Onko lapsesi tarkkailumateriaalia? 18.11.2007
Lapsen oikeuksien yleissopimus velvoittaa julkista valtaa kunnioittamaan lapsen huoltajien ensisijaista vastuuta lapsen kasvatuksessa. Vanhempien ensisijaisuus lapsen elämässä ei kuitenkaan enää ole selviö lapsen kanssa työtä tekeville. Koulujen oppilashuoltoryhmien tapa käsitellä lapsen asiaa vanhemmille ilmoittamatta heikentää vanhempien kasvatusvastuuta. Perusopetuslaki velvoittaa koulun ja kodin yhteistyöhön, mutta moni opettaja asioi sosiaalitoimen kanssa. Kouluterveydenhoitajat eivät enää nauti lasten luottamusta, kun näillä on suora yhteys sosiaalitoimeen, ei lapsen vanhempiin.
2000-luvulla päiväkodin ja koulun suhtautumistapa lapsiin on muuttunut yhä aggressiivisemmaksi. Päiväkodit ja koulut kohdistavat lapsiin väkivaltaa, jota kutsutaan eri nimikkein, kiinnipitoja, terapeuttisia kiinnipitoja, turvaamistoimia. Mikäli vanhemmat pitelisivät lapsiaan mustelmille, heidän sanottaisin pahoinpitelevän lapsiaan.
Koulukiusaaminen ja oppimisvaikeudet voivat heijastua lapsen käytökseen mielenterveyden ongelmina ja käytöshäiriöinä. Kun koulukiusattu lapsi puolustautuu, hänen sanotaan oireilevan, hänet passitetaan perheneuvolaan ja hänestä tulee psykiatrinen tapaus. Julkisuudessa puhutaan tällöin pahoinvoivista perheistä ja lapsista. Eräässä koulukiusatun lapsen huostaanottojutussa erityisopettaja paljastuikin historian tutkijaksi, toisessa jutussa opettaja olikin sairaanhoitaja, erään lapsen potilastietoihin oli kirjattu, että kiinnipidot johtuvat päiväkodin henkilökunnan resurssien puutteesta. Lapsiin kohdistuvat pakkokeinot ja väkivalta synnyttävät väistämättä vihaa ja väkivaltaa.
Lapsen elämässä päiväkoti ja koulu muodostavat tärkeän osan. Palvelujen laadun tarkkailu verovaroin kustannetuissa toiminnoissakin on tärkeää ja asiakkaan eli palveluja käyttävän perheen näkemykset tulisi olla avainasemassa palveluja kehiteltäessä. Palveluja tuottavan tahon näkemykset ovat luonnollisesti aina subjektiivisia.
Maassamme on 2000-luvulla otettu käyttöön varhaisen puuttumisen malli, jolle uusi lastensuojelulakikin perustuu. Puuttuminen jo sananakin paljastaa, että kyseinen malli kyseenalaistaa vanhempien kasvatuskyvyn ja perustelee näin kasvatusvallan siirtoa, puuttumista, viranomaiselle. Tutkijoiden kehittämänä ja kirjoituspöydällä teoria on kenties näyttänyt hyvältä. Sen tarkoituksena kerrotaan olevan ongelmien varhainen havaitseminen ja avun antaminen.
Puuttumisen huolimalli on synnyttänyt kuntiimme pikkupsykologien ammattikunnan. Jokaisella lapsen kanssa työtä tekevällä näyttää olevan oikeus tyypitellä, lajitella ja leimata lapsi ja tämän vanhemmat. Lapsen leikkikään ei enää ole leikkiä, vaan toimintaa, jossa lapsi tuottaa tietoa tarkkailijoille. Huoli puheeksi -koulutus tuottaa työntekijöitä seulomaan lapsia huoliluokkiin subjektiivisten havaintojensa perusteella. Kunnissamme tehdään huolikartoituksia ja Stakes on v. 2001-2002 huolikartoittanut n. 30 000 lasta. Monessa kunnassa vanhemmat odottavat edelleen tietoa, mihin huoliluokkaan heidän lapsensa kuuluu. Huoliajattelu johtaa vikojen etsimiseen kehittyvästä ihmistaimesta ja ns. väärät positiiviset löydökset ovat vakava oikeusturvaongelma. Lasta ei tule perusteetta leimata sairaaksi ja arvostelun kohteena oleminen tuottaa selvästikin perheille pahoinvointia. Perusopetuslaki velvoittaa lapsen oppimisen ja kasvun tukemiseen.
