Mikä merkitys on ihmeillä tai uskonnollisilla kokemuksilla uskonelämässänne? Olen jopa kuullut sellaisen radikaalin mielipiteen, että usko yksin on se mikä riittää, ilman sen kummempia ihmeitä ja merkkejä.
Itse taas koen noiden kokemuksien vahvistavan uskoani ja eikös juuri nuo Jumalan teot todista elävästä Jumalasta? Myös uskonelämä tuntuu elävämmältä, kun siihen liittyy uskonnollisia kokemuksia. Tosin tämä radikaali ja minä taisimme tarkoittaa vähän eri asioita tuolla termillä. Hän liitti siihen tilanteita, missä ihminen on kuin hurmoksessa niin, että siihen liittyy voimakasta itkua, naurua ja/tai huutoa. Onko hurmoshenkisyys raamatullista? Itse koen sen vieraana, mutta kun jos Pyhähenki niin toimii, niin eipä sitä sitten ole ihminen arvostelemaan. Vai onko tuo hurmoshenkisyys osittain ihmisen oma luoma tila? Esim. jos ihmiset kokevat sen jotenkin tavoiteltavana asiana, niin kai he pystyvät jopa jonkun verran teeskentelemään tunne-elämyksiään. Tietenkin kaikki, mikä on pyhästähengestä on hyvää ja sallittua eikä kai pitäisi miettiä liikaa, mistä toisen kokemus on peräisin. Kunhan tuli tämmöinen asia mieleen.
Itse taas koen noiden kokemuksien vahvistavan uskoani ja eikös juuri nuo Jumalan teot todista elävästä Jumalasta? Myös uskonelämä tuntuu elävämmältä, kun siihen liittyy uskonnollisia kokemuksia. Tosin tämä radikaali ja minä taisimme tarkoittaa vähän eri asioita tuolla termillä. Hän liitti siihen tilanteita, missä ihminen on kuin hurmoksessa niin, että siihen liittyy voimakasta itkua, naurua ja/tai huutoa. Onko hurmoshenkisyys raamatullista? Itse koen sen vieraana, mutta kun jos Pyhähenki niin toimii, niin eipä sitä sitten ole ihminen arvostelemaan. Vai onko tuo hurmoshenkisyys osittain ihmisen oma luoma tila? Esim. jos ihmiset kokevat sen jotenkin tavoiteltavana asiana, niin kai he pystyvät jopa jonkun verran teeskentelemään tunne-elämyksiään. Tietenkin kaikki, mikä on pyhästähengestä on hyvää ja sallittua eikä kai pitäisi miettiä liikaa, mistä toisen kokemus on peräisin. Kunhan tuli tämmöinen asia mieleen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
On silti hyvä muistaa eräät Raamatun periaatteet.
1. Jumala on järjestyksen Jumala.
2. Pyhä Henki kirkastaa Kristusta uskovalle
ja uskovan kautta Kristusta maailmalle.
3. Näillä alueilla esiintyy sielullisuutta,
jossa Pyhä Henki ei ole mukana.
Mitä rikkinäisempi sielunelämä ihmisellä on,
sitä voimakkaampia ovat sielun reaktiot.
ns. "hurmoshenkisyyden" etsiminen ei ole Raamatun mukaista, eikä kokemusten
etsiminen yleensäkään.
Uskovan parhaat, rakentavimmat ja hyödyllisimmät kokemukset tulevat
Jeesuksen kohtaamisesta, kun Pyhä Henki osoittaa Jeesuksen sovitustyöhön, uhriin,
ansioon ja täydelliseen voittoon meidän hyväksemme.
Mikä murtaa ja koskettaa voimakkaammin, kuin Vapahtajan kohtaaminen
Pyhän Hengen valaisemin silmin ja syvän, puhtaan rakkauden vuotaessa Hengen
soveltamana Jeesuksesta ihmislapseen.
Hän ei uskonut Jeesuksen nousseen kuolleista ennen kuin sai koskettaa Jeesusta. Tuomas uskoi vasta kun näki, ja siksi hän sanoikin: Autuas se joka uskoo, vaikka ei näe.
Jumalahan on kaikkinensa ihmeellinen, meidän järjellisen käsityskykymme saavuttamattomissa. Kun Jumala on ihmeellinen, niin kyllä kaikki Hänen tekonsakin ovat ihmeellisiä.
Kuinka paljon ihmeet ja merkit seuraavat niitä, jotka niitä erityisesti etsivät, pyrkivät pääsemään niistä osallisiksi? Jos ihminen juhlakutsun aina saadessaan heittää sen menemään, niin eipä siihen arkeen paljon glamouria tule. Jos etsin, niin löydän - ainakin jotakin. Jos olen janoinen, saatan etsiessäni löytää lähteen, joka pulppuaa kirkasta vettä, mutta saatanpa janoissani tyytyä myös samean puron veden tapaiseen janonsammuttajaan. Kun juhlia on liikaa eikä mistään malta olla pois, juhla ei enää tunnukaan juhlalta, vaan aikaa myöten pakkopullalta ja juhlija saa nimekseen bilehile. Jos janoissasi juot liikaa, virkistyksen sijasta tuleekin huono olo. Jotenka kohtuus kaikessa.
Kyllä hurmokset sekä tuntemukset ovat uskonelämässä aivan paikallaan. Vaikka tietenkään ei ihmisen usko sen heikompaa ole eikä hän sen huonompi uskova ole vaikka olisikin kyräilevä, sellainen ns. nutturapäinen uskova miksi uskovainen pila tai muissa kuvissa esitetään ja että hän katsoo kammoksuen kaikkea ja istuu kirkon penkissä kuin jähmettynyt suolapatsas.
Tietenkin uskossa saa kokea hurmoksellisuutta kaikissa yhteyksessä sekä nousta suuriin tuntemuksiin. Vaikka kokea kirjoittaessaan suurta hurmosta sekä jumalallista viisautta siten että toisen raapustelut tuntuvat aivan aneemisilta tölväisyiltä joissa ankea mieli yrittää jotain rypistellä ja itse tulittaa kuin taivaan ilotulituksessa.
Ja piristäähän se mielialaa jos siitä hurmoksellisuudesta ei ole mitään muuta konkreettista hyötyä