusopin" olennainen ja tärkein ajatus on armo, jota ilman elämä paitsi ns. "iankaikkisuudessa" myös täällä tämänpuoleisessa olisi melko mahdotonta. Yhtäältä kyse on siitä, että Jumala on armollinen meitä kohtaan, meidän elämäämme ja niitä virheitä, joita teemme tässä ajassa. Toisaalta siitä, että me ihmiset voimme tämän esimerkin mukaan pyrkiä antamaan toisillemme anteeksi ja mahdollisesti löytää siitä voimaa jatkaa elämäämme kaikkien erilaisten vääryksien aiheuttamien olosuhteiden keskellä. Anteeksianto ei varmasti tässä elämässä poista kaikkia niitä seurauksia, joita pahoista teoista voi aiheutua. Eikä armo tarkoita tietenkään myöskään mitään "vaatimusta" antaa anteeksi ennen aikojaan tms. Mutta armo on tärkeä, elämää kannatteleva ja myöskin totuutta ylläpitävä asia ylipäätään. Ehkä tärkeää uskon kannalta on se, että lopulta ja pohjimmiltaan Jumalan armo ja rakkaus ovat kaikkia epäoikeudenmukaisuuksia ja pahuuden seurauksia voimakkaampia ja perustavampia, vaikka elämä täällä näyttäisi ja tuntuisikin miltä. Tähän liittyy samalla ajatus (ja kokemus) siitä, että Jumalan armo ja rakkaus voivat ylittää ja läpäistä vaikeuksia tässä ja nyt, ne tulevat kaiken elämässä vallitsevan tuskan ja vääryyden keskelle ja vaikuttavat siellä.
Tällaisia ajatuksia minulla näistä. Ei todellakaan mitään "tyhjentäviä vastauksia", mutta jotain heijasteluita. Hyviä kysymyksiä mielestäni esitit. Ikuisuuskysymyksiä, todella...
Uskossa Kristukseen (kristinusko) ei ole erikseen oppeja syntien sovitukseen, eikä myöskään erillistittyä oppia helvetistä. Kyllä tietääkseni epäoikeudenmukaisuutta esiintyy kaikkialla tässä maailmassa jossa elämme, eikä sen olemassa olo tai ilmeneminen ole sidottu uskoon Kristukseen eikä hänen antamiin opetuksiin, sillä hän ei luonut siitäkään erityistä teoriaa joista jotkut ihmiset olisivat esimerkkiä elämiseensä ottaneet. Järjissään olevat ihmiset eivät siis ole uskomuksissaan samalla tasolla kuin sinä.
Minusta se on kumminkin vähän tekopyhää paeta sellaisen selityksen taakse, että "uskossa Kristukseen" ei ole oppeja ja teorioita. Kyllä uskonnolliset ihmiset uskovat tietynlaisiin asioihin ja niillä uskomuksilla on tietyt perusteet ja suhteensa toisiin uskomuksiin. Kriittisesti ajatteleva ihminen näkee helposti, että näin syntyy tietynlainen laajempi elämänkäsitys - "oppi", jos niin halutaan sanoa. Ja vielä enemmän tämä pätee uskonnollisissa (myös kristillisissä) yhteisöissä, joissa välitetään ja ylläpidetään erilaisia uskon- ja elämänkäsityksiä; on olemassa tietyt ajatukset, arvot, jotka muodostavat kokonaisuuden. Silloin opillisen kokonaisuuden perusteita on voitava myös kyseenalaistaa ja kritisoida. Kysymysten vaientaminen ja (muka) "opittoman uskon" taakse piiloutuminen ei ole mikään ratkaisu. Kristittyjen itsensä tulee suhtautua uskoonsa ja yhteisöjensä uskoon myös kriittisesti. Ja täytyy sietää myös sitä, että joku etsijä ja kyselijä tekee niin. Jos oma uskoni kaatuu toisten epäilyksiin, niin se on heikkoa laadultaan.
Just my few cents.
Ensiksi, voidaan pukea sanoiksi tämäkin; Tietenkin voidaan käyttää sanaa tekopyhä näissäkin yksilöiden välisissä keskusteluissa, mutta jos mennään totuuden ihanaan ytimeen, niin ei maan päällä voi olla edes jotakin tekopyhää, sillä ei täällä ole erikseen yhtään pyhääkään. Joten unohda tuollainen katolilainen asioiden esittely. Äläkä mene nuiden turhakkeiden/termien taakse piiloon väistelläksesi vastuuta sellaisena ihmisenä joka esittäytyy täällä erikseen jotenkin Luojaamme, taivaallista Isää yksiselitteisesti totteleva.
Ja sitten itse asiaan. Usko Kristukseen voi olla vaan yksilön henkilökohtaista uskoa omimmalla ja sopivalla tavalla suhteutettuna yksilön perusominaisuuksiin ja kykyyn yleensäkin uskoa jotakin, jolla ei ole oppien ja teorioiden kanssa yhtäläisyyksiä. Ei vaikka kuinka sinäkin siten antaisit itsesi virheellisesti uskoa. Uskomukset ovat siis asia erikseen.
