Kieltäytymisen vaikutus ystävävyys suhteisiin

on 50€.
niin hyviä ystäviä/tuttuja/sukulaisia ei ole,että suuremman summan takaisin.
jos ystävyys tuohon kaatuu,so what?
saattaapa ystävään iskeä syöpä,jäädä auton alle,tai kuolla muuten vaan,joten en maksa muiden velkoja.

kun vaan olen voinut ja vastaavasti saanut apua. Todelliset ystävät auttavat toisiaan hädän hetkellä, eikö tämä ole ihan järkeenkäypää. En koskaan voisi jättää ystävääni pulaan. Kieltäytyminen ei tulisi kysymykseenkään nimenomaan ystävien kesken. Hyvän päivän tutut ovat taas asia erikseen.

Yhden kerran on ystävä pyytänyt takaajaksi ja yhden kerran olen kieltäytynyt. Ystävyys ei siihen kaatunut. Olen sittemmin monet kerrat onnitellut itseäni päätöksestäni olla koskaan suostumatta kenenkään velkojen takuumieheksi (-naiseksi), sillä minulla ei ole varaa maksella muiden taloja, kun en tähän ikään mennessä ole vielä saanut itsellenikään omistuskämppää hankituksi. Jos ystävyys tuollaiseen kaatuisi, niin sitten se kaatuisi.

Vanha totuus on, ettei koskaan pidä lupautua maksamaan enempää kuin mihin on varaa, jos pahin riski realisoituu. Sama pätee kaikkeen takailuun ja velanottoon. Kovin ikävää olisi joutua kusiseen tilanteeseen toisen velkojen maksumieheksi vuosikymmeniksi - eiköhän se ystävyys siinäkin menisi.

olen kerran takanut lainan, mutta en enään ikinä.

Takasin hyvälle ja luotettavalle tyypille lainan. olin silloin nuori ja en edes kehdannut kieltäytyäkkään. Silloin tuntui että se kuuluu siihen aikuisuuteen, että toki autetaan kaikkia hädässä. Jakun vielä tuntui että toisella on varma työpaikka yms... No kuitenkin vuosia kului. Lainan ottajalla työpaikka vaihtui ja tulot tippuivat, no piti käydä pankissa taas muuttamassa lainaehtoja. Meni taas muutama vuosi ja ei enään oltukkaan niin hyvii kavereita, mutta kuitenkin olin takaajana, tietty...eihän sitä tosta noinvaa voi vaihtaa. No tuli kämppään jotain remonttihommaa ja lainanottaja halusikin pitää vuoden tauon lainanlyhennyksessä, maksaisi vaan pelkkää korkoa. Taas uusi sopimus lainaehtoihin yms...
se on oikeesti rankkaa hommaa olla takaajana, kun huomaakin että ei mikään nykyään ole varmaa...työpaikat ja kaikki...jossain vaiheessa itsekkin mietin, että kohta vielä olen maksumiehenä koko lainalle.

No lopulta kaikki meni hyvin... en ole enään takaajana ja en enään mene....on kyllä pyydetty, mutta olen sanonut että ikävä kyllä en pysty, kun se vaikuttaa omiin lainan saanteihin ja olen suunnitellut ottaa. Enempää en ole selvittänyt tilannetta, jos ei tosta tajua etten takaa niin sitten ei tarviikkaan tajuta.

ei missään tapauksessa!!!!!!
ei lainaa eikä lainantakausta...ei edes sukulaisille!

Ei ja ei.

mekin lainattiin vähistämme 2 viikoksi rahaa ja jouduttiin odottamaan sitä rahaa takaisin y.i 6kk....ei edes kiitosta ei korkoa ei mitään.

ei kyllä aiota ketään pyytää itsekään takaajaksi...

Pieniä summia (alle 100€) lainaan joskus hyville ystäville, enkä niitäkään kuin yhden kerrallaan, ja jos ei maksaisi takaisin niin lisää ei heruisi tai jos maksu viivästyisi paljon, niin uudestaan en lainaisi. Kyllä minun mielestä kaikilla pitää olla joku jolta saa tuollaisen pienen lainan, ettei tarvitse mihinkään pikavippeihin sortua. Ja voisi olla, että kysyttäessä lainaisin enemmänkin, jos rahaa itsellä olisi (harvemmin on säästössäkään enempää kuin tonni, niin vaikea lainata sellaisesta mitä ei ole). Saa sitten itsekin pikkulainoja, jos sellainen tilanne eteen tulee. Itse en lainaa ole vielä tähän 25vuoden ikään kaverilta tarvinnut, mutta varmasti saisin ystävien rahatilanteen mukaan, jos sellainen tilanne tulisi. Muuta rahalliseen apuun verrattavaa olen saanut (maksettu kahvilassa/ravintolassa, saanut majapaikkaa hetkeksi, kylään tulessa tuoneet ruokatarvikkeita) ja minä olen myös tuollaista apua antanut kavereille, kuten myös pikkulainoja.

Takaajaksi en lähtisi. Ehkä jollekin kolmesta lähimmästä ystävästä (kaikki olleet kavereita 8-25vuotta) ja suht pienelle osalle lainaa ja keskustelun (miten maksat lainaa pois? entäs työttömyys, sairaus, kuolema? miten muut raha-asiat? koska takaus päättyy? yms asiat.) jälkeen voisi harkita.

Jos ystävä ei suostuisi minun lainan takaajaksi ymmärtäisin hyvin, ja tuskin ystävää pyytäisinkään. Uskon myös, etteivät ystäväni loukkaantusi,jos en heidän lainaansa takaisi.

En mene kenenkään takaajaksi ja päinvastoin, en koskaan pyytäisi hyvää ystävääni takaajakseni. Mielestäni ystävät arvostavat toisiaan niin paljon, etteivät ikinä asettaisi toisiaan siihen tilanteeseen.
Jos joku ystäväni laittaisi välimme poikki sen takia, etten mene takaajaksi hänelle, niin ystävyytemme ei sitten tainnut olla hänelle kovinkaan arvokas.
En koskaan sotke rahaa ja ystävyyttä keskenään, ne ovat kaksi täysin eri asiaa. Ystävyydellä ei ole mitään tekemistä rahan kanssa, eikä rahalla ystävyyden.

ja saanut pikkuvippejä, joskus en ole saanut, kyllä ystävyys kaatuu siihen, ja aina olen maksanut takaisin.
Kaveri pummaili kuukausitolkulla, sitten tapahtui vahinko, että vieraat potkivat oven säpäleiksi, hän syytti minua kirkkain silmin, maksoin vahingon, ystävyys loppui kuin seinään.
Todellisessa hädässä olleena voi sanoa, jos ei saa apua, finito.