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimus osoittaa koulun ja lastensuojelun välillä olevan huolestuttavia yhtymäkohtia (2.4.2007 tutkimustiedonanto 76). Tutkimuksen mukaan lapsen kouluvaikeudet näyttäytyvät suurena syynä (37 %) kodin ulkopuolelle sijoituksissa.
Kouluvaikeuksien seurannaisilmiö eli sosiaaliset vaikeudet on toisena suurena syynä (52 %). Mitään empiiristä tietoa ei kuitenkaan ole, että lapsen tuki löytyisi sosiaalitoimistosta.
Moniammatillisissa tiimeissä istuminen on varmasti miellyttävä tapa lähestyä asioita. Se on varmasti helpompaa kuin puuttua kiusaamiseen, miettiä opetuksen järjestelyjä, opettajan pedagogisia kykyjä, ohjata ja tukea lasta ja kulkea tämän äidin ja isän vierellä kasvatustyötä tukien. Tähän työtapaan ei tarvita edes lisäresursseja, vain asenteen muutos.
&&&&&&&&&&&
varatuomari, Sipoo
http://www.knuutilaki.net/node/12
Lapsen oikeuksien yleissopimus velvoittaa julkista valtaa kunnioittamaan lapsen huoltajien ensisijaista vastuuta lapsen kasvatuksessa. Vanhempien ensisijaisuus lapsen elämässä ei kuitenkaan enää ole selviö lapsen kanssa työtä tekeville. Koulujen oppilashuoltoryhmien tapa käsitellä lapsen asiaa vanhemmille ilmoittamatta heikentää vanhempien kasvatusvastuuta. Perusopetuslaki velvoittaa koulun ja kodin yhteistyöhön, mutta moni opettaja asioi sosiaalitoimen kanssa. Kouluterveydenhoitajat eivät enää nauti lasten luottamusta, kun näillä on suora yhteys sosiaalitoimeen, ei lapsen vanhempiin.
2000-luvulla päiväkodin ja koulun suhtautumistapa lapsiin on muuttunut yhä aggressiivisemmaksi. Päiväkodit ja koulut kohdistavat lapsiin väkivaltaa, jota kutsutaan eri nimikkein, kiinnipitoja, terapeuttisia kiinnipitoja, turvaamistoimia. Mikäli vanhemmat pitelisivät lapsiaan mustelmille, heidän sanottaisin pahoinpitelevän lapsiaan.
Koulukiusaaminen ja oppimisvaikeudet voivat heijastua lapsen käytökseen mielenterveyden ongelmina ja käytöshäiriöinä. Kun koulukiusattu lapsi puolustautuu, hänen sanotaan oireilevan, hänet passitetaan perheneuvolaan ja hänestä tulee psykiatrinen tapaus. Julkisuudessa puhutaan tällöin pahoinvoivista perheistä ja lapsista. Eräässä koulukiusatun lapsen huostaanottojutussa erityisopettaja paljastuikin historian tutkijaksi, toisessa jutussa opettaja olikin sairaanhoitaja, erään lapsen potilastietoihin oli kirjattu, että kiinnipidot johtuvat päiväkodin henkilökunnan resurssien puutteesta. Lapsiin kohdistuvat pakkokeinot ja väkivalta synnyttävät väistämättä vihaa ja väkivaltaa.
Lapsen elämässä päiväkoti ja koulu muodostavat tärkeän osan. Palvelujen laadun tarkkailu verovaroin kustannetuissa toiminnoissakin on tärkeää ja asiakkaan eli palveluja käyttävän perheen näkemykset tulisi olla avainasemassa palveluja kehiteltäessä. Palveluja tuottavan tahon näkemykset ovat luonnollisesti aina subjektiivisia.