Ja sitten puolestaan joidenkin, jonkun toisen ihmisen antamien uskoon liittyvien hyvien neuvojen, täsmällisten opetuksien, oikeiden julistuksien ja saarnojen sisällön ymmärtäminen ja sisäistämien kokonaan asia erikseen, kuten esim. Kristuksen tekemiin ja antamiin vuosisatoja sitten. Joihin ei kuulunut erillisten uskontojen/uskontokuntien huomioon ottaminen, vaan nimenomaan Luojamme, taivaallisen Isän ja kaikkien muiden kanssa elävien, jopa siis eläinten.
Toisaalta, eihän uskominen edes kohdistu näihin instituonaalisiin ja monumenttaliisiin laitoksiin
ollenkaan, joista jotkut ovat jopa itselleen ottaneet ns. ehdottoman uskonnollisen määräysvallan ohitse ainuan oikean Jumalamme, taivaallisen Isän. Tehden itsestään keloja puiden sekaan, kuitenkin huutaen puunhakkaajille äänekkäästi: Kaatakaa kaikki puut jotta me näkyisimme.
heittää hyvätkin ihmiset helvettiin joiden nimeä ei löydy elämänkirjasta.
Siinä yksi julmimmista kristinuskon opeista ja
ylöstempaus lienee kaikkein hupaisin jos niin voisi sanoa.
Syntejähän ei kukaan saa anteeksi vaan ne pitää hyvittää elämissä. Mitä kylvät sitä niität, se on sitä Karman lakia.
Tulevaisuudessa kristinusko on kuoleva uskonto, toivottavasti seuraavat ihmis-sukupolvet keksiväy inhimillisemmän uskonnon. Ja uskontohan aina keksitään niin kuin jumalakin.
Tosiaan, monin tavoin kristinuskon Jumala on ristiriitainen. Ja tämän suhtautuminen syntiin on yksi pahimmista ongelmista. Jotta maailmassa voisi olla syntiä, Jumalan se pitää sinne luoda ja sitä kautta se sallia. Miksi siis Jumala loisi jotain oman tahtonsa vastaista? Kaikki mihin ihminen pystyy on Jumalan mahdolliseksi tekemää. Joten käytännössä jos Jumala on todella kaikkivoipa, synti on todellisuudessa tämän tahdon mukaista.
Tämä tekee Jumalasta hyvin julman ja pahan olennon jos Raamattu on todella Jumalan sanaa. Käytännössä Jumala jopa valehtelee siellä omasta hyvyydestään emmekä voi luottaa Häneen. Mutta jos Jumala on todella kaikkivoipa ja oikeasti hyvä hahmo, silloin kaikelle, synti mukaanlukien, on olemassa todella hyvä syy joka selittää kaiken.
Se mikä synninsovitusopissa ja pelastuksen konseptissa on ongelmallista on se että lupaus pelastuksesta johtaa aina sen itsekkääseen ajattelun. "Teen parannuksen koska Jumala sitä haluaa ja palkitsee tahtonsa noudattamisen" Uskova siis käytännössä tekee parannuksen vain saadakseen palkinnon Jumalalta. Jos ajatellaan mitä todellinen parannus voisi olla niin se olisi Jumalan sanan noudattamista siinä tilanteessa että kaikki ihmiset joutuvat kuolemansa jälkeen kadotukseen. Parannuksen motiivina ei pidä olla palkinto vaan se että ihmisellä on puhdas omatunto tekojensa suhteen.
Joten näen sinällään itse synnin merkityksettömänä Jumalalle. Uskon että Jumala painottaa enemmän sitä puhdasta omaatuntoa ja tekojen motiiveja kuin itse tekoja tai uskoa. Ehkä oikeista syistä parannuksen tehnyt ihminen armahdetaan, ehkä ei. Se ei ole oleellista eikä meidän tulisi sitä ajatella. Varmaa on vain se että Jumala tahtoo että nöyränä kumarrumme Herran edessä ja osoitamme kunnioituksemme ja uskollisuutemme Hänelle.
Yrittäkäämme mennä Jumalan kanssa psykodraamaa. Ajatella asiaa Hänen kannaltaan. Jumala on suuri, me pieniä. "Viha majautuu tyhmäin poveen". Älykäs ihminen takertuu vihaan, koska on pelottavaa kohdata tyhjyys.
Oikeudenmukainen isäntä palkkaa meidät tekemään työtä, on vähän mitä hyvyyteen tarvitaan, huomasin kun autoin erästä miestä kun hän oli liian kurjassa kunnossa siivotakseen.
Kohtuuttomat olosuhteet saavat epäilemään Jumalan hyvyyttä, lopulta saa kaikesta korvausta.