Mulla on faija on kokoajan silleen, että ihailee mun kuullen tyttöjä joilla on pitkät hiukset, erilaisia kampauksia ym. (itellä meni hiukset vakavan sairauden johdosta, johon meinasin myös kuolla.) Ja koska tän sairauden johdosta oon maannu 1,5 vuotta sairaalapedissä tietämättömänä, niin on lihakset surkastuneet ja kävely ja kaikki on täytyny opetella uudestaan. Elämänhalu on ollu poissa jo kauan. Nyt vielä iskä kokoajan piilonäyttää mulle sitä, et mä en oo mitään, ja mä oon läski. (en edes ole kovin läski)
Se kehuu mun kavereita kauniiks niiden kuullen ja heittää niiden kanssa läppää. Mun kaverit on välillä ollu tosi ylpistyneitä sen takia, ja ne on kattonu välil mua pitkin nenää inhoten. Mä en jaksa. Oon nykyään tosi yksinäinen.
Mäkin olin ennen kaunis ja urheilullinen pitkähiuksinen tyttö, mut nyt musta on jälellä enää satutettu sielu ja läsähtäneet lihakset.
Mulle on aina pienenä toitotettu sitä, et naisille kuuluu pitkät hiukset, et nainen voi olla kaunis. Ja naisen pitää olla kaunis. Ja nyt kun mä en täytä noista mitään, mä tiesin et jos mä siitä joskus selviän, niin mulle tulee kamala elämä. Tää on nyt sitä, minkä tähen mun olis ollut parempi kuolla siihen.
Se kehuu mun kavereita kauniiks niiden kuullen ja heittää niiden kanssa läppää. Mun kaverit on välillä ollu tosi ylpistyneitä sen takia, ja ne on kattonu välil mua pitkin nenää inhoten. Mä en jaksa. Oon nykyään tosi yksinäinen.
Mäkin olin ennen kaunis ja urheilullinen pitkähiuksinen tyttö, mut nyt musta on jälellä enää satutettu sielu ja läsähtäneet lihakset.
Mulle on aina pienenä toitotettu sitä, et naisille kuuluu pitkät hiukset, et nainen voi olla kaunis. Ja naisen pitää olla kaunis. Ja nyt kun mä en täytä noista mitään, mä tiesin et jos mä siitä joskus selviän, niin mulle tulee kamala elämä. Tää on nyt sitä, minkä tähen mun olis ollut parempi kuolla siihen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Outo isä jos ei tyttö kelpaa sellaisenaan. Toivottavasti faijasi ei ole tosissasi, jos on, niin silloin kannattaa puhua asioista hieman. Ei sairastaminen ole mitään kivaa, varsinkin jos on kuolemansairas. Elämä on aina iloinen asia, vaikka olisikin sairas. Aina kannattaa elää, se on mun mielipiteeni. Ulkonäöllä ei niin kauheasti ole väliä, pääasia että on terve.
Kukaan ei täällä ole turhaan, meitä kaikkia tarvitaan ja ollaan erilaisia. Asioista pitää aina puhua, se helpotta loppuen lopuksi.. Pärjäile ja yritä kerätä voimia jaksamiseen!
järkyttynyt sairaudestas ja käyttäytyy järjettömästi sen vuoksi. Ehkä hän haluaa sun kuntoilevan itsesi kuntoon (onko mahdollista?),tai hän ei pysty myöntämään sun tilannetta itselleen, vaan kiinnittää sairaalloisesti huomiota muihin nuoriin, kuten ystäviisi. Jos hän on noin jumissa tai törppö, niin sano siitä, vaikea kuvitella, että tilanne ainakaan pahenisi. Vai onko hän hullu? Älä itse ainakaan luovuta. Et kai ikäsikään puolesta suoraan vanhainkotiin ole menossa?