Maassamme on 2000-luvulla otettu käyttöön varhaisen puuttumisen malli, jolle uusi lastensuojelulakikin perustuu. Puuttuminen jo sananakin paljastaa, että kyseinen malli kyseenalaistaa vanhempien kasvatuskyvyn ja perustelee näin kasvatusvallan siirtoa, puuttumista, viranomaiselle. Tutkijoiden kehittämänä ja kirjoituspöydällä teoria on kenties näyttänyt hyvältä. Sen tarkoituksena kerrotaan olevan ongelmien varhainen havaitseminen ja avun antaminen.
Puuttumisen huolimalli on synnyttänyt kuntiimme pikkupsykologien ammattikunnan. Jokaisella lapsen kanssa työtä tekevällä näyttää olevan oikeus tyypitellä, lajitella ja leimata lapsi ja tämän vanhemmat. Lapsen leikkikään ei enää ole leikkiä, vaan toimintaa, jossa lapsi tuottaa tietoa tarkkailijoille. Huoli puheeksi -koulutus tuottaa työntekijöitä seulomaan lapsia huoliluokkiin subjektiivisten havaintojensa perusteella. Kunnissamme tehdään huolikartoituksia ja Stakes on v. 2001-2002 huolikartoittanut n. 30 000 lasta. Monessa kunnassa vanhemmat odottavat edelleen tietoa, mihin huoliluokkaan heidän lapsensa kuuluu. Huoliajattelu johtaa vikojen etsimiseen kehittyvästä ihmistaimesta ja ns. väärät positiiviset löydökset ovat vakava oikeusturvaongelma. Lasta ei tule perusteetta leimata sairaaksi ja arvostelun kohteena oleminen tuottaa selvästikin perheille pahoinvointia. Perusopetuslaki velvoittaa lapsen oppimisen ja kasvun tukemiseen.
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimus osoittaa koulun ja lastensuojelun välillä olevan huolestuttavia yhtymäkohtia (2.4.2007 tutkimustiedonanto 76). Tutkimuksen mukaan lapsen kouluvaikeudet näyttäytyvät suurena syynä (37 %) kodin ulkopuolelle sijoituksissa.
Kouluvaikeuksien seurannaisilmiö eli sosiaaliset vaikeudet on toisena suurena syynä (52 %). Mitään empiiristä tietoa ei kuitenkaan ole, että lapsen tuki löytyisi sosiaalitoimistosta.
Moniammatillisissa tiimeissä istuminen on varmasti miellyttävä tapa lähestyä asioita. Se on varmasti helpompaa kuin puuttua kiusaamiseen, miettiä opetuksen järjestelyjä, opettajan pedagogisia kykyjä, ohjata ja tukea lasta ja kulkea tämän äidin ja isän vierellä kasvatustyötä tukien. Tähän työtapaan ei tarvita edes lisäresursseja, vain asenteen muutos.
&&&&&&&&&&&
varatuomari, Sipoo
http://www.knuutilaki.net/node/12
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tiedote 99/2010 26.03.2010 09:58 suomeksi
Kunnille myönnettävä 35 miljoonan kehitysraha vauhdittaa päihde- ja mielenterveyspalvelujen uudistamista
Sisältöteksti
Matalankynnyksen palvelut, varhainen puuttuminen ja tuki tehostuvat sosiaali- ja terveysministeriön myöntämillä valtionavustuksilla. Tänä vuonna avustuksia myönnetään yhteensä noin 35 miljoonaa euroa. Suurin tukisumma, 15 miljoonaa, ohjataan päihde- ja mielenterveystyöhön sekä lasten, nuorten ja perheiden palvelujen kehittämiseen.
Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma, Kaste, tukee palvelujen kehittämistä, edistää terveyttä ja vähentää syrjäytymistä. Kaste-rahoitus vahvistaa lisäksi perusterveydenhuoltoa sekä vanhus- ja vammaispalveluja. Avustusta ohjataan myös pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämiseen sekä palvelurakenteiden ja henkilöstön kehittämiseen. Avustukset jaettiin nyt kolmannen kerran. Vuosina 2008 - 2009 avustusta jaettiin yhteensä 47 miljoonaan euroa 14 kehittämishankkeelle.
