Hummerithan olivat alkujaan 1700-luvun Italian mustalaisia, joiden poikalapset kastroitiin toivossa, että heistä tulisi maailman tähtiä laulamaan metropoleihin ja oopperoihin. Mitä kimeämpi hai huuto, sitä paremmat mahdollisuudet menestyä suurilla esiintymislavoilla.
Kuitenkin vain joka sadas hummeripoika onnistui pääsemään laulukoulutukseen ja loput jäivät kimittämään Italian kaupunkien kaduille, etenkin Roomaan Colosseumille, kunnes turistit vittuuntuivat heidän ääniinsä ja kivittivät heidät helvettiin.
Sen jälkeen Hummereista tuli kiertäviä aasikauppiaita ja taskuvarkaita, joiden perinnettä Italiassa jatkavat Romanian laittomat mustalaiset.
Toisin sanoen, lopulta Hummeripojat oli kastroitu eli salvettu sukupuuttoon. Kivekset kappelin kolehtiin ja sen lyhyinen se miehuus.
Ne ketkä pääsivät eteenpäin, heistä tuli eunukkeja eli kastromusiikin ammattilaisia. Kuorolaisia joista koko maailma oli kateellinen. He saivat esiintyä Vatikaanissa (naisilta pääsy kielletty), kirkoissa, oopperoissa ja jopa saivat levyttää. Heidän ensimmäinen levynsä ei ollut tangomarkkinoiden koelevy, vaan 1900 luvun alussa Vatikaanin Sikstus- kappelissa levytetty revyy.
Muut Hummeripiipittäjät levisivät pitkin eurooppaa. Ilman ammattia, ilman työtä. Osasta heistä tuli ilopoikia viihdyttämään kuninkaallista ja porvaristoa, jopa tavallinen duunari saattoi ostaa heitä viihdykkeekseen. Jotkut, ikävä kylä, päättivät päivänsä omin päin.
Voisi sanoa, että 1900 luvulle tultaessa valtaosa Hummereista oli hajonnut ja kadonnut maailmalle kuin pieru Puolaan.
1900 luvun alussa, esimerkiksi isälläni kävi tsäkä. Hänhän oli välttynyt kastraatiolta kertomalla, että hänellä ei ole kiveksiä ollenkaan ja ne mitkä heiluu haaroissa, ovat mustuneita oliiveja Napolin saastaisilta oliivipuutarhoista.
Ja kuinka ollakaan, ensimmäiset venepakolaiset ja somalit tekivät tuloaan eurooppaan ja niinpä isän onnistui ujuttautua yhteen veneistä ja hän päätyi monien purjehdusviikkojen jälkeen Hangon vapaatuontisatamaan.
Eikä aikaakaan, kun hän jo temmelsi ensimmäisen suomalaisen naisen kanssa ja minä näin päivänvalon 1911. Sen jälkeen syntyi, eri naisille, ties kuinka monta lisäHummeria, lähivaloilla ja ilman.
Joten alkuperäiset Hummerit ovat minua ja jälkeläisiäni. Kaikki muut ovat feikkejä. Ja voin vakuuttaa että yksikään meistä ei ole esiintynyt sen kummemmin Mäntsälän suurlavalla, Rauman juhannusfestareilla kuin ei tangomarkkinoillakaan. Eikä meillä ole mitään tekemistä Malminkaan mustalaisten kanssa.
Sukumme kastraatiomusiikkia voitte kuulla vieläkin joko alkuperäisenä levytyksenä tai korvikkeena eri matkijoiden määkymisenä.
Kivekseni on aidot.
Kuitenkin vain joka sadas hummeripoika onnistui pääsemään laulukoulutukseen ja loput jäivät kimittämään Italian kaupunkien kaduille, etenkin Roomaan Colosseumille, kunnes turistit vittuuntuivat heidän ääniinsä ja kivittivät heidät helvettiin.
Sen jälkeen Hummereista tuli kiertäviä aasikauppiaita ja taskuvarkaita, joiden perinnettä Italiassa jatkavat Romanian laittomat mustalaiset.
Toisin sanoen, lopulta Hummeripojat oli kastroitu eli salvettu sukupuuttoon. Kivekset kappelin kolehtiin ja sen lyhyinen se miehuus.
Ne ketkä pääsivät eteenpäin, heistä tuli eunukkeja eli kastromusiikin ammattilaisia. Kuorolaisia joista koko maailma oli kateellinen. He saivat esiintyä Vatikaanissa (naisilta pääsy kielletty), kirkoissa, oopperoissa ja jopa saivat levyttää. Heidän ensimmäinen levynsä ei ollut tangomarkkinoiden koelevy, vaan 1900 luvun alussa Vatikaanin Sikstus- kappelissa levytetty revyy.
Muut Hummeripiipittäjät levisivät pitkin eurooppaa. Ilman ammattia, ilman työtä. Osasta heistä tuli ilopoikia viihdyttämään kuninkaallista ja porvaristoa, jopa tavallinen duunari saattoi ostaa heitä viihdykkeekseen. Jotkut, ikävä kylä, päättivät päivänsä omin päin.
Voisi sanoa, että 1900 luvulle tultaessa valtaosa Hummereista oli hajonnut ja kadonnut maailmalle kuin pieru Puolaan.
1900 luvun alussa, esimerkiksi isälläni kävi tsäkä. Hänhän oli välttynyt kastraatiolta kertomalla, että hänellä ei ole kiveksiä ollenkaan ja ne mitkä heiluu haaroissa, ovat mustuneita oliiveja Napolin saastaisilta oliivipuutarhoista.
Ja kuinka ollakaan, ensimmäiset venepakolaiset ja somalit tekivät tuloaan eurooppaan ja niinpä isän onnistui ujuttautua yhteen veneistä ja hän päätyi monien purjehdusviikkojen jälkeen Hangon vapaatuontisatamaan.
Eikä aikaakaan, kun hän jo temmelsi ensimmäisen suomalaisen naisen kanssa ja minä näin päivänvalon 1911. Sen jälkeen syntyi, eri naisille, ties kuinka monta lisäHummeria, lähivaloilla ja ilman.
Joten alkuperäiset Hummerit ovat minua ja jälkeläisiäni. Kaikki muut ovat feikkejä. Ja voin vakuuttaa että yksikään meistä ei ole esiintynyt sen kummemmin Mäntsälän suurlavalla, Rauman juhannusfestareilla kuin ei tangomarkkinoillakaan. Eikä meillä ole mitään tekemistä Malminkaan mustalaisten kanssa.
Sukumme kastraatiomusiikkia voitte kuulla vieläkin joko alkuperäisenä levytyksenä tai korvikkeena eri matkijoiden määkymisenä.
Kivekseni on aidot.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hyvä tarina lisää ;)