Mielenterveys- ja päihdetyöhön uusia toimintamalleja
Nuorten, alle 30-vuotiaiden, mielenterveyden häiriöiden aiheuttamien päivärahakausien lukumäärä on kasvanut selvästi nopeammin kuin 30 vuotta täyttäneiden. Nuorten osuus kaikista mielenterveyden häiriöiden vuoksi alkaneista sairauspäivärahakausista on kasvanut 12 prosentista (v. 2000) 17 prosenttiin (v. 2007).
Etelä-Suomen päihde- ja mielenterveystyön kehittämishanke luo erityisesti nuorten syrjäytymiskierteen katkaisuun uusia menetelmiä. Hanke muuttaa kunnan omia päihde- ja mielenterveystyön palveluja monipuolisemmiksi ja helpottaa palveluihin pääsyä. Hanke saa tänä vuonna suurimman tukisumman, 7,5 miljoonaa euroa.
Länsi-Suomen mielenterveys- ja päihdetyön kehittämishanke painottaa hyviin käytäntöihin ja näyttöön perustuvien toimintamallien käyttöönottoa ja vahvistaa päihde- ja mielenterveysosaamista. Hanke saa noin 1,4 miljoonaa euroa valtionavustusta.
Lasten, nuorten ja perheiden palveluiden uusi aikakausi
Kaste-ohjelma uudistaa lasten, nuorten ja perheiden palvelukokonaisuutta. Painopisteenä on lisätä eri toimijoiden välistä yhteistyötä ja erityisosaamista peruspalveluissa.
TUKEVA 2 -hanke jatkaa hyvin alkanutta työtä pohjoissuomalaisten lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin eteen. Kehitettäviä palvelukokonaisuuksia ovat esimerkiksi neuvolapalvelut, varhaiskasvatus, lastensuojelu sekä lasten- ja nuorisopsykiatria. Hankkeelle myönnetään 2 miljoonaa euroa.
Länsi-Suomessa toteutettava Remontti II -hanke saa jatkorahoitusta, jolla parannetaan perheiden ja viranomaisten yhteistyötä - asiakaslähtöisesti ja oikea-aikaisesti. Jatkorahoitus laajentaa esimerkiksi lasten mielenterveysambulanssin palvelut myös nuorille. Hanketta avustetaan 1,9 miljoonalla eurolla.
Lapset ja perheet Kaste II -hanketta toteutetaan Itä- ja Keski-Suomessa. Hanke luo asiakaslähtöisiä työ- ja toimintamuotoja, kuten perhekouluja, tehostettua esiopetusta, interventiota ja vertaistukiryhmiä. Hankkeelle myönnetään 1,7 miljoonaa euroa Kaste
http://www.stm.fi/tiedotteet/tiedote/view/1489392#fi
"2000-luvulla päiväkodin ja koulun suhtautumistapa lapsiin on muuttunut yhä aggressiivisemmaksi. Päiväkodit ja koulut kohdistavat lapsiin väkivaltaa, jota kutsutaan eri nimikkein, kiinnipitoja, terapeuttisia kiinnipitoja, turvaamistoimia. Mikäli vanhemmat pitelisivät lapsiaan mustelmille, heidän sanottaisin pahoinpitelevän lapsiaan."
Turhaa jupiset, pakkohan lasten on tottua väkivaltaan nyt kun maamme kunnat ollaan yksityistämässä, ihan EU-direktiivien mukaisesti.
Korporatismi haluaa lapset hoivaansa jotta voi muokata ne kilteiksi kulutusroboteiksi.
Englannissa on pilottiprojekti jossa tämä on jo totta, eli yksityiset tahot määräävät kansalaisten kaikki asiat. Ja toinenkin kunta on antautunut EU-direktiivien mukaiseen muukalaishallintoon.
Ei ole mikään salaisuus enää mikä taho meidän kansalaisrekisterit haluaa haltuunsa, mutta onko liian myöhäistä tehdä asialle mitään??:
http://www.eurofaq.freeuk.com/freebritain/FreeBritSept09.pdf
PS aika jännää miten kaikki maassamme tapahtuva liittyy niin selvästi tuohon yllä olevan linkin asiaan?!